perjantai 31. elokuuta 2012

Itku pitkästä ilosta ja pari sanaa veganismista.

Ihan alkuun, töttöröö! Huomenna, lauantaina on LÖYTÖKOIRALAUANTAI!!! täällä Helsingissä. Kaikki sinne siis :) Itse olen paikalla 11-13.15, se kyllä alkaa vasta klo 12, eli tulkaa vasta puolen päivän jälkeen :) En tiedä mitä kaikkea ohjelmaa siellä on, mutta varmasti paljon kaikkea kivaa! Ja meillä, edustetaan siis Animalian Koiraryhmää, on ainakin ihan superihania leivonnaisia, vohveleita ja muita herkkuja myynnissä. Tämä siis huomenna, Lauantaina 1.9 klo 12 alkaen, päättyy klo 16, Helsingissä Alppilan kirkon hollilla, kotkankatu 2.
Tänään leivontatalkoot Animalian toimistolla. Tottapuhuakseni en tiedä mihin aikaan, sillä olen taas omasta päästä keksinyt sähköposteja, joissa osallistuja kertoneet mihin aikoihin tulevat, eikä näin ole oikeasti kuitenkaan tapahtunut...hmmm...Ainakin sinne on joku menossa klo 16. Itse pyrin menemään jo klo 12, mutta jos siellä ei olekaan muita, niin ei minusta varmaan mihinkään yksin ole. Täytyy nyt katsoa.

Sitten itkuun ja pitkään iloon. Muistatte varmaan kesän alusta herkkurasiani. Hmm...siis...niin, siis sen peltisen laatikon, joka oli täynnä toinen toistaan ihanampia herkkuja ympäri maailmaa (tai no, suomesta, ruotsista ja amerikasta). Nyt se rasia on tyhjä :( Eilen söin viimeset lakut (yllätys, että lakut jääneet viimeisiksi)
Yksinäinen peltirasia, keittiön komerossa
Vähän on kyllä tyhjä olo. Mitä nyt? Mitä tämän jälkeen?
No, ei syytä huoleen! Tänään on (viimeinen) tilipäivä (vaikkei erorahani varsinaisesti palkkaa olekaan), ja olen menossa Kallio-Hakaniemi suunnalle, jossa on ehkä Helsingin paras vegaanisten herkkujen keskittymä. Eiköhän sieltä löydy lohduketta tähän suruun ja tyhjyyden tunteeseen.

Eiliseen! Käytiin Tikkurilan kirjastossa. C käy melkein aina siellä, ja minä taas Suutarilassa. Suutarilan kirjaston on ihan minikokoinen j aTikkurilan taas valtava. En ole koskaan käynyt Tikkurilassa ajan kanssa, tälläkään kertaa en päässyt muutamaan hyllyriviä pidemmälle, sillä C hoputti palaamaan autoon, koirien takia. Eipä siinä mitään, sylini oli jo täynnä kirjoja! Tikkurilan kirjasto on niin ihana! Tuntuu kuin niillä olis aina esillä ja oikein tyrkyllä kirjoja just mua varten! Nytkin yks pöytä oli varattu japanilaiselle kauneudelle!
Lainasin ennen kaikkea askartelukirjoja. Aivan ihania, innostavia askartelukirjoja. Nyt jo pää pursuaa ideoita! Mutta edelleen harmittaa, että suomesta puuttuu sellainen "isojen tyttöjen" askartelukirja. Enkä nyt siis tarkoita XL tai XXX -askartelukirjaa, vaan sellaista jossa olis munaa! Nytkin lainaamani olivat kyllä enimmäkseen ihania, mutta tavattoman tavanomaisia. Tai siis sellaisia pikkusieviä, vähän pöljiä. Siis minun mielestäni. Aivan varmasti enemmistö askartelukirjojen lukijoista tykkää niistä kovasti, eikä ajattele niitä yhtään pöljinä. Yhden askartelukirjan lainasin vähän vasten tahtoani, mutta uteliaisuudesta. Kasatessa kirjoja syliini  ja lainauskoneen viereen pöytätasolle pidin tarkkaan huolen, ettei ko. kirja ollut koskaan päällimäisenä, ettei kukaan vaan näkisi minun lainaavan A.H:n tekemää yhtään mitään. En voi sietää A.H.a. Ei saa kysyä miksi, sillä en itsekään tiedä, enkä ainakaan kehtaisi myöntää, että sen johtuvan minkäänlaisesta kateudesta sitä kohtaan, että hän on onnistunut (?) siinä, mistä minä en uskalla edes unelmoida. !
Mutta takaisin kirjastoon! Siellä oli niin ihanaa. Ja se johtui siitä, että ne kirjat olivat minulle niin uusia ja niitä oli niin paljon ja niin moni oli niistä supermielenkiintoinen! Oikeastaan vielä parempaa kuin kirjakaupassa (vaikka ehkä Akateemisessa vois päästä samaan tunnelmaan, kun siellä on niin paljon myös ulkomaisia kirjoja), sillä valikoima oli niin suuri. Eikä ne maksa mitään! Ja virhelainaukset voi palauttaa tosta noin vaan, vaikka seuraavana päivänä. Ja jos joku kirja oikein kolahti sen voi sitten hankkia omaksi kirjakaupasta tms.

