Oltiin siipan kanssa Kierrätyskeskuksessa, kun oli joku älyttömän iso vempele, joka piti sinne viedä ja marjoista niitä pahvilaatikoitakin. Ja tietenkin samalla käytiin katsastamassa tavaratarjonta. Aika huono. Ostin jotian ihan pientä, ei mitään mainitsemisen arvoista. Paitsi ehkä sellainen kampauspää. Sellainen, jota parturi-kapmaaja opiskelijat käyttää. Mies. Halloweenia varten. Mutta mua alkoi kauheasti naurattamaan, kun vein sen Pinpulalle ja sanoin, että tää on sen meikkipää. Että olis just sellainen äiti/isä (minun tapauksessa tietenkin äiti, kun olen kerta äiti), joka haluaa ostaa lapselleen samoja "trendi"leluja/vaatteita kuin muillakin lapsilla on, mutta aina menee vähän vikaan. Aina säästää väärissä kohdissa. Kun muilla on Bratz/Barbie -meikkipäät, niin meidän lapsella onkin paljon laadukkaampi parrakas miehenpää, jota meikata...
Pahoittelen näitä kamalia kuvia |
yhtä ehdottomasti oli sitä antamatta. Samperi soikoon, mikä yhtälö!
No, tässä näkyy sentään vähän Ristoa. |
Ja sitten mentiin koirien kanssa kävelylle ja yht'äkkiä se tyynymies sanoi, että mä saan sen. Olen kuulemma niin paljon tehnyt sen hyväksi, että ansaitsen sen :D
Ja niin minä sain Täydellisen Tyynyn. Eka yö oli täysin häiriötön. Ei levottomia unia, ei heräilyä eikä jäykkää niskaa aamulla. Toinen yö myöskin, vaikkakin taisin pitää sitä väärin päin.
Ihana, vaaleanpunainen Tempur-tyynyni. C yrittää aika ajoin sillä kiristää jotain erityiskohtelua, mutta tuloksetta. Tyynyn on minun.
Sachiko ja Michiko uusissa mekoissaan |
Kolmas mekko on tuloillaan, mutta se on malliltaan aivan erilainen ja olen sitä enemmän purkanut kuin ommellut...mutta en ole luovuttanut tai kypsynyt koko touhuun. Aamulla selailin kaavakirjoja ja löysin paljon kaikkea kokeiltavaa. Ja lisäksi muistin jälleen, että aina ei tarvits etyytyä valmiiksi kuvioituihin kankaisiin, vaan että kangast avoi koristella itsekin! Wohoo! On se vaan mukavaa!!
Ostin kaupasta hodari-sämpylöitä, mutta mistä niihin nakit? Kun ei täällä ole yhtään kauppaa, mistä niitä saisi. Pahus! Huomenna olis joku Animalian kokous, taidan mennä sinne nakinkiilto silmissä :)
Mutta nyt ompelemaan! Monta asua odottaa tekijäänsä!!
xoxo,
Raisa
Nana kouluasussaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti