Vatsataudin jälkitunnelmia

Kyllä se siitä sitten yltyi ihan oikeaoppiseksi vatsataudiksi, jopa niin että yöllä ajattelin jos en ihan kuolevani niin ainakin vaipuvani koomaan kaikesta siitä kurjuudesta. Kävi sitten vielä niin, että menin hyvänä hetkenä syömään joululahjaksi saamaani superhyvää suklaata ja nyt en kyllä varmasti pysty syömään sitä enää ikinä.

Tämän päiväiset treffitkin siirtyivät sitten jonnekin tulevaisuuteen. Enkä päässyt eilen matikantunnille. Mutta! On tässä jotain hyvääkin! Paino on hyvin lähellä sitä mihin se kuuluisikin! Toki ymmärrän, että se on vaan väliaikaista, mut kyllä siitäkin saa ilakoida :D

Eiliseltä ei ole mitään muuta kerrottavaa, pelkkää lojumista koko päivä. Olen ihan kiitettävästi saanut luettua sitä Italo Calvinon "Jos talviyönä matkamies" kirjaa. Taisin siitä jotain eilen kirjoitttaakin. Sitä on vähän erilaista lukea kuin jotain ihan perusromaania. Kun lukee tavallista kirjaa niin siihen syventyy ja uppoutuu ja kiintyy. Tähän kun yrittää samaa niin pian huomaakin, että on ihan jumissa eikä etene minnekään ja sit onkin jo tarina vaihtunut. Eli tätä lukiessa saa kerrankin olla "pinnallinen" eikä kaikkea tarvitse koko ajan sisäistää ja ymmärtää. Helpotus! Eikä missään tapauksessa voi kiintyä, kun koskaan ei tiedä milloin tarina katkeaa.

Mulla on aika paljon taas kaiken maailman muita kirjoja, joita haluaisin ihan kamalasti lukea, mutta kun ei nyt missään nimessä sais, kun on kaikki noi koulujutut. (joita siis en ole lukenut siltikään)

Tänään aamusta, jo puoli yhdeksän aikoihin ovikello soi. Siellä oli maakotka. Se raapaisi minua käteen. Ei vaineskaan, vaan siellä oli postimies sylissään kaksi pakettia, jotka olivat molemmat Japanista ja osoitettu minulle! Olinkin niitä jo odottanut, mutten silti uskonut, että ne näin pian olisivat tulleet. Siellä oli siis uusin nukkeni, ensimmäinen Middieni sekä lisää Blythe kangasta. Kangas, joka siis voisi lähettää vaikka kirjekuoressa, kun ei sitä tarvitse suojata särkymiseltä, oli tukevassa pahvilaatikossa, jossa oli neljä arkkia pinkkiä silkkipaperia ja vielä varmuuden vuoksi käärittynä kuplamuovipussiin...Tokihan minulla on käyttöä niille kaikille, mut silti olis vähempikin riittänyt.
Suloinen Vicky on siinä antamassa vähän käsitystä kuinka paljon pienempi Middie on. En ole ainakaan tällä hetkellä ottamassa sitä laatikostaan, kun olen siis aikeissa myydä sen. Mutta saa nyt nähdä, ei ole punatukkaisen sanaan aina luottaminen... ;)

Sain eilen myös tuoreen version Kasvisseikkailu kirjasta. On tietenkin kamalan noloa myöntää, mutta mun mielestä jotkut mun kirjoituksista on tosi hauskoja :D Ymmärrän, ettei ne varmaan ole kaikkien mieleen, mutta kaltaiseni hauskat ja kepeät tyypit varmaan tykkäävät :) Vai mitä mieltä olette näistä? No voihan rähmä! Ei ihan kamalan selkeinä tulleetkaan näytille. Enkä mä osaa kyllä muutenkaan niitä laittaa, joten kirjoitan alle mitä niissä sanotaan. Sorry!

Erityisesti kotimaisia omenoita syömällä voi ainakin hetkeksi vaientaa äitejä ja isiä, sillä mitä kovempaa rouskutat, istä vähemmän harmilliset äänet kuuluvat!

Syömällä paljon salaattia voi lapsi tai lapsenmielinen kepeytyä niin, että kovalla tuulella saattaa päästä lentoon!

Kestävyyden lisäksi kaali rikastuttaa mielikuvitusta! Välillä liian mielikuvituksellisilla lapsilla ja lapsenmielisillä voi olla aivan liian hauskaa, niin että ulkopuolista saattaa hieman kismittää!

Ja mikä parasta, kirjassa ei ole kirjoitusvirheitä!! Ihan loistavaa!

Mutta nyt mä meen kokeilee, miltä ruoka tuntuu suussa. Jännittää.

xoxo,

Raisa