Sosiaalisia kohtaamisia

Snip snap. Olen jonkin sorttisessa vatsataudin pyörityksessä. Aamulla ihmettelin, että miten mun on näin kamalan kurja olla, kun kaikki asiat on kuitenkin ihan kunnossa, eikä mulla se tekemättömien asioiden lista niin kamalan pitkä ole. Kunnes sitten ylösnoustuani tajusin, että mulla onkin kurja olo fyysisesti, ei henkisesti. Tai siis ennen kaikkea fyysisesti ja varmaan sit sen takia vähän siellä näkymättömälläkin puolella. Nyt mulla on kauhee nälkä, mutta ei ruokahalua. Tosi ristiriitasta. Söin sitten banaanin. Ja juon minttuteetä, kun sen pitäis rauhoittaa vatsaa tai jotain.

Aamulla kun kävin läpi kaikkia niitä asioita, joista vois jotain ahdistusta repiä, niin tulin suosikkiaiheeseeni: kemiaan. Ionit on sähkövarauksineen niin syvältä, että taidan jättää leikin kesken. Mulla ei ole mitään tarvetta suorittaa pitkää kemiaa, en ole missään vaiheessa ajatellut sitä kirjoittavani, joten ehkä tämä on vaan fiksu päätös, jättää sen murehtiminen? Inhoan luovuttamista ylikaiken, mutta joskus sekin on paikallaan.

Noita koulujuttuja on tällä hetkellä niin paljon, että tuntuu etten niistä voi kunnialla kaikista selvitä. Äikkään pitäis lukea yks kirja, jota olen kyllä jo 1/3 lukenutkin, mutta pitäis lukea kuitenkin 3/3, ja lisäksi äikkään tarvittais aihe johonkin tyylilajiesseeseen. Mulla on kaksi ruonoa, joista tykkään ihan kamalasti, mutta en kummastakaan tiedä et mitä tyyliä ne edustais. Tätäkin olen kauhiasti pohtinut, että mikä se mun teksti sitten olis. Aamulla keksin, että se vois olla Liisa Ihmemaasta pätkä. Se menis romantiikan puolelle. Siis ei tietenkään harlekiiniromantiikan, mutta kun on niitä postmoderneja ja naturalistisia tyylejä niin on sit myös romantiikka, johon kauhu ja sadut usien kuuluvat. Sellasta paisuttelua.

Enkun tunnillekin pitäis joku kirjotelma tehdä. Bilsaa pitäis opiskella ihan hirveen paljon enemmän mitä oon nyt opiskellut. Olen kuitenkin sitä yrittänyt ihan tosissani, niin että samaan aikaan kirjoitan lukemaani paperille omin sanoin. Mulla on nimittäin ihan mahdottoman vaikea lukukausi meneillään. Tuntuu, ettei mikään meinaa mennä ylintä kuorta syvemmälle. Mikään ei tunnu jäävän muistiin. Mulla on se keskittymisjuttu menossa eteenpäin, mutta jotenkaan mä en välittäis kauheesti siitä tälleen julkisesti höpöttää, ainakaan vielä. Sen voin sanoa, ettei ainakaan vielä kukaan ole sanonut ettei mussa mitään vikaa olis ;) Emmä siis tälläisiä asioita mitenkään häpeile, siitä ei ole kyse, mutta ehkä mä kuitenkin haluan säilyttää jotain ihan vaan omana tietonani.

Lauantaina oli Animalian Kevätpäivä. Olin sinne kaverin "yllytyksestä" ilmoittautunut, ja sit kaveri itse ei päässytkään. Olin jo ulkovaatteet päällä ovelle menossa, kun tajusin saaneeni asiasta kertovan tekstiviestin. Yikes! Tuli erinäisiä pieniä paniikkeja. Mitä nyt? Missä se on? Ketä siellä on? Mökötänkö koko päivän yksinäni jossain nurkassa? Netistä sitten reittihausta etsimään reittiä sinne, se suurpiirteisesti paperille ja sit matkaan. Pääsin hyvin aina ratikkapysäkille asti mut sit en enää tiennytkään mihin mennä. Olin unohtanut katsoa sen loppumatkan. Tiesin vaan, et montako pysäkkiä oli ennen kuin mun piti jäädä pois. (nekään ei kyllä täsmännyt, mutta onneks osasin lukea). Kiitos punaisen tukkani yksi meidän PKS ryhmästä tunnisti minut ja se sit ties minne meidän piti mennä. Huh!

Perillä odotti huoneellinen "kettutyttöjä ja -poikia", tosiaktivistejä mustat kommandopipot päässään...not. Oikeesti oli huoneellinen naisia ja muutama mies. Eikä oikeastaan kenestäkään olis voinut päällepäin sanoa, että noi on just niitä vekaaneita. Yhdellä oli rastat ja joku näkyvä lävistys, kaikki muut oli enemmän tai vähemmän ihan tavallisen ihmisen näköisiä. (kun mä olin vähän laskenut senkin varaan, että pysäkiltä seuraan sitten "oikean" näköistä porukkaa perille). Must aon ihanaa, kun eläinaktivistit eivät erotu joukosta. Että ne on ihan taviksia.

