Uusi (teille muille varmaan jo vanha) fb on aika kuumottava. Hakeuduin mieheni seuraan, ihan vain saadakseni häneltä Pinkkiksen sivujen um...käyttöoikeudet. En ole vieläkään niitä saanut, mies sanoi kyllä laittaneensa viestiä asian tiimoilta. En tiedä mihin. Ihan oikeesti kaikista näistä verkossa tapahtuvista asioista on tietenkin ihan hirveesti myös hyötyä (enhän olisi edes miestäni löytänyt ilman internetiä!) mutta on ne myös kyllä kiusallisen komplikkaita! Kaikki se: mä laitoin sulle viestiä-emmä oo saanut-no mihin se meni-sivustoa päivitetään, yritä hetken kuluttua uudestaan-sata ja miljoona uutta viestiä-kauheesti sitä, kauheesti tätä...you know.
Eilen en siis ennättänyt yläkertaan ollenkaan, illalla kävin muistaakseni suukottamassa lapset, siinä kaikki. Iltapäivällä yhden aikoihin havahduin koneelta, ei helvetti! Koko aamu mennyt siinä ja vielä pitäisi leipoa ja syödäkin ja japanista oli läksyä ja voi hitto! Leivoin Chrisille vielä tiramisu pikkukakkuset, kun se kerta sellaiset halusi. Meillä ei tietenkään ollut kahvilikööriä, enkä osaa kahviakaan tehdä, joten kostutin vaniljapikkarit tosi tujulla pikakahvijauheesta tehdyllä litkulla. Maistoin sitä ja se oli aivan karseeta. Kaikesta huolimatta olivat kuulemma oikein hyviä. Tein muutaman ihan perus pikkukakkusen mulle ja lapsille, tuorejuustokuorrutteella. Söin yhden pienen ennen japanin tunnille lähtöä ja se oli jotenkin tosi ällöä. Pelkkää vaniljaa (vaikkakin oli aromin sijaan käyttänyt vastajauhettua vaniljatankoa ja se oli kyllä todella aromikasta!) ja sellasta tuhtia makeutta. Plääh.
Kotiin palattuani Chris teki mulle omaa herkkuruokaansa, en muista mitä se oli nimelttään, jotain amerikkalaista "roskaruokaa". Hyvää oli kyllä, ja jälkkäriksi söin yhden ison, tai siis normikokoisen pikkukakkusen, tällä kertaa päälle oli ripoteltu kaakaojauhetta ja kanelia - se olikin paljon parempi niin :)
Oikeesti, siinä mun koko eilinen päivä. Koneella aivan liikaa, mutta hoidin aika paljon asioita. Kait.
Hops! Jotenkin unohdin, että mulla oli täällä tää postaus vielä auki. Olin jo lähdössä koneelta kun tajusin. Hups!
Japanin tunti oli taas kamalan vaikea, mutta kovasta takeltelusta huolimatta luen tekstiä hirakanoilla. Mun pari, joka on lukion ekalla ja varmasti paljon teräväpäisempi kuin minä lukee niitä kuin vettä vaan ja korjailee mun mokia (siis ehdottomasti hyvä että korjaa!), sanoi että joo, hän on niitä merkkejä etukäteen harjoitellut ja on kiinnostunut mangasta ja animesta, joten sitä kautta "saa apua" japanin opiskeluunsa. No entä sitten minä!? Olen jo yhden alkeiskurssin käynyt, kertaalleen merkitkin jo osannut (vaikken kyllä näin hyvin kuin nyt, silloin osasin ne enemmänkin listamuodossa ulkoa), fanitan lähestulkoon kaikkea japanilaista, ja silti sen oppiminen on niiiin vaikeaa ja ihan helpoimmat ja tutuimmatkin sanat kuulostavat vierailta...Ihan aikuisten oikeesti pitäis panostaa myös kotiopiskeluun, mutta kun en millään malttais. Enkä oikein edes tiedä mistä aloittaisi. On niin paljon kirittävää. No, tällä viikolla kurssikin loppuu, ehkä sen jälkeen pystyy paremmin, omassa rauhassa. Samalla kun alan pänttäämään kemiaa (jota en myöskään ymmärrä) ja biologiaa, jota odotan toistaiseksi innolla. Olen muutamia lukion kirjoja ostanut, yksi on ollut vessassa jo kuukauden, odottamassa että alkaisin siihen tutustumaan...olen sen kyllä kerran tai kahdesti avannut...Jostain pitäis kyllä saada itsekuria tohon opiskeluun. Mutta mistä?? Kunpa vaan en olis näin laiska, tai mukavuudenhaluinen. Sitä kai se on.
Mutta nyt menen! Heippa! Kunhan saan Pinkkiksen fb sivujen käyttöoikeudet niin laitan tänne taas linkkiä, jotta entistä useampi teistä voi käydä tykkäämässä ja sitä kautta innostaa mua päivittämään niitäkin sivuja ja vähän eloa tähän melko staattiseen pinkkispuuhaan. Eikö vaan.
Moikka!
<3 br="br" raisa="raisa">
Tässähän tulee oikein nälkä, tosi nättejä pikkukakkusia! <3
VastaaPoista:) Kiitos!
Poista<3 Raisa