Voihan Hapankaali!

Eilen oli oikein reipas ja tein sämpylöitä ja aloin työstämään hapankaalia! Hyvä hyvä! Sämpylöistä tuli maukkaita ja söinkin niitä niin, että loppupäivän tuli hiivanmakua aika ajoin suuhun. Ei niin kivaa. Ja sitten hakkasin kaksi kiloa kaalia (eli yhden keskikokoisen kaalin) tuusan nuuskaksi. Hakkasin sitä oikeesti aikas hillittömästi. Ja siitä ei millään meinannut irrota sitä mehua. Pöh. Ennen kuin sitten laitoin sen lasipurkkiin ja vielä varovaisesti nuijin, niin että kun lopulta laitoin siihen painon päälle mehua oli ainakin kaksi senttiä ylikin! Wohoo! Olin varmuuden vuoksi keittänyt suolavettä, että jos se kaalimehu ei riitäkään peittämään kaikkia - ei tarvittu suolavettä! Tunnen itseni nyt ihan sellaiseksi venäläiseksi mummoksi, joita kuvittelen elävän Viipurissa niissä aika eksoottisissa hökkeleissä, jotka hankkii ruokansa sieltä, mistä sitä milloinkin sattuu löytymään.



Jos jotakuta kiinnostaa, niin hapankaalin teko on hyvin helppoa. Tai ainakin tämä alku on ollut helppoa. en kyllä yhtään muista mitä (no nyt muistan kun lunttasin). Helppoa on loppuvaihekin. Tarvitaan vaan kaalia ja suolaa n. 1% kaalin painosta. Eli kaali perataan, punnitaan, silputaan, nuijitaan suolan kanssa, heitetään isoon lasiastiaan, pistetään tiivis vesipussi päälle painoksi, laitetaan lämpimään 2-3 päiväksi, sen jälkeen viileämpään (esim. kellariin, 15-18 C) pariksi viikoksi, jonka aikana päivittäin kuoritaan pinnalle kerääntynyttä vaahtoa. Hapankaali on valmista kun sen happamuus on alle 4. Eli tähän ihan oikeasti tarvii apteekista ph -liuskoja. Seuraavaan satsiin voisin kyllä heittää katajanmarjoja mausteeksi, jos niitä jaksan meidän katajasta poimia. Nyt niiden kyllä pitäis olla kypsiä, viime vuonna eivät olleet. Katajassa on kyllä todella vmäiset piikit.

Siinä eilisen ruokaosuus. Kävin eilen myös kolme! kertaa koululla! Ekan kerran turhaan (opo tulikin vasta neljältä ja mä olin siellä kolmelta), siitä poljin sitten helsingin puolelle postiin ja kirjastoon, sit pitikin mennä laittamaan ruokaa tai jotain, joten päätin mennäkin opon juttusille vasta mennessäni kouluun. Juttelin sitten hetken opon kanssa, kävi ilmi, että "oppivelvollisuus" on suoritettu, voisin siltä osin osallistua kirjoituksiin vaikka heti, mutta tietenkin jos haluan päästä niistä läpikin olisi hyvä käydä vähän niitä lukion kursseja. Mutta minun ei siis täydy käydä yhtä ainuttakaan kurssia. Joten enkku jäi pois hop! tosta noin vaan! Ei muuten, mutta ainakin eka kurssi. Ja matikasta aion kysyä, jos voin osallistua opetukseen ihan vaan kuunteluoppilaana. Ja kosk amulla ei sitten ollutkaan enkun tuntia lähdin kotiin.
Kerkesin syömään ja sitten pitikin lähteä äikän tunnille. Siellä väsytti ihan törkeesti. Ei niin, että olis tylsää - se kaikki vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta - olin vaan kamalan väsynyt. Meidän äikän ope on kyllä aika tylsä. Miksei oikeasti ole sellaisia asiaansa intohimoisesti suhtautuvia opettajia kuten vaikka "kuolleiden runoilijoiden seurassa"?

Kotiin päästyäni piristyin niin, että sain kolikkokukkaroita ommeltua. Vaikkakin olin äikän tunnilla tehnyt tälle päivälle to do -listaa, ja laittanut ne vetoketjujen kiinnitykset siihen, niin ompelin ne joka tapauksessa jo eilen.

Tälle päivälle taitaa olla luvassa päivätorkut. Olen taaskin kamalan väsynyt. Ollaan kyllä käyty jo juoksemassa, mutta ei se kyllä yleensä mua nukuta. En tiedä, ehkä se on jotain alkavaa syysväsymystä. Vaikkakin innolla odotan niitä täydellisen ihania, kirpeitä syyspäiviä.

Pakkauksista vielä. Tykkään kovasti vanhoista lääkepakkauksista ja kaikesta vanhasta kemisti- ja  lääkärisälästä. Kerään niitä omaan vessaani (josta olenkin tainnut joskus postata kuvia?), jossa sitä aineistoa alkaa olemaan jo aika paljon. Niin, siis pakkauksiin. Osa keräämistäni on niin vanhoja, ettei siihen aikaan muovia ollut vielä yhtä yltäkylläisesti saatavilla kuin nykyisin. Joten pakkauksetkin poikkesivat nykyisistä muovipuikuloista. Mitäs sanotte näistä herkuista?

Kaikki kierrätyskelpoisia! Toi alumiininen taitaa kyllä olla melkoinen ympäristönturmio, jos se neitsellisestä matskusta tehdään, mutta kierrätykseen sekin kelpaisi. Kaikista hienoin on kyllä ehdottomasti toi aspirin laatikko, se pieni rasia lähtee pikkuisesta lipasta vetämällä ulos. :)

Muistuttaisin vielä parin postauksen takaisita Pinkkis herkuista! Käykää katomassa ja lunastamassa omanne pian, sillä C:ltä loppuu työharjoittelu perjantaina ja sen jälkeen sillä on aikaa laittaa niitä MadeBy:hin ja se tarkoittaa sitä, etten myy niitä enää tätä kautta super edullisin hinnoin! Ja muistuttaisin vielä muistamaan Pinkkiksen kun olette ostamassa lahjoja erityisesti kaikille sellaisille, jotka arvostavat kotimaista käsityötä, kaikkea söpöä, tyttömäistä, suloista, erikoista, hauskaa, värikästä ja ympäristöystävällistä - sillä juuri sitä Pinkkis edustaa ja on pullollaan!  

mies lähti, nyt mäkin kehtaan mennä sängylle lojumaan. Kamala väsy. Ehkä se johtuu tästä painavasta pyyhkeestä mun pään ympärillä. Tekee pään kannattelemisesta niin raskasta...

ZZZZzzzzzzzz