Eilen hain toisen kerran ruokapiirin kautta tilaamani tuotteet. Jouduin/sain itse ne kerätä, kun niitä ei oltu vielä kaikkia tilauksia keritty laittaa. Sain myös vähän sellasta negatiivisen oloista painostusta vapaaehtoistyöhön ryhtymisestä. Mikä oli sinänsä ikävää, kun se kuitenkin vielä toistaiseksi on vapaaehtoista (ens vuonna pitää tehdä kaks tuntia hommia kolmen kuukauden sisällä). Mulla kun noi keskiviikot on niin hankalia, silloin on nyrkkeily vielä super aikaisin. Poljin sitte kovalla kiireellä keskustasta kotiin (n. 20 km) vaan huomatakseni, että nyrkkeily oli alkanut 5 min. sitten, eli ei mitään järkeä mennä sinne. Pahus! Olisin halunnut. Syötiin sitte Chrisin tekemää ohrattoa ja ihan super ihanaa leipää, jonka oli joku toinen tehnyt :) Vaaleaa ja pehmeetä ♥ Olin aikas väsynyt, joten en jaksanut yläkertaan mennä laisinkaan, mutta onneks mulla oli iso kasa korumateriaaleja alakerrassa. Tein todella paljon todella hienoja koruja. Yhdestäkään ei vielä ole kuvaa, mutta kyllä mä niitä laitan aikanaan. Tein esim. rapu-rintakorun, rapu -korvikset, korvikset, jossa ylimmäisenä mintunvihreä pikkukakkunen ja siitä roikkuu kolme pallokalaa :D Aivan ihanat! Ja varmaan mahdoton saada kaupaksi, muttei haittaa koska sitten mä otan ne itselleni :)
Tänään heräsin normaaliin aikaan ja kauhistuin huomatessani valkoisen kirouksen päällä maan. Helvetti soikoon - Lunta! Mulla meni työmatkaan tuplasti aikaa ja varmaan triplasti energiaa (mikä on siis hyvä). Ihan hirveetä oli yrittää sotkea eteenpäin sohjossa, silmälasit huurussa ja vittu kengännauhat auki (ne aukes kolmesti!). Pääsin kuitenkin perille. Tänään ehkä tulee ANimalian uusin numero! Jänskää!!!!!!!!
Ihan kohta Bistro Artesanaan syömään! ♥
R
Vegaanina oloa tässä ei-vegaanisessa maailmassa, äityttä, korujen tekoa, yritystä, leipomista, pupuja, koiria, tatuointeja, vaimoutta, skräppäämistä, mielen notkahduksia - siitä tässä on kyse.
torstai 18. marraskuuta 2010
tiistai 16. marraskuuta 2010
Pupuaskaa
Hyrrälle ja Sokerille kuuluu hyvää. Sokeri on edelleen hyvin arka, mutta kyllä se saattaa tulla välillä kattomaan mitä mulla on tarjolla, mutta herkästi se säpsähtää ja ryntää pois. Hyrrä taas on niin tomera ja tarmokas että! Se kaivelee jatkuvasti multalaatikossaan, levittelee lattialla niita multia hauskasti etujaloillaan, viskoo oksia ja sanomalehtiä, repii mattoja, puree mua reidestä, mutta Rhinon tapaa ei ole yhtään kiukkunen, mikä on tosi kivaa :)
Kuvista näette vähän niiden huonetta, joka on just noin sotkunen aina. Olen jo luovuttanut sen siistinä pitämisen kanssa, ne järjestää sen itse mieleisekseen kuitenkin heti kun mä oon lähtenyt niin pitäköön epäjärjestyksensä. Kyllä me tietty pissat ja kakat siivotaan, ja heinät, mutta multa ja maton riekaleet saa olla.
Seinät on laitettu uuteen uskoon ja osittain lattiakin. Siis pupujen toimesta.
Jollain tasolla mua hävettää näyttää tätä huonetta julkisesti, kun se on niin sotkunen ja ankee, mutta totuus on se, että pupuille se on ihanteellinen.
Meidän puput syö heinää, kuivattuja omenia, Genesis -pellettejä (ei testattu eläimillä), kuivattuja porkkanan naatteja, kuivattua leipää ja viikonloppusin tuorejuttuja.
Mun on ihan pakko kertoo, että mulla on pienenä ollut maailman pehmein kaniturkki. Ja mä muistan kuinka naapurin lapset oli ihmeissään, että miten mä voin sitä käyttää. Mun mielestä se vaan oli hienoin takki päällä maan. Anteeksi.
Oleellista pupupidossa: häkittömyys (häkit mitä oon nähnyt myytävän on ihan järkyttävän pieniä, suurimmatki!), hyvä ruoka ja tietty vesi (jyrsijän sekoitukset ei sovi kaneille), seura (miel. toinen kani johon tutustutettu kaikessa rauhassa sekä turvapaikka, eli joku mihin se pääsee halutessaan piiloon.
