Puutarhassa!

Heips!

Arvatkaa mitä meillä syötiin lauantaina päivälliseksi! Oluthiivahiutalekuorrutettua tofua, perunaa ja -tadaa! - nokkoskastiketta! Kevät on täällä! Ihanaa! Olin kitkemässä kukkapenkkiä, josta meinaan kyllä tehdä kasvimaan tämän kesän aikana - sorry vaan kukkivat kasvit ja naapurit! Niin, kitkemässä olin ja törmäsin nokkoseen. Kuvitteellisesta naapureiden painostuksesta napsin ne pois, ja totesin sitten, että kamalaa haaskausta heittää ne kokonaan pois, joten mehän syötiin ne! Hip hei! Kauan eläköön nokkonen ja hyötyajattelu!

Pitkä viikonloppu meni puutarhuroidessa ja ommellessa. Puutarhuroiminen oli ihanaa ja niin palkitsevaa. Ompelu oli alkuun nihkeää, mutta pienen tauon jälkeen se maistuikin makealta ja lopulta innostuin niin, että oli hankalaa keskeyttää.

Todella tehokas ja kaikin puolin hieno viikonloppu! Sain alkuun aivan loistavia pussukoita, nyt ne odottelee että postissa tulisi uudet tagini, jotka ompelen kiinni ennen seuraavaa vaihetta. Loistavia niistä tekee yllättävät kngaskombinaatiot, nauhat ja applikaatiot, siis sellaiset silitettävät ja päälle ommeltavat kuviot. Josta tuli mieleeni, että eilen illalla keksin (omasta mielestäni) loistoidean "kiitoslahjaksi" asiakkaille. Silitettävä kangasmerkki jostain minun hienosta kankaasta! Ja mielellään vielä samasta kankaasta, kuin mistä asiakas on tilannut pussukkansakin! Loistavaa!

Puutarhassa sain kitkettyä todella paljon, ihastelin (omast mielestäni) loistavaa multaani, kaivelin ja kuopsuttelin oikein sydämeni kyllyydestä. Istutin myös juureksia, sekä lähes tulkoon kaikki omistamani siemenet pistin purkkeihin itämään. Olen pitkään kerännyt vessapaperirullan hylsyjä, mutta nehän loppui kesken heti alkuunsa. Jatkoin sitten kaikilla paperipusseilla ja pahvikoteloilla jotka löysin. Jossain kohden havahduin siihen, että eihän mulla riitä pihalla maata näille kaikille! Kääk! No, katsotaan miten ongelma ratkaistaan sitten kun sen aika on. En kylvänyt hervottomia määriä oikeastaan mitään, ei ole tulossa viittäkymmentä tomaatintainta tms. Sopivasti kaikkea. Toivottavasti riittävästi. Liitän vähemmän kauniin kuvan kylvöistäni. Ei mitään kuvakirja laatua, mutta söpö! Sisällä, niin nämä siis puolikylmässä (lämmittämättömässä) eteisessä, on vielä joitakin arempia kasveja. Mm. ananaskirsikka, jonka istutin tieteämättömänä 2 kk liian myöhään.

Sitten oli yksi vähemmän fiksu nukkeosto. Oikeesti se oli fiksuveto, sain nuken n. satasen halvemmalla mitä se normaalisti halvimmillaan liikkuu : D Mut ei mun pitänyt mitään uusia nukkeja kyllä ostaa. Eikä kankaitakaan, mutta ostin niitäkin. Ei voinut mitään, kun oli niiiin hienoja! Kankaat ja nukke! :) Sitten sain tänään nähdä kauneushoitolassa olleen nukkeni valmiina. Tämä oli siis se epäonninen tapaus, joka murskautui kuljetuksessa. Itella korvasi siitä vähän, mutta ei suinkaan koko nuken arvoa. Niillä on joku kolmenkympin maksimikorvaus kirjatuille kirjeille, jona tämä oli postitettu. Mutta nukkeni sai siis uuden kasvo-osan (faceplate), ja tälläinen siitä sitten tuli!

Eikö ole ihana!?!

Olikohan vielä jotain? Muistaako kukaan? Keksin mitä ehkä haluan tehdä isona, mutten kyllä kerro siitä vielä yhtään mitään. Ei tähän päähän ole luottaminen! Tuuliviiri.

pikapäivitys

Hello!

Hengissä ollaan! Japanin matka takana, synttärit takana, pääsiäinen takana, skräppiviikonloppu takana, viikko aikuisten uravalmennusta takana ja noin kuusi viikkoa vielä edessä. Ja toivottavasti edessä myös paljon muuta!

Kerron kaikesta lisää, ajan kanssa. Nyt olen täällä koulutuksessa ja sain jo ansioluetteloni valmiiksi, joten loppupäivä taitaa olla sisällöltään aika tyhjää. (=surffailua.)

Matka oli mainio, mutta mukavaa oli myös palata kotiin. Aikaeroväsymys on kyllä ollut melkoinen! Eilen oli ensimmäinen normaaliin verrattavissa oleva päivä, muut menneet kamalan väsymyksen kourissa. Skräppiviikonloppukin. Joka oli siis viime viikonloppuna, tapahtumapaikkana Tampere, Murikka? -opisto. Oli kivaa, melkein mitään en kyllä saanut aikaiseksi. Olin jollain kurssillakin, se oli kyllä aika turha. Tai siis hmm..ei sitä, mitä olisin halunnut. En saanut kurssityötä valmiiksi, ja tiedän etten sitä tule koskaan loppuunviemäänkään. Mikä on ihan syvältä. Ja lisäksi siellä oli koko ajan sellainen olo, etten osaa enkä ymmärrä yhtään mitään. Ei kiva olo askarrellessa. No, sai sieltä inspiraatiota tulevan varalle. Ja käytin sitten kurssin jälkeen oppimaani muissa töissä. Koko viikonloppua kuitenkin vaivasi väsymys, eikä kuvatkaan oikein inspiroineet. En ennättänyt tulostamaan tuoreita kuvia. No, sainpa tehtyä vanhempia kuvia.

Se, mistä viikonlopun aikana innostuin oli krääsän karsiminen. Skräppääjälle, ihan niin kuin minkä tahansa asian harrastajalle, kertyy kauheesti kamaa ja osa niistä "vanhenee". Näistä vanhentuneista kamoista hankkiuduin eroon. Ja radikaalisti heitin roskiin. En edes tarjonnut muille, kun oli niin kamalaa paskaa. Kirjaimista heitin kaikki setit, joissa vaan Z, X, Y ja vastaavaa jäljellä. Hittoako niillä tekee.

Vähän jatkoin karsintaa kotonakin, mutta kun ollut niin väsynyt, niin melko vähäiseksi jäänyt mikään aktiivinen tekeminen. Niin, täällä kurssilla/ohjauksessa menee siis 7 tuntia päivässä. Muuta aikaa en oikein ole ollutkaan hereillä. Ainakaan kunnolla. Horroksessa vaan.

Toiset sanoo, että on paljon helpompaa matkustaa länteen, mutta minulla asia on päinvastoin. Aina Jenkeissäkin olen ihan unessa, usein koko matkan ajan. (koita siinä tehdä hyvää vaikutusta tulevaan poikaystävään/appivanhempiin...)

No, eilen siis hyvä, hereillä oleva päivä. Sain ommeltua. Ompelu on parasta. Pian pääsen uusien kankaiden pariin. Tai siis olen uusia kankaita jo ommellut, mutta tilaustöitä. Himoitsen päästä kokeilemaan jotain ihan uutta. Mulla on ompleukoneen edessä, hyllyllä pieniä paloja uutta kangasta, tyrkyllä, kiusaamassa. Ompelen ja katselen niitä, välillä koskettelen, kun se kangas nyt vaan on niin ihanaa. (hupsu.)

Mitä mä sanoinkaan siitä matkasta jo? Se oli loistava. Tehokas, shoppailuntäytteinen ja maukas. Kävin neljästi ulkona syömässä, kolmessa eri kasvisravintolassa. Kaksi näistä oli tuttuja mestoja, kolmas oli uusi tuttavuus. Deva Deva Cafe. Tästä uudesta tuttavuudesta tykkäsin kaikista eniten! Nom nom nom! Söin Teriyaki "Chicken Burgerin, luomukolan kera, jälkkäriksi kakkua. Supermaukasta. Kuvia myöhemmin. Kaikesta.

Synttärit meni tosiaan siellä Tokiossa, yksin. Yksinäisesti. Muutenkin olin aiemmista reissuista poiketen yksinäinen. Mälsää. Perhettä oli ikävä, iltaisin ja aamuisin. Ei tietenkään silloin kun hurjana shoppailin. Ostin paljon. Mutta ainakin osittain fiksusti. Vähemmän? fiksusti ostin kolme Neo Blytheä, yhden Middien ja yhden Petiten, yhden pienen Momokon (joka poikkeaa täysin isosta, en tiedä onko niillä mitään tekoa keskenään, tietääkö joku muu?) näistäkin kuvat sit myöhemmin. Ostin myös Dambon :D

Kangasta ostin kaikista eniten. Ja muutenkin kangaskaupat oli kaikista hienoimmat! Kerroskaupalla mitä hienoimpia kankaita! Yhdessä kaupassa myytiin vaaleanpunaista kuplamuovia, jossa kuplat oli sydämenmuotoisia! Epäreilua. Muutenkin niin epäreilua, että niillä on siellä kaikkea niin paljon, ja meillä niin vähän. Vaikka riittävästi täälläkin. Eikä se tietenkään tuntuis enää niin hienolta, jos täälläkin olis kaikkea yllin kyllin.

Todella inspiroiva reissu.

Ei nyt muuta, halusin vaan pikaisesti ilmoittaa, että täällä ollaan, ja postaus tulossa jossain vaiheessa. Pikaisesti. Kohta puolin.

xoxo,
Raisa  

Välineurheilua

Hitto! Pitää lopettaa leivän syönti, tai ainakin vähentää. Olen siitä aina ihan turvoksissa loppupäivän. Lauantaina järkeilin, ja oli siinä vähän vahinkoakin mukana, että kun ollaan menossa kylään syömään vähän myöhäisempi lounas, niin syön tukevan aamupalan. Ja kun kerta C oli jättänyt pöydälle leipää sen enempää ajattelematta voitelin kaikki ne palat. Viidennen leivän jälkeen tajusin, että palakin vielä niin räjähdän. Ei kerennyt pallomaha laskemaan ennen kyläilyä, mutta kyllä mä silti reippasti kylässäkin söin, kun oli niin hyvää ruokaa. Blinejä! Joita söin ensimmäistä kertaa ikinä. Oikein hyvää, kaikkien lisukkeiden kera. Vähän niinko suolasia (amerikkalaisia) pannukakkuja. Kurnauskis!

