Keräilystä ja jostain

Hitto, äsken kirjoittaessani vastausta eiliseen kommenttiin sain jonkun idean josta postata, mut sit kävin katsomassa kuvia pupuista ja unohdin sen asian. Ja vaikka kävin lukemassa vastaukseni uudelleen, ei siltikään tule mieleeni mitä ajoin takaa. Siis varmasti liittyi nukkeihin, harrastukseeni joka jälleen lähtenyt lapasista. Mutta eikö se ole ulkopuolisesta aika hassua? Ja niin kauan kun hoidan velvollisuuteni eikö se ole aivan se ja sama mitä rahoillani teen? Lapsilla riittää puhtaita, ehjiä vaatteita, ei niin että aina niiden jotain uutta halutessa jotain ostaisin, vaan ennen kaikkea tarpeeseen. Saavat viikkorahaa, terveellistä ja täysipainoista ruokaa, kirjoja ja leluja, koirilla, pupuilla, linnuilla ja oravilla ruokaa, laskut maksettuna - ja kun en kerta itselleni mitään muuta osta, niin enkä sitten saisi vähän hullutella ja ostaa leluja. Eikä tätäkään ikuisuuksia kestä, saa nähdä mikä on seuraava kiivaan keräilyn kohteeni! Jospa mä nyt vaan luopuisin tästä selittelystä ja antaisin teidän ajatella näistä jutuista ihan niin kuin itse haluatte. Sovitaanko niin?

Ärsyttää, kun postin kulku on niin älyttömän hidasta joulukuussa. Odottelen paketteja (joululahjoja, koruaineksia ja nukkeaarteita) ja C:kin odottelee omia tilaamiaan ja niissä vaan kestää ja kestää! Yhdestä tilauksesta laitoin sähköpostia, kun ei ollut mitään kuulunut ja sieltä tulikin tieto, että paketti on noudettavissa heti, olivat vaan unohtaneet ilmoittaa lähtyksestä minulle...grrr! Välillä ärsyttää kun vegaanina pitää olla lojaali vegaanisille yrityksille ja sit kun niitä yrityksiä on niin vähän, ettei oikein voi "jaloillaankaan äänestää" ja sit vaan on jumissa vähän niin ja näin toimivissa paikoissa. Tähän sanottava, että yks mikä on toiminut ainakin minulla täydellisesti aina, on helunanetti! Vaikkakin kyllä enimmäkseen käyn paikan päällä, enkä ole kuin kerran tai kaksi tilannut netistä jotain.

Vielä vähän vikistävää ja sit toivottavasti keksin jotain hauskempaa. Kemia! Ette voi uskoa kuinka solmussa olen taas opiskelujeni kanssa! Ihan kamalaa!!! Reaktioyhtälöt, niiden kirjoittaminen ja tasapainoittaminen ja määrien laskeminen. Ja oikeesti ne on ihan helppoja, niissä vaan pitää olla tarkka, huolellinen ja semmonen kirjanpitäjä. Enkä minä ole niistä yhtikäs mitään! Opiskelu/lukeminenkin tapahtuu numeroita seuraamalla. Siis kappaleessa on varmaan enemmän numeroita kuin kirjaimia ja miten sellaista pystyy lukemaan? Sen takia ei matikan etäkurssikaan toiminut, kun en päässyt ekaa lukua pidemmälle- ei vaan pysty lukemaan numeroita, tai numeroihin liityvää tekstiä. Ja nyt olis PAKKO. Luen samanaikaisesti kemian kertaus/syvennys -kirjaa ja sielläkin on sattumalta just siinä kohdassa jos nyt olen niin atomimassoja ja ainemääriä. En vaan kykene! Tietenkin ensimmäinen askel olis se, että muuttais vähän tota asennetta! Totta hitossa kykenen! Ja hyvin kykenenkin. Ehkä kaiken nukkevoivottelun sijaan voiskin piirrellä niitä numeroita paperille.

Koko tämä opiskelutouhu on oikeasti vähän virkistänyt meikäläisen aivoja. Tunnen itseni paljon skarpimmaksi. Nyt kun opiskelen historiaa ja sitä yht.kuntaoppiakin, niin nyt olis hyvä hetki pelata Trivial Pursuitia :) Äkkiä, ennen kuin kaikki unohtuu! Oikeasti mä olen edelleen hyvin sivistymätön ja ihan yhtä pahvi kuin aina ennenkin :( Mutta ehkä luottamusta omiin tietoihin on vähän enemmän. Hassu juttu, itseluottamuksella on iso osa niin monessa taitoa vaativassa harrasteessa. Oikeesti, silloin kun vielä ratsasti, niinä aikoina kuin luotin omiin kykyihini ratsastin sata kertaa paremmin kuin silloin kun jännitin/pelkäsin, vaikka taidot oli aivan samat. Hassua. (mun on ihan pakko leijua yhdestä tyhmästä nippelitiedosta. Ekalla bilsan tunnilla käsiteltiin ihmisten leviämistä afrikasta muualle maailmaan ja sitä, miten pohjoisempaan päästessä ihmisen värin oli muututtava. Miksi? Mä arvelin tietäväni ainakin yhden selityksen sille - siis ihan omaa päättelyä, mutten uskaltanut sanoa sitä ääneen, kun se oli ikään kuin oma keksintö. Ja se mun juttu oli oikein. Ihmisen värin oli vaalennuttava D-vitamiinin tähden. Ja mä tiesin sen! Koska olen lukenut, että tummaihosten D-vitamiinin saanti pohjoisilla leveysasteilla on aivan liian vähäistä, siis ainakaan ne ei saa sitä tarpeeksi auringosta.)

