Mikään ei ole vialla, mutta kaikki on perseestä.

Oikeesti, mua on alkanut harmittamaan ihan kauheesti kaikki mun märinä postaukset. Kun niitä on kuitenkin niin paljon, ja mitä se muille kuuluu kuinka kaikki on syvältä,  tai ei ehkä sekään, vaan se, ettei ihmiset halua sellaista lukea. On niin paljon mukavampaa lukea iloisia asioita, kunhan vaan ei mene liian hyvin... ;)


Ja silti, tämän tiedostamisesta huolimatta aion nyt kertoa, että eniten taas vituttaa kaikki. Oikeastaan ei edes vituta, ei vaan nappaa. Mikään. Ei jaksa innostua, ei huvita, ei mitään. En osaa mitään, en tajua mitään, en jaksa mitään. Ja kaikki muut tekee kaiken paremmin. Ihan naurettavaa. Eikä mulla ole rahaa. Jostain syystä niillä nyt kestää ihan tuhottoman kauan käsitellä mun hakemus, mä en ole pystynyt maksamaan lainan lyhennystä ja mun tili on miinuksella. Yleensä ne on maksettu n. kolmen päivän sisällä hakemuksen jättämisestä. Nyt on mennyt kaksi viikkoa. Ihan kiva. Ja tämä ainakin osittain johtuu siitä, että laitoin mukaan n. 40 euron palkkiokuitin, jonka olin saanut muutaman reseptin julkaisemisesta yhdessä lehdessä.
Eilen sitten kirjoitin niille viestin, että jos sen 40 euron setviminen on ihan ylivoimaista, niin pidättäkööt sen mun puolesta kokonaan, halvemmaksi se tulee kuin maksella myöhästymismaksuja ja tilinylityssakkoja. Nyt ne varmaan laittaa mun hakemuksen jollekin etanalinjalle käsiteltäväksi. Ihan kiusallaan.

Että siinä lyhyt katsaus mun pään sisään. Kyllä mä tiedän, että tää nyt vaan on "tätä". Kemiaa. Osa minusta vaan kököttää, ja odottaa että se menis ohi ja vois taas jatkaa elämistä. Mut osa kapinoi sitä elämän jäähylle laittamista, kyllä mä haluan pystyä elämään myös nää huonot ajat.

Mutta, sitten vähän iloisempiin asioihin. Keskiviikkona oli matematiikan kirjoitukset. Ne vaikutti aika helpoilta. Mikä siis tietenkin tarkoittaa sitä, että päin mäntyä meni. Mutta uskoisin, että läpi pääsin, joka oli ensijainen tavoitteeni. En ole jaksanut/pystynyt/viitsinyt harjoitella yhtään. En edes silloin tunneilla, lopultahan en enää edes käynyt niillä tunneilla, kun en muuta tehnyt kuin listoja mun nukeista ja tehtävistä ruoista. Ja piirtelin hölmöjä ukkeleita vihkoon.

Perjantaina oli sitten bilsan uusinta. Sain ekalla kerralla C:n. Ja se kyllä vähän harmitti. Se on kuitenkin mun suosikkiaineeni. Osoitain johtu siitä, etten ollut alkanut lukemaan ennen kuin kaksi viikkoa aikaisemmin. Oli päässyt unohtumaan. No, nyt aloitin sitten lukemisen jo joulukuun alussa, luin tosi kurinalaisesti, ja sit tuli se yksi Alice Munron kirja kirjastosta, joka oli luettava. Ja se tais olla tammikuun puolella, kun sen luin. Nyt en ole ihan varma. Mutta siihen loppui bilsan lukeminen. En vaan päässyt takas siihen junaan...ja mitä lähemmäksi kirjoitukset tuli, sitä tiukemmin "unohdin" lukea. Ja niin sitten menin kokeeseen lukematta yhtään. Tai no siis sen mitä luin silloin joulu-tammikuussa.

Ja nekin oli helpot! Eli ihan höpöhöpö meni sekin arvosanan nosto. No, ei voi mitään, ei se C onneksi niin huono arvosana ole. Kait. Ja aikuisten oikeesti, ainoa miksi haluan saada hyvät arvosanat on se, että pääsisisn leijumaan niillä. En aio jatkaa opintojani tästä enää mihinkään, se oli nyt tällä erää sitten tässä. Niin, etten hyvillä arvosanoilla mitään edes tekis. Muuta kuin just sen leijumisen. No, leijun äikän ja enkun loistomenestyksellä :D



Ennen kuin menen ompelemaan ja jatkamaan nukkekaapin (joka ei siis ole nukketalo!) raivausta laitan vielä kuluneen viikon ruoista. Nythän mä siis kokkaan Ma-ke, ja to C:n kanssa puoliksi. Ehkä kirjoitinkin viimeksi jotain ruokalistaa, mutta se meni ihan uusiksi, kun lapset olivatkin isällään koko viikon. Nyt ne on taas kotona. En viitti tehdä jotain herkkutacoja jos ne ei ole täällä niistä nauttimassa. Joten maanantaina syötiin mun tekemää Japanilaistyylistä "comfort food"ia (hötöseksi keitettyä) puuroriisiä, silkentofua, merilevää, margariinia, soijakastiketta ja kevätsipulia. Tiistaina oli jätti salaatti ja grillatut juustoleivät. Kuva! alla!!

Keskiviikkona jatkettiin vähän samalla teemalla, salaatti vaan oli vaihtunut Vähän raakoihin ranskalaisiin (S-kaupasta saa luomuna!) ja "pekoni", "juusto", tomaattivoileipiin. Kurnauskis! Hyvää oli! Ja siitäkin kuva! alla!

Voi olla ,e ttä mulla on nyt vähän päivät sekaisin, sillä mä kokkasin myös torstaina, kun en halunnut ulkoiluttaa koiria aamulla, niin vaihdoin sen kokkaamiseen. Mut en nyt tiedä miten nää päivät meni eikä sillä väliä, mutten kyllä millään muista mikä se yks ruoka olis sitten ollut. Ihan sama.

Vielä hyviä asioita! Prismasta löysin vegaanista kosmetiikkaa!!!!!!! Hiukanko oli innoissani! Katsokaa nyt! Nämä ostin!  Megahienoo! Mun on oikeesti vähän hankalaa päästä Ekoloon, jossa kaikista mieluiten kyllä käyn. Joten jos meiltä loppuu shampoo tai hoitoaine, niin ollaan pulassa. Mutta ei enää! Kun lähikapuasta saa SAntea ja Urtekramia! En tiedä mikä toi Bentley on, mut kokeilen sitä piakkoin!
Luksusta!

Tälle päivälle luvassa tämän siivousta siis!

Huh huh! Melkoinen urakka. Onneksi aloitin jo eilen illalla. Enää noin puolet jäljellä!

xoxo,

Päivitys

Hello.

Hengissä ollaan, kaikki ihan ok. Mut ei vaan nyt niinko yhtään huvita täällä jakaa yhtään mitään. Minä vaan luen, syön ja katson elokuvia ja japanilaista draamaa. Tämän hetkisen nimeä en tiedä, mutta ensimmäinen jossa (ainakin vielä) tekstitykset ovat ihan kelvolliset.

 Arvonta! Kannattaa osallistua!


Unohdin kertoa, että Maailma Kylässä festareilla näin ohimennen yhden nuoren naisen, jonka blogia olen joskus seurannut. Se oli todella kummaa. Teille, jotka luette blogiani mutta ette tunne minua oikeassa elämässä, toivon että tekin tulisitte joskus näkemään minut ja aiheuttaisin teille samanlaisen tuntemuksen. Siis se oli kummaa hyvällä tavalla. Ensin ajattelin, että se on joku mun kaveri, joku jonka tunnen, mutten millään saanut päähäni et mistä. Ja sit muistin, et se oli epäonninen vaihtari japanissa, joka joutu tuleen joidenkin selkäjuttujen takia takas suomeen. Tms. (suomi ja japani pitäis olla isolla. tuhma.)

