Ihana viikonloppu! Ai nii, ei vaiskaa.

Nii, lauantaina oli ne myyjäiset, joista kirjoitinkin tänne tosi väsyneenä. Sunnuntaina tehtiin puutarhahommia, joista en siis kauheesti tykkää, mutta joista tulee jälkeenpäin älyttömän hyvä olo. Tai tulis, jos ei olis ehkä maailman oudoimpia naapureita. Mä olen ihan ensimmäisenä myöntämässä, että ongelmaton en varmasti ole minäkään, mutta mä sentään pidän "mölyt mahassa". En kaveeraa kenekään kanssa, mutta kuitenkin tervehdin ja hymyilen. On muutamia, joiden kanssa olen jopa ihan jutellut. Mutta en ole kenellekkään valittanut, enkä tehnyt kiusaa. (tämä ei koske niitä edellisiä naapureita, ne oli ihan perkeleitä kaikkine lasten lelujen potkimisineen ja tontin rajojen tuhoamisineen ja kaikkine kauheuksineen). Ja sit eilen tuli meidän suht uudet naapurit , tai siis se rouva, vinkumaan siitä, kun me ollaan (mukamas) tehty reikä meidän oskuusiaitaan. Kun niissä heidän kauppapaereittensa mukaan sen aidan pitäis olla eheä ja nyt siinä on tuo reikä. Sitä ei kuulemma ollut siinä silloin kun he muuttivat vuosi sitten. Hassua, kun se reikä oli siinä silloin kun me muutettiin tähän 7,5 vuotta sitten. Minun(!!) pitäis nyt kaupungilta selvittää, ett mistä on kyse. Ja sitten tivattiin omitusosuuksia ja pistettiin ihan kummallisia sanoja suuhuni, olen kuulemma viime vuonna sanonut että eksäni omistaa tämän asunnon ja minä saan lasteni kanssa asua siinä niin pitkään kuin haluan. Anteeksi kuinka? Nyt en kyllä ihan ymmärrä. Ja kun minä kehtasin pyytää, etteivät enää seuraavana talvena kippaisi lumiaan minun kasvimaan ja pensaiden päälle, niin siitä sain sitten kuulla että on huono paikka pensaille, kasvimaani on ihan väärässä paikassa, enkai vaan aio tuoda siihen lisää multaa, ettei maan pinta nouse liikaa, kivetyksellä täytyy kuulemma olle tietty kulma, niin ja onko ne meidän kuusiaidan oksia kun on heidän kompostiinsa tippunut, kun me sitä kuusiaiataa leikataan. Sanoin sitten, ettei olla sieltä kohtaa vielä edes leikattu, että se on varmasti toisen naapurin puolelta tullut, jotk aovat oman puolensa vastikään siistineet niin että hekö muka olisivat aidan yli hettäneet niitä oksia...niin ei siis tietenkään ne, mutta me kyllä käytäis muutama oksa sinne niiden kompostiin viemässä, ihan vaan kiusallaan. Ja sit oli vielä jotain lumitöistä, me ei kuulemma olla tehty lumitöitä ollenkaan (enkä täälläkin kertonut siitä, kuinka tein niitä lumitöitä??) kun vaan hänen miehensä ja se toinen (parempi) naapuri ja mitäs me meinataan tehdä tolle meidän katajalle, kun se on heidän taloaan rakennettaessa varmaan vahingoittunut, mutta kun se on kuitenkin meidän puolella niin että jos se kaatuu, niin me joudutaan korvaamaan, niin että mitä me meinataan tehdä sille, kun oli tuo toinenkin naapuri sanonut, että aina kun tuulee niin se heiluu tosi paljon. Mua vitutti niin uskomattoman paljon, ettette voi uskoa. Just päästiin niistä kusipäisistä hirviönaapureista ja sit tilalle tulikin tollanen kyylä, joka aivan varmasti johtuen meidän vähän värikkäämästä ulkonäöstä ja aivan vääränlaisesta autosta ja muutenkin kaikesta "hörhöilystä" on nyt alkanut sitten kiusaamaan meitä. Ja varmasti levittää noita ihme juttujaan ympäri naapurustoa. Ihan kiva.

No C on kaks kertaa jutellut sen kanssa, mä en enää pysty. En tiedä mitä pitää jatkossa tehdä, mä en ainakaan pysty asiallisesti sen avautumisia kuuntelemaan, mulla menee hermot ja sit me ollaankin ilmiriidoissa. Se oli C:ltä pyytänyt anteeksikin, mut ei se tehtyä saa tekemättömäksi.

Tän jälkeen me lähdettiin Keitaan Lotalle syömään. Jännitti. Mä olin ihan vakuuttunut, vaikka Lotta oli sanonut muuta, etten saa sanaakaan sen miehen (skottilainen) puheesta mitään selvää, mut oikeesti sillä ei ollut pienintäkään skottiaksenttia, eikä oikein edes sellasta vaikeastiymmärrettävää brittiaksenttiakaan, vaan ihan selvää englantia puhui :) Ruoka oli todella hyvää! Tunnelma oli rento, eikä yhtään väkinäinen. Lotta leikkas mun tukankin! Nyt on otsatukka!! ja vastaleikatun tukan ihanan terävä reuna. Saa kadehtia!

Arbikselta kuvattua

Ja bisnestäkin siellä tehtiin :) AI nii, matkalla sinne tapahtu sitte toinen viikonlopun ikävistä jutuista.  Hermostuin autoilijaan, joka ei suostunut pysähtymään suojatien eteen, jolla me siis oltiin jo hyvin pitkällä kävelemässä, ja osoitin mieltäni lapsellisella (mutta tehokkaalla!) tavalla. Ja se autoilija lähti sitten perään! Se huuteli aikansa siitä ikkunasta ja sit kutsui mua kauniisti v***n h****ksi ja siitähän C hermostui! Se lähti poistuvan auton perään, heitti kangaskassin, jossa kirjaston kirjoja. niiden perään ja juoksi ties kuinka pitkän matkaa niiden perässä. En tiedä mitä pasifistimieheni, joka ei ole eläessään tapellut (muiden kuin minun kanssa?) olisi tehnyt jos olis ne kiinni saanut...

Hohhoijaa. Silti, aamulla kun heräsin, ajattelin että olipa ihana viikonloppu. Eli kerrankin paska peitottiin hyvällä :) Kiitos Vegan Bake Salen ja Lotan. Ja Lotan perheen.Ja auringon :) Ai nii, ja pyöräilyn! Olin ihan onneni kukkuloilla kun pyöräilin keskustaan! Se oli mielettömän hienoa, kun C oli ottanut talvirenkaat pois ja pyörä liikkui niin kevyesti. Kyllä kevät ja kesä pitkän ja kylmän talven jälkeen maistuu makealta!! Vaikka toi joki melkoisesti tulvikin. Sekin kyllä aika huikeeta. Mulla on hassu pelko vesijuttuja kohtaan. Välillä en pysty esim. telkkarista katsomaan vedenalaisia asioita, siis sellaisa jotka ei vedenpohjaan kuulu, kuten vaikka uponneet laivat on todella pelottavia.

xoxo,

Raisa