Ihan alkuun meillä oli aamupala. Todella ihana aamupala. Koko päivän meidän nälkää piti loitolla vegaaninen pitopalvelu Ruskanväri. En voi muuta kuin suositella niitä! Mä söin ihan kauheesti. Mutta olin onneksi pukeutunut mekkoon, joten saatoin syödä hirveesti ilman, että olis paisuvan mahan tieltä pitänyt availla nappeja. Kotona se on ok, mutta muualla ei. Aamupalaksi oli siis täytettyjä voileipiä, toisessa oli hummusta ja jotain, toisessa tofua ja jotain ihan älyttömän maukasta aur.kuiv.tomaattilevitettä. Kävinkin antamassa siitä levitteestä palautetta. Söin ainakin kolme leipää, kun olen niin ahne.

Ohjelmassa meillä oli tutustumisleikki, puheita, opastuksia ja harjoituksia. Kaiken kaikkiaan oikein mielenkiintoinen ja antoisa päivä.

Lounaaksi oli mausteinen tomaatti-papukeitto ja leivän päälle sitä hyvää aur.kuiv.tom.levitettä. Söin paljon leipää. ;) Söin siis keittoakin! Ja sen jälkeen olis pitänyt saada jälkiruokaa. Mutta sitä ei ollut tarjolla. Piti päästä kauppaan. Kaupasta piti saada merkkareita. Söin myös paljon Sallan Tipu -karkkeja. Annoin myös Sallalle merkkareita.

Kahvitauolla oli suklaa-vanilja-punssi(?) pikkukakkusia! Ne oli hyviä! Aluks olin istä mieltä, että tyyyylsääää, mutta toinen tai komas haukku osoittikin, että hopla! Eipäs olekaan! Leivonnaisia jäi sinne notkumaan kymmenkunta "ylimääräistä". Koko ajan kuikuilin niitä, teki niin mieli hakea vielä toinen. Vähän jo keskittyminenkin herpaantui, kun ne niin häiritsi. Lopulta muiden yllytyksestä hiivin huomaamattomasti hakemaan toisen. Ja heti minun perääni haki joku toinenkin! Ha!

Vuosikokouksen jälkeen, johon minun ei pitänyt osallistua, mutta osallistuin kun en viitsinyt yksinkään mennä mihinkään notkumaan, siirryttiin Animalian toimistolle. Siellä askarreltiin nimilaput. Ja nostettiin maljaa. Ja syötiin :D Meinas käydä tosi huonosti sekä pääruoan että jälkkärin kanssa. Sillä kova sokerinpuputtaminen oli vienyt minulta ruokahalua ja olin sitte viimeisten joukossa hakemassa ruokaa ja meinasin jäädä ilman! Ja sama juttu jälkkärin kanssa. Sain kuitenkin itseni ihan täyteen ahdettua. Iltaohjelma oli huomattavasti rennompi, enimmäkseen jutustelua ja hengailua. En juurikaan tutustunut uusiin ihmisiin, enemmänkin syvensin tuntemusta jo aiemmin tuntemiin, paitsi oli siinä yksi uusikin. Oli oikein kivaa, eikä yhtään pelottavaa. Jossain vaiheessa sitten muistin kännykkäni, joka oli siis ollut koko päivän äänettömällä. Oli tullut 11 puhelua ja juuri paraikaa siippani siellä soittelikin... Oli hiukkasen kiukkuinen kun olin ollut koko päivän poissa. Olin ehkä huonosti ilmaissut tilaisuuden kestävän koko päivän. Olin kyllä pyytänyt mukaan. No, loppuilta meni sit vähän nihkeämmissä merkeissä. Lähdinkin kotiin heti kuin vaan pystyin, bingon jälkeen. Olin lupautunut bingoavustajaksi. Oltiin pimeässä Earth Hourin vuoksi. Pieniä bingonumeroita oli hankala nähdä.



Oli oikein ihana päivä, itse koin sen kiitoksena meille vapaaehtoisille. Vaikka ohjelmassa olikin koulutusta, niin siltikin se tuntui enemmän palkinnolta. Aion osallistua seuraavallakin kerralla!! Ennen lähtöä kävin vielä kertaalleen kiittämässä keittiöhenkilökuntaa, kun oli niin hyvät sapuskat.

Ai nii, yks juttu vielä. Päivän parasta antia (ei oikeesti!) oli se, kun yksi osallistuja (just se sama, jonka avulla oikeaan paikkaan löysinkin, ja jonka seurassa melkeinpä koko päivän olin) kysyi mun nukeista *sydän*. (niin, että vaikkei se ollutkaan parasta mainiossa päivässäni, oli se silti hienoa). Vinkki: jos haluat tehdä raisan päivän, kysy siltä sen nukeista ;)

Moi nyt!  Kaikki kuvat nyysitty Animalian PKS ryhmän sivuilta, kuvaajana toimi T.H. Kiitos kuvista, joihin en kysynyt edes lupaa!

xoxo,
Raisa