Lopun alku

Heippa! Ja heippa! Onkin hassua, miten äänenpainoa muuttamalla saa yhdestä ja samasta sanasta kaksi täysin eri asiaa tarkoittavaa sanaa. Tai no, ehkä heipan mieltää enemmän hyvästelyksi kuin tervehdykseksi. Ihan sama. Joskus töissä moikkasin tervehdysäänenpainolla hyvästiksi ja se oli aika kuumottavaa ja muita häiritsevää. Ja koska tykkään sellaisesta voisinkin ottaa sen käyttöön :D

Mutta. Olen ajatellut pitää taas pientä taukoa. Minut tuntien se voi kestää kahdesta tunnista kahteen ja puoleen vuoteen. No ei sentään vuosia. Taas toisaalta voihan olla, etten enää ikinä jaksa jakaa sisältöäni muille. Tiiättekö, nyt aion ihan pikkasen syyllistää myös teitä, lukijoita. Mikä on tietenkin ihan todella noloa ja vastoin kaikkea coolia. Mutta sellasestakin mä välillä tykkään.

Niin, asiaan. Kommentointi. Se toimii bensana tälle moottorille ja kun tarpeeksi kauan täällä jauhaa ilman mitään vastakaikua, ei edes tykkää nappulaa käytetä, muuta kuin Risto postauksille (niitäkö pitäis koko ajan tehdä?)m niin kyllähän se bensatankki sitten aikanaan tyhjenee. Ihan tollanen fysiikan peruslaki, eikö? Ne harvat blogit, joita itse luen (harvat, koska en vaan löydä, tai siis kukaan ei ole niitä kotiovelle tuonut, en siis tiedä mistä etsiä), niin niissä on lähes aina joku kommentoinut jotain. Eikä sen siis tarvitse olla mikään jatkokertomus, vaan aiheesta riippuen jotain rohkaisevaa, pieni hymähdys, vastarannankiiskeilyä - jotain.

Koska se tykkää kolokin pysyy kerta toisensa jälkeen aina vaan tyhjänä, saa siitä sellaisen käsityksen, ettei siitä tekstistä oikein sillä kertaa välitetty. Ja kun se tosiaan on Risto postauksia lukuunottamatta aina tyhjä antaa se vähän kuumottavaa kuvaa siitä, ettei oikein mikään olis teidän mieleen. Joten mitä tässä omaa aikaa suotta haaskaamaan tyhjän päiväisiin lätinöihin, jos ei niitä kukaan halua lukea.

Älkääkä ymmärtäkö väärin, tämä ei nyt ole mikään itsesäälipostaus, jos olis, niin mä en kyllä rohkenis sitä postata. Mä oon itse järkeillyt tämän niin, että vika on kuitenkin minussa, tai siis tyylissäni kirjoittaa. Ettei se rohkaisis ottamaan kantaa, kertomaan omaa mielipidettään. Itse ainakin tykkään jättää muiden blogeihin jonkinlaisen viestin siitä, että luettu on ja samaa mieltä ollaan tms. Paitsi jos koen kirjoituksen ihan turhanpäiväiseksi. Silloin poistun jälkiä jättämättä. Tai jos on tosi suosittu blogi, silloin saatan välttää pieneen hetkelliseen valokeilaan nousemista omalla kommentillani. IHAN SAMA!

Nyt riitti toi! Samperi! Oon tässä samalla tehnyt kaikkea muuta ja aikaakin vierähtänyt. Enää mun ei tee tietenkään mieli postata koko valitusta. Mut just sen takia mä aion sen tehdä.

Mutta muihin asioihin. Olen viime aikoina nukkunut todella huonosti. Mikä on kaltaiselleni todella hyvin nukkujalle uutta ja ihmeellistä. Siis ihmeellisen kamalaa. Siippani Hra C on kamalan huono nukkuja ja yritän varoa häiritsemästä sitä pyörimisellä, lukuvalolla, kirjoittamisella jne. joten makaan vaan paikoillani ja yritän miettiä erilaisia listoja. Usein listaan asioita, joita olen tilannut. Se on ehkä hauskinta. Välillä myös nukkejani pistän aikajärjestykseen. Nykyään se on mahdotonta. Niitä on niin paljon, eikä kaikilla ole edes nimiä, osa on muuttanut uusiin koteihin. Silti yritän. Ja sitten jää jotain uupumaan ja olen entistä jännittyneempi j akierroksilla. Äskön kiipeili orava seinää pitkin ja kurkisti sisään ikkunasta.

Toimelias viikonloppu edessä: ompelua ja korujen tekoa tulevaa Ofeliaa varten, tänään ja sunnuntaina Elma-messuille, lauantaina kaverilla peli-ilta. On kivaa, kun on tekemistä.

Ei mulla sitten muuta. Aion ehkä vähän aktiivisemmin kirjoittaa enkkublogiini, koska sillä on eri tarkoitus kuin tällä blogilla. Tämän blogin tarkoitus on jo unohtunut, sen toisen blogin ei vielä.

Kuulkaa, hassu juttu. Tarjosin nukkekuvitusta erään poliittisesti sitoutuneen järjestön käyttöön ja ne kelpuuttivat sen :D Kerron tästä lisää kun kerrottavaa on. Siis ihan täysin ilman mitään korvausta ne kuvat. Ihan vaan oma panokseni ko. järjestön toimintaan.

Voikaa paksusti! Ja vielä ystävällismielinen muistutus, kun kerta täällä ollaan: Pinkkikseltä saa ehkä vähän eettisempiä joululahjoja kuin monesta muusta paikasta. Ostamalla pieneltä yritykseltä voi vaikuttaa isosti :)

xoxo,
Raisa

Alun loppu.