Askarteluintoa ja englantia.

Kuten jo aiemmin mainittu, on kovasti surinaa Pinkkiksen ympärillä. Siis olen Pinkkiksestä jälleen kovasti innoissani, facebooksivunkin kävin aktivoimassa. Käykäähän tykkäämässä! Kirjahyllystä olen kaivanut kaikki minibusinesskirjani ja niitä nyt innoissani tavailen iltaisin ja aamuisin. Eilen otin yhteyttä erittäin taitavaan graafikkoon (siis sellaiseen, joka tekee kuvia ja siistii muiden töhryjä [kuten saatatte huomata, oikeasti en ymmärrä graafikko -sanaa täysin]) Emmi Jormalaiseen, toiveena saada Pinkkikselle logo. Pinkkiksellähän on logo vuosien takaa, itseasiassa melkeimpä vuosikymmenen takaa, mutta en ole siitä koskaan erityisemmin välittänyt, joten en ole sitä käyttöönkään ottanut. Joten se siitä logosta. Mutta Emmin tekemänä se olisi varmasti loistava. Mielestäni oma ideanikin on jo sen verran loistava, että kun sitä ammattilainen vähän hio niin siitä tulee täydellisestä seuraava!
Innostuin myös tilaamaan Pinkkikselle käyntikortit. Nettituttujen keskuudessa (kun en minä juuri oikeitakaan ihmisiä tapaa) on ollut kovaa huutoa pienet käyntikortit, joihin saa painettua omia kuvia takapuolelle. joten niitä minäkin tilasin Pinkkikselle ja itselleni (sama asia). Jos teitä kiinnostaa käyntikortit, tarrat tai postikortit, siis niiden teettäminen edullisesti, laadukkaasti ja ennenkaikkea yksilöllisesti (tilasin muistaakseni 100 käyntikorttia, joista 60 oli erilaisia! Tai halutessaan kaikki voi olla sitä yhtä ja samaa) ja kuitenkin suht nopeasti (se luvattiin muistaakseni kolmessa tai neljässä viikossa ja sain korttini n. 10:ssä päivässä!) niin tässä siihen linkki (jolla saatte 10% alennusta!! Wohoo!) MOO!

Eilen pyörin vähän liian energisenä Tehtaalla, en oikein tiennyt mitä tehdä. Joten tein niitä juttuja, joita tehdään silloin, kun ei oikein osaa päättää, eli keskeneräisiä, vähän unohtuneita juttuja. Ompelin kassillisen pussukoiden pohjia (vihdoin ja viimein sain ne valmiiksi, enää puuttuu silitys ja sitten minulle ie ole yhtä ainuttakaan keskeneräistä pussukkaa!) ja tein valmiiksi pitkään työnalla olleen paperiaskartelu -hommelini. Olen tämän surullisen tytön tilannut ehkä n. vuosi sitten ja osan saanut valmiiksi heti alkuun, mutta sitten se jäi odottamaan eilistä. Eikö ole melkoisen suloinen?

Levylaatikon ja levyt aion kyllä ottaa tytöille. Muilla en tee oikeastaan mitään, ja hyvin epätyypilliseen tapaan - juuri se taitaa olla tämän viehätys. Minun kun on niin vaikeaa tehdä omasta mielestäni "turhia, epäfunktionaalisia asioita". No, ehkä tämän voisi laittaa jonnekin koristeeksi...

Eilen muuten innostuin tilaamaan askartelukirjan! Pitkästä aikaan! Olis kyllä pitänyt tilata koulukirjoja, mutta unohdin. Tilasin ihan puskista (tämä kyllä graafikko- Emmin syytä, sillä häntä syynätessäni löysin linkin Tänne! ja sieltä sitten tilasin sen kirjankin. Aikas kallis, mutta mitä siitä! Sekin innosti niin, että meinas housuista saumat revetä! Nukkejakin jostain nyrjähdyksestä johtuen katsoin taas "sillä silmällä", mutta onneksi pääsin ajoissa pois! En tilannut yhtään mitään. Kamalaa, miten vaarallista netissä on!

Illalla, tai iltapäivällä olin sitten koulussa. Ensiksi oli kaksi tuntia enkkua, jonne menin "henkselit paukkuen". (en kuitenkaan niin, että kukaan olisi sitä huomannut) Meillä oli heti alkuun pieni testi, jonka tein puolihuolimattomasti tyyliin "minä osaan aivan kaiken ja vähän ylikin" ja testiä tarkistaessani huomasin, että minulla oli viisi virhettä, kahdestakymmenestä! Hups!
Luokka oli aivan täynnä, meitä oli reippaasti yli 30, joista suurin osa n. 16 vuotiaita poikia. Tai siltä se kuulosti. Vähän harmillista.
Enkun jälkeen oli äikkää, ja siellä oli osanottajien määrän suhteen vähän sama homma. Tällä kertaa saatiin kuitenkin isompi luokka. Äikän tunnilla oli todella mielenkiintoista. Huomasin nauttivani opettajan sanoista, välillä jopa niin paljon, että huomioni herpaantui täysin ja aloin matkaamaan omiin juttuihini eikä minulla ollut sitten hajuakaan mistä oli puhuttu. Kirjoitettiin pieni aine, mun kynä oli niin pehmeä että siitä jäi todella mahtavat jäljet pulpettiin, niitä sitten tuskaisena yritin kumittaa pois.

Eipä sitten kait muuta.  Paitsi yhdestä hämähäkistä ehkä haluaisin kertoa. Minun vessassani asustaa todella ilkeän näköinen hämähäkki. Meillä on sopimus: minä jätän häne rauhaan ja hän jättää minut rauhaan. No, toissa iltana tämä hämähäkki oli mennyt vessanpönttöön. Yikes! Joten minä käytin toista vessaa. Ja ehkä kuulin C:n vetävän vessan toisaalla. No, hämähäkkipöntön kannen avatessani näin hämähäkin edelleen olevan pöntössä, mutta tällä kertaa erityisen ilkeän näköisenä. Ihmekös, kun oli joutunut pöntön pyörteisiin. Minä en alkanut hämähäkkiä pelastamaan, mutta jätin kuitenkin kannen auki, jotta voisi kiivetä liukkaita pystysuoria posliiniseiniä pitkin vapauteen. Aamulla hämähäkkiä ei näkynyt missään. En siltikään uskaltanut koko päivänä käyttää kyseistä vessaa. Illalla, kun olin menossa pesemään hampaitani kurkistin pönttöön ja siellähän se kiukkuinen tapaus taas oli! Tällä kertaa näytti kelluvan pää alaspäin vedessä. Yritin turvallisen välimatkan päästä saada selville onko se hengissä vai ei. Pyysin C:iä tarkistamaan tilanteen. Kuulemma oli vielä hengissä, mutta tosiaan pää pinnan alla. Oltiin sitten menossa nukkumaan ja minua kauheasti vaivasi hämähäkkipoloinen. Mutta en millään keksinyt turvallista keinoa sen pelastamiseen. kunnes sitten keksin vetäistä tukikepin sisällä olevasta tomaatista, sillä sain hämiksen turvallisen kaukana itsestäni ongittua pöntöstä ja vietyä ulos. Toivottavasti se tunnisti pelastajansa eikä sekoita minua siihen, joka yritti sen huuhtaista pois päivää aiemmin.

Moi nyt!

Sydän,

Raisa