prkl

Ällöttää. Olen taas alkanut haaveilemaan lottovoitosta. ---------------------------------------------------------------------------------------------------------
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx Oi lottovoitto! Tule luokseni! (pitäisköhän alkaa lottoamaan?)

Ei ole vielä ruokakuvia, vaikka C lupas. Nukkekuvia kyllä. Muutama. Mulla ei mitään asiaa, ketuttaa vaan.

Muokattu/lisätty jälkeenpäin: Toissapäivänä aloin haaveilemaan tatuoinnista, et sit kun on luottokortti maksettu kokonaan, niin vois palkita itseään.  Eilen mua rupes harmittaa, että haluaisin uuden tatuoinnin.
Illalla surffailin Tokyokanin nettisivuilla. Tein mielessäni ainakin sadan euron kauppalistan, vaikkei niille tuotteille ollutkaan merkitty hintoja. Mut kaikkee pitäis saada, eikä mikään muu kelpaa. Söin mun toisen luksussuklaapatukkanikin, sen verran harmitti. Yök! Kaikki.

Rähmä, nyt jäi kuvat laittamatta. Laitan vaikka illalla, nyt ei onnistu. Liian hidasta. Heip.

Illalla PKS kokoukseen, pelastamaan maailman eläimiä. Joko kerroin osaavani nyt kaikki hiraganat?! Eilen illalla tunnistin jostain mainoksesta sanan, jonka ymmärsin! Siinä oli kyllä vaan kaksi merkkiä, mut silti.

♥ Raisa

Kirja-arvostelu ja muuta sälää

Hassua, on pieni ketutus/ahdistus (riideltiin aamulla C:n kanssa, kun se on niin hiton ääliö) ja huomasin töissä, että aloin jo miettimään (ihan vaan alustavasti) milllaisiakohan juttuja, uusia ihanuuksia olis vaikka xx-liikkeellä tarjolla. Näin se menee. Sen sijaan, että olisin oikeasti mennyt katsomaan kirjoitinkin siitä tänne. Hyvä hyvä. Näin aikuiset hoitavat kiukkuaan. Kertovat siitä blogissaan. Pitäisköhän vielä oikein äityä kertomaan kuinka ääliö se oma siippa on ;)

Eilen menin pitkästä aikaa pyörällä töihin, kun ei ollut liian kylmää, eikä lunta satanut vähään aikaan. Kaaduin. Muutoin oikein mukavaa. Tai melkein mukavaa, välillä kamalaa. Mutta ihanan kaunista ja niin valoisaa. Kuka uskoo, että keväthän sieltä jo kuikuilee! Ja kevään mukana aina tulee kesä!  Puutarhurointi, lämpö, vihreys, tuoreet kotimaiset kasvikset ja keskisormen näyttö (ei oikein tehoa kun on lapaset kädessä)!  Tänään en sitten enää päässytkään pyörällä, sillä otin Kenain mukaani töihin. Töistä sellainen, joka ei ehkä tykkäis siitä, että Kenai olis täällä on itse lomalla, joten pidän K:ta täällä ja kotiamme turvassa sen hyökkäyksiltä. Olen varannut ajan Viikistä, käyttäytymisklinikalta. Ja jos se ei tepsi, joudutaan luopumaan Kenaista. Eilen se oli repinyt nyt vuorostaan eteisen lattiaa, pakastimen ovi on viittä vaille vainaa (Kenai oli myös liikuttanut sitä jääkaappi-pakastinta), mun talvitakissa on ikävä reikä ja sit oli ollut kaikkea sellasta pienempää sotkua. Mua ei enää oikeesti edes tunnu pahalta sen puolesta, oon vaan niin kypsä tähän tilanteeseen. Ymmärrän kuitenkin, ettei se kaikkea tuhoa osoittaakseen mieltään, vaan purkaakseen omaa pahaa oloaan, jonka meidän poissaolo aiheuttaa. Tosi vaikeaksi asian tekee se, että Kenai on kuin pieni enkeli silloin kun ollaan kotona. Ulkona se on välillä raivostuttava, kun käy ylikierroksilla, mutta enimmäkseen se on kuitenkin sellainen elämästä riehakkaasti nautiskeleva nuori mies. Reppana.

