Hullu!

Oonkohan mä käyttänyt tota otsikkoa joskus aiemminkin?

Olin eilen siellä lääkärissä. Ja tulen menemään sinne uudestaan ja uudestaan. Ja sitten aletaan tekemään hoitosuunnitelmaa, ja mietitään miten saadaan niitä kärkiä loivennettua. Ja sitten mietitään sitä ADHD:tä siinä samalla. -piip- hullu. Siellä oli myös yksi tuttu. Toivottavasti se ei häiriintynyt mun näkemisestä. Tavallaan musta on ihan ok, että "tän" näköinen ihminen on tasapainoton, mutta jotenkin voisin kuvitella, että ihmiset jotka näyttää ihan "tavallisilta" niille olis paljon hankalampi hyväksyä sitä, että ne tarvii ulkopuolisen apua niiden päänsisäisissä solmuissa. En tiedä. Ihan sama.

Mulla on paljon uutta virtaa Pinkkiksen kanssa. Ja Pinkkiksen rinnalle on tulossa jotain uutta!! Sillekin on jo nimi, Pon Pon! Mutta se on ihan raakile vielä. Ja jos yhtään tunnen itseäni, niin raakileeksi se varmaan jääkin, sillä siinä vaiheessa kun olis jotain kasvun mahiksia olenkin kääntänyt taas kelkkani ja valmis suuntaamaan kohti jotain aivan muuta...Ei ole helppoa elää tälläisen pään kanssa! Mutta takaisin Pinkkikseen. Olen ommellut ihan uusia asioita. Taisin niistä kertoakin. Ja ne uudet asiat onnistuivat hienosti! Sitten olen pähkäillyt toisen ihan uuden asian kanssa, enkun tunnillakin (jossa siis olen siirtynyt takapenkille istumaan, joka on keskittymisongelmaiselle iso paha siirto!) olen paperista ja teipistä rakennellut prototyyppiä, jonka saisin toimimaan. Kyse siis ihan vaan ommeltavasta asiasta, mutta niin kommervinkkisestä. Ei muuten, ihan sellainen narusulkuinen pussi kyseessä, mutta kun haluan siihen vuorin ja sen narusulun niin johan tulikin ongelmia. Mutta eilen sain sellaisen onnistuneesti tehtyä. Pussinpuolikkaita on kertynyt jo jonkin moinen pino, mutta yksi onnistunut vuorillinen narupussukka siis olemassa. Tai siis prototyyppi sille, Vielä täytyy kokoa vähän hioa. Nää on kuulkaa isoja juttuja mulle. Uusien asioiden onnistumiset. Yleensä mulla menee niin hermot ja koko ompeluinnostuskin jos tulee liian monimutkaista ja epäonnistunutta jälkeä.

Nää on molemmat sellaisia kuukautisaiheisia. En tiedä lasketaanko "tyttöjen jutut" kans samaan sarjaan raha-asioiden kanssa, eli siihen luokkaan, et näistä ei ole sopivaa puhua. Tai ainakaan toitotella. Mutta tekemistäni sidetaskuista tuli niin ihania, että mietin jo että pitäiskö hankkiutua eroon kierukasta, että sais kuukautiset. Vähän sama kuin piti hankkia korvareiät kun alkoi tekemään korvakoruja. No ehkä ei ihan. Sama asia siis.
Eilen illalla tein sitten vielä lisää noita suojan suojia, otin käyttöön vähän vielä söpömmät kankaat. Niistä tuli niin hienoja. Tein myös muutaman, joiden takapuolelle sabluunoin (?) tekstin "tampons are for pussies" Mikä on tässä yhteydessä kyllä niiiiiiin hauska! Vähänkö teen näillä miljoonia! Ensimmäisen miljoonani olen kyllä aikoinani ajatellut tehdä saippuioilla, joissa on jo valmiiksi häpykarvoja. En muista kuka ajatuksen aikoinaan tyrmäsi.

Ja se prototyyppi josta olen myös vaahdonnut, on pussi sellaiselle kuukupilla. Ja siinä lukee toi sama teksti. Ja se sopii siihen kuin nyrkki silmään, vaikkei nyrkki oikeesti silmään niin hyvin sovikaan. Mut silti. Nerokasta!

Ja koska vauhti on selkeästi kiihtymässä (tottumuksesta tiedän, että se on tulossa, nyt vaan pidän laidoista kiinni ja odotan kärsimättömänä!) on luottokortillakin vähän tukalammat oltavat. Tai riippuu tietenkin siitä, mistä luottokortti tykkää. Jos se onkin sellainen omistajansa kaltainen aktiivinen tapaus, joka tykkää tekemisestä. Niin silloinhan se on tietenkin oikein hyvillään kaikesta saamastaan huomiosta. No, siltikin olen ollut aika järkevä sen käytön suhteen. Ja ihan oikeesti, ainahan mä olen. Emmä osta mitään vaan hamstraamisen ilosta, ei mulla sentään sitäkin ongelmaa ole. Ostan vaan kun kaikki on niiiiiin ihanaa. Ja en voi käsittää niitä, jotka pidättäytyy ostamasta vedoten johonkin hassuihin syihin. "Emmä sitä tartte", "mihin mä sen pistäisin" Ei mulla nyt oikein olis siihen varaa...jne. Höpsis!

Niin, mutta ostokset liittyvät Pinkkikseen aika pitkälti. Tilasin mm. pieniä muovikasseja, keltaisia ja pinkkejä:pupuja ja karhuja. Että saa myyjäisissä laittaa ostokset Pinkkismäisesti Pinkkismäiseen kassiin. On mulla Japanista ostettuja Hello Kitty kassejakin, mutta en aina tiedä kuka sellaisen haluaa ja kuka ei. Lapsille tietenkin aina, siis jos ne pussia tarvitsee. On mulla paperikassejakin, ja useimmiten en kyllä edes tarjoa pussia. Mut jos joku haluaa/tarvitsee.

Pinkkiseen liittyen olen vähän askarrellutkin, tein sellaisia "tyyny" lahjarasioita. Ostin muovisen mallin Mujista  ja se on osoittautunut ihan älyttömän monikäyttöiseksi! Tai siis yhtä ja samaahan sillä voi ainoastaan tehdä, mutta olen siis käyttänyt sitä paljon. Ilman muovista muottiakin kyllä pärjää, mutta paljon työläämpää se on. Niin kuin elämä noin yleensä, ilman muovia paljon työläämpää :) Mutta tein Korukarnevaalia varten lahjarasioita. Hintaa 1 euro, mikä on ihan naurettavaa, kun paperitkin maksoivat melkein sen, mutta ne onkin ehkä sellainne lisäbonus, you know. En aio niitä myymällä ensimmäistä miljoonaani tehdä. Mulla olis ne tekemäni "tyynyt" tossa vieressä, mutta kameran patteri pääsi hyytymään :(

Mutta mun pitäis nyt laittaa tofu marinoitumaan ja mennä työkkäriin nöyristelemään ja ehkä saamaan jotain apua Pon Ponin! kanssa :D

Se on kevät ny!!

xoxo,

Raisa