Ei mitään askaa

Vielä kolmas uusi lukija :D Tervetuloa! Nyt kun teitä alkaa olemaan noin paljon, en kehtaa (ainakaan ihan lähiaikoina) jättää kauheita välejä näihin postauksiin :)

Vieläkään en ole keksinyt mitään, mitä arpoa 500. postauksen kunniaksi. Joten se taitaa jäädä.

Nähtiin muuten Nuuksiossa käärme! Joku pieni uiva puikelo. Tosi suloinen :)

Rähmä. Mulla oli kuitenkin jotain asiaa, mutta ihan kyllä totaalisesti unohdin sen kun menin eksymään ensiks Ebayhin katselemaan vanhoja Barbien huonekaluja ja sit jotenkin Flickeriin ja sieltä löydettyäni aivan ihania kuvia aivan ihanista käsintehdyistä nukenvaatteista löysinkin itseni nukenvaatekaupasta ja ajatukset lähti rönsyilemään ja unohdin mitä piti tänne laittaa.

Pari irtonaista juttua säästämisestä ja karsimisesta. Ei pääse seepra raidoistaan, vai miten se sanotaankaan. Mä olen rönsyilevä ihminen, joka ei pysty elämään kovin pitkään tiukan kurinalaisesti ja omien ihanteidensa mukaisesti. En nyt oikein osaa pukea ajatustani sanoiksi. Mutta siis se, kun alkuvuodesta aloin säästämään ja karsimaan ja jotenkin kuvittelin, että mä olisin sitte sellainen vähän askeettinen, ni emmä kait sitte oikeasti ole. Musta ainakin tuntuu, ettei mussa kovinkaan montaa järkevää solua ole. (voiko noin edes sanoa...kaipa ne solut itsessään on aika järkeviä, ehkä se on vaan se miten ne ovat minussa ryhmittyneet...ehkä soluilla ei ole tän asian kanssa mitään tekemistä?) Mutta siis pöhkö mikä pöhkö. Mutta aina välillä, pieninä annoksina ihan fiksu ja uh...jotain. Tasapainottamassa. En pysty menemään keskitietä, mutta kun menee laidasta laitaan, niin keskiarvoksi tulee aika lailla keskitie? Ja olen kuitenkin maksanut suunnitelmani mukaisesti ne ärsyttävät pikkulainat pois, ja pytsynyt jonkin verran lyhentämään myös äidiltä otettua lainaa ja ihan vähän on vielä säästössäkin. Vaikkakin nukke on tullut taas ostettua. Ehkä niitäkin vois pitää sijoituksena...?
Ja hitto, siitä karsimisesta...jatketaan sitä sit joskus myöhemmin. Nyt on haalinta vaihe meneillään. Siis antikarsinta. Odotan innolla, että pääsen ennen Animalian kasvissyöntiryhmän kokousta koluamaan lähistöllä olevia kirppiksiä. Hassua, toinen, kait alkuperäinen nimi sille ryhmälle on Kriittisen kuluttamisen ryhmä...mut varmaan potkitaan sieltä pellolle. Vaikka kyllä mä ihan oikeasti yritän ja olenkin aika kriittinen ja eettinen ostoissani, varsinkin jos ihan keskivertokansalaiseen verrataan. Ehkä kun näin kokee tarpeelliseksi sitä toitottaa sitä ei niin kovin eettinen olekaan. Pöh.

Kerroinko jo, että mun japanin ope on aivan ihana. Se on niin viisas. Ja taitava. Se osaa japania kuin natiivi ja siitä vielä enemmän. Se nimittäin osaa myös sellasta vanhaa japania, jota ei kovin moni japanilaisnenkaan osaa :)
Mut se kerto, että japanilaiset vanhukset eivät oliskaan niin kovin hyväkuntoisia, kuin olen luullut. Tai siis mä olen lukenu/kuullut, että ne olis tosi aktiivisia ja eläis pitkään terveinä. Mut niillä onkin kuulemma tosi paljon osteoporoosia. Miksi? Open mukaan maidon juomisen vähyyden vuoksi, mut mä en kyllä sitä usko. Kun me kuitenkin juodaan sitä ihan kauheesti ja meilläkin sitä on. Ja maidon (olisko ollut proteiinin) sanotaan estävän kalsiumin imeytymistä. Mutta siis miksi japanilaisilla vanhuksilla on heikot luut? Ja miks ne kuitenkin elää niin pitkään? Mikä on totuus?

Mutta hei, mä meen nyt. Mun niin kovasti tekee mieli ommella, Pinkkistä ja nukenvaatteita. En ole juuri lainkaan nyt ton kurssin takia ennättänyt koneelle. Eilenkin piti mennä keskustaan ostamaan ne kirjat ja Ruohikseenkin. Ja koko ajan pitää olla siivoamassa. Onneks voin lahjoa muksuja auttamaan kotihommissa. Eilenkin ne teki vaikka mitä! Kyllähän se tulee mulle aika kalliiksi, mutta saanpahan ainakin vähän ostettua itselleni aikaa.

Myöhemmin kuvia meidän (pimpulan) uudesta hienosta barbien keittiöstä (joka siis Blythe leikeissä). Maalattiin se ja nyt se on kyllä niin makee!

Moikka nyt!

<3 Raisa