Terveisiä täältä!

Hei vaan kaikille. Olen todennut, että blogin aktiivinen päivittäminen ei sovinykyiseen elämääni laisinkaan. Yksinkertaisesti en vaan viitsi avata konetta. Oikeesti, en ole ollut koneella kuin kerran (?) viikon aikana. Piti maksaa laskuja. Visassa muuten n. 40 euroa maksettavaa - aika hienosti hoidettu!
Paineeton loma sopii minulle ihan mahdottoman hyvin. Musta on iso osa kiukkua ja ärtyneisyyttä kadonnut, edelleen kyllä liikenteessä pyöräillessäni hermostun typeristä autoilijoista ja muista, jotka eivät ymmärrä ottaa myös pyöräilijöitä huomioon, mutta muuten olen kyllä melko leppoisa tyyppi. Ehkä ei pitäisi niin kauheasti hehkuttaa (kun ei se suomalaiselle sovi, onhan meillä kuvaava sanontakin: kel onni on, se onnen kätkeköön) mutta otan riskin: minä olen onnellinen. Päiväni ovat ihania, niihin ei oikeasti kuulu enää se jatkuva ahdistus ja paha mieli, jota työpaikkani viimeset kaksi vuotta on aiheuttanut. Ihan oikeasti pelkäsin kovasti ennen viimestä työpäivääni, että entä jos ahdistus ei sillä poistukaan, entä jos töiden loppumisen jälkeenkin olen vielä "rikki". Näin ei käynyt. Torstaina, joka oli siis ensimmäinen päivä vapaana, heräsin hymy huulilla (oikeesti!) ja miettien, kuinka helvetin hienolta tuntuu! Ja sama on jatkunut. Jostain olen kahdesti onnistunut jotain ahdistuksen poikasta kehittämään (toinen oli muistaakseni palauttamattomasta kirjastonkirjasta, eli aika vakavaa ;) mutta ne on olleet todella hetkellisiä.
No, mitä mä olen sitten tehnyt? Uh...niin paljon kaikkea! Viikko sitten oli Vegfest 2012. Pinkkis oli siellä, joten minä myös. Olin myös maistattamassa ja lyhyellä varoitusajalla myös jossain keskustelujutussa, joka ei ollut kyllä yhtään mun juttu. Mä en tiedä onko tälläisen myöntäminen noloa, mutta myönnän nyt kuiteskin: olen ihan kelpo, enkä ollenkaan niin ujo, jos olen kiistatta kaiken keskipisteenä, mutta annas olla, jos keskipisteenä olo pitää ikään kuin ansaita ja siitä "kilpaillaan" jonkun muun kanssa - silloin olen ujo kuin mikä, eikä suustani meinaa tulla muminaa kummempaa. Elävä esimerkki: Kirjamessut, jotka oikeasti hoidin todella hienosti :D ja toisaalta taas, jos vaikka kolme ihmistä keskustelee, minä yksi heistä ja kaksi muuta ehkä vähän vieraampaa, niin yllättäen minä en saa mitään sanotuksi, kun alkaa ujostuttamaan. Ja näin meinasi käydä siellä keskustelujutussakin. Onneksi siellä kuitenkin "haastattelijat" jakeli niitä vuoroja, etten ihan tuppisuuna saanut olla. Mutta en kyllä yhtään lämmennyt siellä, ja näin ollen saanut veganismin hassua puolta esiin. Ehkä ihan loppua kohden vähän helpotti, mutta kun niiltä muilta keskustelijoilta ei tuntunut tulevan yhtään tukea niin se jäi vähän vajaaksi. Ihan sama, ei siellä juuri ollut kuulijoitakaan :)
Maistatuksessa menin ihan puihin, mutta onneksi siellä oli todella mukava avustaja, joka hoiti sitten kaiken puhumisen ja minä sain vaan patsastella. Hyvin meni kaikki makupalat kaupaksi ja yksi kirjakin myytiin ihan vaan sen takia, että herra tykästyi "Hirviönkesyttäjiin". Mukavaa. Myynnit oli ihan ok, paremminkin olis voinut mennä, mutta kelit oli vähän epävakaiset, joten taisi vähän rajoittaa asiakkaita sateen pelko. Perjantaina sato kyllä tosi paljon. Ai nii. Jostain syystä kuvittelin tapahtuman alkavan n. klo 16 tai 18, ja kotona kaikessa rauhassa leivoin vielä puol kymmenen aikoihin, kaikki hommat vielä ihan keskeneräiisinä. Jostain syystä sit satuin katsomaan kännykkääni (joka myöskin näin vapaana ollessani on jäänyt vähän paitsioon) ja siellä oli viesti Idalta, ja siinä . Eikä, kun soitin Idalle, enkä ollut ihan ajatuksella lukenut lähettämäänsä viestiä, jossa ajoista kerrottiin. Puhelun aikana sain tietää, että telttoja alettais pystyttämään puolen tunnin päästä ja itse tapahtuma alkaa klo 12. Tampereella. Hups! Kova kiire!
Eli tapahtuma oli kolme päiväinen, söin ihan mielettömän hyvää ruokaa, ostin kamalan paljon kaikkia herkkuja, yhden taimen ja vaihdoin yhden kirjan My Little Petin Kettu-rintaneulaan. Ostamani taimi oli (on) pähkinäpensas! Mun mielestä oli ihan uskomatonta, että suomessa voi kasvattaa pähkinöitä! Parin vuoden päästä sen pitäis tehdä niitä pähkinöitä. Toivottavasti me asutaa täällä vielä silloin!
Mulla on pari valokuvaa, pöydästä ja Idasta, kun se ottaa tatuointia. Se vaihto yhden (?!) korsetin tosi isoon tatuointiin!