Aamusta ompelin kolikkokukkaroita. On se vaan niin mukavaa puuhaa :) Sain melkoisen läjän taas ommeltua! Hyvä hyvä! Vaikkakin olin jostain syystä tosi väsynyt. Niin väsynyt, etten jaksanut tehdä oikeaa lounasta, vaan söin ensiksi luumun. Sitten ison kattilallisen popcornia katsoessani Maameren tarinoita (kolmas? kerta kun aloitin, en koskaan ole pysynyt hereillä loppuun asti), nukahdin . nukuin n. tunnin, heräsin, söin loput lakuni ja katsoin elokuvan loppuun. (ihan ok, muttei minkään erikoismaininnan arvoinen, kuten vaikka Totoro tai Yamadat). Päikkäreitten jälkeen en ollut enää niin väsy. Inhoan kyllä päiväunia. Mutta tykkään nukahtaa silloin kun tilanne on vähän sopimaton, mutta väsymys on niin suuri, ettei sille voi mitään. Kun yrittää taistella vastaan ja lopulta luovuttaa, kun tajuaa että nukahtaminen on väistämätöntä. Taisteluvaiheesta en kyllä tykkää, mutta luovuttamisesta kovasti :)

Ei kai muuta. Täytyy lopettaa lyhyeen (?) tänään, kun on niin aikainen lähtö sinne Animaliaan. Olen aikeissa viedä C:n syömään joko Veganissimoon tai sitten Silvopleehen ennen leipomaan ryhtymistä.

Loppuun pari sanaa veganismista. Syylliset saa tehdä mitä vaan, mutta syyllistää EI saa!
Keksin ton eilen polkiessani koulusta kotiin, ja omasta mielestä se on tosi nerokas, mutta nyt en ole ollenkaan varma ymmärtääkö sitä muut. Ymmärtääkö?

Sydän,
Puputyttö

j.k. Tästälähin kirjoitan Puputyttönä (vaikka kuka haluaisi tulla kutsuttavan puputytöksi? kysyi Vegaia lehden toimittaja, kun toisen kirjani pystyyn haukkui...Kuka kumma EI haluaisi tulla kutsutuksi puputytöksi???! on oma vastakysymykseni)

j.k.2 Yleensä kun nousen sängystä tms. odotan hetken, että se huippaus menis ohi, mutta tänään aamulla kävelinkin siinä sumussa aina keittiöön asti ja se olikin tosi hauskaa! Tietenkin tulee varoa, ettei satuta itseään tai muita, mutta suosittelen kokeilemaan reipasta kävelyä pää huippauksesta sumeana :) Mutta nyt askartelemaan!

6 kommenttia:

  1. Mulla ei edes säily mitkään herkut niin pitkään, että päätyisivät rasiaan asti.:D Monesti ajatellut kuinka olisi ihanaa, jos olisi joku tommonen jemmalaatikko pahan (tai yhtä hyvin hyvän) päivän varalle, mutta ääh. Sekin miten kaikki on vaan pakko syödä aina kerralla, vaikka kuinka yököttäisi eikä esimerkiksi säästää siihen, kun makeanhimo iskee seuraavan kerran.