Niin, nyt taas ihan tuhti olo. Söin siis aamupalaksi leipää, kun ei ollut tarpeeksi kaurahiutaleita. Ei pitäis ostaa sitä ihanaa juustoa, kun se aiheuttaa lisääntynyttä leivänkulutusta. Niin, ei olla nyt varmaan kuukauteen ainakaan tehty enää tattariraakapuuroa, vaan C on tehnyt kaurapohjasta, keittämätöntä puuroa. Eihän se raakaruokaa ole, kun ne hiutaleet on höyrytetty, ja taitaa se sinne sokeriakin laittaa. Whatever.

Joo, hyvä mutta vähän väsynyt viikonloppu takana! Olen jotain ommellut, mutten kuitenkaan saanut oikein mitään aikaiseksi. Vihdoin ja viimein, oikeesti todella pitkän työstön jälkeen olen saamassa nukenpaidoista sellaisia kuin haluankin. Tajusin myös, että niistä ei koskaan tule sellaisia, joita on oikeasti mukava tehdä. Toisin kuin vaikka Pinkkiksen peruspussukoissa tai niissä nukkepusseissa, näissä ei tule suuria onnistumisen riemuja. Jokainen sauma on kamalaa näpertelyä. Mutta suurin oivallus, sillä tuon edellisen oivalluksen jälkeen kävi mielessä ajatus koko roskan hylkäämisestä, oli kuitenkin se, että vaikka kuinka tykkäisi työstään, niin osa siitä on myös ihan perseestä. Olkoon siis nämä paitojen väkertämiset ne minun elämäni perseet! :)

Se, etten kauheasti jaksanut viikonloppuna ommella ei tietenkään estänyt minua innostumasta tilaamaan lisää kankaita! Tässä kävi vielä niin onnekas sattuma, että lauantai-iltana muistin, että mulla on Kangastukkuun lahjakortti. No, etsin sitten tuon kortin käsiini ja huomasin, että se erääntyy sunnuntaina! Hups! Ei muuta kuin aamulla tilaus menemään! Olen tulevista uutuuksistani aika innoissaan! Tilasin mm. paksua valkaisematonta flanellia, pyrin sillä mahdollisuuksien mukaan korvaamaan käyttämäni fleecen. Ihan ympäristösyistä. Toivottavasti se onnistuu! Sen lisäksi tilasin uutta karvaa, uudella tarkoitan uutta väriä. Ja helpottaakseni niiden paitojen väkertämistä tilasin vesiliukoista tukikangasta! Olen sitä Eurokankaasta kysellyt, mutte i ne olleet sellaisesta kuulleetkaan. Siellä on kyllä ihan oikeasti aika sekalainen joukko ihmisiä töissä. Osa on ihan päteviä, ja osa taas ei erota loimea kuteesta. Mutta kun siellä on niin ihania kankaita!

Välillä tässä "työssä" on parasta uusien kankaiden haaliminen. Joka ehkä vähän muistuttaa välineurheilua. Hankitaan ja haalitaan, mutta sitten työhön tarttuminen, sen tekeminen ei olekaan aina se pääasia. Välillä jopa niin, että se on pakollinen paha, mikä on tehtävä. Mutta kyllä mulle usein käy niin, että vaikka onkin vaikea aloittaa, niin kun vauhtiin pääsee ei meinaakaan malttaa lopettaa. Ja oikeassa urheilussakin on niin, että aloitus on hankalaa, mutta jälkeenpäin olo ihan mahtava. Ei siinä, että mulla olis enää minkäänlaisia muistikuvia urheilun jälkeisestä hyvästä olosta. Ellei hupipyöräilyä lasketa. Siitä kyllä tykkään, jo liikkeellelähdöstäkin.

Mutta joo, eipä mulla sitten muuta. En ole yhtään jaksanut innostua mistään ruokajutuista, enkä ole juurikaan käyttänyt ruokaan rahaa, kun ei sitä yhtään ole! C on ostanut mitä on ollut pakko ostaa. Mä käytin silloin torstaina sinne Ekoloon aika paljon. C:n rahoja. :D Parjantaina, kun lapset oli pitkän tauon jälkeen taas isällään me syötiin tofu-juustoleipiä ja sipsejä, ja samalla katsottiin ekaa Sherlock Holmes elokuvaa. Ekalla tarkoitan Guy Ritchie elokuvaa. Lauantaina syötiin illalla sitten vaan jotain ihan vähäsen, tais olla vaan popcornia, kun oli lounaalta (ja ne aamuiset viisi leipää!) vieläkin masu täynnä. Sunnuntaina ankeesti se hernekeitto, jota keittelin viikko sitten tuntikaupalla. On niin hassua, miten saatan välillä innostua ruoanlaitosta niin, että täytyy kutsua ihmisiä syömään, ihan vaan sen takia kun on jostain uudesta tekeleestä tai teemasta niin riemastunut. Ja sit välillä (useimmiten?) se on niin kamalaa, eikä millään jaksais keksiä yhtään mitään vähänkään innostavaa. Siippa onneksi melkein aina jaksaa tehdä jotain herkullista. Mä usein teen sitten jotain tosi tylsää, kuten soijarouhekastiketta ja makaronia, jotain kamalaa risottoa tms.Mut silloin kun on pakko niin ei kyllä yhtään mikään huvita! Ei edes lukeminen. Biologiakin on ihanaa, mut jos sitä on pakko lukea, niin sehän on aivan kamalaa.

Mut nyt tää menee!! Melkoinen lista tällepäivälle kaikkea! Ai niin, mun blogi tulee siis piakkoin muuttamaan jonnekin muualle. Seuratkaa sinne sitten! Kerron lisää kun tiedän tarkemmin!

xoxo,
Raisa

Pizza, jonka tein reilu viikko sitten. Se, mistä en meinannut löytää kuvaa. Tai jotain.

Tukka putkella

Kauheeta kyytiä, tukka putkellä meikäläinen mennä viipottanut. Mut jotenkaan en nyt kyllä yhtään muista, et miksi niin kova kiire olis ollut. Eilen kuitenkin oli treffit Manga Cafessa (jossa käyn aika ajoin, en suinkaan nauttimassa ihanasta miljööstä - ahem, vähän vois ehkä panostaa? - vaan kaupungin parhaasta? teestä. Sakura senchasta. ) klo 12. Jouduin niitä kahteen otteeseen siirtämään, sillä *kaikkee*. 20 vaille 2 oli sitten vika sovittu aika, ja siitäkin myöhästyin kait neljä minuuttia. Vaikka taaskin juoksin! Oliisn ollut ajoissa, jos olisin kotona jättänyt sen yhden pyröähdyksen tekemättä. Tää on istä, kun aina miettii (siis jos myöhästyy, ja ainahan minä) et jos olisin sen ja sen jättänyt etkemeättä niin olisin ollut ajoissa.

Mulla oli jotain paketoimisia, ja olen niissä niin hidas. No, juotiin teetä ja kolaa. Sain seuralaiseltani ristin kannettavaksi. Onneksi oli ihan pieni risti, joka mahtui kukkarooni. Ristin tarvitsin erään asiakkaan (kantiksen, joiden eteen voin tälläisiä kaupunkitreffejä tehdäkin) custom -pussiin. Mangasta mentiin Kodin Anttilan kautta Eurokankaaseen, kaupungin parhaaseen hengailumestaan. Olen siellä nykyään aina...

Tarvitsin kangasta kissaan, sammakkoon ja yritin etsiä myös neonvärisiä kankaita pupuihin, mutten löytänyt. Kissan ja sammakon kyllä. Tässä kohtaa seuralaiseni täytyikin lähteä sidontakurssille. Että tälläisiä kavereita minulla ;)

Olen näitä alkanut tauon jälkeen ompelemaan :)

Eurokankaasta vielä Hobbypointiin, jossa kaupungin paras valikoima irtosilmiä. Löysin juuri sopivat sammakolle. Ja uskokaa tai älkää - en ostanut mitään muuta!!! Eurokankaasta kylläkin, kissan ja sammakon lisäksi kettua ja nallea. Mutta Hobbarista en muuta kuin kaksi paria simiä. Helmiä kyllä silmäilin, mutta jätin sinne kaupan hyllyille.

Kotiin vielä postin kautta, C:lle oli tullut paketti ja kovasti odotettiin sen olevan äipän lähettämä Vegan Essentialsin herkkupläjäys (taikka mun ylihieno nukensänky), mutta ei. Käytetyt pyöräilykengät. Mikä kamala pettymys. Mullakin, joka olen kyllä sellainen karkin hamstraaja ja hilloaja, alkaa karkkilaatikko vähän koliseen tyhjyyttään. On mulla vielä ainakin pari suklaalevyä ja suklaapatukkaa,  ja muutamia Oravakkeita (joista en kyllä oikeastaan tykkään), mut pohja näkyy jo! Ei hyvä. No, ehkä tänään.

Eikä mun nukkekaan ole tullut vielä :( Mä olen siitä nyt pari kertaa nähnyt unta. kyllä olis aika jo! Olen saanut myös kuvia valmiista tytöistäni, ne kaksi jotka lähetin Espanjaan kustomoitaviksi ovat nyt siis valmiina ja kunhan saan Paypal tilille tarpeeksi varoja niin saan ne sitten kotiin. Tytöthän olen maksanut jo ennakkoon, mutta kotiinpostituksesta uupuu vielä muutama euro.

Esimakua tulevasta!

Mulla on tiukka lista tälle päivälle, joten parasta käydä sen kimppuun. Huomenna, tai tänään illemmalla
aion kirjoittaa tonne enkkublogiin käsityötiloista, siis myös muiden kuin omastani :)

Kattokaa miten mun käyntikortit epäonnistui! Eihän niistä näe lukea mitään! Onneksi lupasivat uudet tilalle.

Touhukasta tiistaita! Ai vitsi! Eilen illalla katottiin joku (uusi?) Robert Redford elokuva, joku täysin toivoton. Siinä ei ollut muita näyttelijöitä, eikä paria sanaa enempää puhetta, mut silti tosi hyvä. Arvatkaa muistanko nimeä. Kolme sanaa, ja jotain täysin ilman toivoa se oli. Kyl te tiiätte jos ootte tietääksenne. Jotain muutakin hyvää ollaan katottu, ai nii, Tom Hanks elokuva, niistä merirosvoista. Sekin oli tosi hyvä.

xoxo,
Raisa

Kaupassa

Olin perjantaina hurjan reipas ja poljin Tammistoon. Ensiksi Eurokankaaseen, josta ostin kahdeksalla kympillä järkyn säkin teddyä. No, pyörän tarakalla se meni ihan kivasti. Sitten ruokakauppaan. Mulla oli tietenkin säästäväisenä tyttönä lista, jota aika hyvin noudatin. Citymarket on huono paikka säästäväiselle, kun se on Prismaa paljon houkuttelevampi. Ja kalliimpi?

Ostin mantelimaidon, joka oli vähän luomusoijamaitoa halvempi. Ostin molemmat. Kun teki mieli. Prismassa olis ollut melkein euron halvempaa, enkä olis sieltä ostanut mantelimaitoa. Mun ostokset maksoi viisikymppiä, mikä oli 30 euroa enemmän kuin olin ajatellut. Ei kai 50 euroa silti paljoa ole viikon lopun ruokaostoksista? Ei.