Kouluarvosanat meni ihan reisille. Tai ei ihan, mutta se että sain kemiasta kasin, kun oikeesti ajattelin, et olisin voinut saada jopa kympin, kun meni koe niin hyvin. Mut ei se sit mennytkään. Vitun kasi. Tosi noloa. Tää oli siis kemian eka kurssi, jonka olen jo kertaalleen suorittanut. Silloinkin sain kasin. En voi ymmärtää, kun ymmärrän kuitenkin kurssin asioita aivan eritavalla kuin vuosi sitten. No, ei voi mitään. Äikkä ja enkku ysejä, psykologia myös kasi. Mikä aika hyvin, suhteutettuna siihen luku/opiskelumäärään...(0) mutta et kemia kasi. Mikäköhän sen kokeen keskiarvo ollut?

Luen viimeisiä sivuja Caitlin Moranin kirjasta Naisena plääh jotain. Kerroinkin tästä jo. Mutta nyt olen siis melkein lukenut sen ja osaan sanoa siitä paljon enemmän. Todella hyvä ja hauska. Ennen kaikkea hauska. Ääneen nauramisen hauska. Alkuun oli liian "hauska" kunnes vähän tasaantu. Selkeästi kirjan parhaat palat on laitettu alkuun, ja se vähän laimenee loppua kohden, mutta silti oikein hyvää luettavaa. Mulla on ainakin kahdessa kohtaa kankaanpalat merkkinä ehdottomasti postaamisen arvoisista asioista. Ne tais olla rintsikat ja häät. Ei siis, olishan ne kaikki postaamisen arvoisia, mutta näistä olis siis jotain hauskaa yllättävää sanottu. Johon takertua. Mutta ei nyt.

Toivottavasti tää menee ohi ennen matkaa. Jostain nyt pitäis saada vähän innostusta. Eilen siivosin paketointikaapin kangashyllykön, jossa siis säilytän kaikkia nauhoja, pusseja ja silkkipaperinpalasia. Mähän säästän aivan kaiken. En teippejä, ainakaan kovin usein, mutta muuten melkeinpä kaiken. Ja silti ostelen lisää silkkipapereita ja lahjapussukoita. Eikä mua edes kutsuta niin usein juhliin, että pääsisin oikein urakalla niitä käyttämään. Mutta paketointikamat vaan on niin ihania. Mä en nyt viitsi enempää hukata sun ja mun aikaa. Moikka.

Eilen oli muuten sekä lounaaksi että pävälliseksi todella hyvät ruoat. Lounaaksi raikas kurkkusalaatti(?) japanilaisittain sekä kylmiä sobanuudeleita dipillä, päivälliseksi grillattuja juustovoileipiä tofulla (paahtoleipää molemmin puolin voideltuna, siivu Cheezlyä, siivu savutofua (sitä reilun kaupan, luomu), siivu Cheezlyä taas ja toinen molemminpuolin voideltu paahtoleipä päälle ja voileipägrilliin. Nom nom nom. Lisäksi salaattia ja jälkkäriks mansikka- ja suklaajätskiä. Ja syötiin takapihalla viltin päällä. Kun ei ole terassia, kurjilla. Ja oli ihanaa. Just kun ei ollut sitä terassia.

Voi pilde, tuli mieleen joku juttu. Mut unohdin sen. Mikäköhän se oli? Mietin vielä, et voiko oikean asian laittaa loppuun?  No, näköjään ei voi. Sorry.

Hitto,  viimeisin tamagotchi sai poikasen ja noiden pikkusten hoitaminen on tosi rasittavaa.

Voisko joku piristää jollain, kiitos. Taidan mennä ompelemaan. (kumpa se juna pysähtyis, tai edes hiljentäis ja ottais mut mukaan kyytiin.)

xoxo,

 Raisa

Sulaa Hulluutta!

Töttöröö! Nukkemaailmani on nyt "complete"! Pyhä Graalini on paikallistettu, lunastettu ja nyt vain odotetaan, että se löytää tiensä kotiin (tässä tehtävässä postisedällä on iso rooli). Wohoo! Mitä siihen sanotte!?! Ei enää haikailuja muiden nukkien perään, ei enää kaipailevia katseita, ei huokailuja. Se on nyt minun!!! MINUN!!! Ja toisin kuin Indiana Jones leffassa, minun Graalin Malja ei todellakaan ollut se vaatimattomimman näköisin, vaan päin vastoin, kaikista suurin ja kaunein.

Flickerissä olis kyllä ollut pilvin pimein parempiakin kuvia Margosta, mutta äkkiseltään katsoen kaikki parhaat tuntuivat olevan tallentamattomissa. No, elämä on.

Oi joi, nyt tuli jo pieni katumus. Ei siis oikeasti, mutta vähän semmoinen "Voi ei, mitäs sitä tulikaan tehtyä" fiilis. No, ainakaan tämä ei ollut heräteostos, niin kuin eilinen kirjoituskone. Joka ei kyllä sekään ollut, sillä olen sellaistakin katsellut jo pitkään, ja nyt satuin löytämään käytettynä ja n. puoleen hintaan siitä, mitä sitä kiskurimarkkinoilla pyydetään. Joten, vaikka toiminkin nopeasti, oli se hyvä ostos. Olihan?

Eilen tein pakolliset koulutehtävät, mutta en yhtään opiskellut ylimääräistä. Vaikka piti. Mutta alakulo oli vielä sen verran päällä, että hakeuduin vaikeuksien pariin. Ja sehän tarkoittaa juuri EvilBaytä. Sieltä siis se kirjoituskonekin tuli tilattua. Ja kaikkea muutakin laitettua omalle listalleni, mutta olen melkeinpä kaikki ottanut sieltä jo pois. Etsyssäkin harhailin pitkän aikaa, itseäni lohduttamassa. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos tämä alakulo olisi iskenyt silloin, kun rahaa ei yksinkertaisesti olisi ollut. Nythän sitä on (siis - kiitos Margon - oli) niistä vapaaehtoisista eläkesäästöistä, jotka sain ulos. Mutta siis olisinko siltikin, rahatta, lohduttautunut netissä, vaiko keksinyt jotain fiksumpaa? Ja onko se alakulo joka "ajaa" shoppaamaan, vaiko raha?

Muutenkin on taas jonkinlainen kaaos hiipumassa elämääni. Se kyllä varmasti johtuu, ainakin osittain, monista juhlista, joita ollut ja vielä tulossa.  Onneksi tulossa olevat juhlat eivät vaadi minun aikaani, muuten kuin osallistumisen merkeissä.

Koti alkaa taas kerryttämään kasoja, kirjaston kirjat on ihan hujan hajan, kun aiemmin pystyin pitämään ne suorissa riveissä ja tietyssä mielenkiintoisuusjärjestyksessä, tietäen mitkä kirjoista ovat missäkin vaiheessa. Nyt kaikki on kesken, eikä suurinta osaa enää teekään mieli lukea. Vieläkään en ole sitä suklaakirjaa lukenut. Mutten myöskään yhtään epäreilua suklaata ostanut.

Olen kuitenkin saanut edes joitain Halloween koristeita purettua, kun lapset tulevat takaisin kotiin sunnuntaina, ja ollaan saatu ostettua niille talvikengät, niin ehkä sitten lapsityövoimaa hyväksikäyttäen saatais koristeet pakattua pois. Ehkä asiat vois olla huonomminkin.

Ai vitsi! Unohdin melkein kertoa! Pinkkis pääsi Ofelia Marketiin myymään!!! Yippee!! Olin tosi huolissani, etten pääsis. Ne on aina oheismateriaaleineen niin hienot myyjäiset! Tällä kertaa vaan yksipäiväiset, eikä asiakkaille ole sisäänpääsymaksua, jos oikein muistan. Vai olikohan se tampereella. No, toivottavasti ei ole! Ennemmin nappaa myyjiltä vaikka vähän ekstraa, kuin rajoittaa asiakkaiden määrää sisäänpääsymaksulla.

Mulla oli vielä asiaa koulussa tehdystä huomiosta, mutta taidan jättää sen niiden Viipurin Koirien kanssa huomiselle. Taidan mennä vähän siivoilemaan ja opiskelemaan. Ja sitten vähän myöhemmin hakemaan Mimin!! Eli ensimmäisen nettityttöni, ja kaiken kaikkiaan toisen Blytheni, joka ollut nelisen kuukautta kauneushoitolassa. On nyt siis valmiina, olen kuvia nähnyt jo, mutta innolla odotan miltä näyttää luonnossa!

