Tapahtumarikas päivä.

Eilen oli jälleen mainio päivä! Aamupäivällä menin kaverin luokse syömään "martha stewart tyylisesti" valmistettua ruokaa. Joka oli siis viimeistä piirtoa myöten tarkkaan mietitty ja loppuun asti hiottu. Amerikkalainen menu: Hampurilaisia älyttömän hyvällä linssipihvillä, ranskalaisia, kokista (pilleillä!) ja jälkkäriksi brownies ja jäätelöä - kaikki tietenkin vegaanisena, vaikkei kaverini vegaani olekaan :) Oli oikein mukavaa. Vein kolme pussukkaa, jotka toimivat osamaksuna Simply Chocolate nukesta, jonka sain!! kaveriltani. (näitten nimien kanssa muuten, mä en tiedä miten ihmiset yleensä suhtautuvat siihen, että mainitsen niiden nimiä, joten yritän parhaani mukaan olla ketään manitsematta, paitsi niitä, jotka bloggaa omalla nimellään. Ne on sitte ihan vapaata riistaa :) Ja kotiinviemisinä sain loput pihvit ja neljä palaa brownieseja :)

Kotiuduttuani lähettiinkin heti Kierrätyskeskukseen, kun meidän piti viedä sinne meidän vanha telkkari, jossa ei ollut yhtään mitään vikaa. Mutta kun C oli saanut vanhalta kurssikaveriltaan paljon littanamman tv:n, jossa on jotain vikaa...Niin, samalla sitten vietiin kartongit ja metalliromu ja jotain muuta krääsää (kamalaa miten sitä kertyykään!) ja tietenkin tarkastettiin, josko sitä syntynyttä vajetta vois jollain täyttää. Ja kun minä olen kyseessä niin totta kai voi! Pihan ilmaislaareista löysin vuorikangasta meikkipussukoihin ja niihin kuukuppipusseihin, sillä niihin tarvii sellasta kosteutta hylkivää matskua (joka on väistämättä jotain muovia, eli uutena ostettuna iso paha mörkö). ELi aivan loistavaa!! Sisältä löysin vähän lisää kangasta, Barbien jolla balettitossut, Karvis -kellon! (Karvinen on niin kamala, että se on jo vähän ihana, ikään kuin tekee melkein kokonaisen kamaluuskierroksen, mut pysähtyykin just ennen kuin päätyis siihen kamalaan), kokeshinuken tapaisen, jonka sisällä oli vielä pienempi nukke, sekä yhden japanilaisen posliinitytön. C osti kaksi kirjaa ja yhteensä kaikki maksoi alle 7 euroa :)



Eikä tässä vielä kaikki. Kotona ompelin vielä hetken, mut sit hyppäsin pyörän satulaan ja karautin keskustaan. Siellä oli Kohtaamispaikalla pienten tuotemerkkien joku promoomisjuttu. Johon mut oli kutsuttu :) siellä oli muistaakseni neljä puhujaa, joista ainoastaan yksi jäi mieleeni: OutsaPop. Se puhu sosiaalisesta mediasta ja siitä kuinka käyttää sitä hyväkseen. Ja hitto soikoon, se on just sitä et pitää olla koko ajan ja kaikkialla. Mä sitten vielä kysyin, et pitääkö silti, vaikka kokee sen epämiellyttäväksi. Tai siis eihän mullakaan ole mitään täällä blogissa hillumista vastaan, ja mä tykkään tuoda itseäni esille, kunhan se tapahtuu tälleen "verhojen takana". Mutta just Pinterest, Tumblr, Twitter, kun ei vaan jaksa! Niin, mutta siis se vastaus oli, et kyllä pitäis. No Pinterestin mä kyllä oikeasti skippaan, kokeilin sitä eikä se tunnu yhtään mielekkäältä. Ehkä mä sitten olen vaan ihan liikaa materialisti, ettei kuvien katsominen tee muuta kuin kiukkuseksi. Mä en oikeen edes muista mistä ne muut puhu. Mut ehkä se oli sit enempi niille muoti-ihmisille. Mä aloin siellä kyllä miettimään, et mikä ihme mä sitten ole, kun en ainakaan ole muoti-ihminen. Asusteihminen? Pussukkaihminen? Ei sellaisia kukaan ota tosissaan? No, mä oon Pinkkis :) Ja Pinkkiksellä on lupa olla ihan mitä vaan.

Kotiinlähtiessä olisin halunnut syödä ainakin osan Ruohiksesta ostamastani manteli-sesamtofustani, sillä en ollut syönyt mitään sitten Jenkki -lounaani, mutta en hitto soikoon saanut sitä tofupakettia millään auki. Vatsa kurnien 17 km kotiin. Mutta oli jälleen ihanaa pyöräillä.

Tapahtumarikkaus jatkuu vielä tänäänkin! Mennään pitkästä aikaa treffeille ton siipan kanssa. Vähän niinko hääpäivää juhlimaan, jok aoli siis helmikkuussa...Meidän alun perin piti mennä Farangiin, mut pöydän saaminen oli liian haastavaa, jätettiin sinne pyyntö, että ottavat yhteyttä kun seuraava viikonloppuvaraus onnistuis, mut ollaan odoteltu sitä n. kuukausi. Ja sitä paitsi, ne tarjoaa siellä vasikanlihaa, eikä ne pystynyt lupaamaan, että se on aina kotimaista. Vasikanlihasta sen verran, että suomessa niitä ei saa kasvattaa ihan järjettömän epäinhimillisissä oloissa (paikoilleen kytkettyinä, eristyksissä valottomassa kopissa, ja kyse siis pienistä järjettömän leikkisistä poikasista), mutta ei se siltikään niiden elämä mitään herkkua ole, vaikka niistä tapettuina jotain erikoisherkkua tehtäisikin. (ei niin, että me sitä vasikanlihaa syötäis vaikka se olis kotimaistakaan.) Joo, mutta meillä oli aika paljon rahaa varattuna meidän hääpäivän juhlistamiseen, kiitos Amerikan sukulaisten, ja nyt me sit mennäänkin syömään Silvopleehen ja törsätään sitte ylimääräset Helunassa ja Ekolossa :)

Eli sinne päin kaupunkia ollaan menossa. Ja samalla käydään Animalian toimistolla, viemässä herkkuja Viipuriin vietäväksi. Mulla on siellä koiratarhalla kummikoira jota haluan erityisesti muistaa. Suloinen pikku Tsernishka. 

Illalla sitten vielä Malmitalolla musaluokkien konsertti, jossa tyttäreni esiintyy :) Sillä on kitarasoolokin. Olin pitkittänyt ja pitkittänyt lippujen hakua ja kun lopulta sain sen aikaiseksi vein kaksi viimeistä lippua!

Mutta nyt tahtoo ompelemaan! Vien ison satsin pussukoita Helunaan, joten se tarkoittaa sitä että on taas lupa ommella lisää :)


Oikein hauskaa ja tapahtumarikasta päivää!!

xoxo,

Raisa