Jos pupuilu kiinnostaa ottakaa ehdottomasti yhteys ennemmin eläinsuojelujärjestöihin kuin lemmikauppaan!
♥ Raisa, Sokeri ja Hyrrä.
Kiitos Cirpalexin - menee jo paljon paremmin.
ai nii, toinen kuva!
Luin jostain, ja onhan se ihan järjelläkin pääteltävissä, että puput tykkäät putkista (=tunneleista) joten hommasin niille paljon pupun mentäviä putkia. Osan sain ilmaseksi, postikulujen hinnalla ja osa on biltemasta.
Kuvista näette vähän niiden huonetta, joka on just noin sotkunen aina. Olen jo luovuttanut sen siistinä pitämisen kanssa, ne järjestää sen itse mieleisekseen kuitenkin heti kun mä oon lähtenyt niin pitäköön epäjärjestyksensä. Kyllä me tietty pissat ja kakat siivotaan, ja heinät, mutta multa ja maton riekaleet saa olla.
Seinät on laitettu uuteen uskoon ja osittain lattiakin. Siis pupujen toimesta.
Jollain tasolla mua hävettää näyttää tätä huonetta julkisesti, kun se on niin sotkunen ja ankee, mutta totuus on se, että pupuille se on ihanteellinen.
Meidän puput syö heinää, kuivattuja omenia, Genesis -pellettejä (ei testattu eläimillä), kuivattuja porkkanan naatteja, kuivattua leipää ja viikonloppusin tuorejuttuja.
Mun on ihan pakko kertoo, että mulla on pienenä ollut maailman pehmein kaniturkki. Ja mä muistan kuinka naapurin lapset oli ihmeissään, että miten mä voin sitä käyttää. Mun mielestä se vaan oli hienoin takki päällä maan. Anteeksi.
Oleellista pupupidossa: häkittömyys (häkit mitä oon nähnyt myytävän on ihan järkyttävän pieniä, suurimmatki!), hyvä ruoka ja tietty vesi (jyrsijän sekoitukset ei sovi kaneille), seura (miel. toinen kani johon tutustutettu kaikessa rauhassa sekä turvapaikka, eli joku mihin se pääsee halutessaan piiloon.
Jos pupuilu kiinnostaa ottakaa ehdottomasti yhteys ennemmin eläinsuojelujärjestöihin kuin lemmikauppaan!
♥ Raisa, Sokeri ja Hyrrä.
Kiitos Cirpalexin - menee jo paljon paremmin.
ai nii, toinen kuva!
Luin jostain, ja onhan se ihan järjelläkin pääteltävissä, että puput tykkäät putkista (=tunneleista) joten hommasin niille paljon pupun mentäviä putkia. Osan sain ilmaseksi, postikulujen hinnalla ja osa on biltemasta.
maanantai 15. marraskuuta 2010
V***uPi**uSaa***a
Että voi olla huono viikonloppu takanapäin. No, onneks on takana eikä tulevasta vielä tietoa, mutta vähän se kyllä pelottaa. No, nyt ku olen lähtenyt pelleilemään lääkitykseni kanssa, niin on parempi jättää ryyppääminen pois ens viikonlopun suunnitelmista.
Mulla on nyt jonkin aikaa päässä humissu tosi ikävästi ja se on ollu tosi väsyttävää, mua ei oikeen huvita tehdä mitään kun vittu aina vaan humisee. Tai siis liikkeessä tai liikkeen alussa tai jotain se vaan tulee, mutta hyvin häiritsevää jokatapauksessa. Pelkäsin jo, että mulla on oikeesti päässä jotain vikaa, siis sellasta tappavaa vikaa. Kunnes sitten eilen tajusin, että tää kaikki paska liittyy siihen lääkityksen lopettamiseen: humina, painajaiset ja armoton vitutus ja arvottomuuden tunne. Ehkä mun ei pitäiskään ominen nokkineni mennää leikkimään lääkäriä? Kilttinä tyttönä otin aamulla onnellisuuspillerin, toivoen että ens viikonloppuun mennessä asiat lähtee taas rullaamaan.
Sunnuntaina alko kaamee morkkis siitä, että olen haaskannut viikonloppuni, lauantaikin meni käytännössä katsoen kaupungilla ja sielläkin oli eräs erittäin ikävä episodi, puhelimen välityksellä kylläkin, liittyen pojan jalkapalloharrastukseen, joukkueenjohtajaan ja minulle tarkoitettuihin kasvatusohjeisiin jotka välitettiin eksälleni. Käsivarteen saatiin linna tehtyä, siitä tuli oikein hieno! Ens kerralla saadaan se valmiiksi. Mulla on niin paljon jo uusia ideoita, esim. Rilakkuma kavereineen pohkeiden takaosaan (tän melko varmasti oikeastikin otan), Tankgirl, Little Twin Stars. Saa nyt nähdä mitä tän käsivarren jälkeen tulee.