Hauskaa viikonloppua! Huomenna PKS synttärit!


xoxo,

Puputyttö

Remonttia ja kirjastoa

Ette usko miten hienolta tuntuu, kun vihdoin ja viimein ollaan saatu alakerran lattiat kuntoon! Chris väkersi eilen olkkarin lattian uuteen uskoon. Enää tarvittais seinät uusiks eikä sitten tarttis enää kauhiasti piilotella meidän kotia. C on saanut paljon aikaiseksi täällä olo aikanansa. Minä en olis itse pystynyt varmaan mihinkään niistä hommista, mitä se on tehnyt. Siis remppahommista. Kuten jo aiemmin mainittu, en pidä remontoinnin suuritöisyydestä.

Seuraavaksi olis vuorossa yläkerta. Mutta ei siitä sen enempää, sillä välillä yläkerran asukkaista ainakin toinen lukee tätä, ja ehkä haluttais sen olevan yllätys.

Otan olohuoneesta kuvan sitten kun ollaan saatu matto lattiaan. Se pitää vaan siis puistella. Koirallisille ihmisille muuten vinkki: koirankarvat lähtee matoista ja sohvilta todella hyvin sellaisella kylpyhuonekuivaimella. Tai siis ikkunankuivaimella myös. Kumilastalla siis.

Mulla ei ole sitäkään vähää asiaa mitä yleensä, eikä kauheesti aikaakaan. Mennään kohta molempien lasten kanssa mummelille siivoamaan. Mä saan keittiön loppuun ja muksut tyhjentää eteisen kaappeja. Molemmilla mun vanhemmilla (eronneet siis) eteisen kapit kerää uskomattoman määrän sinne kuulumatonta tavaraa. Äitillä kyllä kaikki muutkin kaapit :) Isä kerää sinne kaikkialta haalimaansa tavaraa, siis sellaista mitä se ostaa milloin mistäkin, kun edullisesti luulee saavansa, eikä sitten otakaan käyttöön. Laseja, huonolaatuisia veitsiä, pieniä sähkölaitteita (se jopa esitteli halvalla ostamaansa ompelukonetta! Ilman mitään aikomusta koskaan edes käyttää sitä. En tiedä olisko se halunnut, että mä olisin pyytänyt saada sitä), mitä vaan! Voi muuten olla, että se ostaa niitä asioita, antaakseen niitä sitten muille. En todellakaan tiedä. Joku kummallinen pieni niksahdus varmaan jossain tapahtunut.

No, nyt siis tarkoitus laittaa äitin eteinen kuntoon. Sekin siis vähän hirvittää. Sillä on nimittäin kamalasti pientä irtosälää seinillä "tärkeitä, rakkaita, muistoja", jotka haluaisin siistiä (=harventaa) ja muistojutut tuntuu olevan kaikista vaikeimmat. No, katsotaan.

Eilen käytiin vielä illalla suosikkipaikassani, kirjastossa. Taas haalin sieltä jotain, vaikka oli entisiäkin vielä lukematta. En ole vieläkään lukenut sitä kaakaon kasvattajista kertovaa kirjaa. Todellakin yritän ahmia mahdollisimman suuret määrät suklaata ennen sen lukemista. En oikeesti, mut tavallaan joo. Muistan joskus lukeneeni suomalaisten karkkitalojen (ainakin Fazerin ja Pandan) päättäjien tai muiden silmäätekevien aatoksista "reiluun" kaakaoon. En sanatarkkaan muista mitä Pandalta sanottiin, mutta se oli kuitenkin jotain sellaista, mikä vei maun Pandan Hurmaavalta Tummalta, joka siis ollut yksi suosikkisuklaistani :( Se oli tyyliin, jos me ei sitä "epäreilua" kaakaota ostettais, joku toinen ostais. Ehkä pitäsi tehdä joku joukkovetoomus, että saatais Fazerille ja Pandalle myös Reilun Kaupan suklaata? Kaakaopavun viljelyssä erityisesti käytetään lapsityövoimaa, FYI. Siellä ne pikkuset vipeltää isojen viidakkoveitsiensä kanssa. No, onneksi lapset ovat niin varovaisia ja huolellisia ympäri maailman, ettei niille varmasti satu haavereita. Ja jos sattuu, niin siellä on varmasti välittäviä ja ensiaputaitoisia aikuisia auttamassa...

Lainasin kirjastosta Darwinista kertovan dvd-sarjan. Arvatkaa onko meillä biologiassa evoluutiosta just nyt :) Kaikki kyllä käydään niin vauhdilla, että kun mä olen katsonut dvdni, ollaankin jo lisääntymisessä. Enkä varmana lainaa mitään siihen liittyviä dokumentteja. Olen ehkä joskus kertonutkin, etten pysty katsomaan synnytysvideoita. Ekaa kertaa semmoinen tuli eteeni synnytysvalmennuksessa. Jouduin poistumaan viereiseen huoneeseen parkumaan, kun se koko touhu oli vaan liikaa. Sain videon lainaksi kotiini, mutta siellä sama juttu. Neljännellä yrityksellä taiisn onnistua katsomaan sen loppuun. Ja senkin jälkeen tyhmimmänkin ohjelman hölmöinkin synnytys kuvaus on saanut mut kyyneliin. Pöljää. Mutta ainakin mulla on siellä biologian tunnilla oikeus rehvastella omakohtaisilla kokemuksilla :)

Nyt on syysloma, eilenkin jo oli. Silti olen yrittänyt pitää opiskeluintoa yllä. Eilen luin ja kirjoitin vihkooni kemiaa. Enkku, äikkä, matikka ja biologia on ymmärrettäviä, niihin mulla liittyy jotain muistoja, niistä osaan jo jotain. Mutta kemian kanssa kaikki lähtee ihan nollasta.  Onneksi on motivaatio sen opiskeluun! Muuten ei tulis mitään. Ja nyt on olemassa myös jonkin asteista itsekuria. Sen huomaa siitä, että opiskelen myös ilman välttämätöntä pakkoa. Nyt vaan alkaa olemaan niin paljon kaikkea opiskeltavaa. Japaniakin yritän taas vähän herätellä. Ehkä vois suosiolla jättää sitä tv:n tuijottamsita vähemmälle. Ollaan kohta katsottu toinenkin kausi siitä Zombie sarjasta. Enkä edes kauheasti tykkää siitä. Olis tehneet niistä zombiesta jollain tapaa kiinnostavampia.

Nyt täytyy alkaa valmistautumaan lähtöön. Tuntuu ihan viikonlopulta, kun lapset on kotona. Illalla pääsen jos en ihan kaupunkiin asti, niin ainkain esikaupunkiin, Sörnäisiin ja varmaan kyllä Hakaniemeenkin, kun on PKS tapaaminen ja ajattelin käydä vähän ruokashoppailemassa. Ja Helunassa myös.

Mjau!

xoxo,

Puputyttö

Otsikoiden haastavuus

Pahus soikoon! Kuukauden ajan sain mekaanisesti kirjoittaa otsikon, se oli aina sama kuin edellisessäkin postauksessa, ainoastaan numerot vähän muuttuivat. Mutta nyt taas pitäis keksiä jotain vetävää. Enkä mä edes tiedä mitä tulen kirjoittamaan, otsikoi sitten semmoista!

