Paketteja ja ei paketteja :D ja :(

Eilen, vai toissapäivänä? mun puhelin alkoi toimimaan. Pääsin lukemaan kaikki tekstiviestit ja soittamaan ihmisille, joille en ole pystynyt soittamaan sen tähden, etten ole pystynyt käyttämään puhelimen numeromuistia. soitin yhdelle ihmiselle, akku loppu kesken ja sit seuraavana päivänä juteltiin vähän aikaa ja koska mun piti mennä tunnille lopetettiin kesken kaiken ja kun mun piti myöhemmin illalla soittaa uudelleen, ei mun puhelin enää toiminutkaan :( Oli niin mukavaa, kun oli kaikki numerot käytössä ja ihmiset siinä käden ulottuvilla. Ulkopuolisuuden tunne ei ollut niin voimakas, kun mitä sen on tässä puhelittomana ollut. Tai siis onhan mull apuhelin, mutta se toimii niinko lankapuhelimet toimi, eli siihen voi vastata ja voi soittaa niihin numeroihin mitkä sulla on jossain ylhäällä. Nyt se aina välillä näyttää joitain elpymisen merkkejä, hetkittäin. Eilen sain sen tuunin ajaksi äänettömälle ja sit en saanutkaan enää ääniä takas. Ja se vasta syvältä oli sollut, että se olis jäänyt vielä äänettömäksikin. Eli pystyisin vastaamaan ainoastaan silloin, kun näen että se soi...

Tänään aamulla se toimi sen verran, että sain äänet takas päälle. Ehkä se ei muuten tykkää kylmästä ilmasta, ihan niinko mun pyöräkään! Olenko siitä jo vinkunut täällä? Mun pyörä on ihan paska. C suuttuis jos tietäis että haukun sitä täällä. Siis pyörääni. On kuulemma hyvä pyörä, minä vaan pidän siitä huonoa huolta. Katinkontit. Silloin kun mulla on ollut ns. yksinkertaiisa pyöriä, en muista että ne olis koskaan tolleen jäätynyt. Nyt mun pyörä tekee siis sitä, että se jäätyy ja jäätyessään polkee vaan tyhjää.  Pääsen sillä kouluun (koska olen ottanut pyöräni hyvissä ajoin sisälle sulamaan) ja koulusta pääsen tuurilla kotiin, jos onnistun polkemaan tauotta koko matkan. Se nimittäin ensimmäisen polkaisun toimii, mutta jos hetkeksikään pysähtyy polkemasta se aloittaa sen tyhjän polkemisen. Kuulostaa paljon helpommalta kuin oikeasti on. Ja must aon tullut siinä mestari. Enkä ihan kauheasti mene edes punaisia päin, vaan ennakoin ja pyörin ympyröitä ja vaihtelen reittiä. Yhdessä kohtaa on todell ahaastavaa, kun siinä on melkoinen pomppu. On vaikeaa mennä pompun yli, tai laskeutua sitä samalla polkien koko ajan, mutta olen oppinut tekemään senkin.
Välillä se tyhjän polkeminne on alkanut jo koulun pihalta, siihen ei siis oikeasti vaadita kuin lähdössä epäonnistuminen ja sit mun pitää taluttaa koko kotimatka (n. 2,5 km?) ja se on tosi mälsää. Ja silti menen sillä joka ilta kouluun. Pitäis viedä se korjattavaks, mutta kun kaikki rahat mennyt noihin nukkeihin ja siihen samperin lämmityssoktuun. Ärsyttävää.

Paketeista. Tänään tuli yllättävä paketti Vaasasta!! *sydän* Nämä oli oikeasti Pinkkikselle, mutta paketin sisältöä ryntäs heti lauma pieniä isopäisiä tyttöjä tutkailemaan ja omiansa viemään...että voipi olla , että osan tulette näkemään muissa yhteyksissa otetuissa kuvissa. Ne miniatyyrit, joita mulla yleensä nukketalossa käytössä on ihan hivenen pienempää kokoluokkaa ja nää on ihanan kookkaitta, sopii just hyvin tollasiin amerikkalaistyyppisiin herkkuihin. Hampurilaisen kuuluu olla iso! Kiitos Inkeri!!

Tuli myös pakettikortti jostain, mikä on tulossa Taiwanista. En yhtään muista mitä siellä vois olla. En siis yhtään. Ihan kummaa. Tällä viikolla tullut siis melkeinpä päivittäin jotain tosi kivaa, mutta ei siltikään sitä yhtä, jota kaikista eniten olen odottanut. Eilen ja tänään aamulla käyttänyt vielä kaikki silmäripsi-toivomukset ja tikkaiden kiertämiset (jouduin tekemään melkoisen mutkan, kun tien yli kurottautui sellainen nosturikori, ja kun ei tikkaiden, joksi se tietenkin luetaan, ali saa mennä), että Martha saapuisi tänään (niin olisin halunnut ottaa sen mukaan huomiseen Blythe miittiin), mutta ei. Ei auttanut. Nyt täytyy miettiä huomiset seuraneidit uusiksi. Tietenkin otan Nanan (koska on sen kuukausikin) ja Alexin, koska se on niin upea, mutta kenet muut?? Niin, siinäpä vasta pulma.

