maanantai 21. tammikuuta 2013

Merkkejä selkärangasta sekä Elokuva-arvostelu - Rentaneko

Eilen luin. Yhden tunnin vaan, mutta luin. Olin päättänyt, että 45 minuuttia, mutta kun se tuli täyteen en ollut edennyt juuri yhtään, joten jatkoin niin että tuli tunti täyteen. Sitten pidin taukoa, joka venyi niin että vasta illalla ennen nukkumaanmenoa kertasin vielä vähän. Mutta joka tapauksessa luin, siis kemiaa jonka opiskelun olen jättänyt yksityistunteihin. Kunnes tajusin, ettei se millään riitä, täytyy itsekin tehdä vähän jotain. On tää opiskelu hankalaa, varsinkin tälläiselle huithapelille. Kun mikään ei etene tasaisesti. Paitsi kaikki hulluttelut jossain tosi korkealla. Mutta ehkä nyt taas saan itsestäni revittyä esiin jonkinlaisen pienen järjestyksen ja pystyn hoitamaan normaaleita asioita, siis velvollisuuksia ja epämiellyttäviäkin asioita niin kuin pitäisi. Aika pitkään (siis aina edellisestä koeviikosta lähtien) on jatkunut tämä säännöttömyys ja kaikenlainen riekkuminen. Riekkumisella en kuitenkaan tarkoita iltamenoja ja muuta sellaista hieman paheksuttavaa hauskanpitoa, vaan järjestyksettömyyttä ja ainoastaan kivoihin asioihin paneutumista.

Nyt alkaa uudet tuulet puhaltamaan. Ei enää ebaytä! Ei Blythe Kingdomia! Ei etsyä! Paitsi tietenkin kohtapuoleen Pinkkiksen osalta :) Eikä läksyjen teon välttelyä! Ei enää oravien tuijottelua! Ja sain tunnillekin vinkin, että pystyäkseni paremmin keskittymään puhuttuun opetukseen (joka on aivan mahdotonta!) pitäis käsillä olla jotain "aivotonta" tekemistä. En osaa oikein virkata enkä kutoa (jota siis suositeltiin) mutta luoda niitä silmukoita kuitenkin, joten ajattelin tehdä pitkää pötköä hissan ja yht.kuntaopin tunneilla, just niillä joilla mulla on kaikista hankalinta seurata opetusta, koska opettaja puhuu puhuu ja puhuu, eikä "haasta" meitä mukaan yhtään. Ainoastaan kirjoittaessa pysyn minäkin mukana.

Paljon Onnea Nana!!

Ihania herkkuja pöytä pullollaan. Katsokaa Skipperin ja Nickyn lautasia - ihan ääriään myöten täynnä kaikkia herkkuja, just niinko lapset aina synttäreillä tekevät.

Trööt! Nicky puhaltaa pilliin.

Bakan itse paketoima lahja Nanalle.

Lahjapöytä. Muovisotilaat ovat Bakalta.

Kaamea sotku!!

Voi kamala mikä sotku!!
Eilinen  hujahti taas ohi vähän varkain. En tiedä mihin se päivä oikein meni. No ainakin luin, otin kuvia Nanan synttäreistä :), katottiin Gladiaattori ja juostiin koirien kanssa kauppaan, kun haluttiin tofua ja kaupat oli just menossa kiinni. Tein muuten tosi hyvän marinadin, harmi etten taaskaan ottanut yhtään ylös mitä siihen laitoin ja missä suhteessa.

Pari tilausta on tullut nyt Madeby:ssä alennusmynnin alettua ja niitä olen pakkaillut. Lisääkin saa tulla!! Eli rohkeasti sinne vaan tekemään hienoja löytöjä. En ole hintoja tosta enää laskemassa, sitä ei kannata jäädä odottamaan :D Myymättömät tuotteet menee sitten myyjäistuotteisiin, eli jatkossakin niitä voi ostaa, mutta sitten taas normihintaan. Eli nyt kannattaa!!