Tatskan jälkeen Punnitse ja Säästä:n kautta leffaan. Katottiin Social Network. Oli tosi hyvä ja popparit ja lakut oli aivan ihania myös. Leffa oli jotenkin inspiroiva ja energisoiva. Energia ei kyllä kestänyt kotiin saakka. Kotona varmaan luin ja syöpöttelin. En muista enää. Sunnuntain haaskasin epäonnisten leipien leipomiseen, palaneiden pikkuleipien tekoon ja mitäköhän muuta onnistuin kämmäämään...? Chrisin kanssa oli ainakin riitaa, ja Lassin. Yhtään en ommellut, Lassin repun kantohihnoja lukuunottamatta. Kankaita kyllä leikkelin. Ja illalla olin niin hajalla siitä haaskauksesta, että päätin tehdä koruja. Ne ainakin onnistu! Niiden teko on sinäänsä tosi palkitsevaa puuhaa, kun saa nopeesti valmista, mutta niiden kaupaksi saaminen on kyllä paljo hitaampaa ja työläämpääkin, valokuvaamisineen. Mutta sain kuitenkin edes vähän sellasta tunnetta, että jotain on saatu aikaiseksikin. Ja otettiin me Halloween koristeet pois ja tein soijarouheperunasoselaatikon pakastimeen. Olen yrittänyt itselleni hokea, että välillä on ihan ok ottaa rennommin ja kyllä mä kuitenkin ihan kivasti olen saanut aikaiseksi jne. Ja paskat. Mä pystyn parempaankin. Aamulla töihin mennessä ipodistakin tuli vaan kaikista neuroottisimmat ja depressiivisimmät biisit...ja sit tuli ihan sairaan hieno näkymä merelle ja sitä tajus hetkeks sulkee päänsä ja vaan nauttia siitä mitä tarjolla. Oli se hienoo. JA ihminen on niin siinä uskossa, että kaikki pyörii just sen ympärillä. Katin kontit. Mehän tässä ympyrää pyöritään, kuka rahan kuka minkäkin ympärillä.
Muita viikonlopun elokuvia (katon aina jotain kun työstän kankaita ommeltavaan kuntoon): Prinsessa Mononoke (ties kuinka monennen kerran), Kissojen valtakunta (kts edellinen) sekä Chrisin valinta heppoiseksi sunnuntai-iltapäiväksi: Aivan liian hottii, tai jotain sinne päin - järkyn huono leffa, mutta sopi hyvin kaavojen piirtelyn taustaksi. Että sillee. Eilen illalla, sen jälkeen kun oli masu tyyntynyt edellisestä jättimätöstä (kehittelin uutta reseptiä) en mennytkään nukkumaan, niin kuin suunnittelin vaan ajauduin keittiöön syömään Chrisin Digestivekeksit (10 kpl) mansikkahillolla ja mpvoilla höystettynä. Arvatkaa kuinka paljon tykkäsin itsestäni sen jälkeen... ;) Mä en ymmärrä, miten aina johonki klo 15 asti syön ihan niinku normaalit ihmiset ja sit sen jälkeen alkaa semmonen puputus, että oksat pois.
Pahoittelen taas tätä tän postauksen älyttömyyttä. Tämän opetus on kyllä aika selkeä: Ei kannata lähteä leikkimään lääkityksellään!
Koirapuistossa toiset koirat kiusas Kenaita :(
Kyllä tää tästä!
♥
Kiitollisuutta:
en ole kuollut
saan pitää tukkani sen värisenä kuin haluan
en ole syntynyt Pohjois-Koreassa
Mulla on nyt jonkin aikaa päässä humissu tosi ikävästi ja se on ollu tosi väsyttävää, mua ei oikeen huvita tehdä mitään kun vittu aina vaan humisee. Tai siis liikkeessä tai liikkeen alussa tai jotain se vaan tulee, mutta hyvin häiritsevää jokatapauksessa. Pelkäsin jo, että mulla on oikeesti päässä jotain vikaa, siis sellasta tappavaa vikaa. Kunnes sitten eilen tajusin, että tää kaikki paska liittyy siihen lääkityksen lopettamiseen: humina, painajaiset ja armoton vitutus ja arvottomuuden tunne. Ehkä mun ei pitäiskään ominen nokkineni mennää leikkimään lääkäriä? Kilttinä tyttönä otin aamulla onnellisuuspillerin, toivoen että ens viikonloppuun mennessä asiat lähtee taas rullaamaan.