    Tulikin mieleen, miten pentuna luin Baby-sitters club- kirjoja, joissa oli yksi mimmi, joka piilotteli herkkuja huoneeseensa ja miten aina vahingossa löyti ties mitä kaikkea jännää milloin mistäkin, kun oli tarve saada jotain hyvää. (Taisinpa yrittää kyseistä kikkaa itsekin, mutta ei vaan onnistunut, sillä ei sitä vaan VOI unohtaa, jos sukkalaatikossa on irtokarkkeja.)

    Oikeastaan piti sanoa vaan, miten tuli tosi hyvä mieli tästä päivityksestä, oot paras!:) Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oooo! Ihana kommentti! Mulla säilyy yllättävän hyvin makeat herkut, sen takia uskallan niitä varastoon ostaakin. Mä ihan oikeasti saatan ne jopa hetkeksi unohtaakin, mutta suolaiset (eli siis sipsit) sekoittaa mun pään. Muistan joskus ostaneeni etukäteen sipsejä, tarkoituksenani syödä ne jotain tv-sarjaa katsoessani (siis siihen aikaan viikon kohokohta). siihen oli kuitenkin vielä monta päivää aikaa (oliskohan sipsit olleet tarjouksessa, kun ne etukäteen ostin?). Keksin oikein nerokkaan keinot säästää ne H-hetkeen, pyysin nimittäin silloista kumppaniani viemään sipsit kellariin, johon en uskaltaudu portaita pidemmälle. Sipsit säilyivät koskemattomina :D Kellari on muutenkin säilynyt mainiona säilytyspaikkana hankalasti säilyville jutuille, en edelleenkään uskalla mennä sinne, mutta ei kyllä oikein uskalla nykyinen mieskään. Lapset kyllä, mutta en kehtaa laittaa niitä sinne kuin äärimmäisessä hädässä.
      Niin, sanoinko jo että aivan ihana kommentti - Kiitos!
      <3 Puputyttö (siis oikeasti Raisa)

      Poista
  2. Hyvin sanottu nuo pari sanaa veganismista. Pitääpä painaa mieleen siltä varalta, että voisi tarpeen tullen vetää ässän hihasta syyllistäjän marmatukseen. Vaikka kyse ei olisikaan ruokavaliosta, niin tuohan taipuu ihan mihin tahansa tilanteeseen.

    Oletkos muuten tsekannut Cittarin tapaisten suurien markettien ulkomaalaisten herkkujen hyllyjä? Ainakin täällä päin löytyy niin venäläistä kuin amerikkalaistakin. Vegaanisia vaihtoehtojakin on. Hinta on luonnollisesti suolainen, mutta sekään ei haittaa herkkuhimon ja ulkomaankaipuun iskiessä.

    Ja huhhuh, olipas tyly toimittaja kun meni kirjaasi haukkumaan. Mitäköhän valittamisen aihetta hän siitä oikein löysi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ainakin amerikkahyllyt on tullut käytyä läpi! Paljon vegaanillekin soveltuvia herkkuja, ja kaikkea ihanan epäterveellistä ja eksoottista :)Niin, ja melko kallista :( (ja melkoiislla lisäaineilla lastattuja)
      Mä laitan joskus sen arvostelun tonne blogiin, kunhan jaksan. Mut aika paljon sillä oli siitä marmatettavaa, ei kyllä itse resepteistä (niistä ei tainnut mainita sanallakaan - melkoinen toimittaja), ennen kaikkea puputyttömäisestä tyylistä...
      Kiitos kommentistasi!
      <3 Raisa

      Poista
  3. Kuka ei haluaisi tulla kutsutuksi puputytöksi : joku tosikko, joka yhdistää sen automaattisesti Playboy-lehteen, sovinismiin ja miellyttämishaluisiin naisiin, eikä tajua viittausta ns. pupunruokaan ja metsän pikku pupujusseihin saati sitten pientä itsesarkasmia ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä...Meitä on moneen junaan ja osa menee ihan omia matkojaan vemmelsäärineen ja hännän tupsuineen :)

      <3 Raisa

      Poista