Ei otsikkoa tällä kertaa

Huomenta!
Eilen kävin uimahallilla lämpimässä (oikeesti tosi kuumassa) suihkussa ja saunassa. Saunassa suljin silmäni ja tein mielessäni sellasen um...mielikuvajutun: kuvittelin että on viikonloppu ja mä lataudun kunnolla. En tiedä auttoiko se vai sitten normaalit yöunet ja sitä edeltänyt pikkutouhuilu kotona, mutta joka tapauksessa mulla on tänään jo paljon parempi ja reippaampi olo.
Olin ihan älyttömän myöhään kotona. Lähdin ihan älyttömän myöhään töistä, sitte siellä hallilla meni aikaa ja sit vielä mun piti hakea kaksi postipakettia. Olin saanut niistä ne laput jo torstaina, mutten ollut ennättänyt/jaksanut niitä aiemmin hakea, kun ajattelin niiden olevan vaan tilaamiani (viime kuussa!) joululahjoja muille. Eilen vielä ennen kotiinmenoa ne hain. Siellä olikin kaksi isoa pahvilaatikollista lahjoja jenkeistä. Ja mä olin pyörällä. Mä en saanut niitä laatikoita raahattua edes sieltä postista ulos, saati sitten vietyä kotiin asti. Jouduin soittamaan Chrisin hakemaan ne. Ja näissä paketeissa oli sitten ne ketjut, joita olisin todellakin kipeästi tarvinnut myyjäisissä. Hmph!
Joyce, amerikkalainen anoppini oli vähän villiintynyt meidän lahjojen ostamisen kanssa...



Toi on jotenkin niin hassua. Niiltä on nyt tullut yhteensä kolme laatikkoa, yhdenkin laatikon postimaksut oli enemmän arvoset (rahassa) kuin mitä meiltä lähtee niille...pelkästään niiden lahjat on määrällisesti enemmän kuin mitä meillä normaalisti oli...Onneksi ne on kuitenkin hyvin tietoisia siitä, mistä me tykätään ja mitä me tarvitaan. Ettei tule turhia juttuja.
Mitä lahjoihin tulee, mun äiti on tosi outo. En sais puhua pahaa äidistäni, varsinkin kuin tiedän, että myös hänen tuttujaan lukee välillä blogiani. No, ei tää silleen pahaa ole. Se kysyy hyvissä ajoin tarvitaanko sitä tai tätä ja mä sanon, ettei tarvita, eikä haluta. Ja sit paketista löytyy just se, ja vielä usein ihan jotain kamalaa laatua. Synteettisiä pussilakanoita! Oikeesti mun äiti on todella ihana. Ettäs tiiätte!

Illalla sain laitettua myyjäisten jäljiltä pussukat ja muut paikoilleen. Ekaa kertaa ikinä! Aina aiemmin mulla on kaikki vaan ollut sullottuna mihin sattuu, nyt ne on kauniisti esillä, ja valmiina lähtöön. Myös muut myyjäisissä tarvitsemani jutut on siinä hollilla. Jotain korujakin liimailin. (täällä toimistossa haisee pahalle, kun mun likomärät vaatteni on patterilla kuivumassa. Mun pikkareista lähtien. Nyt ne on kyllä jo kuivat ja jalassa, kuin myös sukat.)

Myöhään illalla (me siis syötiin päiväruokakin vasta joskus kahdeksan jälkeen) latasin vielä kuvat koneelle. Tajusin, etten ottanut Ofeliasta muita kuvia, kuin Idan muotinäytöksestä. Raahasin kuitenkin kamerani molempina päivinä paikalle...





Oli kyllä hieno näytös! Vaikkakin väärä musiikki noin iloisiin vaatteisiin :)
Nyt jaksan jotain myyjäisistäkin kertoa. Lauantaina mulla oli siis Pinja mukana, mentiin junalla! En halunnut stressata keskustassa parkkipaikan etsimisen kanssa, varsinkin kuin olin niin paljon myöhässä. Juna-asemalla odotti äiti, joka tuli Pinjaa hakemaan sinne ooppera-balettiin (joka keskeytettiin lavasteiden hajoamisen takia!). Yhdessä mentiin taksilla, koska satoi eikä huvittanut raahata matkalaukkuja täynnä aarteita sinne Gloriaan. Kuskia varmaan ketutti menettää paikkansa ekana siinä jonossa noin lyhyen matkan, joten hän ajoi hyvin epätaksimaisesti, eli hyvin hyvin hiljaa...