Sunnuntaina alko kaamee morkkis siitä, että olen haaskannut viikonloppuni, lauantaikin meni käytännössä katsoen kaupungilla ja sielläkin oli eräs erittäin ikävä episodi, puhelimen välityksellä kylläkin, liittyen pojan jalkapalloharrastukseen, joukkueenjohtajaan ja minulle tarkoitettuihin kasvatusohjeisiin jotka välitettiin eksälleni. Käsivarteen saatiin linna tehtyä, siitä tuli oikein hieno! Ens kerralla saadaan se valmiiksi. Mulla on niin paljon jo uusia ideoita, esim. Rilakkuma kavereineen pohkeiden takaosaan (tän melko varmasti oikeastikin otan), Tankgirl, Little Twin Stars. Saa nyt nähdä mitä tän käsivarren jälkeen tulee.
Tatskan jälkeen Punnitse ja Säästä:n kautta leffaan. Katottiin Social Network. Oli tosi hyvä ja popparit ja lakut oli aivan ihania myös. Leffa oli jotenkin inspiroiva ja energisoiva. Energia ei kyllä kestänyt kotiin saakka. Kotona varmaan luin ja syöpöttelin. En muista enää. Sunnuntain haaskasin epäonnisten leipien leipomiseen, palaneiden pikkuleipien tekoon ja mitäköhän muuta onnistuin kämmäämään...? Chrisin kanssa oli ainakin riitaa, ja Lassin. Yhtään en ommellut, Lassin repun kantohihnoja lukuunottamatta. Kankaita kyllä leikkelin. Ja illalla olin niin hajalla siitä haaskauksesta, että päätin tehdä koruja. Ne ainakin onnistu! Niiden teko on sinäänsä tosi palkitsevaa puuhaa, kun saa nopeesti valmista, mutta niiden kaupaksi saaminen on kyllä paljo hitaampaa ja työläämpääkin, valokuvaamisineen. Mutta sain kuitenkin edes vähän sellasta tunnetta, että jotain on saatu aikaiseksikin. Ja otettiin me Halloween koristeet pois ja tein soijarouheperunasoselaatikon pakastimeen. Olen yrittänyt itselleni hokea, että välillä on ihan ok ottaa rennommin ja kyllä mä kuitenkin ihan kivasti olen saanut aikaiseksi jne. Ja paskat. Mä pystyn parempaankin. Aamulla töihin mennessä ipodistakin tuli vaan kaikista neuroottisimmat ja depressiivisimmät biisit...ja sit tuli ihan sairaan hieno näkymä merelle ja sitä tajus hetkeks sulkee päänsä ja vaan nauttia siitä mitä tarjolla. Oli se hienoo. JA ihminen on niin siinä uskossa, että kaikki pyörii just sen ympärillä. Katin kontit. Mehän tässä ympyrää pyöritään, kuka rahan kuka minkäkin ympärillä.
Muita viikonlopun elokuvia (katon aina jotain kun työstän kankaita ommeltavaan kuntoon): Prinsessa Mononoke (ties kuinka monennen kerran), Kissojen valtakunta (kts edellinen) sekä Chrisin valinta heppoiseksi sunnuntai-iltapäiväksi: Aivan liian hottii, tai jotain sinne päin - järkyn huono leffa, mutta sopi hyvin kaavojen piirtelyn taustaksi. Että sillee. Eilen illalla, sen jälkeen kun oli masu tyyntynyt edellisestä jättimätöstä (kehittelin uutta reseptiä) en mennytkään nukkumaan, niin kuin suunnittelin vaan ajauduin keittiöön syömään Chrisin Digestivekeksit (10 kpl) mansikkahillolla ja mpvoilla höystettynä. Arvatkaa kuinka paljon tykkäsin itsestäni sen jälkeen... ;) Mä en ymmärrä, miten aina johonki klo 15 asti syön ihan niinku normaalit ihmiset ja sit sen jälkeen alkaa semmonen puputus, että oksat pois.
Pahoittelen taas tätä tän postauksen älyttömyyttä. Tämän opetus on kyllä aika selkeä: Ei kannata lähteä leikkimään lääkityksellään!
Koirapuistossa toiset koirat kiusas Kenaita :(
Kyllä tää tästä!
♥
Kiitollisuutta:
en ole kuollut
saan pitää tukkani sen värisenä kuin haluan
en ole syntynyt Pohjois-Koreassa
perjantai 12. marraskuuta 2010
Ai nii, halloween bileet
Oikeesti mulla on ihan syykin siihen, miksen ole näistä aiemmin välittänyt postata. Lasten juhlat oli kivat ja sillee, mutta aikuisten juhlat seuraavana päivänä oli aika laimeet. Kolmasosa kutsutuista pääs paikalle eikä siitä sitte oikein riemua revitty. Ruoka oli hyvää, seura oli hyvää ja meillä oli kuiteski kivaa, mutta aika lällyä se oli. Mä olisin halunnu sellaset kännibileet. Mut vittu ku siideriki on pahaa. Ja sillee. Sit vielä mä unohdin? ottaa sopivia kuvia. Idari. Reseptit toimi ja se on kuiteski tosi hyvä juttu.