Nyt siitä kirjasta! En vieläkään ole lukenut sitä loppuun, enkä varmaan luekaan, kun mielenkiinto lopahti. Kyseessä on Anu Silfverbergin (tulikohan toi sukunimi oikein – toivottavasti, mielessäni jo kuulen kuinka se sättis minua, etten edes viitsi alkeellisimmista faktoista ottaa selvää) Luonto Pakastimessa.  Alkuun kirja oli niin hyvä. Kunnes aihe vaihtui eläimistä johonkin vähemmän kiinnostavaan. Harpoin yli naisten, työn, ja taas kiinnostuin, kun oli kyse rahasta! Eli kirja oli hyvä, osittain jopa todella hyvä, aina kun oli kyse sellaisista asioista, joista minä olen kiinnostunut. Ja huono, jopa ärsyttävä, silloin, kun käsiteltiin jotain, mikä ei napannut. Itse koin ongelmana (ja ehkä tosiaan ongelma enemmän minussa kuin itse kirjassa) sen, että koko ajan kaikki oli niin pirun huonosti eikä kukaan tee yhtään mitään korjatakseen näitä epäkohtia. Selkeästikin ihan fiksu kirjailija, tekstiä oli miellyttävä lukea, mutta se paasaaminen alko käymään puuduttavaksi. Ehkä väliin olis voinut laittaa jotain positiivista, jonka avulla jaksais lukea kirjan loppuun.  Siltikin suosittelen, varsinkin ensimmäistä osiota. Sitä lukiessani olin jo valmis tatuoimaan Anun nimen  käsivarteeni. Joka kohdassa olin: Just niin! Aivan! No niinpä! Miksei muut tajua tätä!

Citymarketissa oli  muuten sellasta vegaanista thairuokaa (pakaste) alennettu yli 50%. Ostin niitä kuusi ja nyt harmittaa, että miks vaan kuus, olisinpa ostanut 16! Ihan aina ei edellisen päivän illallisesta riitä seuraavan päivän lounaaksi ja silloin tarvitaan valmisruokia! Ja jos annoksen saa 1,5 €:lla niin se on jo hyvä diili. Muutenkin (tää on tosi hassua, ja mä varmaan terotin tota, et tää on siis tosi hassua, että ymmärtäisitte ottaa asian huumorilla, ettekä oikeasti ajattelisi meidän olevan köyhiä, sehän olis kamalaa, jos niin kävis!) perjantaina tai torstaina töissä katoin hesarista citymarketin tarjoukset ja laadin osittain kauppalista ja jopa ruokalistan! niiden perusteella!   Melkosta rahansäästöä!  ja mitä suunnitelmallisuutta!

Laitan loppuun vielä jotain kuvia, jos Flicker suostuu niitä jakamaan inhimillisessä ajassa.  Haluaisko joku vielä liittyä Animalian jäseneksi? Jäsenmaksu on ainoastaan 27€ tai aktiivijäseneltä 32 €. Ei paha! Kisa on jo päättynyt, mutta mun uuden vuoden lupaus!

Tämäkö tekisi jotain tuhmaa?

Mä olen loppuviikon koulutuksessa. Hauskaa. Oikeesti voi olla ihan kivaa. Mutta nyt mun pitäis saada loppuviikon hommat tehtyä etukäteen. Kääk. Mjau!

♥ Raisa

torstai 9.9.2010

Vitsi, ei kai mulla mitään ole.

Eilen olin nyrkkeilemässä ja se oli ihanaa. Tälle päivälle ei ole mitään merkintöjä. Ihanaa! Mennään kait kirjastoon. Lapsetkin menee isälleen.

Mun painossa on joku kumma juttu. Se vaan nousee vaikka pitäis laskea. Naama on aamuisin kyllä sen verran puffy, että nestettä on melkoisesti, mutta silti. Ei sen nousta pitäis. Ehkä ne onkin ne lihakset mitkä siellä painaa...varmaan.

Kirjotin Chrisille eilen Kiitos -kirjeen. Kirjasin siihen asioita, joista olen hänelle kiitollinen. Siltä melkein pääs itku kun se sitä luki. Ehkä tollasia asioita vois tehdä useamminkin.

Tänään pyöräillessä mietin, että vois kirjoittaa itsestään paperille. Ihan vaan lista siitä mitä mä olen. Se vois olla hauskaa.

Oikeasti olen ihan mukava ihminen, kunhan minut oppii tuntemaan. Enkä mä koko aikaa pyöräile keskisormi pystyssä. Vaikka tosi vittumainen olenkin. Nyt mulla vaan on semmonen oman navan ympärillä pyöriväinen kausi meneillään. Ja hyvä niin. Mä oon usein töissäkin hissun kissun tietyille ihmisille, kun jotain. Nyt en jaksa keskittyä muihin niin paljoa. Kun itsessäkin on vaikka muille jakaa.

Eikä mulla vieläkään mitään kuvia ole.

Silti olen monessa muussa asiassa ahkera. Heip!

R