Äkkiä pöytä pystyyn. Siinä kohtaa alko ehkä hermostuttamaan ja mua ärsytti kauheesti kaikki. Hassu juttu kävi ennen kuin löysin oman paikkani: etsiskelin Ofelian ihastuttavia järjestäjättäriä kysyäkseni neuvoa, toisen heistä bongasin ja menin koputtamaan olkapäälle. Hän kääntyi, eikä enää ollutkaan se Ofeliatar, jonka tiesin, vaan hänen siskonsa tms. Olin kovin häkeltynyt. Kysyin kuitenkin onko hän toinen järjestäjistä ja kyllä hän sitten kuitenkin oli! Mutta ilman meikkiä! Ihan hassua!

Ofeliassa riitti porukkaa ja paikkani oli kovin keskeinen. Jotenkin kuitenkin jäi viime vuodelta vaisummaksi. En tiedä miksi. Ehkä mä vaan olin liian väsynyt. Näin joitakin tuttuja. Tilasin viereisen pöydän Essin Maailmasta (kannattaa käydä katsomassa Essin häkellyttävän hienot massa- ja kipsiherkut! Erityisesti kaikki lolita-tyylistä tykkäävät! Todellaa taidokkaita ja kekseliäitä, pastellisävyisiä juttuja!) pinkin poni-muistilappunipsutimen. Että sitten kun hän jostain tarkoitukseen sopivan ponin löytää. Myynnissä oli yksi mistä tykkäsin, mutta se oli lila ja liian hennon värinen). Mä en päässyt juurikaan kiertelemään, kun olin yksin. Se harmitti, mutta toisaalta ihan hyvä, säästyipä ainakin rahat :) Planet Idalta ostin Pinjan parhaalle kaverille (nyt muistan nimenkin!) kaulakaverin.

Pöytäni ääreent uli myös joitakin blogini lukijoita! Se oli tosi jännää! Ja mua alkoi tietenkin ujostuttaa ja mietin mitä kaikkea hölmöä olenkaan tänne kirjoittanut itsestäni. Juttelin veganismista ja kasvissyönnistä. Se oli ihanaa. Ja taaskaan mä en keksinyt mitään fiksua sanottavaa niille asiakkaille, jotka pöydän ääreen tulivat. Ihan joillekin harvoille jotain uskaltauduin sanomaan. Paljon oli sellaisia potentiaalisia asiakkaita, jotka sovittelivat sormuksia, kävivät kukkaroita läpi, aukoivat niitä - jos olisin osannut sillä hetkellä jotain "tarttuvaa" sanoa, olisin varmasti saanut paljon enemmän kauppoja aikaiseksi. Toisaalta, jos se ei tunnut "omalta" niin antaa olla. Hyvin Pinkkiksellä meni ilman, että tulin ulos kuorestani :)

Sunnuntaina tulin taas junalla kotiin, Chris haki asemalta.

Mulla on sellanen sienimäinen olo. En jaksa sitä sen enempää selittää. Nyt tarttis hyviä vaikutteita.
Olen saanut ihan supersekaisin olleita asioitani vähän järjestykseen. Siis ei mitään vakavasti sekaisin ollut, mutta kaikki sähköpostit roikkunut ja tuntunut siltä, että koko ajan jonnekin jotain "velkaa".

Tänään vielä toimeeton päivä, siis kun pääsee kotiin. Ihanaa. Mitäköhän saan aikaiseksi? Sunnuntaina Ofeliassa innostuin kirjottamaan hassuja runoja yhteen ilmassa leijuvaan projektiin. Katsotaan mitä siitä tulee.

Söin tänään neljä suklaata joulukalenterista, kun olin unohtanut aukoa luukkuja.

Joululaulattaa.

Mjau.

♥ R