Vaikkei myynti ollutkaan mitenkään päätä huimaava, oli silti aivan ihanat festarit ja olen iloinen, että sain olla mukana. (kirjoitusvirheet tästä eteenpäin Kenain kontolle, kun se tossa päällään tökkii)

Viipurissa oli siis kans hienoo, mut ihan eri tavalla. Siellä oli kans ihan karseita asioita, joita ei auttanut muu kuin vaan niinku antaa niiden liukua yli tai jotain. Vaikka kuinka yritää kaiken vaaleanpunaistaa, maailma on silti välillä aika lkarsea paikka. Tiesittekö, että netissä jakavat vinkkejä siitä, missä villikoiria on nähty ja mitkä olis parhaita keinoja tappaa niitä. Ihan vaan hupimielessä. Osa kyllä myös syödään, mikä on tietenkin aika kamalaa, mutta jotenkin parempi kuin se, että ne vaan tapetaan tappamisen ilosta. Niin, mutta siis retken tarkoitushan oli siis aloittaa meidän hieno Sterilisaatio -kampanja! Meillä oli siellä Viipurin Koirien tuttu paikallinen eläinlääkäri, joka kahden muun vierailevan el.lääkärin johdolla sterilisoi 13 koiraa, joista ainakin kolmella oli pienet alkiot kohdussa - taas aika kamalaa, mutta niin paljon parempi, kuin että nekin pennut olisivat päätyneet tarhalle! Eli ihan konkreettista hyötyä, jonka vaikutus näkyy suht pian ja sit tietenkin se, että ne 13 koiraa eivät tee enää yhtäkään ei toivottua pentuetta. Ihan loisto reissu siis! Ja nyt ens kuussa (?) olis taas uusi reissu. Itse en ol enyt menossa mukaan, eikä jatkossa meitä enää niin montaa tarvitakaan, kunhan joku vaan pitää vähän kirjaa operoitavien koirien määrästä, että maksetaan vaan niistä, jotka oikeasti klinikalla hoidettu.
Mulla on aika paljon ollut kaikkia menoja, ne vähän rasittaneet, mutta ens viikolla on sekä pääsykokeet ja ekan kemian kurssin tentti. Pääsykokeista en edelleenkään ole pääsemässä läpi, mutta siitä kemian tentistä kyllä ja pitäis vielä hyvä arvosanakin saada. Enkä mä vieläkään oikein ymmärrä sitä kemiaa. Lainasin nyt vihdoin ja viimein kirjastosta jotain tasolleni sopivaa luettavaa, enkä vaan niitä super kummallisia kirjoja, joissa katoan ihan totaalisesti kartalta heti ekan lauseen aikana. Koen sen mielenkiintoiseksi, mutten vieläkään ymmärrä mikä on kemian viehätys. Pitäis ehkä kysyä joltain, joka on kemiasta viehättynyt.

