maanantai 28. lokakuuta 2013

Viikonloppu, osa x

Kuulkaa! Niin siinä sitten kävi, että minä voitin sen nuken. Tai siis eihän sitä niin sanota, sillä kyllä minä joudun siitä maksamaan täyden hinnan, mutta voitin huudon ja sain luvan maksaa nuken. Ja lähti vielä sillä alkuhuudolla. Eli halvalla. Hip hei! Ja sepäs vasta meikäläistä piristi! Ja innosti ostamaan teippejä, sekä washia (tikulla silmään sitä, joka ei tiedä mitä on washi teippi) että decora-teippejä. Ja ihan oikeaan, jopa huutavaan tarpeeseen. Ei ehkä ne washit, mutta decorat, sillä mulla on ihan vaan muutama rulla jäljellä, ja vielä pari kuukautta sitten niitä oli varmaan toistakymmentä. Ja käytän teippiä paljon. Teipit on ihania. Oli hassua, kun lapset tarvitsi teippiä johonkin, ja mulla oli muovilaatikollinen niitä, mutta tavallisen, kirkkaan teipin paikallistaminen ei sitten ollutkaan ihan niin helppoa. Kyllä sitäkin sitten löytyi.

Joten olen vähän päässyt shoppailemaan, joka lähes aina piristää minua. Ja jotenkin se sai nostettua sieltä kurimuksen kuopasta niin, että nyt, vaikken olekaan jatkanut shoppailua, enkä tunne tarvetta siihen, pystyn taas jatkamaan kepeämmällä ja iloisemmalla tiellä. Eläköön shoppailu!!

Tai no, lauantaina kävin kangaskaupassa ja pistin vihreän setelin edestä pankkikorttia laulamaan. Pääasiassa vuorimateriaalia Blythe pussukoille. Siellä oli myös Bridal -tekoturkista, joka maksoi 79 euroa metri, mutta se oli ehkä maailman pehmeintä ja pörheintä. Melkein kuin samojediä isossa rullassa. En ostanut sitä. Ja sunnuntaina ostin jotain skräppikamaa, siitä vielä myöhemmin.

En haluais kuulostaa ihan niin pinnalliselta, kuin miltä saatan. Tai siis ehkä se onkin vaan teidän korvissa/silmissä/ajatuksissa miltä mä kuulostan, mutta siis vakaasti (tulipas toi nyt vahvasti sanottua! En vakaasti usko, mut jotenkin kuitenkin) uskon siihen, että alakulon ollessa tulossa ihminen itse pystyy vielä jotenkin vaikuttamaan siihen, niin että joku pieni pomppu ylöspäin (olkoonkin vaikka jotain niinkin pöljää kuin shoppailu, tai vaikka hurvittelu tms. kunhan siitä ei seuraa mitään henkistä krapulaa) voi auttaa vaihtamaan suunnan ylöspäin. Tai siis edes tasaiselle maalle sieltä alamäestä. Kunhan vaan tosiaan keksii mikä se pomppu vois olla. Mulla se oli siis pitkään ja hartaasti odotettu Goldie, jota seuras teipit, kangas ja perjantaina olleet Halloween -juhlat, jotka sai meidät ihmisten ilmoille ja sit vielä eilinen pikatrippi Tampereelle skräppäämään :D

Tunnen oloni aivan kuin uudeksi ihmiseksi verratuna vaikka viikontakaiseen Raisaan :)

Perjantaina oli siis kaverin Halloween bileet, joihin meidät oli kutsuttu. Esimurkku Pinzago ei halunnutkaan tulla mukaan, ja se oli tosi ärsyttävää, kun siellä olis ollut paljon muitakin lapsia/nuoria. No, ihan sama. C pukeutui hevariksi ja mä olin sitä mieltä, etten pukeudu ollenkaan, koska se oli vapaaehtoista eikä mulla ollut oikein mitään ideaa. Jotain kokeilin, muttei mikään oikein innostanut, kunnes keksin, että tietenkin olisin C:n tyttöystävä!

