Omantunnonpistoksia

Eilen kun olin aikuisten oikeesti aika hajalla kemian käsittämättömyydestä (niin lähellä, etten purskahtanut itkuun painiessani niiden laskujen kanssa) eksyin Etsyyn tilaamaan itselleni parempaa mieltä. Ostin vaatteita nukeille. Käytin niihin n. 6 kertaa enemmän rahaa kuin koko viime vuonna omiin vaatteisiini (viime vuonna käytin 12 euroa omiin vaatteisiini, joista kyllä lapset vei hanskat, jotka maksoi 5 €). Aamulla havahduin siihen miten omatunto kolkutti. Lapsille pitää ostaa vaatteita. Siis oikeata lihaa ja verta oleville lapsille. Pahus soikoon!

Kohta ollaan menossa Pinpun kanssa vähän humputtelemaan Tikkurilaan. Ostetaan sille farkut ja Hapzille boksereita. Käydään myös Kontissa ja siellä ylikalliilla jeesuskirppiksellä. Ennen kaikkea käydään kirjastossa, kun Pims lukee niin hirveetä vauhtia. Harmi, että se lukee ihan pöljiä kirjoja. Mä otin niille luettavaksi yhden kirjan viime kerralla ja Pinden mielestä se on niin tylsä. Pöh!

En ole muistanut kertoa kuinka olen taas päässyt ompelun makuun. Aloin muistaakseni pari päivää ennen vuoden vaihdetta ompelemaan ja sain siitä niin hyvän potkun kaikkeen muuhunkin. Siis just opiskeluun, joka kylläkin nyt menee ihan päin helvettiä. Olen saanut paljon uusia kukkaroita hyvin edistyneeseen vaiheeseen (anteeks, en millään keksinyt miten sanoa se paremmin), tehnyt niitä silitettäviä merkkejä (jotka meni kuin kuumille kiville myyjäisissä) ja silittänyt tukikangasta metrikaupalla kankaisiin ja osittain niitä myös leikellyt. Todella toimeliasta, siis. Ja sen kirjankin sain tehtyä. Nyt täytyy vielä kehittää se herneresepti.

Eilen silittäessäni siivosin samalla Tehdasta, nyt sekin on aika siisti. Mutt silti melko säälittävä, kun puuttuu se yksi pöytä. En ole ollenkaan varma mitä haluan tehdä sille huoneelle. Kaipaisin Marko Paanasta (??) (joskus tuli joku sisustusohjelma, jossa oli tosi vaaleatukkainen mies) järkeistämään askarteluhuonettani. Ainakin siellä pitäis tehdä ton pikkusälän karsintaa aika reippaalla kädellä, siis kaikkee pikkuhyllyy jne. Ärsyttää ihan! Tarttisin uuden pöydän, mut yhtään ei huvittais ostaa mitään uutta. Plääh.
Olin laittamassa tähän kuvia, mutta en kyllä sitten viitsinytkään, ovat sen verran ankeita. Poistin ne flickeristäkin, kun olivat niin tyhmät. Otan sitten kuvia, kun olen huoneeseen taas tyytyväinen. Sovittu?


 Ollaan muuten järjestämässä Blythe miittiä tammikuun 26. Vielä ei olla paikkaa eikä tarkempaa aikaa sovittu, mutta nukkeihmiset - varatkaa päivä kalenteriinne!

Viime vuodesta vielä. Tässä vuosi 2012 kuvina. Osa kuvista ei ole omiani, kun en ole vielä kaikkia ennättänyt, tai edes pystynyt kuvaamaan.

Ne ei ole saapumisjärjestyksessä. Olen liian kaoottinen luodakseni niin hienon kuvasarjan. Jokaikinen näistä nukeista on ostettu sen jälkeen kun jäin työttömäksi. Repikää siitä. Melkoisen kolon taisi työttömäksi jääminen meikäläiseen repiä, kun sitä piti näin hillittömästi paikkailla.

Sitten vielä ihan asialliseen asiaan. Aamulla heräsin erittäin motivoituneena. Hyppäsin kemiassa sen vaikean alueen yli, siirryin seuraavaan ja aloin työstämään sitä viivottimen ja lyijärin kanssa. Oikeasti taas opin jotain. Ja sitten eteeni tupsahti niitä samoja laskuja, jotka luulin jättäneeni edelliseen kappaleeseen. Ilmeiseti nyt on kuitenkin niin, että niiden reaktioyhtälöiden ymmärtäminen on niin iso osa koko kurssia, etten pääse niitä laskuja karkuun. Joten aloin esimerkkilaskun avulla pilkkomaan kaikkea ihan pieniksi paloiksi, joka ikisen numeron, jonka paperiini piirsin minä myös ymmärsin. Ja pidin huolen siitä, että ymmärsin myös sen mistä se tuli. Sain siis yhden laskun suoritettua, kylläkin niin että seurasin koko ajan kirjasta miten se etenee, mutta en vaipunut epätoivoon, enkä tullut numerosokeaksi tms. Vaan käsitin ne numerot. Lpetin siihen kohtaan, ja siitä kohdasta aion jatkaa pikku humputtelusreissumme jälkeen.

Jonne aion just nyt lähteä. Moikka!

xoxo,