Mun asuna oli Kasvisnainen, aikuisten juhlaan olin meikannut eikä mulla ollut tota vihreetä paidantynkää, mutte ei mulla tietty mitään kuvia siitä ole.
Skräppikuvia, joita olen joskus lupaillut (kait)
ja täs: 
Kävin eilen Malmin Citymarketissa (tykkään Jumbon Cittarista tosi paljon!). Vitsi, mikä seikkailu!! (vitsi mistä mäkin seikkailuni revin! ha!) Mä jouduin käymään koko kaupan läpi löytääkseni kaiken haluamani, enkä mä kyllä kaikkea edes löytänyt. Mut siis se, et mitä kaikkea meille ihmisille tehdään ostettavaksi - huh huh! Ja ennen kaikkea ne keinot, mitä käytetään, että me ostettais kaikkee mitä me ei todellakaan tarvita! Kaikki ihanat kirkkaat värit ja pakkaukset ja kimalteet ja vitsi kaikki. Onneks oon vegaani, niin että ulotu niiden seireenilaulut meikäläisen korviin. Ollaan me kyllä yksi harvinaisen tärähtänyt laji. Kyllä mä ainakin mieluummin ostan pahvin makuisia Hello Kitty keksejä kuin olen ostamatta. On se kuitenkin sen verran söpö. Ja on ne vielä vegaanisiakin. Eikä ne nyt niin pahoja ole. Ja sit kun siinä tulee keräilytarrakin vielä! Kerää kaikki 12! Siis oikeesti olen niitä keksejä ostanut ja se tarra oli ihana ja ne keksit oli ihanan näköisiä. Ja ne on ihan ok maapähkinävoin ja hillon kanssa.
Mä oon tyhmä. Tiedetään. Lopetin lääkityksen, enkä aio kertoa siitä mun lääkärille. Toivottavasti se ei kysy, kun en haluais valehdella.
Moi. Hauskaa viikonloppua! Mulla on huomenna tatska-aika, johon mulla EI OLE VARAA, mutta visalle mahtuu! Ja sit mennää leffaan syömään leffapoppareita!
Moik. ♥R
Mun asuna oli Kasvisnainen, aikuisten juhlaan olin meikannut eikä mulla ollut tota vihreetä paidantynkää, mutte ei mulla tietty mitään kuvia siitä ole.
Skräppikuvia, joita olen joskus lupaillut (kait)
ja täs: Kävin eilen Malmin Citymarketissa (tykkään Jumbon Cittarista tosi paljon!). Vitsi, mikä seikkailu!! (vitsi mistä mäkin seikkailuni revin! ha!) Mä jouduin käymään koko kaupan läpi löytääkseni kaiken haluamani, enkä mä kyllä kaikkea edes löytänyt. Mut siis se, et mitä kaikkea meille ihmisille tehdään ostettavaksi - huh huh! Ja ennen kaikkea ne keinot, mitä käytetään, että me ostettais kaikkee mitä me ei todellakaan tarvita! Kaikki ihanat kirkkaat värit ja pakkaukset ja kimalteet ja vitsi kaikki. Onneks oon vegaani, niin että ulotu niiden seireenilaulut meikäläisen korviin. Ollaan me kyllä yksi harvinaisen tärähtänyt laji. Kyllä mä ainakin mieluummin ostan pahvin makuisia Hello Kitty keksejä kuin olen ostamatta. On se kuitenkin sen verran söpö. Ja on ne vielä vegaanisiakin. Eikä ne nyt niin pahoja ole. Ja sit kun siinä tulee keräilytarrakin vielä! Kerää kaikki 12! Siis oikeesti olen niitä keksejä ostanut ja se tarra oli ihana ja ne keksit oli ihanan näköisiä. Ja ne on ihan ok maapähkinävoin ja hillon kanssa.
Mä oon tyhmä. Tiedetään. Lopetin lääkityksen, enkä aio kertoa siitä mun lääkärille. Toivottavasti se ei kysy, kun en haluais valehdella.
Moi. Hauskaa viikonloppua! Mulla on huomenna tatska-aika, johon mulla EI OLE VARAA, mutta visalle mahtuu! Ja sit mennää leffaan syömään leffapoppareita!
Moik. ♥R
torstai 11. marraskuuta 2010
Hyvä minä!
Vitsi, oon koko päivän yrittänyt tätä postausta väkertää. Tai melkein koko päivän. Ja nyt on päivä jo ohi.