Mutta kun kuittiani tarkastellaan vähän lähemmin, niin voi huomata, että linnun ruoka maksoi vähän yli 20 euroa. Ja tee, siis jäätelön maustamiseen käyttämäni matcha tee maksoi kympin. Se oli luomua :D Lisäksi ostin toisen teen, ei luomua eikä reilun kaupan :( Mutta japanilaistyyppinen vihreä tee kuitenkin. Ja olen koukussa niihin. Eli jos olisin ollut oiekin kurinalainen ja askeettinen (joka siis ei ole tarkoitukseni mitä ruokaan tulee!!) olsin tehnyt viikonlopun ruokaostokset reilusti alle kahden kympin! Ha! Repikää siitä!

No mitä me sitten syötiin?

Perjantaina okonomiyaki, joka on siis suikaloitua kaalia, vehnäjauhoa, ripaus kutakin: kikhernejauhoa, merilevähiutaleita, suolaa, kalatonta maustetta. Ja vettä. Käytin tähän myös kaikkee, mitä jääkaapista löysin: palan juustoa, puolikkaan punasipulin. ja ehkä muuta. Sekoitetaan ja paistetaan pannulla kiinteiksi pannukakuiksi. Tarjoillaan okonomiyaki kastikkeen, tässä tapauksessa Bull Dogin, majoneesin ja merilevähiutaleiden kera. Lisänä salaattia, josta enin osa itse kasvatettua: ituja, krassia ja auringonkukan versoja, lisäksi porkkanaa, appelsiinia ja jotain. Itsetehdyn salaatinkastikkeen kera.

Vanha kuva, mut sama jälkkäri.

Lauantaina tofu-sieni-makaronipaistos ja suklaavanukas, itse tehty. + Kermavaahto. Ruoka ei ollut hyvää :( Jälkkäri kyllä :)

Sunnuntai kermaperunat, seitanpihvit, itsetehty maustevoi. Leivoin lisäksi neljä leipää.

Näin meillä köyhäillään :)

Kaunis lopetus tähän vielä, että tilasin eilen pitkästä(?) aikaa tytöille vaatteita. jotain, jonka olin luvannut itselleni palkinnoksi, kunhan myyntejä on tarpeeksi. Ja nyt mua hotsittais ethdä vaateita taas itse!

Hyvä hyvä! Biologia ahdistaa ihan kauheesti (laiska vaihe taas meneillään sen suhteen - yikes!) mutta muuten kaikki taas älyttömän hyvin! jotenkin tosi varma ja hyvä vaihde päällä :D

xoxo,
Raisa

Päivitys

Snip snap. Tänne ei kuulu mitään ihmeempää, kaikki yllättävän hyvin. Viikonloppu oli mainio - lauantaina vein C:n ulos, ensiks Mayaan syömään ja sieltä yllätyksenä Harjun nuorisotalolle katsomaan kun Pinzan bändillä oli keikkasimulaatio :) Mäkään en ollut koskaan nähnyt Pimpulan bändin esiintyvän, tai no siis eihän ne koskaan edes olleet esiintyneet. Tää oli eka kerta, eikä tääkään ollut oikea keikka. Mut ihanaa oli silti. Olin niin ylpeä, ja se koko bändi oli ihana.

Niin, ja ennen kun edes C:n kanssa treffattiin olin mä jo kaupungilla shoppailemassa. Oli niin hauskaa katsoa ilosia ihmisiä kauppakassejensa kanssa ja itse iloisena liittyä niihin. Vaikkei mulla ollutkaan vaatekauppojen kasseja, niin kuin useimmilla. Mulla itse asiassa oli oma kassi, mut ihan sama :) Kävin Hobby Pointista hakemassa lautoja uuden nukketalo ulkolaudoitukseen, sekä pienen pientä jalkalistaa (ihanaa!). Lisäksi ostin sieltä jotain kiinalaista makrame -lankaa, jonka toivoin sopivan sleepsackien vetimiksi (en tiedä mitä silloin oikein ajattelin, ei se todellakaan sopinut, kun eihän siitä men yksikään pienimmistä helmistä läpi. Pöljä.). Hobby Pointista Sinelliin, josta ostin, sleepsackeihin myöskin, ihania nauhoja. Ja kun vielä kerta aikaa oli kävin vielä Eurokankaassa, josta ostin (vaikkei pitänyt) trikoota sukkahousuihin ja trikoisiin, puuvillaa mekkoihin ja flanellia sleepsackeihin. Ihan(an) turhat ostokset. Mutta oli kivaa :)

Sen jälkeen olikin aika tavata komea aviomieheni. Saatiin jonkin aikaa odottaa pöytää, kun eivät ota lauantaisin lainkaan varauksia. Ja melkeinpä heti kun oltiin saatu pöytä ravintola tyhjenikin yllättäen. Ei siis kokonaan, mutta paljon oli tyhjiä pöytiä. Je mun mielestä me oltiin vielä tosi aikasessa liikkeellä. No en tiedä. Ehkä muutkin?

Sunnuntaina ompelin hurjasti. Ja leikkelin kankaita. Mulla on niin ihanat ompelukset meneillään, että kaikenlainen keskeyttäminen on harmillista. Mutta reippaasti olen kuitenkin laittanut ruokaa, tehnyt jälkkäreitäkin j aleiponut. Sunnuntaina Pinpu teki Rhino-muffineita, minä makaronilaatikon ja jättiläismäisen leivän. Harmittaa, etten ottanut siitä kuvaa. Se oli kuitenkin tosi hieno. Ja maukas. olen nyt parina viikonloppuna taas leiponut leipää/sämpylöitä. Ja ihan ilman ohjeita tai mittaamisia. Veden ja hiivan määrän olen laittanut tarkasti, mut kaiken muun vaan kaatanut suoraan sekaan. Ja hyvää on tullut :) Makaronilaatikkokin oli niin hyvää, että syötiin kerralla pois, viimeiseen makaroniin.

Maanantaina ilmoitin lopettavani Espanjan kurssin. Valtava helpotus. Oon jäänyt niin pahasti jälkeen siinä, aina lupaan itselleni, että tänään opiskelen sitä, mut sit en kuitenkaan opiskele. Motivaatiotakaan ei ole. Ja ihan oikeasti bilsaan menee niin paljon energiaa, etten vaan jaksa. No nyt olen kyllä muutaman päivän pitänyt vapaata bilsastakin, kun sain pitkän odotuksen jälkeen kirjastosta Alice Munron Dear Life novellikokoelman. C oli ihan ihmeissään, etä mitä mä luen novelleita, ja vielä englanniksi. Luen kyllä paljon kirjoja englanniksi, mutta melkeinpä kaikki on jotain "tietokirjoja". Siis tyyliin oppaita tms. Tai elämänkertoja. Niitä luen eniten, suomeksi ja enkuksi. Novelleita runojen jälkeen vähiten. Ne on niin lyhyitä, että just kun on vauhtiin päässyt, niin se jo loppuukin ja alkaa jo uusi. Mutta nää on olleet todella koukuttavia, ja see uusi on aina korvannut sen vanhan, niin ettei ole jäänyt kuumeisesti kaipaamaan sitä edellistä.

Olen samalla työstänyt valokuvia Flickrissä ja myynytkin kolme!! sleepsackiä. Normaalisti ei mene kyllä yhtä hyvin kaupaksi, tai siis tollasta vauhtia, mutta kuten sanottua olen viime aikoina ommellut paljon ja eilen ja tänään saanut ne uutukaiset kauppaan. Nyt ne ovatkin sitten melkein jo menneet. Kolme on vielä varattuna, kunhan ne ostetaan, niin kaikki kahdeksan jotka saanut tehtyä ovat menneet. Ja juuri näin sen pitäisi ollakin! Ei niin, että ne jää nurkkiin pyörimään.

Mitkä nyt menneet kaupaksi erityisen hyvin/vauhdikkaasti on ne eläinhahmoiset pussukat. ALuksi tein nalleja, nyt sitten uutuutena pupuja. Pari muuta eläintä olis vielä tulossa, kunhan saan oikeat kankaat niihin.

Hmm..mitähän vielä. Välillä naurattaa kun mietin meidän perheen toimintaa. Siis kaikkea "kummaa" mitä me tehdään. Tai siis niinko oikeastaan se, että asiat joita me tehdään, tekee meistä kummia. Kun loppupeleissä ennemminkin muiden toiminta on kummaa. Kuten vaikka se, että me etsitään kaupasta ne hedelmäpussit, jotka muut ovat pudottaneet lattialle, ja käytetään niitä. Kun muuten ne vaan heitettäis roskiin. Tokihan meillä on myös kestopusseja, mutta kun tarvitaan koirien kakkapusseiksi niin paljon pieniä pusseja, että on pakko käyttää myös hedelmäpusseja. Vaikka on äitikin valjastettu pusseja keräämään. Ei silti riitä. Niin, miks me ollaan kummia, mut ei ne, jotka pakkaa ostoksensakin pieniin hedelmäpusseihin ja sit kotona heittää ne roskiin? Miks me ollaan kummia, kun me pyöräillään talvellakin, mut ei ne, jotka ajaa autolla ihan muutaman kilometrin matkatkin?

Mut nyt tällä kummalla on nälkä, ja tekee ihan tosissaan mieli saada mun Twin Peaks sleepsack valmiiksi, samoin kuin se avaruusaiheinen ja kaikki ne muutkin, mitä Tehtaalla odottavat!

Illalla olen menossa Etsy tapaamiseen. Sillä tiedän mitä haluan tehdä isona, mutten millään keksi miten sillä tekis myös rahaa :D

Ei muuta, täytyy mennä. Moottoritie on kuuma. Tossa kun etsin noita kuvia, niin myin vielä kaksi. Hyvä hyvä! Ekolossa oli taas juustoa kaupan, hiukan tekis mieli. Ja te, joilla on rahaa, niin Palonissa (googleta) olis loppuunmyynti. Ja jos jaksatte, niin etsikää se blogikirjoitus, jossa se kertoo miksi lopettaa liikkeen. Taas tuli sellanen olo, et me suomalaiset ollaan ihan paskoja kun annetaan tollasten aarteiden kuolla. No, mulla ainakin on aivan liian kallis harrastus, että mulla olis varaa ostaa uusia ja kotimaisia vaatteita. Mutta ehkä te muut ette harrasta nukkeja, te varmaan voisitte mennä ostoksille. Niin, mutta siis en mä niitä halpoja rytkyjään ostele, siis tyyliin kaikki ketjut mitä tuolla keskustassa on. Pääsee helpolla, kun ei osta ollenkaan :D

Ihan pakko vielä vähän! Olen edelleen elänyt hyvin säästeliäästi, jopa niin, että Paypal tilini, joka on siis minun leikkirahojani. Tai siis luvalla saan käyttää ne rahat hömpötyksiini, niin ettei luottokortilla ostettais enää oikeastaan mitään. Niin sieltä tililtä olen jopa kotiuttanut rahaa (ihan vähän vaan, mut kuitenkin) omalle tililleni, niin että ainakin nyt ne viikonlopun nukketalon puutavara ja Pinkkiksen nauhat ja kankaat sain niillä katettua. Enkä siis ostanut uusia vaatteita nukeilleni, vaikka mieli teki. Älyttömän hyvä minä. Ja olen myös tehnyt viikonlopun ruokalistan ja kauppalistan etukäteen, ja pysynyt siinä. Tiesittekö, että nelihenkinen perhe voi syödä (hyvin) pe, la ja su reilusti alle 10 euroa/pvä. :D Eipä siinä, että ruoasta alkaisin tinkimään, en ennen kuin on pakko. Luomua ja reilun kaupan niin paljon kuin mahdollista. Ja silti pääsee noin halvalla, kun ei osta turhuuksia :)

xoxo,
Raisa

T-paidasta tehty

Puputytön Suosikkituote - Yotsuba&!

