Puputytön Suosikkituote - Naksut

Heips!

On pitänyt tehdä tämä postaus jo jonkin aikaa, mutta kun en millään muistanut, et millä nimellä olen näitä aiemmin tehnyt, tai aikonut tehtäväksi. Yleensähän ne on jotain tyyliin viikon/kuukauden (vegaaninen) tuote, mutta muistan että vähän epäröin jonkun noin säännöllisen kanssa, kun ei musta ole mihinkään pitkäjänteiseen :) Mutta Puputytön Suosikkituote on jotain sellaista mihin pystyn :)

Kerroin jo siitä suklaasta, ja ehkä kookosöljystäkin. Ja Ole Hyvä -tuotteista, vaikkei ne olleetkaan tolla otsikolla.

Nyt on vuorossa Blue Diamond Almonds -naksut, siis mantelit. Söin näitä ekan kerran jossain skräppitapahtumassa viime vuonna, kun yhdellä kaverilla oli niitä mukana. En ollut koskaan aiemmin kiinnittänyt niihin mitään huomiota, mutta sen jälkeen aloin kyllä kiinittämään - olivat sen verran hyviä. Ekalla kerralla söin maustamattomia, tai siis ainoastaan suolattuja ja jo nekin olivat niin hyviä että! Sen jälkeen olen kokeillut Maui Onion & Garlic sekä Smokehouse. Maui Onion...on ihan ehdoton suosikkini! Ne on niin hyviä! Todella maukkaita, eikä niissä ole edes ylenpalttisesti kummallisia ainesosia, vaan ihan turvallisen oloisia aineksia. Metallinen purkki on hyvin kierrätettävissä (kansi muovia jota ei ainakaan H:gissä kerätä), näitä saa laajalti mistä vaan ja niistä saa mukavasti proteiinia erityisesti reissun päällä tms.  (miks vegaanit aina vaahtoaa siitä proteiinista? No siksi, kun kodin ulkopuolella meille tarjottava ruoka aniharvoin sisältää mainittavia määriä proteiineja, vaikka joku seisova pöytä on ihan painajainen, siellä on niitä keitettyjä perunoita ja vetisiä pakastevihanneksia, ja tietenkin vihersalaattia - nom nom nom. Sen takia meillä on niin usein just proteiinipitoisia patukoita jne. mukana, hiilarit ja rasvat hoituu yleensä helposti ihan pikkusiwankin antimilla)
 Puputyttö suosittelee!

Mitäs muuta? Olen huomannut, että mitä kurinalaisemmin elän (tiettyyn pisteeseen) sitä paremmin voin, mitä enemmän saan aikaiseksi, olen tehokas, sitä tyytyväisempi olen, mutta siltikin vajoan johonkin tylsyyden suohon ja katson elokuvia/tuijotan oravia/vaan unohdun jonnekin päivät pitkät. Töissäollessa oli niin hyvä se (kamala) pakotettu rytmi. Sillon ei ollut vaihtoehtoja, kaikki piti vaan suorittaa ripeästi, ja kun pääsi illalla kotiin oli aikaa niin vähän, ettei siitä juuri liiennyt hukattavaksi. Ja ehkä silloin oli se hyvä vauhti jotenkin päällä, niin että touhuamista tuli jatkettua kotonakin. Älkää nyt vaan kuvitelko, että mä olisin viimeiseen kahteen vuoteen ollut mitenkään erityisen touhukas töissä, mutta siis kaikki se töihin meno ja sellainen en tiedä mikä. Ihan sama. Mut miksei sitä touhukkuutta voi jatkua "vapaaehtoisesti"? Kyllähän mä ompelen ja kaikkea väkerrän, mut en todellakaan mitään kahdeksaa tuntia päivässä, kun niin paljon aikaa menee just kaikkeen tyhjään, mitä ei tapahtunut silloin kun oli töissä. Tai no, silloin sitä tyhjää teki tietenkin sen kahdeksan tuntia ;) Ehkä vois taas palata niiden listojen tekemiseen, niin että olis etukäteen mietittynä mitä päivän aikana tulis saada aikaseksi.