Eilen illalla sain aloitettua yhden uuden projektin. Mä oon oikeesti tosi kova aloittaan uusia projekteja, mutta niiden loppuun vieminen ja niin ku asioiden aikaan saaminen on mulle ihan vieras käsite. Mä kyllästyn niin nopeasti ja jos tulee mutkia matkaan ni mä käännän kelkkani ja meen ihan muualle :) Tällä hetkellä sellasia vähän aloitettuja tai uusiksi aiottuja projekteja on melko lailla; käsilaukut, koirien pannat, lautasliinat, muovieläinkoristeet, lompakot, patalaput, hedelmäpussit nyt näin äkkiseltään tulee mieleen. Eilen illalla sain jonkin verran taas ommeltua Animaliaa ja sitte vähän muutakin ja sitte ku alko silmät menee ristiin aloin tekee kankaanpainanta juttuja, eli lautasliinoja! Sain kuuteen kuvat ja tekstin. Ne pitäis vielä kyllä ommella. Ja sitten mulla on yks toinen kuva ja teksti valkosiin lautasliinoihin (luomupuuvillaa - toi oranssi on uuden elämän saanut verho tai jotain, löyty meidän vintiltä). Ton lisäks roiskin "verta" McDonalds kankaalle, tuli hieno! Mä tiedän nyt mikä mun unelma olis. Pinkkis tehdas/myymälä jossa mä olisin semmonen ideaattori ja joku toinen tekis sitte sitä tylsempää "sarjatyötä". Silleen mä en pääsis tylsistyy vaan saisin aina tehdä jotain uutta. Hitto se olis hienoo.
Olen nyt viikon pari tehnyt arvostettua asiakaspalvelutyötä. Ja on ihan pakko sanoa, ettei tää ole ollenkaan hullumpaa. On hieno tunne kun mun työt ei pääse kovasti kasaantumaan. Jonkin verran on jotain joka vois kertyä tohon pöydänkulmalle, mutta ei paljoa eikä sellasta mistä tulis huomauttamista. Eikä mua enää vois vähempää kiinnostaa joku arvostus, tai siis mulle riittää, että mua arvostetaan sellasissa asioissa, joilla on mulle itelle jotain merkitystä. You know.
Ympäristökerhosta: Tän kuun vika lauantai alkaa (jos vaan tulee ilmoittautumisia) Vihreän Vekaran Ympäristökerho! Vetäjänä toimii Täti Vihreä punaisella tukalla, eli MÄ! Vitsi, hienoa! Tänään tai huomenna vien niitä kutsuja ja ilmoittautumislomakkeita koululle ja kirjastoon. Olen siitä aika innoissani!
Mulla on kaikin puolin aikas hyvä olla. Olen innoissani eri asioista, tulevaisuus näyttää tosi hienolle ja läskiäkin on vähän karissut :) Mulla on sellanen kroppa, että kun mä näen jotain herkkua niin mun peppu on jo siinä kohtaa kerinnyt imaisemaan itseensä sen sisältämän energian. Mulla kertyy lanteille kamaa samalla kun naapurit voi laskeskella mun kylkiluita. Alkuvuoden laihdutusurakan aikana sain pyllyynkin jotain varjoja, siis se ei ole enää niin pullea, vaan sinne tulee myös sellasia laaksoja. Ja paino on, kaikesta mässäilystä huolimatta, laskenut sellaselle turvalliselle tasolle. Onko ihanaa lukea mun laihdutusjuttuja?
Hitto! Tänä vuonna ei järjestetä Eettisiä Joulumarkkinoita! Ihan kamalaa!! Olin paljon laskenut sen varaan! Itku.
Kaikki sekakäyttäjät, siis sekasyöjät Kasviskekkereille maistelemaan ihania vegeherkkuja. Siis Helsingissä, en nyt edes muista koska. Pöh! Mutta olen lupautunut leipomaan. Kuun lopussa se oli. Kuun lopussa menen myös tapaamaan kustantajaa! Huisia!
♥ R
Eilen illalla sain aloitettua yhden uuden projektin. Mä oon oikeesti tosi kova aloittaan uusia projekteja, mutta niiden loppuun vieminen ja niin ku asioiden aikaan saaminen on mulle ihan vieras käsite. Mä kyllästyn niin nopeasti ja jos tulee mutkia matkaan ni mä käännän kelkkani ja meen ihan muualle :) Tällä hetkellä sellasia vähän aloitettuja tai uusiksi aiottuja projekteja on melko lailla; käsilaukut, koirien pannat, lautasliinat, muovieläinkoristeet, lompakot, patalaput, hedelmäpussit nyt näin äkkiseltään tulee mieleen. Eilen illalla sain jonkin verran taas ommeltua Animaliaa ja sitte vähän muutakin ja sitte ku alko silmät menee ristiin aloin tekee kankaanpainanta juttuja, eli lautasliinoja! Sain kuuteen kuvat ja tekstin. Ne pitäis vielä kyllä ommella. Ja sitten mulla on yks toinen kuva ja teksti valkosiin lautasliinoihin (luomupuuvillaa - toi oranssi on uuden elämän saanut verho tai jotain, löyty meidän vintiltä). Ton lisäks roiskin "verta" McDonalds kankaalle, tuli hieno! Mä tiedän nyt mikä mun unelma olis. Pinkkis tehdas/myymälä jossa mä olisin semmonen ideaattori ja joku toinen tekis sitte sitä tylsempää "sarjatyötä". Silleen mä en pääsis tylsistyy vaan saisin aina tehdä jotain uutta. Hitto se olis hienoo.
