keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Tyytymättömyys - tyytyväisyys

Kerrankin mulla on otsikko, jolla on jotain tekemistä sisällönkin kanssa.

Eilen illalla havahduin ajatukseen tyytyväisyydestä, siitä että miten hassua olis olla tyytyväinen.
Ylipäätään mihinkään. Kyllä mä olen tyytyväinen elämääni, mutta...kyllä moni asia vois olla paljon paremminkin. Esim. mun tilille vois jostain ilmestyä n. 130 euroa, jotta saisin kaikki laskuni maksettua ajallaan. Kun alkaa ajattelemaan yksityiskohtia, vaikka noita tyypillisimpiä marmatuskohteita: raha-asioita ja omaa vartaloaan, niin kyllähän niihin aika tyytymätön olis.

Eilen illalla sit mietin sitä, et miltä se tuntuis, jos niihin (no erityisesti just siihen kehoon) oliskin tyytyväinen. Sillä varmasti on miljoona ihmistä jotka ovat paljon lyhyempiä/pidempiä kuin minä, paljon lihavampia/laihempia kuin minä, paljon vaaleampia/tummempia kuin minä. Niin, että on varmasti ainakin miljoona ihmistä, jotka ajatuksissaan olisi kroppaansa tyytyväisiä, jos niillä olis sellainen kroppa kuin minulla. Miks mä en sitten vois olla tyytyväinen kaikkeen siihen lihaan ja ihoon, jota mulla on?

Mut oikeesti, mitä siitäkin tulis jos ihmiset oliskin tyytyväisiä? Siis noin niinko perusolemukseltaan. Oltaisko me ikinä edes tultu puusta ala, jos näin olis? Eikö se ole juuri tyytymättömyys, joka ajaa meitä eteenpäin? Tyytyväinen ihminen on pysähtynyt ihminen.

Yritän tällä hakea hyväksyntää omalle tyytymättömyydelle, minkä koen olevan ihan perseestä. Mua ärsyttää, ettei pysty nauttimaan täysin rinnoin (phah! tosi täysin!) omasta maniosta elämästään, vaan aina haikailee jonkin paremman perään. Mutta jos siitä tyytymättömyydstä katsois olevan jotain hytötyä, niin ehkä se olis silloin ihan ok. Win-win.

Olin tuossa tovin facebookissa, ja meni ihan maku koko päivään. Vitun ihmiset. Miten me voidaan olla niin järkyttävän hirveitä? Miten me kyetään niin kamaliin tekoihin toisia tuntevia olentoja kohtaan? Kuka kertois? Viihteen nimissä härkiä sytytetään areenalla tuleen ja ihmiset hurraa. Maksaa siitä ja on vittu ihan hurmoksessa. Kun toinen palaa siinä silmien edessä kuoliaaksi. Mä otan vittu lopputilin. Ei pysty enää. (espanjan suurlähetystön osoite on emb.helsinki@maec.es)

2 kommenttia:

  1. Tyytyväisyys ja onnellisuus on mun mielestä asennekysymyksiä. En tosin tätä itse ole keksinyt, mutta jossain vaiheessa olen sen jotenkin sisäistänyt. Tyytymättömyys on varmaan eteenpäin ajava voima, mutta myös kuluttavaa. Mä olen pääosin tyytyväinen. Jopa kehooni paljon tyytyväisempi kuin silloin, kun se oli paljon "parempi", josksu 4-5 vuotta sitten. En koe olevani pysähtynyt, mutta vähemmän kiire mulla on. Ei haittaa, vaikka en edes pääsisi tästä enää "mihinkään", koska tässäkin mulla on kaikki tarpeelinen. Toki silti haluan esimerkiksi valmistua ja päästä sen jälkeen töihin. Mutta jos niin ei käy, ei se mikään maailman loppu ole. Ei se vie multa tätä, mitä mulla jo on.

    Mirri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa hyvältä! Tykkäsin kovasti tosta "Ei se vie multa tätä, mitä mulla jo on"!!
      Mulla vaan on niin kova tarve koko ajan johonkin. En edes itse tiedä mihin. Yritän vaan hyväksyä sen, että on myös ihan ok olla tyytymätön ja pyrkiä johonkin muuhun. Vaikka kyllähän mun asiat aikas hyvin loppupeleissä on. Ihan niin kuin sullakin.

      xoxo,
      Raisa

      Poista