Perjantaina olin elokuvissa, Orionissa katsomassa Rentaneko -japanilaista elokuvaa. Se oli niin hyvä. Tykkään todella paljon japanilaisista draama-komedioista. Ehkä jopa enemmän kuin animesta. Enkä kyllä siitä animesta niin kauheasti tykkääkkään, ainoastaan jostain tietyistä (Ghibli ja Azumanga Daioh). Eli siis varmaan noista näytellyistä elokuvista sitten enemmän. Kunhan ne on hassuja.

Ja Rentaneko oli hassu. Ja ihana. Siitä tuli hyvälle mielelle.

Päähenkilönä oli Sayoko, aikuinen japanilainen nainen, joka kirjoittaa haaveitaan ja elämänohjeita seinälle (yhtenä haaveena päästä naimisiin) sekä vuokraa kissoja yksinäisille ihmisille. Elokuvassa ei ole alkua eikä oikein loppuakaan, ainakaan sellaista tyypillistä Hollywood-lopetusta.
Sayoko kulkee kadulla vetäen kärryä, joka on lastattu kissoilla ja huutaen pieneen megafoniin rentaaaaneko, neko, nekoneko. Ja aina välillä joku sitten haluaa vuokrata kissan, ja täyttää sillä tyhjän reikänsä/kolonsa.

Ei musta ole näitä mitenkään kriittisesti arvioimaan. Hyvä mikä hyvä! Ihana leffa, jonka itse asiassa just tossa hetki sitten tilasin, kun alkoi niin kovasti tekemään mieli. Jatketaan sillä tiukalla linjalla sitten tästä hetkestä eteenpäin!

Laitan vielä loppuun esittelyn Lolasta, ensimmäisestä "erikoistytöstäni", Ribbonetta Wishistä. Erikoisen siitä tekee se, että se on tehty juhlistamaan Hello Kittyn 35v. synttäreitä ja tietenkin hinta. Se oli siis vähän kalliimpi kuin ensimmäiset neljä tyttöäni. Lolan piti myös olla se "viimeinen" nukke, jonka jälkeen perhe on kasassa ja voi keskittyä muihin asioihin. Te, jotka olette seuranneet blogiani vähän pidempään tiedätte, että näin ei sit kuitenkaan ollut. Se oli vasta alkua se.
Mutta Lola on siis todell hieno nukke, todella söpö. Sillä oli aika paljon hienovaraisia HK vihjailuja, mm. sen mekko oli koristeltu HK rusetein, ja sen molemmissa eteenpäin katsovissa silmissä on rusetti toisessa silmässä, HK käsilaukku ja HK kaulakoru (joka on multa kadonnut! :(

Luonteeltaan Lola on iloisen ilkikurinen, ei yhtään tuhma, muttei kovin kilttikään. Lolalla ei alkuun, eikä itse asiassa aika pitkään ollut parastakaveria, se tuli hyvin toimeen kaikkien kanssa, muttei kiintynyt oikein kehenkään sen enempää. Kunnes Skipper muutti taloon. Skipperistä tuli heti Lolan paraskaveri, jonka kanssa Lola tekee kepposia ja pientä jänää muille. Lola on hyvästä perheestä ja aina tiukan paikan tullen Lolasta kuoriutuu oikein mallikelpoinen kansalainen, joka pukeutuu kauniisti ja osaa käyttäytyä korrektisti.
Tästä näkee yhden rusettisilmän.

Lola oli mulla joskus mukana töissäkin, ja tietenkin sen oli käytävä kaikki paikat läpi!

Lola ruokkii lemmikkikaniaan.

Lola tuli hiukset saparoilla, ja mä en ole niitä saparoita uskaltanut aukaista. Olen nähnyt siitä kuvia hiukset avoimina, ja se on paljon isomman ttön näköinen. Minä pidän Lolasta juuri tälläisenä pikkutyttönä.

Oikein hauskaa alkanutta viikkoa! Mun täytyy nyt ryhdistäytyä ja mennä tekemään edes jotain!

xoxo,


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti