Ihana nainen kaupassa ja lisää japania! Ja kuvia!

Eilen näin kaupan kassalla naisen, ehkä n. 60 vuotiaan, joka latoi ostoksiaan hihnalle. (mulla on muuten paha tapa kyylätä ihmisten ostoksia ja arvuutella niistä millasta elämää ne ihmiset viettää). Mielenkiinnon herätti pehmeäkantinen rakkausromaani! Voi miten herttaista! Oikeesti ihan tosi sykähdyttävää. En tiedä miksi. Ehkä olen vain outo, mutta mielestäni siinä on jotain hellyttävää on kun aikuinen nainen ostaa tollaisia kirjoja. Tai kirjan. Mä muistelen, että me luettiin niitä ehkä joskus yläasteella. Kaikki meidän luokkalaiset. Ja sitten vaihdeltiin niitä keskenämme, ja kuviteltiin että pojat oikeasti olis sellaisia ja sitten kun ne ei ollutkaan tajuttiin, että meitä oli huijattu. Oikeat pojat haisi pahalle, eikä niillä ollut pienintäkään aikomusta olla meille tytöille millään lailla mieliksi. Pöh! Ja takaisin asiaan, jota ei kyllä juurikaan ole. Siis siihen naiseen. Se osti myös kaksi litraa maitoa, sitä "sinistä", pekonia, jotain muuta lihamättöö ja vadelmakiisseliä. Koska maitoa oli noin paljon ja lihaakin, niin oletettavasti sillä on kotona mies. Ehkä se mies on tuottanut sille pettymyksen ja se pakenee turhauttavaa parisuhdettaan "harlekiinien" (en tiedä kutsutaanko niitä kirjoja enää harlekiineiksi, silloin aikojen alussa kutsuttiin) romanttiseen maailmaan. Tai ehkä se nainen olikin sinkku ja kova karppaamaan? Eikös tommonen kova rasva kuulu karppaamiseen?   Vadelmakiisseli saatto olla joku hairahdus. Entä jos se nainen onkin jotain ihan muuta?  Entä jos sillä onkin joku huikee parikymppinen rakastaja ja se ihan hupii osti sen kirjan, lukeakseen matkalla Roomaan nuorukaisensa kanssa... Ihmisten elämät voi olla niin mielenkiintoisia!

En ennättänyt eilen Helunaan, ei pienintäkään toivetta. Meni koko päivä taas kotona haahuillessa. Koneella kuunnellen japanilaista poppia :) Tilasinkin yhden levyn, kun halvalla sai. Olisin halunnut yhden toisenkin, mutta se olikin ihan kamalan kallis. se saa nyt odottaa. Ehdottomasti haluan muuten musiikkini CD levyinä. Olen sen verran iäkäs, etten ollenkaan ymmärrä soittolistoja ja muita lataushommeleita. Kyllä mä tein myös hernekeiton. Ja siivosin. Lounaaksi söin oman kasvimaan härkäpapuja sillä itsetehdyllä voilla, leipää ja ituja. Mulla menee muuten tosi paljon aikaa ruoanlaittoon. Ja yks asia, minkä olen huomannut aiemminkin, mutta silti pyrin sen kieltämään. Mä olen hidas. Vaikka en mä oikeasti ole, mutta joku hitto siinä on, kun aina kaikkialta mä olen viimeinen lähtijä. Vaikka tallilla, aina yritin tehdä kaiken tosi reippaasti ja tehokkaasti, ja silti olin viimesten joukossa ulkona (mun tunti tais aina olla illan viimenen, joten talleillakaan ei ollut enää meidän lisäksi muita). Ja nyt tuolla japaninkurssilla, mä olen aina viimesenä ulkona. Enkä mä todellakaan jää sinne mitään haahuilemaan. Miten mulla voi repun pakkaamisessa mennä niin paljon pidempään kuin muilla. No, onhan mulla aina siinä vesipulloa, eväsrasiaa ja kaiken maailman irtosälää, mut silti. Mähän olen kahden lapsen äiti joka automaattisesti tarkoittaa sitä, että olen tehokas! Tää on oikeasti semmonen asia, jota on vaikea niellä. Että mä olisin oikeasti hidas...? Höpöhöpö. Mä vaan teen niin paljon.

Lisää japanin tunnista. Eilen palasi itseluottamus! Toissapäiväinen toivottomuus väistyi ja tilalle tuli pieni toivon kipinä. Ehkä tämä tästä, kunhan vaan viitsisin kotona vähän kerrata. Tunnilla on aina semmonen vauhti päällä ja asiaa tulee kerralla niin paljon, että menen aikamoiseen lukkoon. Tänään sanoin spontaanisti ensimmäisen lauseeni! Koohii wa atsui desu. Kahvi on kuumaa :) Mulla on muuten melkoinen japanikuume taas! Mutta ens kesälle on suunnitelmissa se sukuloimisreissu, joten ei ole reissua nousevan auringon maahan ihan lähitulevaisuudessa. Vaikkakin oma pankkitili sillekin reissulle on avattu ;)
Mä yritän tähän väliin laittaa ensimmäisen videoni. siis ei niin, että videon sisältö olis millään lailla minun omaani, mutta en ole siis ikinä täällä jakanut liikkuvaa kuvaa, tässä siis ensimmäinen yritykseni. Kyseessä on Japanilainen poptähti, jonka levyyn minulla ei ole varaa. (hyvä hyvä! siis, että itse tajuan sen). Lataamani video on vain pieni pätkä alkuperäisestä videosta. Ajattelin että parempi näin, ettei teiltä menis mahat sekaisin liiasta makeasta.

Mutta siis aivan mielettömän söpö!!!

Sitten vielä pari kuvaa. Otin kotimatkalla Meristä muutaman kuvan paikassa jota olin katsellut sillä silmällä joka ikinen kerta, kun olin japanin tunnille polkenut. Nyt siis oli nukke ja kamera mukana ihan sitä varten. Ja sitten tein yhden kuva...um...kollaasin? mosaiikin?...joka ei kyllä varmaan näy tarpeeksi hyvin, ellette klikkaa sitä suuremmaksi ja siltikään ei tekstit oikein näy. Yrittäkää. Olen saanut siihen ympättyä vähän arvomaailmaani :)










Tänään vien Hapsimakkaran keskustaan syömään, nimipäivälahjaksi. Käydään myös Tokyokanissa ja Ruohiksessa. Toivottavasti ei muualla. Paitsi et pitäis käydä siellä Helunassa.

Joo, eipä sitten muuta. Täytyy mennä siivoamaan, että voi hyvillä mielin pähkäillä liian ison kimonon arvoitusta. Ai niin, pitää sitä japaniakin opiskella, kun ei ole tänään tuntiakaan.

Mjau!

R