Varpuset on fiksumpia kuin sinitiaiset ja pari sanaa elämästä

Joudun päivittäin täyttämään kaksi lintulautaa, kun meillä käy niin paljon lintuja ja oravia syömässä. Ehkä tämä olis sittenkin se mun vegaaninen diner?

Nytkin siellä on yks fasaani, kymmenkunta varpusta, orava ja muutama rastas. Varpuset on siitä fiksuja, että niistä yksi on lintulaudalla ja viskoo siemeniä alas, ja maassa sitten odottelee nälkäinen parvi taivaalta tulevaa siemensadetta, siinä kun tali- ja sinitiaiset käy hakemassa yksi kerrallaan siemenen ja pyrähtää kauemmas sitä syömään ja sitten odottelevat taas vuoroaan.

Mä en tiedä mikä on mulla meneillään, mutta olen aika *jotain*. Tässäkö tää elämä nyt on? Jotenkin musta tuntuu, että elämää olis ihan kamalasti mainostettu, silleen et tulee tunne, et sen olis oltava jotain ihan älyttömän hienoa. Sellaista kuin elokuvissakin, lämpöistä ihanaa ja kodikasta. Kylmäkin tuntuis raikkaalta ja sellaiselta, joka antais luvan käyttää (mukamas) ihania huiveja ja hattuja, eikä koskaan sellaiselta joka vaan ja ainoastaan vituttaa.

Kaikki päivät on suht samanlaisia, mielekkyydestä ei tietoakaan. CD-soitin ei toimi, eikä radiokanava pysy kohillaan. Tulevaisuus ahdistaa. Radiosta, silloin kun ei mene hermot siihen rätinään kuuluu välillä biisi, jonka sanoissa puhutaan siitä, kuinka elämässä on tärkeintä tehdä listoja Hämähäkkimiehen vihollisista. Ja just tohonhan se on mennyt. Ei siinä, emmä tiedä mitä sitten pitäis tehdä, mut ei nyt ainakaan jotain noin älytöntä. Ihmiset rakentelee jotain musiikkilistoja päivät pitkät, aakkostaa niiden DVD elokuvia, pätee jollain nippelitiedoilla. Ja sitä kutsutaan elämksi. Ja edelleen korostaisin sitä, ettei tämä missään tapauksessa ole hyökkäys ketään kohtaan. Paitsi ehkä elämää. Omani nyt on ihan joku surkeuden huippu. En edes kehtaa kertoa miten omaa elämääni välttelen.

 Siis ihan aikuisten oikeesti - Tässäkö tää nyt on?

Olen kuitenkin ommellut, aika paljonkin viimeaikoina. Ja hyvin järjestelmällisesti, jopa tehdasmaisesti. Ja saanut paljon aikaiseksi. Ennen kaikkea siis niitä Blythe pusseja. Ne menee kuulkaa hyvin kaupaksi :) Ja mikä parasta, usein ihmiset ostaa niidne mukana sitten jotain muutakin :D Mä kerroin siitä nukesta, jota en aio ostaa. Mutta kerroinko siitä toisesta, josta olen haaveillut jo pitkän aikaa, Goldiesta. Se olis nyt myynnissä, Euroopassa vielä. Ja kelpo hintaankin. Pari päivää vielä odotettava ja sit nähdään kuinka kävi.

Eipä tässä sitten muuta. Kiitos kun jaksoitte lukea.

Raisa