Kiitos kommenteista, vastaan niihin tuota pikaa! Toiseen ihan jo tässä postauksessa. Se toinen, johon en siis nyt paneudu oli kyllä niin ihana! Mieltä hykerryytävä!
Täällä taas se ärsyttävän onnellinen jaarittelija. Kaveri sai just ison, terveen poikavauvan, kemian koe meni hyvin, pääsykokeissakin kävin toteamassa, että kunhan saan kemiaa ja biologiaa opiskeltua, ei sisään pääsyn pitäisi olla kovin vaikeaa. Oli nimittäin aika helpon oloinen. Pelkäsin, etten olis edes ymmärtänyt kysymyksiä ja poistunut heti luvan saatuani. Kävikin niin, että tuhersin siellä ihan loppuun saakka :) Ihan tosissani otin. En kuitenkaan niin, että olettaisin pääseväni sisään. Se olis kyllä oikeasti aika kamalaa, jos näillä eväillä sinne pääsis. Ja ihan sama miten pöljältä kuulostaa, aion tulevan vuoden aikana säästää ansiosidonnaisesta toimeentulotuestani niin, että pärjätään vähän pJaremmin sitten, kun on pelkkä opintotuki, jolla pärjätä.
Pääsykokeessa oli paljon ihmisiä, joista osa oli haki kyllä muuhun, kuin ravitsemustiedettä opiskelemaan. Mutta niitä oli kourallinen, ja meitä ruokafriikkejä oli ehkä parisataa? En kauheesti katsellut ympärilleni. Kuitenkin ne mitä näin oli kaikki nuoria ja kauniita, sillä sellaisella terveen puhtoisella tavalla, hoikkia naisia. Ja sit siellä olin minä, vanhus :)
Kemian kokeen suorittaminen oli alkukesän odotetuimpia juttuja. Olin edeltävän viikon lukenut ihan tolkuttomasti, päntännyt ja päntännyt. Samoja asioita lukenut uudestaan ja uudestaan, kun tuntu vaan, että ihan koko ajan ajatukset karkaa jonnekin ihan muualle. Aika kamalaa, ja vähän huolestuttavaakin. Ei minkäänlaista keskittymiskykyä. Ajatuskulkua: Luen karboksyylihaposta, niiden nimeämisestä. Jos oikein muistan, niin oksaalihappo, jota raparperissa on, on just tommosta karboksyylihappoa (voi olla että muistan ihan vituralleen), no, kuitenkin ajatukset siirtyy oksaalihaposta raparperiin, raparperistä omalle kasvimaalle, kasvimaalta omatekemääni lannoitteeseen (piiiitkään liotettuja rikkaruohoja ja pupujen papanoita ämpärillisessä vettä), johon idean sain Living the simple life -kirjasta (joka on suosikki kirjani), kirjasta ajatukset siirtyy Australiaan (jossa kirjan tyypit asustaa), jossa entinen Hello Kitty ystäväni asustaa (mitäköhän Alicelle kuuluu?), Hello Kittystä ajatukset siirtyy muihin HK ystäviini, pitäis varmaan kirjottaa Ticallekin, kun Facebookissakaan en enää ole...ai hitto, karboksyylihappo. Raparperin kanssa pitäis syödä maitotuotteita, että se oksaalihappo sitoutuis johonkin maidon osaan (??) ja että sais korvattua osan hapon huuhtomasta kalsiumista - toimiiko soijamaitotuotteet samalla tavalla? Voiko raparperia kuitenkin huoleti syödä pieniä määriä? Eihän meillä edes ole raparperia kovinkaan paljoa. Miksköhän se ei kasva sellaseks hurjaksi puskaksi, mitä sillä yhdellä naisella on siellä joen varressa. SIllä on kyllä todella hieno puutarha. Talosta päätellen on kyllä aika paljon rahaakin. Rahalla saa, vaikka hienon puutarhan :) Ei voi olla, mitä siitä karboksyylihaposta nyt sanottiinkaan? Tollasta se on koko ajan. Ja erityisesti jos alan olemaan väsynyt. Silloin saatan lukea pitkiä pätkiä tajuamatta lukemastani yhtään mitään. Ja kyseessä on lukion ensimmäinen kemian kurssi. Mun pitäis opiskella ne kaikki (neljä?) plus biologiat päälle. Ja sit jotain muutakin, jos ylioppilaakis mielin.