Raha-asioista. En ole enää merkinnyt menojani ylös, ensin meinasin laittaa, etten ole jaksanut merkitä, mutta kyse ei ole siitä, vaan siitä, ettei se tunnu juuri nyt mielekkäältä. Minusta tuntuu, että oppi on mennyt perille. Oikeesti, en törsää enää. Itseasiassa en ole ostanut mitään uutta (ruokaa lukuunottamatta) sitten niiden minisuihkepullojen, joita skräppihuumassa ostin. (nyt olen sitä mieltä, että yksi satsi olisi kyllä riittänyt). Ruokaakin ostan järjellä, ja melko lailla edukasta prosessoimatonta ruokaa.
Kerroinko jo itse tekemästäni shampoosta? Niistä pesupähkinöistä keitetystä. No, tein sellasta, lisäsisn siihen vähän merisuolaa (kun kerta Lushin yli-ihanassa ja -kalliissa shampoossakin oli) ja tuoksua ja sit ihan vaan sen takia, kun mulla saippuakauppias-ajoiltani sattui sellaista vielä olemaan, lisäsin myös SLS rakeita. SLS on kamala myrkky, joka pistää shampoot ja saippuat vaahtoamaan. Olen nyt muutaman kerran pessyt tukkani sillä ja hittolainen, ei ole varmaan ikinä ollut näin pehmeä tukka, ja vielä ilman hoitoainetta. Olen todella tyytyväinen. Vaikkakin se aina on todella ohutta. (shampoon kuuluu olla paksua ja täyteläistä). Niin, luottokortti on käytännössä katsoen pois maksettu. Viipurin matkalla ostin viinani ja sipsini kortilla, joten ne siellä vielä kummittelee. Oli tosi noloa ostaa viinaa - älkää kysykö miksi. Koinkin tarvetta sitä selitellä, että en minä näitä juoda aio, vaan vanilja-aromin tekoon aion käyttää. Löysin luomuvodkaa :DMikä siis tarkoittaa sitä, että aromistani tulee luomulaatuista :) Yay!

Sitten velä yksi juttu, ennen kuin karkaan keittiöön syömään mansikoita (pakkasesta, viime vuotisia) ja kookoskermavaahtoa (voitteko uskoa! Kookoksen makuista kermavaahtoa!!): olen ottanut hyötykäyttöön kangastilkkuni ja tehnyt niistä (= roskasta) aivan mieletömän ihania isoja kankaita, joita sitten paloitellut pussukoiksi. Vielä ei ole yhtäkään valmiina (kun en niitä kerta yksitellen tee), mutta työn alla montakin. Näyttävät oikein lupaavilta! Ja ennen kaikkea se, että ne oli muuten täsyin hyödyttömiä tilkkuja, joille en ole keksinyt mitään käyttöä, mutten poiskaan raaskinut heittää. Ekat satsit tein vaan jakamalla tilkut tummiin ja vaaleisiin, mutta kun löysin tilkkuja lisää, jaoin ne ensin tummiin ja vaaleisiin, sitten vielä lapsellisiin ja vähemmän lapsellisiin. Niistä tulee niin hienoja!! Ja sit vielä tein karkkipussista lahjaruusukkeen. Niitä vois jouluksi tehdä oiken urakalla ja antaa kaupanpäällisinä tms. Olen pitkään katsellut sipsipusseja sillä silmällä...niistä sais hyvät hopeiset rusetit. Mutta nyt mansikoita syömään!

Mjau!

<3 Raisa