Olen kuulkaa odottanut tämän postauksen tekemistä kuin kuuta nousevaa, vaikken kuun nousua kyllä oikeasti olekaan odottanut.

Plääh! Miten must atuntuu, että olen hiljattain tästä kuitenkin kirjoittanut? Nimittäin Yotsubasta. Kyllä mä taisin jotain siitä postata silloin kun "huijasin" ja ostin englanninkielisen, kun suomennetussa versiossa meni ihan liian kauan. Viikonloppuna ostin sen suomenkielisenkin. Kuvassa, jonka ehkä postannutkin jo? sen englanninkielinen.

Yotsuban lukemisen aloitin siitä mihin Azumanga Daioh jäi. Siis ensiks luin sitä, ja sit kun sitä ei tullutkaan enempää kuin nelja pokkaria ja muistaakseni 6 DVD:iä/:tä oli pakko ottaa tilalle jotain. Pitkän aikaa luin myös Wallfloweria, mut en siitä koskaa ihmeemmin innostunut. Olen myös joitain muita sarjoja lukenut, mm. Love Hinan (olisko ollut mun eka, tai sitten Ranma?), Peach Girlin ja Othellon. Mut kaikki olleet vaan sellasia ajanvietteitä.

Aikansa meni, ennen kuin Yotsuba alkoi tuntumaan omalta, oli vaan ikävä Azumanga Daiohin tyttöjä. Mutta kirjan tai pari luettuani olin kyllä päässyt suurimmasta ikävästä yli ja onnistunut nauttimaan Yotsuban hauskasta seurasta.

Yotsuba on jotain ehkä 5? vuotias tyttö, ikä on epärelevantti, tai siis niin, ettei tää ole kuitenkaan mikään lapsellinen sarja. Yotsuba vaan on niin ihmeissään ja innoissaan kaikesta, erittäin hauskalla tavalla. Niin, nää on siis hauskoja tarinoita. Mun suosikki on varmaankin se, kun Yotsuba menee maatilalle ja näkee lampaita. Tietenkin sille sattuu aina ja kaikkialla jotain kommelluksia ja sitten myös kaikki hahmot ovat erittäin sympaattisia. Tykkään naapureiden äidin ja isosiskon (anteeksi, olen tosi huono muistamaan nimiä, kysykää mun lapsilta, jos nippelitietoa kaipaatte) laiskuudesta. Ja siitä, miten se äiti on ikään kuin huomaamatta laiska ja aika ajoin paheksuu esikoisensa laiskuutta, ja on ite ihan samanlainen.
Sivuhnkilöistä kuitenkin mun suosikki on naapurin keskimmäinen tyttö. Se vaan on niin kiltti ja innokas ja jotain.

Tässä sarjassa on niin paljon hyvää. Ilmestymisnopeutta vois kyllä vähän kiristää. Keskimäärin tulee yksi pokkari vuodessa. Se on melko turhauttavaa.

Tää oli ehkä huonoin arvostelu ikinä, mut mulla on kylmä ja koneestakin meinaa akku loppua ja pitäis mennä ompelemaankin.

Vähän vielä säästämisestä.

Tämän ostin, se on vielä matkalla.

Olen edelleen aika hyvä siinä. Luottokorttirajaa on nyt ihan oikeasti laskettu 500 euroa, ja ens kuussa aion tehdä saman jutun. Lisäksi olen saanut yhden tileistäni pois netikäytöstä, näen kyllä edelleen sen saldon, mikä ei ole hyvä asia, mutta ehkä mun ihna oikeesti pitää vähän yrittää kehittää tota itsehillintääkin? Ja sitä voi kontrolloida myös puhelimitse. No, onneks mun halukkuuteni asioiden hoitamiseen puhelimitse on aika niukkaa. Mutta ehkä noikin saa hoidettua pois, jos tuntuu siltä, ettei muuten onnistu.Olen myös myynyt kaksi nukkea, toisen arvokkaan ja toisen vähemmän arvokkaan, mutta ostanut kyllä yhden uuden tilalle. Niillä rahoilla, jotka sain sen arvokkaan myynnistä. Jäi siitä kyllä ylikin. Vähemmän arvokkaan myyntihinnan otan mukaani Japaniin. Ajattelin ehkä vielä yhden nuken myydä, en vaan osaa päättä kenet. Kaksi on mielessä, mutta vähän kyllä kirpasee. Saa nähdä.

Momoko yrittää estää minua ompelemasta.

Sekin vielä, että kun meillä oli viime sunnuntaina miitti, niin kun kaveri oli myymässä yhtä nukkea, niin en ostanut sitä! Yks toinen höppänä kyllä osti. Mut tuntuu ihan oudolta olla ostamatta. Siihenkin pitää totutella! Ostin kyllä kaksi mekkoa, jotka eivät kuuluneet suunnitelmiini yhtään. No, käytin niihin myymästäni sleepsackistä saamani rahat.

Sometimes my arms bend back - Laura Palmer

Uusia kankaita!! Huomaatteko Twin Peaks innoituksen?

Tälläisiä aloin sitten tekemään :D

 Viimeksi taisin niistä To Do listoistakin puhua? Olen niidne avulla saanut arjesta paljon jäsennellymmän! Tai siis itsestäni arjessa tehokkaamman. Turhan usien kyllä läksy -kohdat jää ruksimatta...

Pitäkää huolta!

xoxo,
Raisa

Uusi, uljas Silvoplee.

Heips! Eilen oli aika hoitaa taas asioita kaupungilla, kankaiden hakua ja viimeisten joululahjojen haaliminen. Matikan kurssien kirjat sain pois listalta kirjaston avulla. Ihanaa, kun sai silläkin säästettyä parikymppiä. Kaikki tämän jakson kirjat, lukuunottamatta espanjaa, jonka kaksi tuhtia kirjaa kattavat kaikki lukion kuusi kurssia, ja ne järkisysitä ostin omaksi, tulevat kirjastosta. Mitä turhaa ostaa omaksi, kun en niitä varmasti jälkeen päin lueskele :)

Joo, ensiksi siis Matkahuoltoon. Kuvittelin hakevani jonkun keskikokoisen, helposti kannettavan paketin, mutta mua odottikin jättiläismäinen pahvilaatikko! Uh huh! No, onneksi se oli kevyt ja mulla C mukana, niin se sai kantaa :) Ruohiksesta ostin vahingossa käsirasvan, jossa olikin mehiläisvahaa :( Tai siis ostin sen rasvan ihan tarkoituksella, mutta kuvittelin merkin olevan vegaaninen, muttei siis ollutkaan. No, elämä on. Tajusin tämän Ekolossa, jossa oli samaa rasvaa, eikä siinä ollut vg merkkiä. Pahus soikoon! Ekolossa vaihdoin vahingossa ostamani väärän teen oikeaan. Olen löytänyt uuden suosikkiteen, juurikin Ekolosta. Se on luomutuotettua reilun kaupan japanilaisen perinteen mukaan valmistettua vihreää teetä kiinasta. Les Jardins De Gaia -merkkistä. Sencha Zhejiang. Tokyokanin luomuteetä en millään saa maistumaan oikein miltään. Tämä maistuu :)

Joop, mutta ennen Ekoloa mentiin uuteen Silvopleehen. En ollut varautunut tekemään siitä

www.steffit.com ? Kuva "lainassa" tuolta, ehkä.

blogipostausta, joten mulla ei ollut kameraa mukana. Joten mulla ei ole esittää teille mitään todistusaineistoa. Huomasin juuri, että ravintolalla myös uudet kotisivut ja ennen kaikkea pidennetyt aukioloajat! Mahtavaa!! Iltaisin voi tehdä myös pöytävarauksia!

Entisessä Silvopleessä käyneet muistavat varmasti tilan ahtauden ja "aistillinen ja henkevä nainen" aiheiset maalaukset seinillä, vai oliko ne vaan niissä pilareissa? Uudesta puuttui onneksi molemmat. Paikka on paljon avarampi, siltikin oli kyllä ihan täynnä. Kuitenkaan ei tullut tunnetta, että täytyy pitää kyynärpäät tiukasti kyljissä kiinni, ettei estä sohimisellaan muita syömästä. Tätäkin ihastuttavampaa oli paikan selkeys, se miten seinät oli maalattu ja niille maalatulle seinille oli maalattu tietoa ravintolasta, niiden ruoista jne. Tosi trendikäs, olematta yhtään hipsterimäinen. Ei siis viiksiä ja taikka paksuja silmälaseja maalattuna yhtään minnekään. Thank god! Sanoisin, että ulkoasultaan oikein onnistunut muutos!!

Mutta entä sitten ruoka? En tiedä oliko vain hyvä päivä kokeilla, vai mikä, mutta oli ehkä parasta Silvopleessä syömääni ruokaa. Todella hyvää. En tiedä onko hinnat nousseet vähän, mutta taisi olla myös kallein lautaseni siinä paikassa. Yli 17 euroa. Yleensä olen jossain siinä 15 € kieppeillä. No, ei paha tuokaan, varsinkin jos lupauksensa luomun ja lähiruoan suosimisesta pitää paikkansa.

Kaiken kaikkiaan oli erittäin miellyttävä kokemus. Kerran kolautin oikean reiteni ikävästi naapurin pöydänkulmaan, mutta minnekäs minä en päärynävartaloani kolauttelisi?

Lämmöllä susittelen! Ja aion mennä uudestaankin! Vegaaniset ruoat löytää suht helposti, kunhan välttää vaan juustoja ja hunajaa. Raaka-aineet merkitty kaikissa annoksissa. Niin, ja uusi paikka on samalla kadulla kuin vanhakin, parikyt metriä eteenpäin Hämeentien suunnasta katsottuna.