Niin, torstai-iltana, kun se koe oli ohi vietiin auto järvenpäähän korjattavaksi, Chris heitti avaimet auton yli mulle (vai heittikö, ehkä mä hain ne, kun oon niin huono ottamaan koppeja), koska minä seisoin isän postilaatikon vieressä (auto siis isälle, ja kun se ei ollut kotona, niin avaimet postilaatikkoon). Käytiin vielä katsomassa kaverin äitiä, joka oli just päässyt sairaalasta kotihoitoon. Aika hurjaa, mutta en itkenyt. Sit käveltiin asemalla ja mentiin junalla kotiin. Meillä oli koirat mukna, ja se oli aika kamalaa. Risto on niin iso ja jäykkä, ja tosi jääräpäinen. Ei meinattu saada sitä millään mahtumaan junan sellaiseen kapeaan jalkatilaan, vaan lopulta se sitten oli todella hölmösti siinä käytävällä. Ja itki koko ajan.
Kotona katsottiin D:llä alkava G. Clooneyn uusi leffa. Join hyvin jäähdytetin ja juuri tätä tarkoitusta varten Tampereen tuliaisista säästetyn Cola juoman (tiiättekö sen Mate Colan tms.? Se on parempaa kuin oikea kokis! Ja se on paljon se!). Oli ihanaa. Tuntui kuin kesä olisi alkanut. Vaikkakin ihan virallisesti se minulla alkoi siinä kohtaa, kun sain ensimmäiset rukolan lehden leivänpäälleni. Kissakurnauskis!
Perjantaina soitti iskä. Ei löytänyt mistään jättämiäni avaimia. Oli autoja korjaavan naapurinkin postilaatikosta niitä etsinyt. Olin juuri koirien kanssa lenkillä, joten en päässyt niitä kotoota etsimään. Eipä tarvinnutkaan mennä kotiin asti, sillä laitettuani kädet taskuun totesin avaimen olevan siellä....hmph. Kaikille lapsille ja nuorille tiedoksi - on erittäin todennäköistä, ettei teistä aikuisinakaan tule yhtään sen huolellisempia, järjestelmällisempiä ja kaikin puolin toimivaisempia, ellette ole sitä jo nyt. Siis yritän sanoa, ettei ikä tuo tullessaan sellaisia asioita (ryppyjä ja suonikohjuja lukuunottamatta), joita teillä ei ole ollut missään määrin nuorenakaan...rankkaa. (Mulla muuten ei ole suonikohjuja, eikä raskausarpiakaan :)
Ja sitten se resepti. Tähän tarvitaan vähän kinkkisempiä aineksia, erityisesti tuo sake, mutta senhän lopun voi hurjimmat sitten nauttia ruoan kanssa, muut kerää paljon sakea vaativia reseptejä lähiviikoiksi ja käyttää pienen pullon kokonaan ruoanlaittoon. ALkon setä sanoi, että kestää avattuna, mutta siis suljettuna jääkaapissa ainakin kaksi viikkoa. *Ja tämän olen aivan itse, kiitos kemian oppituntien, itse järkeillyt: kun viinithän muuttuu ilman vaikutuksesta etikkahapoksi, niin eikös siitä mun riisiviinistä tule silloin riisiviinietikkaa? Eli voin käyttää sitä etikkana?
Paistettuja soijamedaljonkeja (leikkeetkin käy) misokastikkeessa. Tarjoile riisin ja salaatin kera.
n. 16-18 palaa soijamedaljonkeja (tiiättehän nämä?)
kuumaa vettä, miel kiehuvaa, vaikka litra (ei tarvii mitata, minäkin vaan heitin tohon jotain, niin että soijapalaset mahtuu siihen määrään)
n. rkl soijasuikalemaustetta (broilerimauste)
Liota soijapalset kuumassa maustetussa vedessä, kunnes pehmeitä. Niitä tulee painella ja sekoitella, koska muutoin ne vaan pulpahtaa pinnalle, eikä turpoa. Pohjaan vaan!
4 rkl misoa
4 rkl sakea (kaipa tähän käy mikä tahansa väkevä valkoviini?)
3 rkl sokeria
3 rkl öljyä (mä käytin kyllä lähemmäksi 5 rkl kun tykkään rasvaisesta ruoasta)
Sekoita miso, sake ja sokeri huolella keskenään. Purista kevyesti soihapaloista ylim. neste pois. Kaada ölyä lukuunottamatta kaikki ainekset kulhoon, sekoittele niin että saat misokastiketta suht tasaisesti kaikkien palojen päälle. Anna maustua ainakin kaksi, mielellään 4, tuntia.
Raaputa kevyesti miso pois palasten päältä, siis jos palasten päälle jotain paksumpaan on jäänyt.
Kuumenna öljy ja paista kaikki palaset kauniin ruskeiksi, molemmin puolin.
Nautiskele!
Shampoo resepti. Varoitus! Tästä ei tule sellaista ihanaa, paksua, täyteläistä shampoota, mitä kaupassa myydään, tämä jää ohueksi kuin vesi, mutta pesee tukan puhtaaksi, ilman mitään pelottavan kuuloisia kemikaaleja.
Tarvitset:
0,5 l vettä
pienen kourallisen (n. 4 kpl) pesupähkinöitä
halutessasi:
merisuolaa (älä kysy miksi, en muista mitä vaikutusta sillä on, muistaakseni jotain kuitenkin ja itse toivoin sen vähän paksuuntavan koostumusta, jos sen lisää viilentyneeseen shampooseen, mutta sinnehän se suli...)
jotain suosimaasi eteeristä öljyä
ja jos sinulla jostain kummallisesta syystä sattuisi olemaan jotain niinkin kamalaa kuin sls (sodium laurel sulfaatti??) niin nakkaa näitä sekaan pari rkl.
Keitä vettä ja pähkinöitä n. vartti. Siivilöi pähkinät pois kompostiin ja laita saippualiuoksesi puhtaaseen shampoopulloon tms. Nesteen jäähdyttyä lisää eteeristä öljyä ja suolaa ja sls rakeita. Sekoita. Shampoo on valmis. Tämä ei siis vaahtoa, mutta uskokaa pois - se kyllä pesee hiukset! Ja samaista ainetta voi käyttää melkeinpä kaikkeen muuhunkin pesemiseen. Ja pikkuötököitäkin silla voi ainakin yrttää torjua kasvimaalla. Sls saa shampoon vaahtoamaan. Jos joku niitä rakeita ehdottomasti haluaa, niin multa voi saada postimaksun hinnalla. Ympäristökuormitusta ei kannata murehtia, mä olen ne jo ostanut, enkä tule niiden loputtua lisää ostamaan, jossain vaiheessa ne kuitenkin joutuu jonnekkin jotain kuormittamaan...Olen aikoinani ostanut ne briteistä firmasta, joka myy ainoastaan vegaanisia raaka-aineita.
Toi shampoo ei ole kovin pitkäikäistä, joten sitä ei litratolkulla kannata keitellä.
Tässä vielä pari kuvaa. Huomatkaa toi hillittömän hieno leipä. Mun mielestä tollaset muotoonleikatut arkiset asiat on niin ihania! Mun pieni poikaseni päätti ala-asteen ja siirtyy nyt syksyllä yläasteelle! Melko hurjaa! Ja äitiä itketti.
<3 Raisa
Jee shampooresepti! Heti kun löydän pesupähkinöitä Saksasta, niin kokeilemaan vaan!
VastaaPoista