torstai 11. huhtikuuta 2013

Rasismi on luonnollista, pyöräily ei.

Ihan tarkoituksella oli tosi provosoiva otsikko. Mut ensin kuitenkin eiliseen. Aivan superpaskaan päivään. Oli kaverin äidin hautajaiset. Yhtä itkemistä kolme tuntia melkein putkeen. Kotona olin sitten niin sairaan väsynyt ja päänsärkyinen, etten pystynyt tekemään yhtään mitään. illemmalla vähän leikkelin joitain kankaita, jotka postilaatikkoon olivat aamulla tupsahtaneet. Ne ihanat, sikakalliit kankaat joista olen aiemmin maininnut. Barbapapaa, legoja Mario Bros.ia. Ihania! Kangas on kyllä niin ihana materiaali. Ennen hautajaisia tein koruja. Hienoja koruja! Otan niistä varmaan huomiseksi kuvia. Ihan uudenlaisia taas :) Huomaatteko miten välillä multa tulee paljon uusia juttuja lyhyessä ajassa ja sit menee taas pitkän aikaa niin, että teen vaan ja ainoastaan sitä yhtä ja samaa? No, elämä on.

Joo, mutta siihen otsikkoon. Mä en enää muista mistä toi ajatusleikki lähti, mutta pitkällisiä pohdiskeluja tässä on takanapäin, ja paljon.

Ihminen ihan luonnostaan, niinko primitiivinen puoli meissä vierastaa kaikkea erilaista, kaikkeen uuteen suhtaudutaan epäillen. Johtuen ihan siis vaan selviytymisestä, henkiinjäämisestä. Siis sen tarpeesta. Tutut asiat ovat turvallisia, tutut ihmiset ja niiden tavat tunnetaan, poikkeavat ovat mahdollinen uhka. Ja sit ihminen lähti kehittymään, sivistymään ja viisastumaan.
Ollaan opittu, ettei ihonväri, silmien muoto tai sukupuoli oikeutakaan sortoon ja huonoon kohteluun. Myös erilaisilla olennoilla on tunteita, tarpeita, oma tahto, oikeus omaan elämäänsä. Kaikki tämä me ollaan opittu sitä mukaa kun ollaan kehitytty ihmiskuntana. Mitä sivistyneempi, kehittyneempi yhteiskunta, sitä enemmän se arvostaa ja kunnioittaa myös niitä,  joita vähemmän kehittyneillä alueilla kohdellaan vähempiarvoisina (naiset, eri rotuiset ihmiset).

Ihminen luonnostaan, ja huomaamatta, rakentelee seiniä ja rajoja, joko ihan konkreettisia tai sit mielessään, lokeroi asioita. Ensimmäinen raja tulee oman itsensä ympärille. Se on se kaikista tärkein ja läheisin. Seuraavien seinien sisään mahtuu oma perhe. Ja jos on omaa jälkikasvua, niin se otetaan usein sinne oman rajan sisään, jopa niin, että siitä tulee se kaikista tärkein, jopa oman terveyden/hengen hinnalla suojeltava. Perheen jälkeen suku, ystävät. Lemmikit. Naapurit, työkaverit. Oma kaupunginosa. Oma kaupunki. Lääni. Maa. Pohjoismaat. Eurooppa. Kehittyneet maat. Vähemmän kehittyneet maat. Muiden lemmikkieläimet. Koe-eläimet. Viihdekäyttöön kasvatetut/vangitut eläimet. Villieläimet. Syötäväksi kasvatetut eläimet.

Eikä siinä mitään, sekin on ihan luonnollista, ei me voida olla sydän auki koko ajan kaikille. Mutta sitä ei sais koskaan unohtaa, että aivan kaikilla eläimillä, ihan sama minkä seinän/rajan sisään ne on laskettu, on tunteet, tarpeet ja oikeus omaan mielekkääseen, kärsimyksestä vapaaseen elämään.

Tää mun paasaus ei tullut ulos yhtään silleen kuin olin sen päässäni ajatellut. Olen muutenkin huomannut, kun joskus luen vanhoja postauksia, et miten mä jätän tosi paljon aukkoja, kun jotenkin ajattelen et muut automaattisesti tietää mitä mä ajattelen.  Pointtina mulla se, että nyky-yhteiskunnassa ei primitiivinen luonnollisuus oikein toimi. Eihän me voitais sitte edes asua kerrostaloissa, käyttää farkkuja, lukea sekavia blogipostauksia, sen sijaan me voitais metsästää oravia, grillata niitä nuotiolla, pissiä ja kakkia pusikoissa, hyökätä naapurikylien kimppuun ja pelätä koko ajan, että ne hyökkää meidän kimppuun.

Ihminen kasvaa ja kehittyy. Sekin on luonnollista. On luonnollista sivistyä ja tuntea myötätuntoa myös omien seinien ulkopuolella olevia kohtaan. On luonnollista kehittyä kasvissyöjäksi.

Iloinen uutinen kaikille niille, jotka tykkää lukea meidän pihan linnuista. Harakkapariskunta rakentaa uutta pesää! Ja mä kyllä kovasti toivon, että edes joku niistä kolmesta oravasta, jotka on meidän kaikki pähkinät syöneet tekis pieniä oravanpoikasia ja tois ne sit jossain kohtaa näytille, kiitoksena herkkuruoista.

Toivottavasti edes joku pääsi kärryille tästä postauksesta. Mulla on varmaan nestevajausta eilisestä pillittämisestä ja sen takia pää vieläkin kipeä, ei nyt pysty selkeämmin asiaa esittämään.

Ja sitä paitsi kirjastosta lainattu Dressden Dollsien keikkataltiointi kutsuu. Mutta löysin vielä tälläisen:

"Narsistilla ei ole lähes ollenkaan tai ollenkaan myötäelämisen ja empatian kykyjä ja häneltä puuttuu syyllisyydentunne. Tämän vuoksi hän kokee toisiin ihmisiin kohdistamansa loukkaukset hyväksyttäviksi. Empatian puute tekee narsistista erityisen julman muita ihmisiä kohtaan. Hän tiedostaa loukkaavansa ja satuttavansa muita, mutta hän ei välitä tästä, sillä hänellä on mielestään täysi oikeus loukata ihmisiä tarvittaessa. Hän saattaa kokea esimerkiksi velvollisuudekseen sanoa, mikä toisessa ei miellytä, koska muut eivät uskalla puhua tästä suoraan. Narsisti ei kadu tekemisiään tai sanomisiaan."
Miksi tämä koskisi vain yhtä eläinlajia?? Siis miksi narsistin "uhreja" olis vain ihmiset?


xoxo,

Raisa


2 kommenttia:

  1. Kyllä kai sitä voisi ajatella, että me ihmiset suyhtaudutaan narsistisesti omaan lajiimme. Tai miten se nyt pitäisi sit sanoa. Muihin lajeihin? Vaikka kai se termi alunperin tarkoittaa vain yksilöä. SEhän kai kehittyy helposti sellaisille ihmisyksilöille, jotka ei ole saaneet vauvana/pikkulapsena riittävää rakkautta ja huolenpitoa.

    Mirri

    VastaaPoista
  2. Niin ja kyllähän se on ihan luonnollista, että näin on. Että ihminen pitää ensiksi ihmisen puolta, mutta sivistyksen/kasvun/kehityksen mukana pitäis myös tulla se välittäminen myös muista kuin niistä "lähimmistä". Erityisesti niistä, jotka kärsivät meidän teoista.

    Kiitos kommentista!

    xoxo,
    Raisa

    VastaaPoista