Olen tänään menossa katsomaan mummoani, joka on sairaalassa ja melko huonossa kunnossa. Mua vähän pelottaa, sillä en ole nähnyt häntä vuosiin. Oikeasti, koko sen ajan kun olen ollut C:n kanssa olen ollut mummo-pimennossa. Se on nimittäin aika kova syyllistämään, siitä kun siellä ei käydä. Ja se tekee jokaikisestä vierailusta aina vaan vaikeamman. Kurjaa. Olis vaan pitänyt mennä ja sulkea korvat niiltä syytöksiltä. Ehkä ne syytökset osittain oli myös oman pään sisällä, itse tuntee huonoa omaatuntoa siitä, ettei käy tarpeeksi usein. Toisen, nyt jo edesmenneen, mummini kanssa käytiin paljon yhdessä ulkona syömässä. Se oli hauskaa. Vaikkakin sain aina kuulla kasvissyönnistäni. Ja siitä, että serkkuni, joka silloin opiskeli Jenkeissä ravitsemustiedettä, aina sanoo että pitää syödä myös kalaa. Isovanhemmat on aika metka juttu. Ennen kuin vasta viime aikoina, en ole tajunnut sitä, että se on tuleville/tuoreille isovanhemmille aika katkeransuloinen asia. Lapsenlapset ovat ihania, mutta...se on myös eräänlainen merkki omasta ikääntymisestä. Ihmiset taitaa olla aika herkkiä vanhenemiselle. Kun ajattelee kuinka suuri bisnes on ryppyvoiteet, kiristykset ja kohotukset, kaikki sellainen, hupsuttelu. Mua itseäni häiritsee erityisesti se, että olen yllättäen aika vanhan näköinen. Tai siis kun minusta harva uskoisi, että olen näin vanha, mutta sitten ne kuitenkin näkee, etten olekaan ihan niin nuori, kuin ensinäkemältä olis voinut kuvitella. Niin kuin olisinkin vanha huijari.

Mummo vierailun lomassa aion käydä äitylillä siivoamassa. Edelleen keittiötä. Kohta se alkaa kyllä olemaan valmis ja jotenkin kauhulla odotan sitä, kun pitää yrittää "väkisin" karsia olohuoneesta ja ruokailuhuoneesta. Ehkä mun pitäis vaan antaa sen itsensä käydä se homma läpi, ja jos se ei halua erota siitä krääsästä, niin jättää se sitten niin. Vaikeeta. Sillä haluan sille lisää tilaa ja helpommin hoidettavan kodin. Ja keventää sen lastia.

Illalla olis äikän kokeen palautus. Kuinkahan kävi? Kerroinko jo, että lainasin kirjastosta, joka nykyisin suosikkipaikkani Tikkurilassa :), oppimista käsittelevän kirjan. jospa sitä kautta innostuisin opiskelemaan oikein tosissani, eikä vaan tälläistä löysäilyä, niin kuin tämä eka kurssi on ollut. Mutta toisaalta taas luotan siihen, että kunhan pääsen opiskelemaan biologiaa, niin kyllä tämä tästä. Kemia huolestuttaa enemmän kuin vähän, sillä opiskelu tapahtuu etänä, eikä mulla ole hajuakaan miten se käytännössä tapahtuu. Mulle on aina uudet asiat alkuun niin kamalan vaikeita. Uh...fuck...yritän tässä samalla opiskella sitä etälukioasiaa. wilmaa ja fronteria...uh...mä niin paljon mieluummin hoitaisin asiat niin kuin ne on aiemminkin hoidettu, kasvokkain. Kohta maailma on täynnä eri nettipaikkoja, joissa täytyy olla osallisena, ja mikä pahinta, aktiivisesti. On facebook, pinterest, Linke-jotain, Wilma, Fronter, blogger, gmail, flicker...ja mitä vielä. En pysy kärryillä. Ja joka puolella on ihan sikana tietoa, jolla suurimmalla osalla et tee yhtään mitään. Kyllähän ne sitten on ok, kun niiden käytön on oppinut, mutta sitä ennen ne ei muuta tee kun harmauttaa ihmisten hiuksia. On mulla muutakin tekemistä kuin poimia yksittäisiä tiedonjyviä liittyen mun koulunkäyntiin.

Muista tekemisistä puheenollen...eilen aloitin remontin :) Tai siis onhan maalauskin remonttia, mutta nyt on siis jotain näytettävää :D

 Aikas hienolta näyttää, eikö totta! Olisin halunnut ottaa kuvan esim. Bakasta remontoimassa, mutta en sitten jaksanut alkaa väkertää.

Eilen tein lisää Halloween kutsuja, ihan kamala homma niissäkin. Vaikka osalle sainkin laitettua valmiit, nettikaupasta ostetut älyttömän hienot kutsut, mutta niissäkin paljon kirjoitettavaa, teippaamista ja ne osoitteet! Saati sitten itse tehdyt kutsut. Ollaan niitä Pimpulan kanssa väkerretty, leikkaamista, leimaamista, sizzixiä, mustetta ja mitä vielä...No, kohta olen saanut kaikki matkaan. Hillittömän läjän ihmisiä kutsumassa.

Lapset tulee tänään kotiin, joten tein aamulla soijamaidon, että saavat kaakaota :) Maito on hennon lilaa, käytin taas niitä värjättyjä sokereita. No, Pinja ainakin kokee sen huvittavaksi. Lassin mielestä se on varmaan jotenkin kuumottavaa. Se on kyllä niin metka tapaus. Ostin sille joulalahjaksi repun, hyväntekeväisyys-sellaisen. Reppu on nyt jo korjauksen tarpeessa, laadullisesti siis aivan pa**a. Lassi veikkasi, että on varmaan tehty jostain kierrätysmateriaalista. Mä en ymmärrä mistä se näitä juttujaan oppii, kuka niitä sille tuputtaa. Vähän sama, kun joskus reilu 10 vuotta sitten yhden kaverin äiti ei voinut juoda luomumaitoa, koska siinä on lehmän kakkaa...Aikuinen ihminen!

Tästäkin on pitänyt muistuttaa! Ehkä huomenna lisää.

Aloitin eilen uuden blogin! Pinkkisworld - Pinkkistä englanniksi. Tämä C:n kehoituksesta. Ehkä joskus palaan vielä Etsyynkin.

Ai nii, eilen oli pieni taloudellinen kriisi. Tuli jostain ihan puskista reilu 600 euron lasku! Jostain, jonka eksä kavereineen tilannut meidän kotiin viisi vuotta sitten. Jotain hiton LVI piirustuksia. Samaiselta firmalta on laskuja tipahdellut aika ajoin, mutta aiemmin ne ovat olleet satasen luokkaa. Olen kiltisti maksanut, sillä en pysy tälläisistä asioista hyvin kärryillä. Mutta 600 euroa jostain viiden vuoden takaisesta on kyllä vähän liikaa. Kun en hitto soikoon saa tän kuun lainaakaan maksettua, saati sitten jotain tollasta. Ikinä ei niitä piirustuksia mihinkään tarvittu, se raksamies (eksän kaveri) vaan tilaili kaikkea ja teki hienoja suunnitelmia, kysymättä kertaakaan mihin meillä on varaa. 

Kuulkaa, nyt täytyy mennä! Elämä odottaa!

xoxo,

Puputyttö

Maailmanpelastus Operaatio, 4. viikko, 23. päivä

Tänään ostetaan vähemmän vaatteita ja muita tekstiilejä. Osa teistä muistaa, kuinka tein uuden vuoden lupauksen liittyen vaatteisiin. Niille jotka eivät muista tiedoksi, että lupasin olla ostamatta uusia vaatteita. Vaikkakin olen melkeinpä kaikki muut lupaukseni unohtanut ja rikkonut, tämä on pitänyt yllättävän hyvin! (nukenvaatteita ei lasketa!). Olen ikään kuin epähuomiossa ostanut kaverilta hupparin ja kirppikseltä viimeviikonloppuna hupparin myöskin, mutta uusia vaatteita hanskoja lukuunottamatta en ole ostanut! Eikä ole kyllä oikein tehnyt mielikään. kun ei kiertele vaatekaupoissa ei tule niitä mielitekojakaan.

Vaatteiden kierto länsimaissa on, kiitos H&M'n ja muiden halpisketjujen, melko lailla järkyttävää. Uutta vaatetta, väriä ja mallia, pukkaa harva se päivä kaupan hyllyille. Koko ajan pitäis olla päivittämässä, ainakin jos lukee naistenlehtiä ja uskoo niiden höpinöihin. Ja koska vaatteet ovat niin halpoja, kiitos Kiinan, Intian ja muiden vastaavien valtavien hikipajojen, on aika tuskatonta heittää neuletakki, josta irronnut nappi sekä viime sesongin mekko (jota tuli käytettyä kerran) tosta noin vaan menemään. Uutta ja entistä ehompaa saa pienellä rahalla tilalle.  Ei hyvä!

