Kutsu! (nukkeihmisille) ja japania.

Hei kaikki nukkeihmiset! Ollaan järkkäämässä Blythe Tapaamista ("miittiä") lauantaina 25.8, klo 14-15 alkaen (aikaa ei ole siis vielä lyöty lukkoon) Hesperian puistossa, Helsingissä. Kaikki asiasta kiinnostuneet ovat lämpimästi tervetulleita. Viimevuotiseen tapaan tarjoilu toimii nyyttäri periaatteella. Voit ottaa mukaasi myös itsellesi tarpeettomia nukketavaroita (nukkeja, vaatteita, miniatyyrejä, jne.), paikalla järjestetään pienimuotoinen kirpputori/swappi.
Toivottavasti mahdollisimman moni pääsis mukaan :)

Tässä kuvia vuoden takaiselta miitiltä :)







Joop. Mulla oli joku muukin asia, mutta unohdin sen samalla kuin eksyin katselemaan muitten kuvia ja sitä kautta nettikauppoja...en ostanut mitään, enkä edes laittanut talteen mitään osotteita myöhäsempää käyttöä varten. Hyvä hyvä! On vielä aika paljon tavaraa matkalla. Toivottavasti tulevat pian! Eilen tuli aivan mahtavia vaatteita. Otan niistä varmaan lähiaikoina kuvia.

Nyt muistin. Sehän on tuolla otsikossakin. Japani. Opiskelusta on tullut hyvin piinallista. Enää ei tunnu mikään menevän päähän sillä panostuksella, jonka olen toistaiseksi ollut valmsi antamaan. Eli täytyy vähän ehkä alkaa opiskelemaan kotonakin. Oikeesti melko tuskastuttavaa, kun ei enää yhtään ymmärrä, mistään mitään. Tuntuu, ettei kirjoitusmerkitkään enää merkitse mitään. Tyhjää vaan. Opettaja on silti ihana.

Tänään aamulla oltiin lenkillä ja mä totesin, että ainakin tällä kertaa kun vähän lisäsin vauhtia, niin unohtui se mielessä vikiseminen ja marmattaminen siitä, miten tylsää tää on, miten haluan suorinta tietä kotiin, miten kotona olis ainakin satakakskyt mielekkäämpää asiaa tehtävänä jne. Kun juoksin vähän lujempaa keskityin juoksemiseen ja hengittämiseen. Ehkä sitä vois kokeilla toistekin. Mua nimittäin ärsyttää suunnattomasti se tylsistyminen.

Postin odottamisesta vielä. Joku sais varmasti hyvät naurut, jos mun aamupäiväisiä postilaatikolla ravaamisia näkis. Yleensä en tietenkään välitä postista tuon taivaallista, mutta nyt viimeisien viikkojen (4-6, kait) aikana, kun on tullut tilailtua paljon kaikennäköistä, niin tietnkin laatikon sisältökin kiinnostaa huomattavasti enemmän. Kesän aikana normijakajalla on tietenkin tuuraaja, joka sekoittaa aikataulun ihan täysin. Joskus posti on tullut jo yhdeksän pintaan, toisinaan vasta puolenpäivän jälkeen. Meidän alueella posti jaetaan autolla, joten jokainen auto, joka vähänkään hiljentää on potentiaalinen nukenvaatteita tai muita aarteita tuova hassuihin vaatteisiin pukeutunut mies. Jos olen yläkerrassa, en voi kuunnella musiikkia ja joudun pitämään kadunpuoleista kkunaa auki, että varmasti kuulen postilaatikon kolahduksen, ja varmuuden vuoksi kaikki muutkin kolahdukset, jos vaikka oman laatikon missasinkin. Keskimäärin käyn laatikolla 5 kertaa. Nyt yritän vähentää, eilen kävin vain kolme. Välillä tekee mieli tarkistaa naapureiden laatikot, että ovatko he saaneet jo postia. mutten kehtaa. Joskus olen miettinyt meneväni kysymään naapureilta, että saanko tarkistaa heidän postilaatikkonsa. Kerran on käynyt niin, että kuulin postiauton tulevan, väijyin sisällä siihen asti että se oli saanut postin jaettua, ryntäsin laatikolle, tyhjensin sen ja menin tyytyväisenä sisälle. N. kymmenen minuutin kuluttua laatikko kolahti uudestaan ja siellä oli taas meille jotain, eli jakajalta oli jäänyt jotain jakamatta ja oli huomannut sen vasta muut lähetykset jaettuaan. Eli minun täytyy tarkistaa postilaatikko vielä postin tultuakin, varmuuden vuoksi.
Hahahahaaa! Rupes naurattamaan kun mietin, että siinäpä vasta aihe luontoelokuvaan :) Lähikuvaan vielä se harmistunut ilme, kun huomaa laatikon olevan tyhjä.

No, tää lähtee nyt. Tänään pitää oikeasti opiskella, tehdä hernaria etukäteen ja lähteä hyvissä ajoin japanin tunnille, sillä matkan varrella on pari hyvää kuvauspaikkaa ja pitää Helunassakin käydä hakemassa siipalle syntymäpäivälahja. Hitsi, pitäis joku kakkukin sille kehittää. Nähtiin aamulla piskuinen siili ja se oli niin suloinen.

Mjau!

Raisa