Olen nyt viikon pari tehnyt arvostettua asiakaspalvelutyötä. Ja on ihan pakko sanoa, ettei tää ole ollenkaan hullumpaa. On hieno tunne kun mun työt ei pääse kovasti kasaantumaan. Jonkin verran on jotain joka vois kertyä tohon pöydänkulmalle, mutta ei paljoa eikä sellasta mistä tulis huomauttamista. Eikä mua enää vois vähempää kiinnostaa joku arvostus, tai siis mulle riittää, että mua arvostetaan sellasissa asioissa, joilla on mulle itelle jotain merkitystä. You know.
Ympäristökerhosta: Tän kuun vika lauantai alkaa (jos vaan tulee ilmoittautumisia) Vihreän Vekaran Ympäristökerho! Vetäjänä toimii Täti Vihreä punaisella tukalla, eli MÄ! Vitsi, hienoa! Tänään tai huomenna vien niitä kutsuja ja ilmoittautumislomakkeita koululle ja kirjastoon. Olen siitä aika innoissani!
Mulla on kaikin puolin aikas hyvä olla. Olen innoissani eri asioista, tulevaisuus näyttää tosi hienolle ja läskiäkin on vähän karissut :) Mulla on sellanen kroppa, että kun mä näen jotain herkkua niin mun peppu on jo siinä kohtaa kerinnyt imaisemaan itseensä sen sisältämän energian. Mulla kertyy lanteille kamaa samalla kun naapurit voi laskeskella mun kylkiluita. Alkuvuoden laihdutusurakan aikana sain pyllyynkin jotain varjoja, siis se ei ole enää niin pullea, vaan sinne tulee myös sellasia laaksoja. Ja paino on, kaikesta mässäilystä huolimatta, laskenut sellaselle turvalliselle tasolle. Onko ihanaa lukea mun laihdutusjuttuja?
Hitto! Tänä vuonna ei järjestetä Eettisiä Joulumarkkinoita! Ihan kamalaa!! Olin paljon laskenut sen varaan! Itku.
Kaikki sekakäyttäjät, siis sekasyöjät Kasviskekkereille maistelemaan ihania vegeherkkuja. Siis Helsingissä, en nyt edes muista koska. Pöh! Mutta olen lupautunut leipomaan. Kuun lopussa se oli. Kuun lopussa menen myös tapaamaan kustantajaa! Huisia!
♥ R
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Hengissä ollaan!
Joo, täällä ollaan. Oon ollu kipeenä eikä ole riittänyt voimia kauheesti yliseliseli.
Kirjotan lisää, mutta olen siis kovasti siivonnut ja pähkäillyt sitä Japanin reissua ja kulutusta ja silleen. Siivosin laatikon jossa oli noita leivosvuokia. Vitsi ne on ihania ♥ Niitä ainakin voin ostaa, vaikkei Japani ihan otollinen maa niiden haalimiseen olekkaan. Ja sitte siivosin laatikon, jossa oli kaikenlaisia paketointi pusseja jne.
Tykkään niistäkin ihan sikana enkä oikein raaski käyttää niitä, mutta nyt päätin, ettei Japanista (joka on ihanteellinen maa paketointisälän ostamiseen) osteta uusia ellei vanhoja ole reippaasti käytetty. Sitten läysin vielä läjän näitä:
ruokatikkuja joita olis kiva laittaa lasten eväsbokseihin, jos sellaisia suomessa harrastettais...Tykkään tosi paljon kaikesta tollasesta, mitäköhän se niinku olis...hmm...yksityiskohdista.
Tänään tuli tili. Ja tänään jouduin soittaa äipälle, että lainasko rahaa, että saan vittu Visalaskunkin maksettua, muiden laskujen ohella. Helvetti. Eli loppukuu menee sitte taas nuukaillen. Mutta senhän mä jo osaan. Aikuisten oikeesti ole elänyt tosi siivosti, tilannut ainoastaan kankaita ja kirppikselläkin melko niukkaa linjaa noudattanut, mutta ratsastuslasku ja hotellimaksut veti homman taas ihan plörinäksi. Mutta kunhan veronpalautukset tulee niin sitte on taas asiat huomattavasti paremmalla tolalla. Ihan oikeesti.