Nukeista. Te, jotka seuraatte säännöllisesti blogiani, olete ehkä huomanneet minun puhuvan "graalin maljasta" tai "pyhästä graalista". Nukkemaailmassa tätä termiä käytetään kuvaamaan sitä unelmien tyttöä, josta pitkään haaveillaan, joka on harvinainen/kallis/hankalasti saatavissa/tms. Mulla on ollut sellaisia unelmien tyttöjä aika montakin, MUG (margo, se kiharahiuksinen) oli ensimmäinen todellinen graalin maljani, jonka loppuvuodesta sitten itselleni hankinkin. Siitä jotenkin havahduin siihen, että niitä unelmien tyttöjä voi oikeasti saavuttaakin, joten aloin metsästämään muita aiemmin haaveilemiani tyttöjä.  Ehkä ihan ensimmäisiä unelmatyttöjäni on ollut PDAm, Prima Dolly Amaryllis, yksi harvoista (ainoa?) vihreätukkaisista tytöistä. Ja minä löysin mielestäni todella hyvän "tarjouksen" juuri tästä tytöstä! Nyt Amaryllis on matkalla uuteen pohjoiseen kotiinsa. Onneksi sillä on noin vaalea iho, ettei tule ongelmia D-vitamiinin kanssa ;) Näillä nukeilla on muutamia (4-5?) erilaisia kasvotyylejä/muotteja, minun nukeikseni enimmäkseen on hakeutunut tosi söpöillä kasvoilla varustettuja tyttöjä, mutta kesällä ostin ensimmäisen SBL-tyttöni, jolla onkin vähän tommoinen hmm...jollain tapaa kiltin kujeileva ilme ja nyt olen melko koukussa just näihin tyttöihin, ja melkeinpä kaikki, varsinkin ajatuksella, eikä vaan ekstempore hankitut  uudet tytöt on just tätä tyyliä. On se vaan niin kaunis. Ajattelin, että sen nimeksi tulis Kat.       
Tämä oli siis se iloinen asia. Mun tilaamallani tytöllä ei tule omia vaatteita mukana, mutte en sure sitä juurikaan. Noi sen hiukset! Ja sit silmien väri, varsinkin just toi joka näissä kuvissakin sillä on. Lisäksi on tavalliset sininen, vihreä ja oranssi, mutta erikoista niissä on se, että sininen ja vihreä, jotka perinteisesti ovat ne värit, jotka katsovat sivulle, ovatkin nyt ne eteenpäin katsovat.

Eilen käytiin vihdoin ja viimein hakemassa tehosekoittimeen lasikannu rikkimenneen tilalle! Ja sit ei saatukaan sitä terää sinne sisälle. Soiettiin liikkeeseen, josta se kannukin haettiin ja sieltä neuvottiin miten sen saa laitettua paikoilleen. Minä en osaa ottaa ohjeita vastaan puhelimitse, tai siis kuuloon perustuvia ohjeita. En vaan osaa. En ajo-ohjeita enkä mitään muutakaan. En osaa. Enkä siis ottanut nytkään, kun se kertoi mihin suuntaan piti vääntää pohjassa olevaa siipijuttua. Ja nyt se teräsysteemi on rikki. Kun väännettiin väärään suuntaan. Että silleen. Nyt täytyy sitten hankkia uudet terät. Sauvasekoitin, joka ollaan jo kertaalleen vaihdettu uuteen takuuajan puitteissa, on ihan syvältä. Se ei varmasti kestä enää kovin pitkään, ennen kuin siitäkin moottori menee, eikä kyllä yhtään huvittais palauttaa sitäkin.

Lasikannunhakumatkalla käytiin myös Pasilan kirjastossa - pojat! Kyllä siellä on paljon kirjoja!! Paljon luettavaa kassissa suunnattiin sitten vielä Veganissimoon syömään. En muista ruoan nimeä, mutta maukasta kikhernehöttöä se oli. Tosi hyvää! Meillä oli tietenkin ruokalukemista mukana ja luettiin sitten syödessämme ja se nauratti Animalian porukoita, jotka myöskin olivat Veganissimossa syömässä :)

Ei sitten muuta, nyt on mentävä kun on bilsan läksyt ja kemiasta niitä reaktioita! Ja ehkä myös tuore Modern Family!

Joulukortit jäi lähettämättä, mutta keksin eilen illalla, että tehdään niin kuin kaikki vastuulliset yrityksetkin tekee, eli lahjoitetaankin kortteihin aiotut rahat hyväntekeväisyyteen, joten ostin 10 kpl hedelmäisiä jääkuutioita Aasian karhuille *sydän* ja lähetin s.postilla terveiset ystäville. Kaikkien s.postiosoitetta mulla ei ollut, mutta karhut saivat herkkunsa joka tapauksessa :)

Jotta sellaista! Harrastaako/kerääkö kukaan lukijoista mitään "hupsua" (leluja, pörröisiä asioita, irtonukkaa tms.)?  Musta olis tosi kiva kuulla muistakin aikuisista, jotka ovat välillä vähän vähemmän järkeviä!!

xoxo,