Jouluahistus

 

Oi joi. En tiedä johtuuko joulusta (oikeasti tiedän ettei johdu, vaan samperi soikoon nukeista ja siitä kun jollain viiraa niin kovasti päässä) vai mistä, mutta ahistaa. Ei siis ahdista, joka olisi paljon ahdistavampaa kuin ahistaminen, vaan just ahistaa silleen vähän. Ja siihen kuitenkin liittyy pienoista odotusta ja odotustahan aina pitää sisällään myös innostuneisuutta, eikö?

Voi voi. Tää olis niin paljon hauskempaa, jos en kokis että muut (tai siis jotkut) tuomitsevat "hömpsötykseni". En kestä tuomituksi tulemisen kuumottavaa tunnetta. Haluaisin päräyttää nukke-energiani täysin valloilleen, huolimatta siitä mitä muut ajattelee, mutta en voi. Ja tiedän itsekin, että hyvä näin. Ehkä se on just se joka pitää tätä touhua edes suht koht kasassa? Eikä tässäkään postauksessa ole pelkästään nukeista kyse, vaan ennen kaikkea (ehkä) vinksahtaneisuudestani. Olen joskus haaveillut sinkkuudesta, ihan vaan jotta vois ottaa kolmannen koiran ja lisää pupuja. Koska mies kieltää minulta kaiken hauskan. (ja taas siellä tuomitaan. Oletko oikeasti itse todella niin kamalan järkevä kaikissa asioissa? Jos vastasit kyllä, niin otan osaa. Taidat olla aika mälsä tyyppi) Olenkohan se oikeasti kuitenkin minä, joka tuomitsee kaikista eniten? Mitä se muita kiinnostaa. Mutta itseäni kyllä.

Eilen eksyin tilaamaan kankaita! Ekaa (?) kertaa tänä vuonna!! Mutta löysin sellaisen aarteen, joka antoi tarkoituksen sille eksymiselle. Ostin viime vuonna Japanista mielettömän hienoja eläintarroja ja nyt ne ovat tehneet niistä tarroista myös kangasta!! Sitä ennen oli koriin tarttunut paljon muita hauskoja kankaita (mm. Blythe -kuvioista, retroa ja super söpöä!), mutta nämä eläimet todella olivat se sokeri pohjalla.

Eikö olekkin hienoa?! Kohta esiin putkahtelee tästä ommeltuja pussukoita :) Ainakin mulla menee pian meikkipussi vaihtoon ;)

Nyt olen enemmän kuin valmis laittamaan luottokortin jälleen lepäämään, vaikka talvilevolle. Näin on helppo sanoa, sillä kiikarini ovat suunnattu asiaan/asioihin, jotka maksetaan oikealla rahalla, ei kortilla. Mutta ei tästä sen enempää, riittää että itse tuomitsen itseni, ei teidän tarvitse siihen ryhtyä. Onneksi mull aon lapsille niin saamarin hienot lahjat tiedossa, ettei tarvii tuntea huonoa omaatuntoa, C:lle menin sitten vielä tilaamaan jotain ekstraa.

Eilen ompelin joulusukat, joita en viime vuonna saanut aikaiseksi. Ei onnistunut järin hyvin. Ainakaan kaksi ensimmäistä. Mutta ajavat asiansa. C on sitä mieltä, että lahjat (siis ne pikkulahjat, sukat, karkit jne.) laitetaan sukkiin vasta jouluaattona, ja mä taas sitä mieltä, et nyt heti, jotta voi arvuutella mitä siellä on. Mutta toisaalta, ei ole minun toiseen lapseeni luottaminen - en halua ottaa sitä riskiä, että se pilais koko jutun penkomalla sukkansa sisällön etukäteen. Ompelin myös muutaman kuolapupun. Olen tehnyt niistä vähän erilaisia, tai siis kun nyt on käytössä paksumpaa froteeta, niin tein niistä vain yksi kerroksisia, muuten olis tullut aivan liian paksuja. Myin muuten paljon Napero -pupuja myyjäisissä :) Eilen myös aloin työstämään uutta Pinkkis -pupua!!! Leikkasin kaavat ja kankaankin. Ja sommittelin mahaa ja naamaa silmineen paikoilleen. Seuraavaksi olis vuorossa ompelua. Mutta tänään täytyy opiskella. Ehkä ompelen huomenna, tai jotain.

Eilen oli kaksi bilsan tuntia, tai siis yhteensä neljä. Mulla siis kaksi bilsan kurssia tässä jaksossa. Ekalla kurssilla meitä oli vain kolme, vähän pelkäsin että koko kurssi perutaan. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt. Ja sit vielä ykköskurssilta, joka pidettiin kolmosen jälkeen tuli ainkain neljä oppislasta lisää. Ykköskurssilla oli tosi kuumottavaa. Käsiteltiin aika simppeleitä asioita ja kukaan ei taaskaan vastannut yhtään mihinkään. Paitsi minä. Koko ajan. Hävetti ihan. Ja taas opettaja alkoi sitten katseellaan hakemaan minulta vastauksia. Ja minä odotan, että voisko joku muukin nyt vastata edes johonkin kysymykseen. Ja kyllähän lopputunnista sitten muutkin uskaltautuivat suutansa avaamaan. Ihan samalla tavoin kävi bilsan viime kurssissakin. Alkuun kukaan muu kuin minä ei vastannut, ja lopulta aktiivisia vastaajia oli ainakin kolme.

Tänään taas vuorossa hissaa ja yht.kuntaoppia. Ja niitä mun pitäis nyt vähän opiskella. Samoin kuin kemiaa, eilen se jäi väliin ja haluan oikeasti palauttaa tehtäväni ajoissa.

Sain aamulla, tai illalla, mutta luin aamulla aivan ihanan viestin viimeisimmältä Pinkkis -asiakkaalta! Tässä siitä osa: "Kiitokset ihan käsittämättömän ihanasta paketista, jossa hieno uusi
sormukseni oli! Ilahdutti tosi paljon, kun availin kääröä ja siinä oli
kaikenlaista pipopäisistä krokotiileistä vaaleanpunaisiin puudeleihin." Hiukanko tuntui hyvältä!!! Muitakin kehuja oli, mutta nautin niistä itsekseni :) Paketoinnista halusin mainita, kun olen siihen viime aikoina niin kovasti tykästynyt, ja on niin ihanaa kun joku huomaa ja arvostaa tuotoksiani :) Tilatkaa, niin tiedätte mistä puhutaan ;)

Mutta nyt antiikin aikaan!

Kaikki sankoin joukoin nyt viikonloppuna Postitalolle! Vaikkakin banneri on noin väritön ja epäkiinnostava on paikalla varmasti paljon väriä ja kiinnostavia asioita - sillä onhan siellä ainakin Pinkkis!!!

xoxo,


Ai niin! Tohon otsikkoon vielä. Kyllä on vähän jouluista ahistustakin. Kun ei ole aikaa (hahhahahhaaa! työttömällä ei muka olis aikaa!!!!) laittaa joulukoristeita, enkä ole ihan varma, että haluaisinko niitä edes laittaa. Eikä olla pipareitakaan tehty ja aika loppuu kesken.