Illalla oli koulua, kaksi matikan tuplatuntia putkeen....aika kamalaa. No, selvisin niistä hengissä ja poljin kotiin järkeistämään Tehtaan kaaosta. Uusia kankaita, ja vielä sellaisia supermuhkeita fleeceja ja turkiksia on kaikkialla, eikä ne mahdu mihinkään! Nukkien joulukoristeet on hujan hajan ja plääh! En saa mitään tehtyä, kun kaikki on ihan mullin mallin. Ja sit kun yritän siivota, niin törmään vaan sinään, kun koko ajan on jossain jotain, mille ei olekaan paikkaa ja sit vaan siirtelen sitä ees taas. No, eilen kuitenkin tungin kaikki hujan hajan olleet kankaat just siihen isoon pahvilaatikkoon, jossa ne turkiksetkin tulivat, pistin ylim. joulukoristeet laatikkoon ja laatikon pois. Pikkuhiljaa lakoi taas näyttämään ihan toimivalta työtilalta.

Eipä muuta, taidan mennä ompelemaan ja tekemään loppuun aloittamani joulukortin. Osallistuin yhden ryhmän joulukorttivaihtoon ja olen tekemässä tosi hauskaa korttia :D

xoxo,
Raisa

Nukkemiitti, myyjäiset ja "Back to School" -postaus

Taas paljon kaikkea takana! Lauantaihin mennessä olin saanut kaikki aloittamani pussukat ommeltua, mikä on oikeesti aika kuumottavaa ja sit kuitenkin ihan älyttömän hienoa. Mulla siis yleensä on niitä ainakin kolmessa eri vaiheessa menossa. Värien ja joskus kokojen mukaan kasoissa. Mut nyt ei ole "sleepsackeja" lukuunottamatta mitään! Eikä ole niitä vetskareitakaan. Eikä kyllä vähään aikaan tulossa mitään myyjäisiäkään, ja taas toisaalta Ofeliasta jäi tarpeeksi Etsyyn laitettavksi pidemmäksi aikaa, niin ei vaan yksinkertaisesti ole tarvetta ommella. Kummallista.

Joo, eli oli kaikki pakkaamista lukuunottamatta tehty, joten saatoin hyvillä mielin lähteä joululahjashoppailemaan ja sit vähän myöhemmin kaverille nukkemiittiin. Keskustassa oli tietenkin kamala ryysis, mutta sain asiani hoidettua ja tarvittavat lahjat hankittua. Teellekin Manga Cafeen ennätin, ja Pinzagon siitä lähes naapurista isältään seurakseni usutin. Pinpulaa odotellessa puin yhdelle mukanani olleelle nukelle (mukana miitin takia!) juuri postista hakemani, kaverilta lahjaksi saadun mustan "nahka"minihameen kaikkine härpäkkeineen. Oli ihanaa kun se oli siinä kahvilassa ihan ok, ilman tunnetta siitä, että mua tuijotetaan tms. Hörhöt on kyllä siinä suhteessa ihan parhaita! Hörhöillä tarkoitan siis niitä nuoria "japani-faneja". Ihan sama.
Ekolon kautta (116 euroa juustoon, makkaraan, nakkeihin ja "joulusukka" lahjoihin) Soi Soihin syömään, sinne koska oli vielä puoli tuntia aikaa ennen miitin alkua. Kävin kyllä vielä parissa paikassa siinä välillä. Mun bataattiranskalaisissa oli hius ja se kyllä vähän vei ruokahalua.

No, miitti oli ihana. Emäntä oli tehnyt suklaapikkareita, joulutorttuja ja lisäksi oli mun tuomia snäksejä, ja Neiti K:n tuomia sipsejä. Nom nom nom. Meillä oli tosi kivaa! Kaikki kilvan ihailtiin Neiti E:n uutta nukkea. En kerro siitä sen tarkemmin, mutta pitkästä aikaan on tullut markkinoille jotain uutta ja se toimi! Olin siitä hyvin ihastuksissani ja omaksi ihmetyksekseni pystyin järkeilemään asian niin, että mulle riittää, että Neiti E:llä ja Neiti S:lla on se. Mun ei tarvii sitä hankkia. Ehkä tulen tätä vielä katumaan, jos sen arvo kauheesti kohoaa nykyisestä. Mutta ei saa ajatella nukkeja sijoituskohteina, ainoastaan niitä voi muille puolustella sillä, että hinnat saattaa tuplaantua, joskus jopa triplaantua. Ehkä enemmänkin. Ihan sama.

Huikea lintulauta! Helppo täyttää, vaikkei sitä kovin tiheään tarvii täyttääkään.

Joo, vietettiin koko iltapäivä siellä, tutustuen samalla pupuihin, joita oli neljä kappaletta :) Puput on ihania! Lopulta sitten oli aika lähteä kotiin. Mulla oli pyörän selkään melkoiset kantamukset, mutta narulla sain köytettyä kaiken tukevasti kiinni. Poljin lähimmälle juna-asemalle, ja sieltä junalla kotiin. Kotona sainkin sitten pian iloisen yllätyksen. Eräs ihana blogin lukija, joka on kanssani harmitellut lintulautojeni täydennystiheyttä toi minulle isänsä tekemän valtavan lintulaudan! Siis aivan mahtavaa!!! *iso sydän!*Nyt se on tuolla pihalla, maassa niin että isot linnut ja oravatkin saavat kupunsa ravittua. Kiitos vielä kerran!!!

Sunnuntain vastaisen yön nukuin vähän huonosti, kun jännitin myyjäisiä. Näin unta, että olin pahasti myöhässä. Sekä Japanin lennolta, että Ofeliasta. Heräsin todella hyvissä ajoin, joten ei syytä huoleen. Ja olin sitten lopulta yli tunnin myöhässä...Ei hätää, mulla oli siinä sitten vähän alle tunti laittaa pöytä kuntoon, ja ihan ok se meni. En ollut valmis kun ovet avattiin, mut mitä sitten.

Ofelia oli jälleen kerran ihana. Ne asiakkaat! Koska olin yksin en päässyt kiertelemään muiden pöytiä, mut mitä omalta pöydältäni näin, niin ihania asioita oli muillakin myynnissä. Asiakkaita oli omasta, ja muidenkin, mielestä vähemmän kuin edellisinä vuosina, kertaakaan ei tullut kunnon ryysistä, mutta silti myynnit olivat hyvät ja ihmiset tykkäsivät tuotteista :) Kaksi tuli kertomaan kuinka paljon olivat tykänneet Mollyn tarinasta! Ihanaa!

Seisoin ihan koko päivän. Pelkäsin, että jos istun en enää jaksa nousta ylös, joten vessakäyntejä lukuunottamatta seisoin klo 11-19. Olin aika uupunut ovien sulkeuduttua. Mulla kesti tuhottoman kauan pakata kamani, kun kaikki kaulakorut piti pakata erikseen. Suurin osa oli jo lähtenyt kun mä vielä väkertelin niiden kanssa. Ei muuta, mut mulla oli huutava nälkä!

Kotona nuokuin Incredible human body -dokumentin äärellä syöden viisi palaa leipää.

Maanantaina C kertoi Eurokankaassa olevasta alesta. Wohoo! -20% kaikista kankaista! Äkkiä sinne! Ostin melkoisen läjän kankaita, valitettavasti? ei ollut söpöjä kankaita, mutta sleepsackeihin kyllä hyvät vuorit ja muutamia päällikankaitakin. Ja kaikestä viideosa pois! Poljin sitten vielä postiin (niin, meidän auto on korjauksessa, ja tulee olemaan vielä jonkin aikaa, kun korjaaja oli juuri silmäleikkauksessa) ja vaikka oli melko lailla pakkasta, niin nautin suunnattomasti talvisesta matkastani. Olin oikein hyvin pukeutunut, joten en palellut yhtään. Elämän pieniä iloja :). Postista hain kolme pakettia, pakkausteippejä, jotka olivat olleet melkein 6 viikkoa matkassa..., joululahjoja ja yhden aarteen itselleni. Kotimatka olikin sen kuorman kanssa vähän hankalampaa, sillä kangaskassi, joka roikkui tangosta oli niin iso, etten meinannut mahtua polkemaan. Enää ei ollutkaan niin nautinnollista. Silti pyöräily on ihanaa!

Illalla menin kahdelle perättäiselle matikan tunnille. Aika ällöttävä maanantai. Siis noiden koulujuttujen osalta. tiistaille on espanjaa. Ja etänä, eli aika ajoin perjantaisin! on bilsan vitoskurssi. Ke sitten taas matikkaa ja to espanjaa. Rankka rutistus näin loppuvuodelle ja tietty sitte vuoden alkuun kans. Erityisen rankan siitä tekee se, että ehdin jo vähän tottua/tykästyä siihen, ettei ollut koulua ollenkaan. No, matikka on jotenkin jaksettava, että pääsee läpi kirjoituksista! Vaikka ehkä mä tällä osaamisella jo pääsisin. Ongelmana on se, etten muista mitään sääntöjä ja laskujärjestyksiä, siis sitä teoriaa ja vierasperäisiä termejä en ymmärrä yhtään. Osaan vaan tosi hyvin sanallisten laskujen ratkomisen. Ja prosenttilaskut.

Nyt pitäis mennä vähän siivoilemaan tehtaalle. Viime aikoina on ollut niin kova kiire ja paljon uusia kankaita ja muita jätetty vaan ovelle, nyt pitäis mennä purkamaan sitä sumaa. Ja vähän katsomaan, että missä vaiheessa siellä mikäkin asia on. Ofeliasta tulossa kans kuvia, mut ne on miehen kamerassa. Loppuun vielä kuvia itsenäisyyspäivä illalliselta. En jaksanut keksiä pyörää uudelleen, joten syötiin suoraan Puputytön Juhlakirjasta :D

Son moro!
xoxo,
Raisa

Shoppailua amerikan malliin + hyvä/paha vegaani

Koska mulla ei ollut omaa kameraa mukana, eikä mies ole vielä laittanut mun kuvia mulle s.postilla tai jotain, niin joudun aloittamaan reissun purkamisen kotona otettujen kuvien turvin. Ja kotonahan en voi ottaa kuvia mistään muusta, kuin kotiin tuodusta tavarasta. Niin, siinä siis selitys tälle kovin kulutushenkiselle aloitukselle. Olis ollut hienompaa kertoa ensiksi siitä paikasta, mutta kun ne kuvat uupuu.

Juup. Oltiin siis saaressa, suuressa sellaisessa. Martha's Vineyard, kauniiden ja rohkeiden kesänvietto paikka. Vähän niinko meidän Heinola. Siellä on kolme kaupunkia, eli ei ihan mikään Suomenlinna ole, vaikkakin samaan tapaan hyvin turismivetoinen onkin. Niin, siellä ei ole suuria kauppoja, enimmäkseen sellaisia ylikalliita säläkauppoja, turisteille. Toki on paikallisillekin tarjontaa, mutta kallista sekin. Melkeinpä kaikki tuodaan saaren ulkopuolelta, ja siellä on juuri sen turismin vuoksi myös melkoiset vuokrat niillä liiketiloilla. Kyllä niitä mahdollisuuksien mukaan ihan mielellään tuki, vaikkakin aika vähän oli mitään sellaista, mitä itselleen halusi. Ruokakaupassa kyllä viihdyin oikein hyvin.