Vaatteilla on melkoinen ekologinen jalanjälki, jopa luomupuuvillalla. Tavallisesta puhumattakaan. Saati sitten synteettiset! Kamalia kaikki! Luomupv tarvitsee valtavasti vettä, ja se tietenkin kasvaa vain sellaisissa paikoissa, joissa vesi on muutenkin kortilla. Ja jotta valmiin vaatteen hinta voi olla länsimaiselle asiakkaalle edullinen (ja silti itse yritys takoa valtavasti voittoa) on jostain nipistettävä, helpoiten se onnistuu vähään tyytyvän puuvillan kasvattajan ja jatkokäsittelijöiden, ompelijoiden, värjääjien jne. palkoista. Snip snap - näin leikattiin iso osa hinnasta pois. Jos jollekin jossain vinkuintiassa tuli paha mieli - voi voi. Otetaan joku iloisempi tilalle! Ei niin luonnonmukainen puuvilla taas tarvitsee valtavan vesimäärän lisäksi myös hillittömät määrät hyönteismyrkkyjä. Alex Shimo-Barryn kirjassa 100 konstia pieneen hiilijälkeen sanotaan, että puuvillan viljely vie n. 3 prosenttia kaikesta maailman viljelysmaasta, mutta 16 % kaikesta käytetystä hyönteismyrkystä! Huh huh! Kannattaa ostaa luomua! Siis silloin kun on pakko ostaa uusia vaatteita/tekstiileitä.

Synteettiset kuidut tehdään öljystä. Jonkin verran myynnissä on myös kierrätysmuovista tehtyjä vaatteita, fleeceä taitaa kaikki pulloista tehdyt vaatteet olla. Nekin parempi vaihtoehto, muttei yhtä hyvä kuin kirppikseltä ostaminen.

Omista opiskeluajoista on sen verran pitkä aika, siis siellä vaatetuspuolella, etten muuntokuiduista muista enää mitään. Oliko ne edes muuntokuituja? On siis joitain vaatteita, jotka on tehty um...sellusta? Siis jotenkin kovasti vänkäämällä väännetty puusta? Saa oikaista!

Hamppu, pellava ja nokkonen taitaa olla kaikista ekologisimpia? Ellei kirppiskuteita lasketa. En tiedä tehdäänkö näistä edes käyttökelpoisia vaatteita. Varmaan pellavasta jotain aikuisten naisten vaatteita.

Erityisen hupsua on ostaa pienille lapsille, jotka kasvavat hurjaa vauhtia (monta vaatekokoa parin ensimmäisen elinvuotensa aikana), suurta vaatevarastoa. Muistan, kuinka lapsenhoitajana ameriikassa perheen alle vuotiaalla tyttövauvalla oli vaatekaapissaan enemmän vaatteita kuin minulla. Älytöntä. Eihän se edes ennätä käyttämään niitä kaikkia, ennen kuin ne ovat käyneet jo pieniksi. Perheen äiti saattoi myös pestä pesukoneessa pelkästään yhden lastenvaatteen, jos sattui sitä tarvitsemaan... (että ihan sama mitä me täällä tehdään, maailma on täynnä hulluja kuluttajia, jotka tuhoaa planeettaa nopeammin kuin me ennätetään sitä pelastamaan).

Eipä tästä kait sitten muuta. Haastan teidät siis ostamaan vaatteita ainoastaan oikeaan tarpeeseen! Uskoisin, että pärjäisin vallan mainiosti toisenkin vuoden näillä vaatteilla, jotka kaapissani nyt jo on. Mutta kun on tulossa ulkomaan matka, en uskalla ainakaan vielä luvata mitään :)

Eilen olin äitillä siivoamassa, siivosin kaksi ruokakaappia ja yhden kattilakaapin, sekä tasoja. Ja tiskasin ja vein monta kuormaa kierrätykseen. Lähes kaikki äipän teet meni biojätteeseen, sillä olivat keskimäärin vm-2007...kaikista paras(pahin) oli lihaliemijauhe parasta ennen 08/1995. Sain kaikki nyt hyvään järjestykseen, vanhat pois ja parasta ennen päiväyksensä ohittaneet, mutta vielä syömäkelpoiset etualalle, jotta ne syötäisiin pikaisesti pois. Kaikista paras oli kuitenkin kattilakaapin siivous. Äitillä on oikein iso ja toimiva kattilakaappi, tai olis, jos sieltä ei olis yks hyllyistä romahtanut kaikkien muiden hyllyjen päälle, niin että kaapista ainoastaan kolmannes, jos sitäkään, oli käytössä. Tyhjensin kaiken, kuurasin kattilanpohjatahrat ja pölykerrostumat pois, ruuvasin ruuvin puuttuneen kannattimen tilalle, yhdessä valkattiin käyttöön jäävät kattilat ja pannut, pistin kaiken paikolleen ja äiti oli kovin tyytyväinen. Jopa niin, että kävi kahdesti uudistunutta kaappiaan ihan vaan ihailemassa :D

Mulla meni siivotessa kamalan pitkään, niin että jouduin kiireellä hakemaan uuden parin kokeilupiilareita ja syömään hesessä, ennen kuin kaasutin takaisin kotiin. Matkalla jo kehittelin itselleni kiukkua ja päätäväisyyttä omia ikioma autoni. Sillä meillä oli päällekäisvaraus autosta. C tarvitsi sitä omaan menoonsa ja minä taas omaani.
Kotona saatiin aikaseksi hillitön riita, lopputuloksena minä hurautan autolla Vantaan Varistoon skräppäämään. Ensin meinasin, että jään vaan ajelemaan, enkä mene minnekään kiukkuani kylvämään. Onneksi menin, sillä paha mieli jäi autoon ja minä sain ihanan illan ihanan harrastuksen parissa, ihanien ihmisten ympäröimänä. Teki hyvää. Vaikkakin paha mieli odotti edelleen autossa ja tuli mukanani sisään kotiin. No, kyllä se tästä.

Sain tehtyä kolme sivua, mikä on aika vähän. Mutta olin 1,5 tuntia myöhässä. Lisäksi sain ruinattua meille skräppimaratonin ens kuulle! Wohoo! 10.11 klo 11-24 skräpätään taas niin että kynnet meinaa irrota!

Eipä sitten tällä kertaa muuta. Paljon olis tekemistä, mutta taidan alkaa katsomaan Kleopatra elokuvaa. Se on ihan ensimmäisiä elokuvia, joita muistan katsoneeni. Samoin 10 käskyä.

Hauskuutta tiistaille!

xoxo,

Puputyttö (jonka emo just soitti, ja vielä kiitteli eilisestä! On edelleen haltioissaan kattilakaapistaan! *ihanaa*)

Maailmanpelastus Operaatio, 4. viikko, 22. päivä

Loppusuora näkyy jo! Viimeinen viikko käynnissä ja sitten ollaan pelastettu maailma! Hyvä me! Tänään, ja koko viikon ajan, vuorossa yksi suurista tykkäyksen kohteistani, nimittäin kankaat. Ja koska saisin olla varmaan aika yksin kankaineni, käsittelen eneen kaikkea kankaista tehtyjä vaatteita ja kaikkea mitä niihin liittyy. Ja kaikkihan vaatteista tykkää, ainakin vähän.

Pahus soikoon! Mulla on vähän kiire! Täytyy jättää huomiselle pidempi alustus tähän aiheeseen. Se siis tulossa, nyt menen suoraan ensimmäiseen vaatehaasteeseen: Älä pese vaatteitasi turhaan! Periamerikkalainen tyyli pestä vaatteet (tai ainakin paidat) yhden käyttökerran jälkeen on ihan kauhistuttava! Muistaako kukaan Rooman Sheriffi sarjaa? Siinä oli yhdessä jaksossa perheen pieni poika jostain allapäin. Se kävi ilmi (tai ainakin opettaja tai joku vastaava otti asian puheeksi) kun se käytti samaa paitaa kolmatta päivää putkeen.