Sain just sähköpostia Animals Asialta. Ovat tässä kuussa saaneet tarhalle kuusi uutta asukkia. Mikä on aina tietenkin ihan maailman paras asia. Mutta ne kuusi uutta eivät tietenkään tulleet sinne mitenkään erityisen hyvässä kunnossa. Ja nyt olen sitten itkusta turvonneena ja silmät kirveltävinä täällä puhumassa teille nukkeongelmastani. Ehkä se on vaan sitä, kun maailma on niin kamalan synkkä paikka niin täytyy suojata itseään muovimuurilla?

Jos joku blogini lukijoista haluaa osallistua keräykseen näiden ihmeellisten eläinten auttamiseksi, tässä linkki Animals Asia Käytössä täytyy olla Paypal tili. Ja jos jollain ei ole sitä tiliä, mutta haluais tehdä lahjoituksen, niin voin kyllä auttaa asiassa. Ottakaa silloin yhteys sähköpostitse pinkkisfun(at)gmail.com. Mä en tiedä miks, mutta siitä lähtien kun näistä karhuista olen ensimmäisen kerran lukenut, on niiden asia mennyt ykköseksi Viipurin Koirien ohella.

Loppuun jotain vähän kepeämpää. Eilen aloin tekemään ehkä maailman hienoimpia koruja. Niissä siis vielä paljon hiomista, mutta alku jo hyvin lupaava. Ja näistä korujutuista mulle tuli mieleen, että luoko luovuus levottomuutta, vaiko luoko levottomuus luovuutta? Mulle nimittäis tulee aina niin sellainen levoton olo näistä kaikista innostuneimmista jutuista. Siis kun vaikka jotain Pinkkistä teen oikein tunteella (siis tosi innostuneesti - uudet kankaat tai koruosat usein aiheuttaa tätä), luovuus kukkii ja silleen, niin silloin mulle tulee kaikista voimakkaimmin sellainen olo, että meen niin lujaa, ettei jalat muuta kuin hipaise maata, ajatukset laukkaa ja törmäilee pään sisässä toisiinsa. Niinä hetkinä muuten noi nuket auttaa, siis uusi nukke vähän pysäyttää. (miten ihmeessä musta on tullut tälläinen, näin materialistinen) Vaikka ehkä kyse ei olekaan just materiasta, vaan siitä innostumisesta, johonkin pitää suunnata kaikki tämä energia ja sit kun se oikein läiskyy yli, niin silloin tarvitaan jotain muuta ankkuriksi? No, ihan kohta mulla on se lääkäri.

Tää on ihan superhieno! Kuvassa liima on vielä märkää, kuivuttuaan se asettu paremmin tohon alustaan ja noi pallot erottuu paremmin. Aivan mielettömän ihana. Tein toisenkin, lumimaiseman, mutta siinä on kaksi peuraa ja ehkä niille tuli sit vähän ahdasta tai jotain.

Taas tätä! Blogger itse kääntelee näitä kuvia. Grr. Sormuksista on tulossa ehkä maailman hienoimmat. Nyt ne on siis vasta pohjat, mutta tohon kimalteeseen aion liimata ainakin pupuja. Noista isommista tulee tod.näk. kaulakoruja, mietin, että pitäis keksiä toisenlaiset ketjut, ehkä jotain nauhaa?, eikä niitä aplloketjuja, joita yleensä käytän.

Kuukauden kalenterityttö Nana pelaa pleikkarilla Skipperin kanssa. Skipper on ihan ylivoimainen ja sekös Nanaa kismittää. Huomatkaa sen (nanan uusi mekko! Vaikka huomionarvoista on kyllä myös Skipperin asu, se on yksi hienoimmista stock -vaatteista, eli siis nuken mukana tulleista asuista. Tuli toisena vaatteena Marabelle Melodyn mukana, sillä oli siis kaksi asua, kun se oli Anniversary nukke)

Tänään tulossa mielenkiintoinen päivä! Yhdet kemian tehtävät tulee tehdä palautuskuntoon, sitten Kallioon/Alppilaan/Sörnäisiin, ensin kirppikselle, Punnitse & Säästään, minikauppaan, Animalian koiraryhmän kokoukseen ja sit vielä neiti Salaman kanssa syömään :D

Kaikkea kivaa myös teille!! Pahoittelut kaikista kirjoitusvirheistä. Tiedän, että ne on tosi ärsyttäviä.

xoxo,