Osa tuotteista (mm. langat ja vanu) "yard salesta", muut Michealsista

Tästä hyvin epäamerikkalaisesta piirteestä johtuen jouduimme poistumaan saarelta kahdesti shoppailemaan mantereen puolelle. Ekalla reissulla kohteina oli Target, Michaels ja Paper Store. Eka ja vika aika turhat, minun kannalta. Lapset tykkäs Targetista kovasti. Michaelsista, joka on siis paikallinen askasrtelukauppajätti, ostin melko läjän tarpeellisia juttuja. Vaikkakin mua vaivas siellä tosi kovasti se aivan kaiken kiinalaisuus/epäreiluus. Siis niinko epäreilukauppa, joka niiden halpojen tuotteiden takana aivan takuuvarmasti oli. Vain ihan joitain yksittäisiä tuotteita oli jollain tapaa "viherpesty", mutta valtaosa oli just sitä ylipakattua, aasiassa tehtyä roinaa. Silti tästä huolimatta sain haalittua kaikkia ihanuuksia. (huom. nyt se roina on muuttunut jo ihanuuksiksi.) Mä kyllä siellä keksin mitä haluaisin tehdä isona! Haluaisin alkaa tehtailemaan reilun kaupan askartelutarvikkeita.

Etukäteen tilattuja kankaita, fabric.comista. Robottikangas luomua

Aikuisten oikeesti. Vaatteita, ruokaa ja kosmetiikkaakin(siis osa raaka-aineista reiluja) saa kiitettävästi reilun kaupan kautta, mutta askartelutarvikkeita ei. Moni saattaa ajatella, et mitä välii, se on niin marginaalista, ettei se mitään vaikuta. Mut oikeesti askartelubisnes on ihan jättiläismäinen! Skräppäyksen kulta-aikana Jenkeissä käytettiin enemmän rahaa siihen kuin golfkrääsään. Ja kaikki muut käsityömuodot siihen pääälle sitten vielä. Kyllä siinä jokunen euro pyörii...ja lähes kaikki just jotain Made in Chinaa. Kaikista pahimmalle tuntuu tuotteet, joita ostetaan länsimaalaisen nautinnonhalun vuoksi, kuten suklaa, kahvi, no ei hitto, kaikkihan tähän menee, urheiluvälineet, lelut, elektroniikka...Mutta siis ennen kaikkea minusta tuntuu pahalta mässyttää suklaata ja ajatella samalla pieniä lapsia, jotka viidakkoveitset kädessä kiipeilee niissä puissa irrottamassa niitä papuja, ja sitten niitä vielä kohdellaan kaltoin. Ja vaikka se, että täällä meillä lapset potkii palloa, jonka joku toinen lapsi on maailman toisella puolen valmistanut. Rujoa. Yritän kovasti miettiä tätä veganismin kannalta, siis siinähän on ihan samoista asioista kyse: toiset kärsii, jotta me vahvemmat/ahneemmat/röyhkeämmät/ovelammat saadaan mitä me halutaan. Miten pystyn olemaan ottamatta osaa tohon touhuun, mutta sit en pysty olemaan ostamatta tuotteita, joiden tiedän olevan tehtyjä hikipajoissa? No yksi ihan superselkeä syy on se, että vegaaneille on niin ihania vaihtoehtoja kaikille liha-  ja muille riistojutuille :) Ja sit noille askartelujutuille ei ole vaihtoehtoja. Googletin kuitenkin varmuuden vuoksi "fair trade craft supplies" ja kyllähän niitä sit kuitenkin jotain on. Mutta sit ne on sellasia vähemmän muovisia ja jotain "paikallisia" tuotteita. Kun mä haluaisin just Kiinassa, mut reiluissa oloissa tehtyjä. Niin, että tarjotaan niille työpaikkoja ja asiallinen palkka, hyvät työolot ja kohtuulliset työajat.

Joo, hei pahoittelut tuosta. Vähän eksyin taas parantamaan maailmaa :) Sieltä Paper storesta ostin kortteja. Amerikkalaiset rakastaa kortteja! Ja sen huomaa! Ne tekee kyllä ihan kauneimmat kortit! Tai siis tietenkin teettää ne kiinalaisilla. Ostin muutamia valioyksilöitä varastoon. Ja kiitos -kortteja matkan aikana käytettäviksi. Muuten se oli tosi mälsä kauppa. Kovasti etsin oikeaa paperikauppaa. Ehkä Michaelsin vieressä ollut staples olis ollut sellainen, mutta en tajunnut sen olevan siinä vieressä, ennen kuin vasta autolla ohi hurauttaessamme. Kunnollista kirjakauppaakaan en löytänyt. Eikä manga ole siellä ollenkaan niin suosittua kuin täällä, että sitä olis ollut hyllymetereittäin pienemmissä kirjakaupoissa. Pöh! En saanut uusint aYotsubaa. Saaresta muuten löysin todella vanhasta paperikaupasta niitä pieniä pallotarroja, joita metsästinkin. Ehkä vähän pienempiä kuin toivoin, mutta kalliita kumminkin :)

Targetista ostin jonkun neuletakin ja HK sukat, karkkia ja unicorn-säästöhepan.

Ruoka-aiheiset ostokset

Toinen shoppailu reissu suuntautui enemmän ruokaan kuin mihinkään muuhun. Ensiks ajettiin kamalan 

Nää unohtu ekasta ruokasatsista!

kauas Whole Foodsiin. Siellä syötiin lounas älyttömän ihanasta buffettista. Myös vegaanisia vaihtoehtoja ja ihania salaatteja! Ja sitten shoppailemaan! Siellä oli kaikkea! Kamalasti kaikkea! Ja vaikkei maailma shoppailulla pelastukaan, niin ainakin tuolla sai vähän kepeämmin hengittää, kun keikki oli jollain tapaa perustehotuotettuja juttuja eettisempiä, luomua, vegaanisia tai reilun kaupan. Parhaat kaikkea näitä :) Paljon tietenkin prosessoituja tuotteita, mutta matkailijana ennen kaikkea niitä hainkin. Bataatti on bataatti suomessakin. (Siitä tuli mieleeni, että pikkuruokakaupassa pyysin saada auttaa anoppia hakemaan ruokatarpeita. Sain tehtäväksi hakea xx määrän [joo, unohdin senkin!] bataatteja. Ja vielä ohjeen, että mistäpäin ne löytyy. No ei löytynyt! Kysyin henkilökunnaltakin vielä. Ja se osoitti yamssia. Mitä helvettiä?! Eikö ne ole kuitenkin kaksi eri asiaa. Vaikka kyllä ne ihan bataateilta näytti. Tähän etsimiseen olin käyttänyt niin paljon aikaa, että anoppi oli kerännyt jo kaiken muun ja tuli sitten hakemaan bataatitkin. Tunsin itseni todella fiksuksi. Mutta ne siis kutsuu bataattia sekä sweet potatoeksi ja yamssiksi...)

Ostin myös vähän kosmetiikkaa, kun edukkaasti sai. Dr Hauscha (?) oli paljon kalliimpaa, siltä olisin päivävoiteen halunnut, jäi hinnan takia sitten ostamatta. Ja pyykin valkaisupulveriakin ostin. Olen aika heikkona pyykinpesuun. Siis niihin tykötarpeisiin. Ja meillä on silti maailman tahraisimmat vaatteet...

Whole Foodsista palattiin vähän lähemmäs saarta, Trader Joe'siin. Edullisempi ruokakauppa, jossa myös paljon reiluja tuotteita. Mutta Whole Foodsin jälkeen semmoinen ähky, etten saanut edes 30 dollarin lahjakorttiani käytettyä. Ai nii, tällä reissulla pistäydyttiin myös toisessa Michaelsissa. Kun multa oli jäänyt yksi asia ostamatta, joka oli siis alkanut vaivaamaan. Päivää ennen reissuun lähtöä olin skräppi-illassa kuullut sanan Smash, En silloin kiinnittänyt siihen mitään huomiota, se ei jäänyt mitenkään vaivaamaan tai mitään. Olin vaan kuullut sen. Ja sit ekalla askartelukauppakierroksella törmäsin Smash -tuotteisiin, -50% kupongilla ostin sitten Pinpulalle tämän
 kun ajattelin, että se on liian "teinarin" omainen aikuiselle. Kotona sitten muistin, että mähän olen todella lapsellinen aikuinen ja voin aivan hyvin täyttää jotain "teinarin" kaltaista. Ja niin meidän oli siis mentävä uudestaan Michaelsille. Koska hain vain yhtä tuotetta, sovittiin ajaksi vartti ja sit mua tultais hakemaan. koska kyseessä oli eri kauppa kuin se jossa olin jo käynyt tuotti Smashien löytäminen vähän vaivaa. Ja jouduin ihan väärille hyllyille, niin että kun lopulta pääsin settini kanssa kassalle ostokseni maksoivatkin yli sata dollaria. Ja Smashinkin sain -40% kupongilla. silti. Mutta kun tässä kaupassa oli sellaista, mitä toisessa ei. Niin, ja olin ulkona minuuttia vaille tapaamisaika. Eli alle vartissa haalin kaiken :D Ja sit ne oli vielä myöhässä.

Muita mainitsmeisen arvoisia shoppailuja oli ehdottomasti lauantain Yard salet. Eli kierrettiin autolla lehdessä ilmoitettujen osoitteiden perässä, ihmettelemässä yksittäisten ihmisten pihoilleen kuskaamia tavaroilla kuorrutettuja pöytiä. Aika hassua. Ja kustannusepätehokasta. Tai epäkustannustehokasta. Siis yksittäisiä kirppispöytiä ripoteltuna ympäri kaupunkia. Ekat kolme oli ihan turhia, mut sit alkoi lykästämään. Löysin jotain pikkujuttuja, matkalaukun! (ihan sairaan iso, punainen valkoisilla palloilla) ja sit vikasta lankoja ja pehmustetta. Vika olikin Estate sale, eli jonkun kodin tyhjennysmyynti. Kellari oli täynnä lankoja ja kankaita. Harmi vaan, että kaikki hais kellarille eikä ne kankaat olleet mun makuun yhtään. Vuorikankaita en sentään lähde Jenkeistä asti raahaamaan. Saaressa oli myös kaksi vanhojen tavaroiden myymälää, niistä ostin jotain pientä. Ei mitään erityisiä löytöjä. Yhdelle kaverille löysin Care Bears -jotain. Lehtiä ostin myös muutamia, kun ne on niin paljon halvempia siellä ja sit mä vielä luin Marilyn kirjani loppuun, joten oli paluulennoille saatava luettavaa.

Ihan vikana päivänä löysin paikallisesta herkkuliikkeestä ehkä hienoimman ostokseni, josta ei tietenkään ole kuvaa...Mutta täällä on samanmoinen! Mä maksoin siitä saarihinnan, 18 ja risat. Ihan sama, se on hieno! Tämän laukun, ja kotoa tuomani toisen kylmälaukun, sekä neljän icepackin turvin toin ison kasan leikkeleitä kotiin. Meidän kotimatka kesti reilut 1,5 vuorokautta, mutta tästä huolimatta päätin ottaa riskin ja kuljettaa ne kotiin. Ja onnistuin! "Lihojen" välittömässä läheisyydessä ollut icepack oli vielä osittain jäässä! Wohoo!

