Aktivismista ja täydellisestä ponchosta

Ostin törsäysreissultani Ruohonjuuresta ramen nuudeleita, syön nyt niitä, mutta perinteinen kuumaa vettä päälle ja parin minuutin odotus ei kypsentänytkään niitä ja nyt ne on sitten vähän turhaninkin al dente. Pöh ja pah! Onneks mun babyporkkanat on makoisia. Uusi työkaveri tarjos mulle aamiaiseksi puolikkaan sen kana-lihamöykkytortillasta. Ei kelvannut. : /

Perjantaina menin töistä (myöhässä, vaan ei oma vika, ehkä. En vaan kehdannut sanoa ylemmälleni, että täytyy mennä.) keskustaan. Ei satanut! Pupuasu päälle ja rahaa kerjäämään :) Todella yllättävää oli huomata, että olettamani kohdeyleisö, nuoret naiset (teinit ja sellaset parikymppiset) eivät olleet yhtään kiinnostuneita. Tai itseasiassa olivat, siihen tuli ties kuinka monta kikattelevaa liian meikattua tyttörypästä ottamaan valokuvia. Eivätkä tehneet lahjotusta :( Tää oli oikeasti vähän pettymys. Koska niissähän meidän tulevaisuus on, no joo, niinhän se on, mutta siis noi nuoret jatkaa myös eläinsuojelutyötä ja niistä mitä minä "tapasin" ei ole muuhun kuin Paris Hiltonin fanittamiseen ja tekoripsien vertailuun. Oli siellä oikeesti ihan mukaviakin nuoria, joitain jotka jäivät meidän feissarinkin kanssa juttelemaan ja lahjoiuksiakin tekivät, mutta jotenkin noista kännykkäkameralla kuvaavista hilpeistä "kuorista" jäi sellanen paha maku. Emmä tiedä. Mulla taitaa tässä omassa aktivismissa olla meneillään joku vaihe. Pari tuntia kilistelin sitä lipasta, niin että lopulta mulle alko tuleen hartia kipeeksi. Kyllähän se alko pikkuhiljaa saamaan sisältöäkin niin, että oli painava pidellä :)

Kävin sen jälkeen Kampissa syömässä sushia (miksi ihmeessä sushi on täällä niin kallista??), Arnoldsilta hakemassa kookos-donitsit ja ruohiksessa ostamassa lisää kaikkea kivaa pukin konttiin...
Ja taas pyörä junaan ja junalla kotiin...on oikeesti tosi ihanaa ajaa rautatientorilla pyörällä. Vaikkei sais. Mut se vaan on niin hauskaa :)

Lauantaina käytiin Chrisin kanssa kirppiksellä, läheisellä jeesus -sellaisella. Se on kyllä kans niin ylihinnoilteltu paikka. Jostain hiton nenäliinasta euro, pienestä tyynyliinasta euro...ärsyttävää. Mutta löysin sieltä niin hienon ponchon ettei oel tosikaan!! Ja jsut kun olin ottamassa siitä teille kuvaa, loppu kamerasta akku, niin etten saanut ladattua koneelle niitä kuvia, joita olin jo ottanut :(

Myöhemmin kävin lasten kanssa Jumbossa. Annoin molemmille 20 euroo, että voivat ostaa toisilleen ja mulle ja Chrisille joululahjat. Mä taisin jäädä aika vähille lahjoille, kun ostivat toisilleen niin kalliit :)

Syötiin spaghettia, tomaattikastiketta ja niitä tuhottoman hyviä/kalliita soijapyöryköitä. Sunnuntaina päivällä syötiin peruna-lanttuvelliä, oli tosi hyvää. Laitoin lanttua, koska ostin joskus aikapäivää sitten sitä kolme kiloa ja totesin, että jos sitä ei pian syödä se suuttuu ja kasvattaa itselleen jalat. Su iltana syötiin keitettyä perunaa ja nakkikastiketta, jossa oli kaksi pakettia pikkupojan nakkeja. Ei ainakaan loppunut nakit kesken!

Sunnuntaina omepelin, koska olin onnistunut välttelemään sitä aiemmin niin hyvin. Mulla oli jotain yksittäisiä tilauksia, jotka piti saada kuntoon. Ne on nyt hoidettu. Sunnuntaina alkuillasta aloin tekemään leipää jouluksi, samalla lapset teki papudippiä Pinjan tämänpäiväisiin pikkujouluhin. Unohdin sen leivät, niin että joskus kymmenen jälkeen kun laskeuduin vuoreltani, totesin, että se hemmetin leipä piää vielä paistaa! Ja sehän paistuu kaksi tuntia.  Ei auttanut muu kuin laittaa herätyskello herättämään. Sain leivät sitten yöllä uunista, menin takaisin nukkumaan ja sitten herättääkin Risto, joka halus ulos. Sillä oli kova kakkahätä. Aamulla en sitte meinannutkaan päästä ylös sängystä, nukuin ihan liian pitkään, menin töihin myöhässä ja pitää uitenkin lähteä ajoissa, jotta kerkiän sinne pikkujouluihin. Lapset ovat pitäneet hikipajaa Tehtaan lattialla, tehdessään joululahjoja. Niitäkin pitäis vielä postittaa. Hitto, ja joululahjatkin pitää paketoida. Ja sit tajusin tänään,e ttä jouluaatto onkin siirretty perjantailta lauantaille. Oikeesti, olen koko ajan luullut, että perjantaina on jouluaatto. Ja lapsetkin laskee nyt päiviä jouluun ihan väärin, kun niiden äiti on aina niin pihalla.

Askartelin hassun koristeen kirppikseltä ostamastani aivan hirvittävästä enkelistä. Ottaisin kuvia, jos muistaisin mihin laitoin yöllä sen kameran akun, joka oli latautunut täyteen...uskomatonta touhua. Mua itseänikin välillä ärysttää ihan superisti olla mä. Mut uskokaa pois, mä kuitenkin olen yllättävän järjestelmällinen. ainakin joskus joissain asioissa!

Hirvee kiire töissä. Moi!

♥ Raisa