Koulussa on jotenkin ihan toivotonta. Mulla ei ole mitään hajua esim. siitä, mite eilisellä hissan ja yht.kuntaopin tunneilla olis käsitelty, ja mä kuitenkin olin molemmilla tunneilla. Hissa meni siinä, että yritin pysyä hereillä (ja uskokaa pois, mua kyllä kiinnostaa se) ja yht.kuntaoppi siinä, että yritin keskittyä opetukseen ja kaikki aika ja energia meni siihen yritykseen. Ihan tuskaa. Onneks aika ajoin kirjoitettiin jotain vihkoon, et oli edes se tekeminen. Tykkään kyllä siitä opettajasta todella paljon. Se tulee luokkaan, aloittaa puhumisen, puhuu kunnes aloittaa kirjoittamisen (se kirjoittaa taululle liidulla ja sne sormet on sitten lopputunnin ihan liidussa ja se pitää niitä hassusti, on siis varmasti oppinut vuosien saatossa että ne suttaa jos ei pidä varaansa). Se ei kysy meiltä mitään, pitää vaan sitä omaa showtaan ja on niin liikuttava. Sillä on muutamia (tän vois muuten ottaa loukkaavana, ja mä en missään nimessä tarkoita sitä niin, että tekisin pilkkaa, päinvastoin, musta se on oikeasti ihana ja sellainen, joka herättää suojelunhalun.) perus asentoja ja todella herttainen tapa liikkua ja yks sellainen vähän huolestunut/harmistunut ilmekin. Niin mun tunti meneekin opettajaa seuratessa, eikä sen puheita kuunnellessa. Oon mäkin varsinainen oppilas. Onneks kumpikaan noista aineista ei ole muuta kuin yleissivistävää, niin ettei muihin asioihin keskittyminen niin haittaa noiden kohdalla. Tänään on bilsaa, sen kanssa onkin sitten ihan toinen juttu. Mutta siellä on onneksi toisenlainen opettajakin. Ette ikinä usko kuinka paljon mä luen kemiaa ja bilsaa "omalla ajalla", siis kotona. Siis ette uskois siihen lisääntyneeseen tiedon määrään nähden, että kuinka paljon olen lukenut. Tuntuu, että mitä tärkeäpää oppiminen olis sitä vähemmän yhtään mikään menee jakeluun. En millään tunnu pääsevän siihen tilaan, missä jotain lukemastani menis myös jakeluun tai jäis muistiin. Ehkä ainoa keino olis kirjoittaa niitä juttuja omin sanoin vihkoon, mut en mä kaikea jaksa kirjoittaa. Jotain oli skyllä keksittävä. Ehkä siellä lääkärissä löytyy tähän ratkaisu.

Mulla on muutama ruokakuva. Mä en ihan tiedä, että pitäiskö niitä laittaa, ruoka on kuitenkin (huippuravintoloita lukuunottamatta) aika rumaa, sellaista mössöä. Tehdään niin, että laitan ne ihan loppuun, katotte jos haluatte. (miks ne sit pitää ylipäätään postata? no kun ruokaplokit on niin suosittuja ;)

Otin muutaman kuvan uusitusta lastenhuoneestakin. Mua vähän naurattaa näiden kuvien postaamisen kanssa. Koska kirjoittamaton (?) sääntöhän blogeissa tuntuu olevan, että kun kuvataan koteja kaiken pitää olla just eikä melkein ihan -piip- täydellistä. Ja arvatkaa onko meillä koskaan yhtään mikään täydellistä? No ei ole. Joten miks nää kuvatkaan olis. Ei mulla ole mitään tarvetta uskotella teille, että me elettäis jotenkin täydellisesti. Seli seli. Lastenhuone.

Pinzulan puoli. P:n sänky, yöpöytä ja lipasto on tuolla seinässä olevassa kolossa.

Hapzimakkaran puoli

hieno vihreä seinä, jonka MINÄ maalasin!Seinästä mennään minun askarteluhuoneen kautta portaisiin. Hahhah! Siis seinässä olevasta ovesta :)

Fasaanineitoja takapihalla

Meidän kaikki kolme oravaa samassa kuvassa!! *sydän*

Mun huone lasten ovelta kuvattuna. Aiemmin ikkunan ääressä oli ompelupöytä, nyt siinä on askartelupöytä ja askartelupöydällä maalauksessa oleva nukketalon pöytä ja penkki. Sain ne joululahjaksi maailman hienoimmalta mieheltä.

Sitten vielä niitä ruokakuvia, kun mun alkaa tekeen jo mieli ompelemaan. Aloitin eilen vai toissapäivänä ompeleen pieniä penaaleita ja meikkipusseja, niissä on vielä paljon tekemistä. Niin, ja kuolapupuistakin on tilaus, joka pitäis tehdä.
Ah, saatiin just lasku putkimiehiltä, jotka siis viettivät aamupäivän meidän lattiakolossa, ilman että pystyivät korjaamaan yhtään mitään :( Melkein 500 euroa. Hip hei! Sata kolikkokukkaroa! Enkä sano kuinka monta, tai kuinka hieno nukke.

Tulossa piakkoin: Pinkkis Ale Madeby:ssä, Inspiraation lähteitä ja kirja-arvostelu

xoxo,

Trallalallalaa....trallalallalaa...ruokakuvia tuloillaan...

Pari päivää sitten aamupalan marja-hedelmäosuus muodosti näin kauniin kuvion :)

Nom nom nom! Redwood (?) kala(ttomia)puikkoja, guacamolea ja Herra Hankalan parhaita papuja, ikinä! Syödään noita kalapuikkoja ehkä kerran vuodessa, kun ovat niin naurettavan hintaisia, mutta niin hyviä. Sillä toisella merkillä (soyatoo??), jolla isompi ja edullisempi paketti on ihan kalattomat puikot, siis ihan vaan puikot ilman mitään merellistä. Toi lautanen muuten EI ole vegaaninen!! Kaikki ruoka kyllä, mutta itse lautanen ei!