Ja tästä päästään otsikon toiseen osaan. Hyvään/pahaan vegaaniin. Jostain syystä osaa ihmisistä harmittaa ihan kamalasti, ettei kasvissyöjät syö pelkästään kasvisten näköistä, muotoista ja makuista ruokaa. Siis ennen kaikkea harmittaa se, että jotkut veget syö tollasia lihaa imitoivia tuotteita. Se tekee niistä kasvissyöjistä jotenkin vähemmän puhtaita, epärehellisiä tai jotain. Niinko kasvissyöjäksi ryhdyttäis siitä syystä, että lihan maku koettaiisin jotenkin pahaksi. Höpö höpö! Musta on ihan parasta noi kaikki "syrjäyttäjä" tuotteet! Kalattomat puikot, kalkkunattomat leikkeet, munaton voi jne. Niitä syömällä tulee aina vähän sellainen hilpeä, pikkusen tuhma olo. Ja suuri osa niistä maistuu todella hyvälle. Ilman, että ketään on jouduttu tappamaan tai mitenkään orjuuttamaan näiden makunautintojen eteen. Mitä pahaa siinä vois olla? Suomessa kun ollaan, niin iso osa noista syrjäyttäjistä on valitettavan kalliita, ja hankalasti saatavissa, ellei asu keskustassa, niin ettei me syödä niitä kovinkaan usein, mutta tuolla Jenkeissä niitä oli saaren pikkukaupoissakin, juustoja, kahta makua Tofurkya, jäätelöitä, pakasteita, vaikka mitä. Harmi, että aika oli niin rajallinen -- jäi paljon kokeilematta!

Ei muuta tällä erää! Koitan saada C:ltä niitä kuvia huomiseksi. Tai jotain.

xoxo, Raisa

Alpo sai kaverin ja minä haluan kangasta.

Tamagotchini Alpo on edelleen hengissä, itse asiassa voi oikein hyvin. Alpo sai eilen pienen kaverin, en ihan tiedä mikä se on. Näyttää Hershey's Kiss suklaalta (enkä ala tarkistamaan oliko toi sen suklaan nimi, kaikki varmaan tiiätte mitä tarkoitan). Ja nyt ne vaan möllöttää siinä ruudussa.

Etsyssä täytyy luoda "jatkuvasti" Treasuryitä. Ne on siis sellaisia, niille jotka ei tiedä, et "kuraattori" luo jonkun haluamansa teeman ympäriltä kuvakollaasin eri myyjien totteista. Kuten esim. tuorein tuotokseni Life's a fairy tale. Niitä on hauska tehdä, mutta ne vie myös tosi paljon aikaa. Mutta vaikka sinne ei saa laittaa omia tuotteitaan, ne tuo myös näkyvyyttä kuraattorille itselleen. Ja sitten käy, varsinkin sellaisille tosi impulsiivisille ja tärähtäneille, niin että sopivia tuotteita etsiessä löytääkin kaikkea mitä pitää itselleen saada. Niin kuin just nyt mulle. Ei siinä, olen jo parin päivän ajan kalastellut sopivaa shopattavaa (jollainhan tämä tyhjyys pitää täyttää) aika onnettomin tuloksin. Päädyn aina kuolaamaan kankaita, joilla en tekisi yhtään mitään. Tai siis kyllä varmasti aikanaan tekisin, mutta kun nyt niitä kankaita on niin paljon siellä anoppilassa ja ne kuolaamani kankaat on sellaisia epäpinkkismäisiä, mut kuitenkin sellaisia jotka minun silmää miellyttää. Olen muuten onneks alkanut pikkuhiljaa erottamaan ihanista kankaista pussukkakankaat ja muuten vaan ihanat kankaat. Ja niitä muuten vaan ihania olen onnistunut vähän jopa välttelemään. Tai siis niiden ostamista. Aiemmin ostin vaan aina kaikki ihanat kankaat ja sit osa jäi käyttämättä, kun ei ne toimineet yhtään pussukoissa. 

Tätä kangasta Pinkkiksellä on, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan

Ja ihan tosi kummaa, mutta olen huomannut, että kangasmieltymykseni on kääntynyt piirun verran kypsempien kankaiden suuntaan! Niin, että nyt se kaikista pinkein ja lapsellisin kangas ei olekaan enää se suosikki, vaan ehkä joku toinen viekin ykköspaikan. Tämän hetkinen suosikkikankaani on tämä ihastuttava kissa-pupu-pöllökangas. Kun aiemmin olisin ajatellut sitä aivan liian sinisenä ja hipsterinä.

En tilannut, mut olisko sittenkin pitänyt? Erityisesti tuo keskim.

Eilen löysin tosi ihania Hello Kitty kankaita, jotka aiemmin ovat olleet heikko kohtani. Aikoihin en ole niitä enää tilannut, kun ei ne enää mene niin hyvin kaupaksi ja kun niitä on varastossakin vielä jäljellä. Mutta ne eilen löytämäni olivat taas aivan erilaisia kuin aiemmat. Vai mieltä olette, onko hienoja? Musta tuntuu, että mun mieltymykset alkaa kallistumaan ehkä siitä dekorasta johonkin vähän kypsempään japanilaiseen? Ihan hyvä vähän aikuistua, ei siinä. Mut silti. Kuumottavaa. Kohta mä varmaan värjään tukkanikin. Uh huh! Olin taas tuolla Etsyssä ja vaikka mitä pistin ostoskoriini (no just niitä kankaita!). Onneks sit tulin kuitenkin järkiini ja tyhjensin korin ja läksin äkkiä pois! Kankaissa on vähän sama houkutus, kuin vaikka jonkun laihdutuskurssin (onko sellaisia? vaikka jotain kirjekursseja tms.) tilaamisessa. Lopputulos, jonka näkee mielessään ei ehkä vastaakaan sitä todellisuutta. Tuote tulee postissa ja mitäs sit sen jälkeen? Mitäs tästä sit tekiskään?

Mitä käy aasille, jos Pinkkis kypsyy?

Miten käy kaiken söpöilyn, jos minusta tulee aikuinen?

Anteeksi. Mulla ei ollut tälläkään kertaa mitään asiaa. Halusin vaan kertoa, että Alpo on vielä hengissä ja et kankaat on ihania. Ja ehkä vähän sitäkin, et voi olla että olen kypsymässä. Ainakin olen ihan kypsä tähän nykyiseen *kaikkeen*. Ajattelin, et vaikka meniskin mun laskelmat ihan sekaisin, niin siltikin vastaisin niihin teidän kommentteihinne, kun on tullut niin ihania kommentteja, et haluaisin vastata niihin kaikkiin ihan kunnolla. Kyllä mä varmaan siltikin saan sen kirjan jollekulle teistä arvottua. Jättäkään vaan lisää kommentteja ja ennen kaikkea te pöljät, jotka käytte täällä lukemassa rekisteröitymättä -- Rekisteröitykää, niin ei tarvii piileskellä :) Mokomat!

Ja nyt takaisin ompelemaan. Olen ommellut taas tosi paljon ja se on ihanaa, kun saa jotain jos ei nyt ihan valmiiksi asti, niin ainakin eteenpäin. Ja on sitä uutta musiikkiakin! Tänäänkin tuli Dresden Dollsin No, Virginia. Jostain syystä se on jäänyt multa ostamatta. Ja sit on sitä kirjaston Madonnaa. Se MDNA onkin ihan hyvä.

Niin, mutta ehkä siis huomiseen mennessä saan kaikkiin kommentteihin vasta vastattua. Älkää vielä turhaan menkö katsomaan, jos ylipäätään käytte sellaisia katsomassa.

Moi nyt!

xoxo,
Raisa

 

 

Post title - Postaa itte tittelis!

Emmä tiedä miks mä nyt mitään kirjotan, kun olen niin kamalan väsynyt. Ehkä suojelen vaan itseäni Etsyn houkuttelevalta kutsulta. Mun niin älyttömän kamalasti tekis mieli yhtä kissa-suojaruukkua. Sanotaanko niitä suojaruukuiksi, mitä käytetään niinko tavallisten kukkaruukkujen ympärillä. Jos ei tykkää siitä miltä se saviruukku näyttää. Tai ei sen tarvii sitäkään olla, ettei siitä saviruukusta tykkäis, vaan ehkä enemmän sitä, et tykkää jostain muusta vielä enempi. Niinko just tässä tapauksessa. Musta kyllä ihan ne saviruukutkin on nättejä. Anteeksi. Tää nyt on vaan tällästä. Kyllähän sen jo tietää miten tässä tulee käymään. Mutta on myös se mahdollisuus, että saan kissaruukun ostoa pitkitettyä niin, että sen tarve(?) väljähtyy.

Melkoinen päivä ollut tänään. Heräsin 6.30 ja aloin heti kun sain silmät auki ni leipomaan. Luulin, et siinä olis mennyt ihan tuhottomasti aikaa, mut yllättävän sutjakkaasti se loppupeleissä menikin, niin että kerkesin käymään suihkussa, meikata, siivota ja pyykitkin ripustaa ja sit vielä lastata pyörän pullilla, ja melkein ajoissa ennätin perillekin. En kuitenkaan ihan, kun en ollut sitten malttanut ihan koko matkaa opetella ulkoa. Mut silti kaiken kaikkiaan ihan älyttömän hyvin. Niin, oli siis Vegan Bake Sale Sosiaalifoorumissa. En edes tiennyt mikä on sosiaalifoorumi. Sorry. Olin siellä sitte kuusi tuntia, piti olla vaan neljä, mut kun joku etukäteen paikalle lupautunut ei tullutkaan niin mä ystävällisesti jäin paikkaamaan. Se oli kyllä oikeesti ihan mieluista, kun siellä oli niin kivaa :)

Melkein parasta päivässä oli pyöräily. Mies oli ottanut talvinakit pois ja laittanut ihanan kepeät kesärenkaat alle. Pyörä liikkui melkein ajatuksen voimalla. Ja niin hieno sääkin oli. Aivan mahtavaa! Ja mulla oli hyvää musiikkia mun musavempeleeseen ladattuna, kyllä kelpas polkea.
Mutta ehkä silti vielä parempaa nähdä tuttuja ihmisiä. Tykkään mun hcaktivistikavereista ja -tutuista :) Mut nyt mä taidan luovuttaa. En ihan vielä kuitenkaan sille kissalle, mut tälle väsymykselle. Ehkä jos jotain tarroja tilais?