Oon leiponut ja ollut tosi hyvä monin paikoin. En ole käynyt nyrkkeilemässä kohta kahteen viikkoon, kun ollut flunssaa. Tosi lihava olo. Söin perjantaina sipsipussin, lauantaina 10 digestivekeksiä maapähkinävoilla ja hillolla ja sunnuntaina korvapuusteja ainakin 7 kpl. Enkä kauheesti niistä edes tykännyt kun ei ollut tarpeeksi rasvaa ja sokeria.
Ommellu oon kauheesti ja leikelly kankaita jne. Innolla odotan joulumyyntejä (ostakaa! On teidän vika ettei mulla ole rahaa! Ai niin, mulla on joku blogikampanja, että saa xx % alennusta Madeby tilauksesta jos kirjottaa Pinkkiksestä blogissaan - käyttäkää tätä hyödyksenne, bloggailijat! Ja Animalian jäsenetkin saa alee)
Hitto, gotta go!
♥ R
Kirjotan lisää, mutta olen siis kovasti siivonnut ja pähkäillyt sitä Japanin reissua ja kulutusta ja silleen. Siivosin laatikon jossa oli noita leivosvuokia. Vitsi ne on ihania ♥ Niitä ainakin voin ostaa, vaikkei Japani ihan otollinen maa niiden haalimiseen olekkaan. Ja sitte siivosin laatikon, jossa oli kaikenlaisia paketointi pusseja jne.
Tykkään niistäkin ihan sikana enkä oikein raaski käyttää niitä, mutta nyt päätin, ettei Japanista (joka on ihanteellinen maa paketointisälän ostamiseen) osteta uusia ellei vanhoja ole reippaasti käytetty. Sitten läysin vielä läjän näitä:
ruokatikkuja joita olis kiva laittaa lasten eväsbokseihin, jos sellaisia suomessa harrastettais...Tykkään tosi paljon kaikesta tollasesta, mitäköhän se niinku olis...hmm...yksityiskohdista.Tänään tuli tili. Ja tänään jouduin soittaa äipälle, että lainasko rahaa, että saan vittu Visalaskunkin maksettua, muiden laskujen ohella. Helvetti. Eli loppukuu menee sitte taas nuukaillen. Mutta senhän mä jo osaan. Aikuisten oikeesti ole elänyt tosi siivosti, tilannut ainoastaan kankaita ja kirppikselläkin melko niukkaa linjaa noudattanut, mutta ratsastuslasku ja hotellimaksut veti homman taas ihan plörinäksi. Mutta kunhan veronpalautukset tulee niin sitte on taas asiat huomattavasti paremmalla tolalla. Ihan oikeesti.
Oon leiponut ja ollut tosi hyvä monin paikoin. En ole käynyt nyrkkeilemässä kohta kahteen viikkoon, kun ollut flunssaa. Tosi lihava olo. Söin perjantaina sipsipussin, lauantaina 10 digestivekeksiä maapähkinävoilla ja hillolla ja sunnuntaina korvapuusteja ainakin 7 kpl. Enkä kauheesti niistä edes tykännyt kun ei ollut tarpeeksi rasvaa ja sokeria.
Ommellu oon kauheesti ja leikelly kankaita jne. Innolla odotan joulumyyntejä (ostakaa! On teidän vika ettei mulla ole rahaa! Ai niin, mulla on joku blogikampanja, että saa xx % alennusta Madeby tilauksesta jos kirjottaa Pinkkiksestä blogissaan - käyttäkää tätä hyödyksenne, bloggailijat! Ja Animalian jäsenetkin saa alee)
Hitto, gotta go!
♥ R
tiistai 2. marraskuuta 2010
pöh.
Oon kait tulossa kipeeksi. Mutta sen siitä saa kun syö roskaa päivätolkulla ja juo vähän viinaakin :( Olen v***u lihonnutkin. Mietin, että pitäisköhän pitää joku puhdistuskuuri.
Ihan kohtapuolin pääsen töissä portaiden alimmalle askelmalle. Eli meidän iso vaihdos tapahtuu päivän kahden sisään. Innolla odotan. NOT.
Eilen skräppäämässä. Olin aika väsynyt enkä saanut paljoa aikaiseksi, mutta yhdestä sivusta tuli tosi ihana. Otan kuvia kohtapuolin.
Olen aikeissa perustaa lasten luontokerhon!
Ihan kohtapuolin pääsen töissä portaiden alimmalle askelmalle. Eli meidän iso vaihdos tapahtuu päivän kahden sisään. Innolla odotan. NOT.
Eilen skräppäämässä. Olin aika väsynyt enkä saanut paljoa aikaiseksi, mutta yhdestä sivusta tuli tosi ihana. Otan kuvia kohtapuolin.
Olen aikeissa perustaa lasten luontokerhon!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)