Puputytön Suosikkituote

Mua on alkanut vähän pelottamaan, tai siis ei nyt ihan pelottamaan, mutta olen alkanut suhtautumaan tietyllä varauksella eläinperäisten tuotteiden syrjäyttäjistä puhumiseen, niiden ihanuudesta hehkuttamiseen ja sellaseen. Kun kuulemma se voi olla merkki (tai ennen kaikkea ase meitä eläinmyönteisiä vastaan) siitä, että jotenkin salaa himoittais eläinperäisiä juttuja, että meidän ruokavaliossa olis jotain pielessä tms. Mun mielestä kyse on kuitenkin vaan siitä, että niistä mauista on hiottu vuosisatojen kuluessa niin jotenkin meikäläisten makunystyröiden mukaisia, niistä energia irtoaa helposti, ne on täyttäviä ja melkeinpä aina jollain tapaa epäterveellisempiä kuin se, mitä suoraan puissa (ja maassa, ja pensaissa ja missä lie) kasvaa. Ja epäterveellisyyshän on aina kiehtovaa :)

Jotenka siis, tehdään nyt selväksi. Osa vegaaneista ja muista viherpiipertäjistä kyllä himoitsee eläinperäisiä tuotteita, ihan niin kuin ne saattaa himoita vaikka ihan täysin kasviperäisiä sipsejä. Mutta johtuen erinäisistä seikoista vegaanit ja muut idunkasvattajat jättävät ne silvotut ruumiit ja toisen eläimen tissimaidosta juoksutteen (usein samaisen eläinlajin mahalaukussa esiintyvä entsyymi - sinäänsä hassua, että lehmähän, ihan samoin kuin kaikki muutkin imettävät eläimet, elimistössään valmistaa sen maidon vasikalleen. Mutta ihminen tulee tässä kohtaa väliin, koska on sitä mieltä, että se maito kuuluukin hänelle. No, ihminen lypsää maidon, tappaa vasikan, jolle maito oli alunperin tarkoitettu ja ottaa sieltä vasikan mahalaukusta sen entsyymin, jonka avulla sitten valmistaa juuston. Eihän se tietenkään käytännössä noin mene, mutta vois mennä) avulla hyydytetyt juustokiekot ostamatta, ja käyttävät rahansa sitten muihin asioihin. Vaikka just niihin ituihin tai vaikka lehtikaaliin. Vaikka kunnon vihernatsit tietenkin kasvattavat itunsa ja lehtikaalinsa itse. (voi juma! Mun oli pakko tarkistaa, et onko toi vihernatsi sana, ja päädyin kaksplussan keskustelupalstalle. Pitää antaa kaikkien kukkien kukkia, ja monipuolisuus vaan rikastuttaa. Mut rajansa kaikella. Jotkut kyllä elää sellaisissa harhoissa että. Tai sit se kaikki oli vaan nerokasta provoamista. Äh! Onko provoaminen oikea sana? En ala ettimään.)

Asiaan!! Sorry meni toi johdanto vähän pitkäksi.

Torstaina käytiin päivätreffeillä miehen kanssa. Ehkä enemmänkin hoitamassa asioita (run errands - joka on mun mielestä yksi ihanimmista englannin kielisistä ilmaisuista. Ehkä.), mut kuiteskin. Ensiks Silvopleehen syömään. Sairaan hyvää ruokaa. Sit Ekoloon. Ekolosta juustoa. Olen joitakin kertoja tehnyt juustoni itse ja siitä on tullut oikein kelpoa, mutta jo pitkään olen haikaillut savustetun cheddarini perään, eikä sitä enää ollut Tammiston Cittarissa, joten olen joutunut olemaan ilman. No, Ekolossa sitä oli. Tarkkaavaisimmat saattavat muistaa, että olen jo aiemmin tehnyt Puputytön Suosikkituote postauksen em. juustosta, joten eihän tämä nyt siitä kerro! Vaan toisesta juustosta!