Ah! olen varmasti kertonut kaikista niistä viimeaikaisista tilailuista. Siis kun nyt kannattaa tilata kaikkea sinne anopille. Tossa vieressä yks niistä kankaista :) Vähänkö söpö.  Nyt oon siis tilannut kankaat, ketjut ja viimeksi koruosat. Kankaat on ainakin jo perillä. Innolla odotan, että mekin oltais. C varmaan tilaa jotain Vegan Essentialsista. Niiltä tulee aina kaikista herkullisismmat paketit. Sit mull aon paikan päällä käytettäväksi paksu nippu lahjakortteja, mm. Michaelsia, Whole Foodsia, Trader Joe's...Ihanaa ihanaa Ihanaa!

Moi. ny. Huomenna kyläileen Keitaan Lotan luokse :)

xoxo,
Raisa

Vielä vähän ikääntymisestä

Moip! Keksin tossa hiljattain, varmaan aamulla, kun aivot on kaikista terävimmillään. On muuten oikeesti hassua, miten mä muista ihan kaukaisten ihmisten nimiä ja jopa puhelinnumeroista aamuisin. Mut sit sängystä noustuani ja mitä pitemmälle päivä etenee niin sitä hatarammaksi kaikki käy. Mutta eilen aamulla muistin vetoketjukauppiaani etunimen (Jeff), ihan nurkan takaa putkahti. En siis edes miettinyt sitä. Samoin yksi puhelinnumero, jonka olen muistanut ikuisuuden, mutta hiljattain unohtanut muistui tänään aamulla mieleeni. (sitä en kerro!)

Niin, siitä ikääntymisestä. Ainahan ihmiset tavoittelee, jotain mitä niillä ei ole. Aina halutaan lisää, jotain uutta, jotain tavoiteltavaa. Niin, tää tuli siis siitä, tai siis plääh. Mietin, et miksei se voi olla toisin päin. Miksei kaikki halua olla vanhoja? Miks kaikki aina vaan haluaa olla nuorempia. Paitsi tietenkin nuoret toivoo, että ne olis aikuisia ja sais ryypätä aamusta iltaan ja herätä silloin kun huvittaa. Ja lapset toivoo samaa syystä, että saisivat syödä karkkia aamusta iltaan ja käyttää viikkorahansa sipseihin ja limppariin. Ja katsoa piirrettyjä just niin aikaisin ja lujalla kuin huvittaa. Ehkä parikymppiset (just ne kaikista pahimmat, ärsyttävimmät ja kadehdituimmat! tunnen siis ihania parikymppisiä, jotka on just niin ihania, että tekis mieli potkasta nilkkaan! Pelkästä kateudesta. Suukkoja Saralle ja Maijalle!) on itsekin tyytyväisiä ikäänsä. Mut kaikki muut tuntuu haluavan olla jotain muuta. Jotain, joka tuntuu saavuttamattomalta. Ja tietenkin osalle se onkin täysin saavuttamatonta. Siis vanhoista ei tule nuoria, vaikka ne kuinka sais vaipat alleen. Mutta nuorista tulee kyllä vanhoja, mut silloin en ei enää sitä halua.

Mut kaikesta tästä huolimatta, kyllä mä haluan vanheta. Tai siis en, mutta haluan kuolla vasta kun olen vanha, joten eikö se tarkoita just sitä, että haluan vanheta? Ehkä ajan ei tarttis mennä niin nopeasti? Paitsi enkun ja äikän, ja ehkä matikankin tunneilla.

Hassu juttu on kuitenkin se, että se ikähaarukka, mitä haikailen, nousee sitä mukaa kuin minäkin ikäännyt. Eli jossain vaiheessa tulen varmaankin olemaan sen ikäine, jolloin se mielessäni oleva "ideaali ikä" olis just 37. Eli nyt pitäis kyllä ottaa tästäkin iästä kaikki ilo irti! Ja kun ajattelee, että ennen kuin olen 70 v, jolloin aika moni ihminen on edelleen hyvä kuntoinen ja pystyväinen matkustelemaan ja ompelemaan ja katsomaan huonoja elokuvia, niin sen iän saavuttamiseksi mun pitäis melkein TUPLATA nykyinen ikäni. Eli siis kaikki mitä mulle on tapahtunut, kaikki kokemukset, tapahtumat ja muut, tulis tuplaantumaan. Ja tällä kertaa ehkä järjen kanssa. Siis se elämä, minkä olen nyt elänyt olis vielä toiseen kertaa elettävänä. Ja tietenkin aivan erilaisena. Tai siis ainakin osittain toivon, ettei ihan samoja juttuja tarttis vetää läpi. Ei must akyllä millään olis siihen.

Kun tota miettii, niin eihän tässä ole mitään hätää! Ehkä se onkin sit vaan se ulkoinen vanheneminen, joka eniten harmittaa. Kun ei naaman tarttis paljastaa niin paljoa. Tää on tosi noloa, enkä oikeesti ikinä olis uskonut ajattelevani näin, mutta varmaan jos olis ylimääräistä rahaa, niin kävisin vähän kiristämässä naamaani kirurgilla. Ihan vähän vaan. Pikkasen nostamassa.

Tässä teille Mr. Hyden tekosia

Mulla oli perjantaina mitä mainioin kangaspäivä! Ja perjantaina myös keksin, kun siis edelleen pähkäilin tän blogin sisällön kanssa. Kun ehkä täällä on ihan liikaa avautumista ja kiukuttelua ollakseen tälläinen julkinen blogi. Itse en siis ajattele niin, mutta ehkä vallalla on sellainen yleinen käsitys, ettei julkisissa blogeissa omalla nimellä/kuvalla varustettuna avauduta siihen tyyliin kun minä sen teen. Ja pikainen kierros supersuosituissa blogeissa, joita silloin tällöin luen, osoitti, ettei ne kyllä juurikaan mistään negatiivisista asioista kirjoittaneet. Kaikki oli vaan niin ihanaa ja täydellistä. Ehkä ihmiset haluavat lukea sellaisesta mieluummin kuin kuunnella kuinka ikääntyvä ikiteini potkii seiniä ja rikkoo pulloja. Mut sit mietin sitä, ettei tää blogi ole pelkästään lukijoille, vaan tämä on ennen kaikkea minulle. Siis niin, että minäkin saan tästä asioiden julkisesta vuodattamisesta jotain tyydytystä. Eli pattitilanne. Ja sitten muistin enkkublogini (jolla ei edelleenkään yhtä ainuttakaan lukijaa :(, siellä voin olla juuri niin aurinkoinen, kuin menestyminen vaatii ja täällä sitten kiukutella, jos siltä tuntuu. Dr. Jekyll ja Mr. Hyde, niin että Te saatte Herra Hyden (orava nukkuu/nauttii auringon paisteest apuun oksalla. Todella ihana!) kaikkine kamaluukisneen ja muu maailma saa hienostuneen salonkikelpoisen Tohtori Jekyllin ;)

Klik klik isommaksi, niin näkee tuon pohjalla olevan kankaan!

Perjantaina sain niin mahtikankaita, että oli lopulta taivuttava vetoketjuttomuuden painon alla, ja tilattava niitä tänne, vaikka postikulut oli ihan kamalat. Melkein tuplasivat ketjujen hinnan. Siltikin kyllä edukkaampia, mitä ne kangaskaupoissa ja marketeissa maksavat. Ostin myös aivan uudenlaista tukikangasta, huopapohjaista (synteettistä, tottakai ;), joka on kyllä niin jämäkkää, että siitä saa aivan erilaiset meikkipussit! Tajusin kyllä niitä silittäessäni, että koska sen metrihinta oli todella korkea, jopa niin, että tuplasi kankaan hinnan, ei tästä voi tulla kokeilua pysyvämpää. Ellei sitten nosta hintaa, mutta se vaan aiheuttaa sekaannusta, jos on ulkoisesti kaksi samanmoista, joiden hinta kuitenkin eri, johtuen vaan ja ainoastaan tukikankaan jämäkkyydestä. Uuden tukikankaan hinta melkein neljä kertaa korkeampi kuin sillä mitä normaalisti käytän : / Enkä ajatellut tätä yhtään siinä ostohuumassa.

Ostohuumasta tuli mieleeni, että tahtoo kirppikselle. Mies ei ole tulossa mukaan, ja ensin ajattelin pyytää yhtä kaveria seuraksi, mutta totesin ettei ole puhelinnumeroa, ja toisaalta meillä saattaisi olla liian samankaltainen maku (ehkä?), joten stressaisin vaan sitä, että mitä jos se toinen löytääkin jotain, joka on mulle tarkoitettu. Joten yksin menen. Ehkä ihan kivaakin, niin ettei tarvii koko ajan ootella tai kiirehtiä.

Mulla oli skuitenkin yksi leipätaikina tuloillaan. En pysty jäädä sitä kyllä odottamaan. Mitä tehdä? Ah, pistän sen jääkaappiin ja uunitan sitten kun tulen. Uuniin menossa myös yksi satsi kokeilukoruja. Miten kestää uunin kuumuuden pienen pienet muoviosat?

Haa! Vielä vähän! Eilen pyöräiltiin (on muuten vmäiset tiet pyöräilyyn!) uudelle Tikkurilan Kirppikselle, niin turha reissu kuin olla ja voi. Siis ihan syvältä koko mesta. Mutta kotimatkalla muistin yhdne lähellä (!! joo täällä tikkurilassa!) olevan korukaupan, jossa en ole koskaan!! käynyt. Mutta nyt mentiin. Ostin niin söpöjä pikkiriikkisten korujen tekoon soveltuvia koruosia että! Saan mun tytöille paljon uusia kaulakoruja! Mainiota! Ja sit myös sellasia pronssisen värisiä korvakorukoukkuja, joita tarvitsen ihan oikeasti. Tilasin nimittäin sarvia, jotka pronssin värisiä. Eikä mulla ole kuin hopeisia koukkuja. Ei ihan mene yhteen. 

Mutta joo, tässä tämän päivän postaus! Ai niin, piti muistuttamani, että osallistukaan ihmeessä siihen arvontaan! Elikkä kommentoikaa Arvonta -postaukseen (maanantailta, kait?) jotain mitä haluaisitte lisää blogiin, tai vähemmän tai ihan miten vaan. Niin olette mukana "barbie kokoisen" hedelmäsalaatti säilyketölkki -kaulakorun arvonnassa. Tämä päivä aikaa! Koru on tosi suloinen, senhän voi sitten antaa vaikka eteenpäin, jos oma maku on jotenkin tylsempi tai vanhoillisempi. Tai mikä parasta, siitä voi ruuvata sen pikkiriikkisen ruuvin irti ja ottaa tölkin leikkeihin :D

Hauskaa ja aurinkoista pakkassunnuntaita! Ai niin, ruoat olleet sen verran ala-arvoisia, ettei niistä voi mitään hehkuttaa. Eilen sipsejä (lapset poissa), päivällä ihan sekava soijarouhekastike ja pe iltaruokaa en pysty selittämään, kun en muista mitä kaikkea siihen pistin. Kuitenkin oli bataatti-porkkana-sipulikeitto, kookosmaitoo ja soijarouhettakin sinne viskoin. Ja limetinkuorta!

xoxo,

Raisa