Kemut oli hauskat, söin liikaa sipsejä ja viinirypäleitä. Tanssin kaikkien ihmisten edessä Wii laitteella jotain tanssipeliä, onneksi oli sentään hauska biisi "Time warp" Rocky horror picture showsta. Mä tiedän, että jotkut ihmiset tekee tollasia asioita mielellään, mutta mä olen oikeasti ihan kamalan estoinen ja miten sen nyt sanois, no, ihan mahdoton mitä tollaseen tulee. En ole esim. ikinä, koskaan laulanut karaokea. En edes kaikista kauheimmassa humalassa, vaikka tosi monet kaverit olis kuinka pyydelleet mukaansa. Ei vaan pysty. No, mä sain kauhutehtäväksi kuitenkin tollasen julkisen nolatuksitulemisen ihanan tunteen. Mietin, että kumpi olis nolompaa, lähteä siinä kohtaa kotiin vai tanssia. Jäin tanssimaan.

Ja kuulkaa! Se olikin ihan tosi hauskaa. Meidän ei tarvinnut tanssia yksin, vaan meitä oli neljä kilpailijaa samaan aikaan tanssimassa. En tiedä tanssittiinko me täsmälleen samaa tanssia, kun mä olin niin uppoutunut siihen omaani, mutta se oli siis tosiaan ihan älyttömän hauskaa. Just ton uppoutumisen takia. Johtuen just jostain, mä harvoin pytyn uppoutumaan niin syvälle, että voisin unohtaa ympärillä olevat ihmiset. Ja sitten mä vielä voitin :D Mikä oli tietenkin tärkeintä! (tiedoksi niille, jotka ei vielä osaa lukea mua, etten oikeesti tarkota sitä).

Lauantai meni sitten siellä kaupoissa. Ja mitäköhän muuta. Illalla tein pekonia. Hullun hyvää! Ohje täältä 
Sunnuntaina lähettiin aamulla kaverin autolla Tampereelle, me aikuiset ja meidän kolme tyttöä. Pysähdyttiin jossain hassussa kahvilassa ja siitä sitten ajettiin melko lailla suoraa tietä meidän skräppipaikkaan, joka oli Ruokahuone Oliivipuussa tai jotain sinnepäin. Saatiin loistopöytä loistopaikalta. Todella valoisa. Mutta kylmä!

Sain päivän aikana kait kuusi sivua tehtyä, olen tähän oikein tyytyväinen. Lisäksi tein ostoksia (vähän vaan) ja päällystin Blythe -albumini. Siinä on aina ollut kiusallisen ruskeat kannet, nyt on etukansi sentään päällystetty hauskalla Smashbook washiteipillä, jossa lukee teemaan sopivasti "I really really really like it, FAB! I need it" etc. Uskokaa pois, se on hauska.

Meidän naurettavan edulliseen pöytäpaikan hintaan kuului myös lounas, joka tosin tarjottiin aivan liian myöhään, vast ajoskus kolmen aikoihin. Ruoka oli silti hyvää ja vegaaniuteni oli hienosti otettu huomioon. Oli ilo huomata, että meidän n. 20 hlön ryhmästä neljä söi kasvisruoan! Hienoa!

Iltapäivällä viiden aikoihin tapahtuma sitten loppui, tai oli ilmoitettu loppuvaksi, mutta halutessaan sai jäädä vielä ylimääräiseksi tunniksi, siis siksi aikaa, kun sen ruokapaikan pitäjältä meni kaikkien paikkojen kuntoonlaittamiseen. Ja tietty me jäätiin niin pitkäksi aikaa kuin vaan mahdollista :)

Oli oikein hauska ja tuottoisa päivä. Loppumatkalla pysähdyttiin vielä Hämeenlinnassa syömässä, kaveri oli etukäteen älypuhelimellaan etsinyt vegaanista ruokaa tarjoavan ravintolan ja sinne se puhelin meidät sitten ohjasi. Oikein herkullinen thaimaalainen ravintola ihan Hämeenlinnan keskustassa. Ja ne annokset, joihin eläinpalasten sijaan otettiinkin tofua, niin suloinen tarjoilija automaattisesti osasi kysyä että tuleeko kananmunaa. Niin, jos siihen annokseen siis kuului kananmunaa.

Että silleen :)

Ja kun tultiin takas bileistä, niin auton eturengas hajos moottoritiellä. Jippii!
xoxo,
Raisa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti