Ehkä huomenna...?

Kaikennäköistä, paljon kuvia ja askarteluintoa, mutten millään jaksais niistä kirjoittaa. Mielenkiinto taas vähän hakusessa koko tähän touhuun. Välillä mietin, että tapahtuuko elämässä oikeasti yhtään mitään jos niistä ei toitota kaikelle kansalle facebookissa tai blogissa. Onko tapahtumat vähemmän tärkeitä, jos niitä ei jaa kaikkien kanssa ja saa muita ihastuksiin/vihastuksiin tms.?

Mä kyllä aina välillä mietin tänne kirjoittamista, mut sit aina tulee jotain muuta. Osa haluaa pitää kiinni vielä näistä jutuista, siitä vanhasta innostuksesta ja välillä jopa vähän aktiivisesta kommunikoinnista teidän lukijoiden kanssa. Mutta nykyisin en oikein jaksa edes sähköpostia lukea. Alan ehkä jo kaipaamaan jonkin laista järjestystä elämääni, ettei koko ajana tarvitsis olla keksimässä tekemistä ja jotenkin nyt kun ei ole "pakko" suoriutua kaikesta töiden takia tosi tehokkaasti saattaa jo ihan pelkkään pukeutumiseenkin vierähtää jokunen tovi. Ruoanlaittoon ja kaikkeen siihen liittyvään menee ihan hirveesti aikaa, tunteja. Mitäs sitten kun pitäis joskus palata normaaliin arkeen??

Olen innostunut taas laittamaan nukkekotia, ja tytöistäkin ottanut kuvia. Kaivan nyt ihan teidän mieliksi kamerasta yhden kuvan :) Se on jo vanhentunut, kylläkin. Hetken aikaa pidin nukkeja alakerrassa, näytillä (itselleni) ja sitten innostuin laittamaan taas sitä taloa ja osa tytöistä pääsi koteihinsa. Radikaaleja muutoksia tein, mutta niistä ehkä huomenna.

Kuva!

Hahaa! Saittekin kaksi! Lucky bastards!

Chrisin vanhemmat tulee huomenna! Ja sen paras kaveri (minun jälkeen tietenkin) lähti tänään kotiinsa. Meillä on vilinää ja vilskettä.

<3 R