Vaateteollisuus (kuten mikä tahansa muukin) käyttää valtavat määrät luonnonvaroja, mutta silti ostamamme vaatteen suurin ympäristökuormitus tapahtuu vasta kotona. Siis se, kuinka sitä pestään (vähän sama kuin se, ettei niin kauheasti ympäristön kannalta väliä kuinka tuote kauppaan tuodaan, merkityksellisempää on se, kuinka asiakas sen kaupasta kotiinsa hakee). Tähän voi tietenkin vaikuttaa "keventävästi" pesemällä alhaisemmissa lämpötiloissa, ympäristöä vähän kuormittavilla pesuaineilla ja täysiä koneellisia, mutta kaikista tehokkain on vähentää turhaa vaatteiden pesua.

Tietenkään en kehoita ketään käyttämään likaisia vaatteita, varsinkaan julkisesti (kotioloissa minua itseäni ei ainakaan haittaa, jos juuri päälle pukemaani paitaan ilmestyy tahra). Alusvaatteet tietenkin jokainen vaihtaa juuri niin usein kuin parhaakseen katsoo, mutta t-paidat ja siitä ulospäin kannattaa pukea useammin kuin kerran. Vaatteen käyttökelpoisuuden voi tarkista hyvin yksinkertaisella, aistinvaraisella tavalla: nenää ja silmiä käyttäen. Jos vaate on tahraton, mutta jotenkin nuhjuinen/tunkkainen voi tuuletus ajaa saman asian kuin pesu.

Kun tähän ottaa lapset mukaan (siis jos perheessä sattuu olemaan lapsia!) niin "säästö" voi olla useita koneellisia viikossa. Olen jostain lukenut, että keskivertoperhe pesee koneellisen pyykkiä päivässä. Meillä pestään 2-4 koneellista viikossa. Tietenkin lapset ovat jo ohi pahimman tahraiän, ja viettävät osan viikosta isällää sotkemassa vaatteitaan, mutta silti uskalla väittää että aika hyvin olen saanut karsittua pestäviä vaatteita. Pojan vaatteet joudun kyllä lähes aina tarkistamaan, sillä välillä puhtaat vaatteet tulevat suoraan pesusta pesuun, kun ei jaksa laittaa niitä paikoilleen. Tämäkin saattaa muuten toimia joissain perheissä, että lapset joutuvat laittamaan itse puhtaan pyykkinsä pois. Näin ehkä oppivat "kantapään" kautta pienentämään pyykkivuorta.

Huomenna lisää! Kankaat on ihania!!!



 

Ja vaatteet kans!



Eilen tyhjennettiin pieni huone, jonne aina kirppiskamat kasataan. Se oli aivan tupaten täynnä, sillä ollaan tyhjennetty myös vinttiä ja kellaria. Ette usko kuinka paljon mulle on kerääntynyt kaiken maailman kynttiläsälää. Siis niitä Partylite -juttuja. Ennen kaikkea äitini "ansiosta", mutta osittain myös omaa haalimisvimmaani. No, nyt laitettiin niitä pois! Niin, pakattiin siis kaikki autoon ja ajettiin Hesylle. Ihanaa päästä niistä eroon ja saada se huone tyhjäksi.

Hesyltä löytyi myös jotain pientä kotiinvietävää. Mm. kaksi aivan varmasti aikanaa kirppikselle takaisin päätyvää japanilaista eväsrasiaa (kaksikerroksisia, aika pieniä, toinen kiwi, toinen tomaatti - hauskat!), yksi Simba nukke, kolmijalkainen hevonen (molemmat jo sahattu osiin - minä otan päät ja raajat, koirat saavat omiin leikkeihinsä torsot), pinkki huppari ja kaksi muovikoria kierrätyskamoille. Hesystä rautakauppaan, josta C osti lattiamateriaalia. Meillä siis vihdoin ja viimein tarkoitus uusia olkkarin ja makkarin lattiat. Kivaa!

Muuten olen siivoillut ja askarrellut turhia, mutta niin hauskoja pikkujuttuja. Mietin välillä edelleen rintakoruani, mutten ollenkaan pakonomaisesti.

Nyt äitille siivoamaan! Hauskaa alkanutta viikkoa! Pysykää lämpimänä! Ja suloisina!

xoxo,

Puputyttö

Maailmanpelastus Operaatio, 1. viikko, 7. päivä (kokkaa fiksusti)

Wohoo! Ensimmäinen viikko takana ja nyt jo tuntuu, että ilma olis hivenen raikkaampaa hengittää ja taivas sinisempi :D Hyvä me!

Kun kerta mieleeni tuli, kysyn nyt tässä vaiheessa, että tiesittekö että esimerkiksi ituja saa säilykkeenä? (olin eilen äitillä siivoamassa ja opin taas paljon uutta). Kaikennäköistä.

Tänään suht lyhyt postaus. Yleensähän en postaa sunnuntaiisin lainkaan, harvemmin olen edes koneella viikonloppuisin. Mutta koen yhteisen haasteemme niin tärkeäksi, että uhraan viikonloppuaamuni sille.

Tänään (tai siis tietenkin tästä päivästä eteenpäin) kokataan fiksusti. Yksi varteenotettava vaihtoehto kaikelle uunittamiselle, paistamiselle ja hauduttamiselle on terveydellekin ihanteellinen raakaravinto. Toki sähköä siinäkin tarvitaan, että saadaan tehosekoitin surisemaan, ja kasvikuivuriakin saatetaan käyttää ja mehustintakin, mutta uunin ja lieden jäädessä pois käytöstä on energian kulutuskin huomattavasti pienempää. Kaikista meistä ei tietenkään tule raakavaliolaisia, mutta tokihan voidaan ainakin osa aterioista korvata raakaruoalla. Keho ja ympäristö kiittävät!

Uunia ja liettä (ja tiskikonetta, jääkaappia, pakastinta) käytettäessä voidaan kuitenkin olla tavallista energiapihempiä muutamilla simppeleillä keinoilla. Tämä on muuten "oppimani" mukaan kovin suomalaista. Tai no, verrattuna amerikkalaiseen keittokirjallisuuteen. Nimittäin vaikka kuinka monta "eko" kirjaa olenkin lukenut ja melkeimpä kaikki vegaaniset keittokirjatkin puhuvat "vihreistä" valinnoista tms. ei niissä mainita uunin tehokasta käyttöä. Ehkä amerikkalaiset uunit ovat erilaisia vrt meidän uunimme. Tiedä häntä.
Joka tapauksessa uunin lämmittäminen vie energiaa. Paljon enemmän kuin esim. ruoan lämmittäminen mikrossa, joten ehkä mikrollakin on paikkansa nykykeittiössä? (meillä ei ole mikroa ja hyvin ollaan pärjätty, eikä siltikään lämmitetä uunia miten sattuu).
Energiaa säästävän uunin käytön salaisuus piilee suunnitelmallisuudessa. Kun uuni lämmitetäänsiinä kannattaa kerralla (kiertoilmauunissa kirjaimellisesti yhdellä kertaa, tavallisessa peräkkäin) tehdä monta ruokaa. Esim. aloittaa vuokaruoalla, jonka voi laittaa jo kylmään uuniin, ruoan kypsyessä valmistaa pikkukakkusia ja laittaa leipä kohoamaan, uunittaa pikkarit kun vuoka on valmis, paistaa omenapiirakka pakkaseen, ja lopulta uunittaa leipä, jolloin voi myös uunin kytkeä päältä "ennen aikojaan" ja jättää leipä kypsymään kypsäksi jälkilämmössä. Väittäisin, että sokerileivonnaiset ovat tarkempia oikeast alämpötilasta, joten niiden kanssa ei kannata kikkailla jälki- ja esilämmöillä, mutta ruoat ja leivät eivät niin vähästä säikähdä. Esim. pelkkien ranskalaisten kypsennys uunissa on melkoinen kauhistus. Siis minun mielestäni. Epäkelpo amerikkalainen komistukseni ei koe tekevänsä minkään laista ympäristörikosta näin tehdessään. En kehtaa asiasta huomauttaa (ainkaaan kovin usein, olen vain kiitollinen, että ylipäätään laittaa ruokaa), vaan alan hädissäni leipomaan, ettei uunin lämpö mene pelkkiin perunoihin. Ihan pöljää, myönnettäköön.
Niin, siis iso osa uunin ottamasta energiasta menee sen lämmittämiseen, ei lämmön ylläpitämiseen. Tämän takia kannattaa leipoa/uunittaa kerralla paljon.
Lieden käyttö on vähemmän suunnittelua vaativaa. Pidä vain huoli, että käytät kattiloissa aina kantta! Ja käytät oikean kokoista levyä, mieluummin liian pientä kuin isoa. Ison levyn käyttäminen on taas melkoisen typerää. Eikä hyödynnä ketään, paitsi energialaitostasi.
Vinkit karsittuina täytesanoista:
Hella
* keitä tarvitsemasi vesi vedenkeittimessä vrt. liesi (esim. pastan keitinvesi)
* käytä kattilassa aina kantta
* käytä oikean kokoista levyä
* käytä mahdollisimman pientä kattilaa
* kypsennä useita ruokia kerralla
* syö paljon raakaruokaa