MAHTIJUUSTO

Wilmersburger Cheddar-Style juustosiivuista. Voi pojat, että on hyvää!! Tästä puuttuu kaikki miinukset, mitä muissa vegaanisissa juustoissa olen huomannut. Paitsi hinta. Mutta hinnasta viis, jos kerta saa näin hyvää juustoa. Tavallaan parasta on se, että tämä on huomaamatonta. Se ei kauheesti maistu, ei tunnu hampaissa jauhoiselta tai tahmaiselta. En ole vielä malttanut käyttää muotoleikkureita sen työstämiseen, siis leikellyt siitä vaikka Hello Kittyjä tms. kun oon toistaiseksi vaan syönyt sitä niin vauhdilla, mutta koostumus on hyvin napakka, eli just loistava sellaiseen. Tätä kun sais muualtakin kuin vaan EKolosta! Ei siinä, että mulla olis mitään Ekoloa vastaan, ne on Tampereen Runsaudensarven jälkeen mun suosikki-hippimestojani, mutta kun sinne on matkaa ja minä haluaisin juustoa usein ja paljon. Tätä pakettia jonka ostin olen piiloitellut jääkaapin alimmalla hyllyllä, ihan perällä, muiden ruokien takana...Siellä sen savujuuston kanssa :)

Suosittelen ostamaan!!! Hintaa en muista, mut ketä kiinnostaa. Loistojuusto!

Sitä kaksplussan palstaa lukiessani törmäsin taas siihen, kuinka vihreitä ja eläinaktivisteja syytetään jatkuvasti siitä, että ollaan niin omahyväisiä ja jotenkin olevinamme parempia kuin muut. Ihan kuin "muu maailma" olis alkoholisteja ja "me" kuivilla. Tai jotain vastaavaa. Minen ymmärrä.
Mulla ei vegeilyssä ole ikinä ollut kyse minusta, vaan niistä eläimistä. Oonko mä nyt jotenkin pihalla tän asiani kanssa? En hehkuttele täällä vegaanisia juustoja, korostaakseni teille pyhyyttäni ja uhrautuvaisuuttani, enkä osta kolme kertaa kalliimpia tiskiainetabletteja, jotta voisin osoitella niitä sormella, jotka eivät sitä tee.
Minä teen näin, koska koen, ettei minulla ole vaihtoehtoja. Välillä mua suoraansanoen vituttaa, kun kaupassa on uusia (Nestlen) superhypersokerimuroja, jotka on vielä vaaleanpunaisia ja yksisarvisenmuotoisia ja maistuvat unelmilta ja hattaralta, enkä minä "voi" ostaa niitä. En voi, kun en halua olla mukana Nestlen toiminnassa (vaikkei Nestle sen kummempi, kuin kymmenet muutkaan, joita tuen rahoillani - näitä mielen oikkuja...), en voi, kun ovat niin kaukana "oikeasta" ruoasta, en voi kun väriaineena on käytetty hyönteisiä. Joskus, kun on oikein vähän rahaa, olis ihanaa ostaa se kaikista halvin tiskiaine, eikä just tosiaan sitä koko kaupan kalleinta!, jättää ne 30,90 €/kg leikkimetwurstit hyllylle, ja ostaa lapsille jotain, mihin on silvottu ties mitä, mut hintaa olis äääh! Auttakaa! Mitä halpa eläin maksaa?

Mut emmä voi! Tekeekö se sitten minusta "paremman"? Tuskinpa! Ehkä se on vaan sitten siellä toisessa päässä, kun mennä porskutetaan ehkä toisin kuin haluttais, tai toisin kuin omatunto ehkä sanois, mut ei olla vielä päästy sanoista tekoihin, ei olla halukkaita luopumaan kaikista niista sokerikuorrutetuista ja edullisista asioista. Kukin tyylillään. Ja mielellään myös muut eläimet, kuin vaan ihmiset. Annettaispa me niidenkin mennä tyylillään.

Moi nyt! Menkäähän ostamaan sitä juustoa! Ai niin, se toimii parhaiten todella hyvän vaalean leivän kanssa.

xoxo,
Raisa