Vedenkeitin:
* keitä vain tarvitsemasi määrä vettä, mutta kuitenkin minimimäärä, ettei keittimesi vaurioidu. Kaada ylim. vesi keittimestä pois, kiehuvan kuuma lavuaariin, lavuaaria vaihdellen (siis välillä kph, välillä vessa) niin samlla puhdistat viemäriä (ainakin Martha Stewart neuvoo tekemään näin)

Jääkaappi, pakastin
* peitä kaikki astiat kannella, kosteus jota peittämättömistä kasviksista ja kaikesta jääkaappiin kertyy pistää jäähdyttimen lisätöihin, ja energiaa kuluu turhaan
* jäähdytä kaikki jääkaappiin menevä huolella etukäteen. Mahdollisuuksien mukaan ulkona. Ja jäähdytä pakastimeen menevät vielä huolellisemmin. Ensin huoneenlämpöisiksi, sitten jääkaappikylmiksi ja sitten vasta pakkaseen. Talvella tietenkin vielä jääkaappia kylmemmäksi pihalla.
* ota pakasteet hyvissä ajoin sulamaan jääkaappiin, näin hyönynnät pakasteiden luovuttamaa kylmyyttä jääkaapin viileänä pitämisessä
* pidä pakastin mahdollisimman täytenä.

Tiskikone:
* käytä vain ja ainoastaan ympäristömerkittyjä tiskiaineita, meillä käytetään Ecoverin konetiskitabletteja. Ollaan kokeiltu vaikka mitä muita merkkejä (siis vegaanisia, Ruohonjuuren kaltaisissa ekokaupoissa myytäviä), mutta karsaasti petytty pesutulokseen. Ecover toimii meillä. Vielä kun sen sais laittamaan likaiset astiat koneeseen ja puhtaat koneesta kaappeihin...
* En tiedä miksi tätä jaksetaan vuodesta toiseen toitottaa, sillä kuka hullu pesee vajaita koneellisia, mutta ilmeisesti se ei ole kaikille itsestään selvyys. Pese siis vain täysiä koneellisia.
* Älä huuhtele astioita ennen koneeseen laittoa. Jos teillä ei ole lautasenpuhdistuskonetta (esim. Samojedi, Shiba Inu, Akita, Seropi) pyyhkäise tähteet sienellä biojätteeseen ennen astian koneeseen laittoa.
* katkaise ohjelma ennen kuivatuksen alkua ja anna astioiden kuivua koneen kannen ollessa auki

Muuta:
* Käytä malttia ja järkeä uusia keittiökapistuksia ostaessasi. Oikeesti, aika harva meistä tarvitsee sähkökäyttöistä tölkin avaajaa. Varmasti paikallaan, jos on käsissä joku vamma, tai muuten voimaton, mutta kyllä me muut pärjätään tällä (ja toi toinen vaan änkes kuvaan)
Itseasiassa toi pullonavaaja on mainio, kun tälläisen ruikkukäsivartisen pitäis saada ihan itse vaikka tiukka lasipurkki auki. Pullonavaajalla vähän vääntää purkinraunaa auki, niin että sinne pääsee ilmaa - johan aukeaa.

Ei muuta. Eilen oltiin Animalian um...ryhmäpäivällisellä. Siis eilen oli joku kokoontumispäivä, jonne ei kyllä osallistuttu, kun olin siivoamassa äidillä (kolme tuntia= yksi tiskipöydän alakaappi, siivouskaappi, 1,5 tasoa ja yksi pieni ruokakaappi). Mutta syömingeistä meitä kahta on aika vaikea pitää poissa :) Joten illalla mentiin Veganissimoon. Meillä oli C:n kanssa riitaa mun vaatteista!! perjantaina, joten molempina iltoina olen sitten mielenosoituksellisesti pukeutunut mustaan. Perjantaina musta t-paita, musta neuletakki ja musta takki. Eilen musta neule ja musta takki. Nyt minulla on allergiaa kaikesta siitä värittömyydestä. Molempina iltoina tunsin kuinka imeydyn olemattomiin. Olin kyllä ihan todella loukkaantunut. Ei siinä, ehkä C aiheesta huomautti, ehkä mun ei tarvitse enää MLP-käsivarren ja pinkin tukan kanssa pukeutua siniseen (lasten) dinosaurusmekkoon, vihreään boleroon (?), vihreisiin trikoisiin, violetteihin yksisarvis-sukkiin ja vaaleanpunaiseen takkiin...Ehkä vähempikin väripläjäys riittäis? Perjantaina join kolme lasillista boolia ja aamulla oli krapula, joten päätin etten lauantaina sitten juo mitään. joten lauanataina olin sitten kuivin suin ja herätin jo vähän ihmetystä...(sillä suomalainen nainen on juomatta ainoastaa silloin kun sillä on "pullat uunissa". Mutta ei, minun tapauksessani se olikin vain kurpitsa :D

16,3 kg!

Ruoka oli hyvää, mutta oltiin pettyneitä kun ei ollut jälkkäriä : /

Ai niin! Matkalla jäkeen siivoamaan käytiin Lassilan Tilalla. Ostin kaksi paalia olkea pupuille ja ison kasan jauhoja, öljyä, hernerouhetta, hiutaleita ja hampunsiemeniä. Ihanaa!

Tälle päivälle vuorossa pyykkäystä, Mad Meniä ja toivottavasti Hesy, sillä haluaisin jälleen päästä eroon kertyneistä ylimääräisitä tavaroista. Suurin osa tullut äidiltä.

Moikka nyt. Huomenna jatketaan transportaatiolla. (oikeesti, voisko joku kertoa korvaavan, fiksun suomalaisen sanan?)

Pysykää suloisina!

xoxo,

Puputyttö

Siivousta, jännitystä ja vähän kauhuakin

Ei taaskaan kuvia, vaikka niitä oikeesti onkin. Siis kuvattu on, muttei kuvia koneella tai jos onkin, niin väärällä koneella. Voi niitä rikkaiden murheita... ;)

Melkiosen touhukas, mutta kiitos eksän, todella vmäinen viikonloppu takana päin. Pesin KUUSI koneellista pyykkiä, mikä on aikas hyvin huomioon ottaen se, ettei meillä ole kuivatusrumpua. Aika lailla sai säätää ripustamisten kanssa. Hei! Huuhteluaineesta onkin pitänyt jo pitkään postata! Mä tykkään todella paljon huuhteluaineista! Vegaaniuden myötä tämä piirre on edelleen tallella, mutta kovin surkastuneena. Sillä vegaanisia huuhteluaineita taitaa suomessa olla saatavilla kahta eri merkkiä :( Ja niissäkin niin eksoottiset ja herkulliset tuoksut kuin laventeli ja ööh...tuoksuton. Aikoinaan mä olen raahannut ihanana tuoksuisia huuhteluaineita ulkomailta asti. Pitkään meni niin, että meidän vaatteet tuoksui korkeintaan vienosti laventelille, jos sitäkään. Ja sitten keksin isot tuoksuöljyvarastoni, joita olen haalinut valtavat määrät saippuantekobisnekseeni! Hip hip! Hooray! Joten nyt meidän pyykit tuoksuu mm. vaniljalle, vihreälle teelle, ruoholle, mangolle, kookokselle, vadelmalle jne. Eikä tarvii laittaa kuin pari tippaa tuoksua huuhteluaineen sekaan. Paljon käytän myös etikkaa huuhteluaineen sijaan!  Etikalla saa myös esim. vessanpöntön ekologisesti raikastettua ja kalkit poistettua. Raisa ♥ Etikka!

Pyykinpesu lomassa siivosin lasten huoneet oikein perin pohjin. Ne on taas eläneet kuin siat pellossa, kun mulla on ollut myyjäisiä ja muita menoja. Tähän oikeastaan liittyy se eksäkin. Ihan asiasta se puhu, mutta silti ärsytti oikein kunnolla. Otin aika paljon lelujakin pois, saavat niitä takaisin sitten kun huoneet pysyy siistinä. Listasin joitain uusia hommiakin niille, tai oikeastaan keksin, että joka päivä luetaan/pelataan unoa/hellitellään puol tuntia klo 20 alkaen, mikäli tietyt asiat on hoidettu sitä ennen. Eli siis palkkiojärjestelmä.




Lauantai meni oikeastaan siivoillessa, oman vaatekaappinikin kävin läpi. Katottiin leffaa ja käytiin kävelyllä. Ai nii, ja riideltiin kans. Ehkä enemmän kuitenkin perjantaina. Tosi hauskaa. Riiteleminen on aina niin kivaa. NOT.

Lauantaina iltaan mennessä oltiin kuitenkin sovittu.


Sunnuntaina oli kivaa, kun ei ollut oikeen muuta hommaa kuin pyykkäämisen jatkaminen, kun olin ollut niin reipas edellisenä päivänä eikä enää riideltykään. Käytiin kaupassa, ostin jälleen irtareita, ompelin nukeille vaatteita (yhden mekon ja kolme paitaa, joissa ei vielä kiinnittimiä, mekossa on), sovittelin uusimpia asujani nukeille, otin kuvia mutta unohdin laittaa kuvat koneelle. Chris kuvas koruja ja laitto niitä Madeby:hin. Yks banaaniterttu -kaulakoru, jota on Tampereella ihasteltu aivan kauheasti (oikeesti, joka toinen kaulakoruja katsellut ihasteli sitä, muttei jostain syystä sit kuitenkaan ostanut), meni saman tien :)

Nyt muutenkin tuntuu kivalta laittaa nettiin myytäviä, kun Madeby tyypeilläkin on uutta virtaa ja ne ehkä tekee jotain sen eteen et ihmiset kävis siellä :)
Olen uusia koruosiakin tilannut nyt kun taas luottokorttia voi jälleen käyttää :) Uusia kankaita en tilaa. Piste. En edes käy katsomassa kaikkia ihania uutuuksia. En käy. En edes vilkase uusien kankiaden suuntaan. Piste.

Hitto, mulla alko eilen iltapäivällä olee nälkä ja vähän väsykin, chris lähti juoksemaan Kenain kanssa ja mä jäin kattomaan Azumanga Daiohia (animee, en mangaa). Otin niitä irtareita siihen viereen ja annoin leukanivelille kyytiä. Se oli ihanaa, kunnes tuli ällö olo eikä pystynytkään enää tekemään mitään. Sitte vaan palelsi ja yökötti. C tuli lenkiltään ja pyys, et olisin tehnyt päivällisen (siis lämmittänyt jotain perunaristikoita ja paistanut tofua) mutten pystynyt. Kun oli niin huono olo. Ja heikotti. Että sitä on vielä aikuisenakin niin pöljä, että syö irtareita liikaa. Ei pitäis ostaa niitä. Ei mulla oikeestaan mistään muusta tule noin ällö olo, eikä pelkästään edes se huonovointisuus vaan lisäks vielä semmonen vetelyys. Yök. Äsken söin loput karkit, ettei enää tarvii edes miettiä niitä.

Ai nii!! olen myös askarrellut viikonloppuna! Ihanaa! Kuviakin otin, mutta kyl te tiiätte...
Mä en aio ainakaan vielä paljastaa tarkemmin, et mitä tein, sillä mulla on yks uus projekti taas mielessä!! Rakastan uusia projekteja! Niin, aina tässä alkuvaiheessa...sitten lopussa ne vaan ahdistaa, kun on kaiken maailman aikatauluja yms.. plääh. Mutta oli kivaa liimailla ja ideoida!! ♥ Ja oppia virheistä!

Koko eilinen päivä meillä oli koirat yläkerrassa totuttelemassa siihen, et ne voi olla yläkerrassa ihan rauhassa, ilman et me ollaan siellä. Siis tokihan ne on aiemminkin olleet yläkerrassa, mut nyt rampattiin ees taas. Sillä tänään ne on siellä "tositarkoituksella" Hiukkasen kauhistuttaa, sillä yläkertaa ne ei ole vielä tuhonneet, yk:ssa on kaikki mun aarteet, työkalut jne. Katsotaan...

Tänään saatiin kuivatus keittiön lattiassa vireille! Perjantaina meillä kävi joku raksaäijä tekemässä tiskikaapin kokoisen reiän lattiaan, tänään sinne vietiin kuivurit. Tiskit pestään kylppärissä, ei kai siinä muuta sen kummempaa. C on siitä aika kauhuissaan. Mä olen vaan iloinen, kun homma on jollain hoidossa.

Lauantaina ostin loton.Niin varmaan aika moni muukin suomalainen teki... Oikeesti ei mua se hillitön megapotti edes silleen kiinnostanut, vaikka 10 prosettia arvotusta olis ihan super hienoo. En ole edes tarkistanut numeroitani, ties vaikka voitinkin. Näin on paljon kivempaa, kun on vielä mahdollisuudet voittoon :) Lottoa ostaessani kadotin melkein 14 euron pullonpalautuskuitin, joten kyllä vois edes jotain lohdutuksena saada.

Jos voittaisin lotossa minä:
ostaisin ihanan kauniin talon jostain suht läheltä, niin että lapset vois jatkaa samassa koulussa, mutta meillä olis isompi piha ja ehjempi talo. Mulla itse asiassa on ainakin yks kohde jo katsottuna...
hankkisin japanilaisien au pairin (ehkä) siivoamaan, olemaan koirien ja lasten kanssa ja opettamaan meille japania ja japanilaisuuksia
ostaisin asunnon Jenkeistä, Portlandista. Mökki tyylisen jostain syrjemmästä.
pistäisin Pinkkikseen vähän enemmän puhtia
ja ennen kaikkea irtisanoutuisin saman tien. Oi joi, haaveissa on kiva elää :)

Pyörä meni lauantaina korjaukseen. Mulla on jarrut olleet jo pitkään rikki, nyt sitte C kävi viemässä sen jonnekin. Muutenhan se olis ite sen korjannut, mutta kun ne jarrut vaatii jotain erikoistaitoja ja -laitteita. Ovat nähkääs niin hienot :) Joudun tänään ja huomenna autoilemaan töihin. Se on ihan mälsää.

Mä olen oppinut jotain ihan tajuttoman tylsää omasta hyvinvoinnistani. Mulla on hyvä olla silloin, kun olen syönyt hyvin, nukkunut tarpeeksi, pitänyt huolen sekä mielen, että kehon liikuttamisesta (siis liikuntaa keholle ja aktiviteetteja mielelle.) C yrittää koko ajan patistaa ja lahjoa mu jatkamaan nyrkkeilyä. Mä olen aina luullut, että ihan vaan sen takia, että näytän silloin paremmalta. Mut viikonloppuna se sanoi mun olleen paljon tyytyväisempi ja paremmalla tuulella silloin kun sitä harrastin. Pöh! sanon minä!
Sitte noi irtarit ja muut huonosti syömiset, joita aina välillä on. Aterioiden korvaamisia kokiksella ja sipseillä. Niistä aina tulee väsynyt ja huono olo.
Jotenkin olen kuvitellut, et se kyllä riittää, että poljen päivittäin melkein 2 tuntia ja olen kasvissyöjä. Mut ei se riitä. Tylsää!!! Miksiköhän sitä kuitenkin enemmän hakeutuu sohvalle/askatelupöydän tai ompelusten äärelle herkkujen kera, kuin söis tasapainosesti ja liikkui monipuolisesti? Miks on niin paljon helpompaa tehdä "väärin" kuin "oikein"?

Ei muuta. Mo! Nii, kauhu liittyy siihen, et mitä ne koirat tekee yläkerrassa.

♥ R