Jännitystä ja matkakuumetta ilmassa!

Kuulkaa! Mä olen niin täpinöissäni siitä matkasta, ja nyt sitten vielä yksi ihana on ystävällisesti tuuppasemassa mua vinyylileikkuria apunakäyttäen kankaanpainantaan. Mulle kankaan kuvioiminen on ehkä yksi maailman isoimmista asioista. Tätä on ihan tosi vaikea selittää. Mutta kangas ja sen alteroiminen, tai siis niinko muokkaaminen ne on isoja asioita. Kankaanpainanta on musta melkeinpä piirtämisen osaamiseen verrattavissa oleva "maailman hienoin juttu". Olen joskus sitä kokeillut koulussa, mutta siitä on jo melkein 20 vuotta, ettei kovinkaan kummoista muistikuvaa siitä ole. Nykyiset kankaanpainantani teen pääsääntöisesti sabluunoilla, ja se on kyllä vähän hidasta ja sotkuista puuhaa. Hidasta erityisesti sabluunan leikkaamisen vuoksi.

Pahus, nyt näyttääkin siltä, että se leikkuri olis varattuna just silloin kun mä pääsisin keskustaan. No, ainakin tämä on nyt päässäni muhimassa. Mulla ei siis ole minkäänmoista tajua graafisesta suunnittelusta, mä vaan sotken ja hutkin. Ja sen takia en onnistu saamaan kaunista, harmonista pintaa. Ehkä senkin takia tää on semmoinen peikko. Mutta siis joo, teitä ihan varmaan kauheesti tää kiinnostaa... Mutta tätä oli siis se otsikon jännitys.

Matkakuume nyt kertoo sananakin jo enemmän. Se on kuulkaa melkoista jo! Jatkuvasti perhosparvia vatsassa! Jännitystä, ja pelkoa myös. Saamarin kadonneet lentokoneet! Tsunamit! Maanjärjistykset! Ja se helvetillinen eksyminen. Oikeesti, mulla on todella huono suuntavaisto ja se kun yhdistetään yhteen maailman suurimmista kaupungeista, missä ihmiset ei puhu juurikaan englantia...Mä inhoan epätietoisuutta, epävarmuutta ja epäjärjestystä (sen takia en juuri muista Aasian maista niin tykkääkään, mulle pitää asioiden olla hyvässä järjestyksessä.) ja just sitä se loputon etsiminen on. Eka se on ihan hauskaa, mutta kun sitä jatkuu tunnista toiseen, päivästä toiseen. Joka ikisellä kerralla se on ollut just sitä etsimistä, turhautumista ja lopulta luovuttamista. Ok, nyt olen saamassa kaverilta jonkun katuoppaan, jonka avulla se on onnistunut suunnistamaan siellä. Ehkä se tepsii minullekin!

Niin, ja mua on alkanut vaivaamaan sekin että olen menossa sinne yksin. Mähän tulen olemaan ihan yksinäinen! Ei se ole mua aiemmin haitannut, mutta nyt se kismittää. Illat yksin vieraassa asunnossa, vieraiden ihmisten ympäröimänä. (ne on tietenkin omissa asunnoissaan!) Yksin syömässä, yksin ravaamassa hulluna kaupoissa (sekin on alkanut ahdistamaan! Hillitön shoppailu! Mä ostan kuitenkin kaikkea turhaa!), yksin museoissa ja nähtävyyksiä katsomassa. Yksin, yksin, yksin! Byhyy!!

Okrait! Mun täytyy lähteä viemään Napsuka kouluun, Pimpula pitää siitä esitelmän. Silloin kun minä pidin ala-asteella esitelmän meidän koirasta minä jouduin kyllä hakemaan ja palauttamaan koiran ihan itse...

Viikolla meillä syötiin maanantaina viikonlopun tähteitä, tiistaina vihdoin ja viimein niitä tacoja ja eilen perunavelliä ja Herra Hankalan vihreiytä papuja. Tacot on muuten älyttömän helppo tehdä vegaanisena. Jauhelihan sijaan vaan soijarouhe, maustuu sillä peruskitin mausteseoksella (ei tarvii lisätä muita mausteita) ja lehmäntissimaitojuuston sijaan soijajuustoa (ainakin meillä päin sitä myydään mm. S-marketissa/Prismassa, ihan valmiina raasteena, joka onkin yllättäen halvempaa kilohinnaltaa kuin kiinteä kiekko.). Ja tosi hyvää tulee! Perunavelliin ja papuihin ohje Kasvisseikkailu -kirjasta.

Mut nyt tää menee!!

xoxo,
Raisa

Mikään ei ole vialla, mutta kaikki on perseestä.

Oikeesti, mua on alkanut harmittamaan ihan kauheesti kaikki mun märinä postaukset. Kun niitä on kuitenkin niin paljon, ja mitä se muille kuuluu kuinka kaikki on syvältä,  tai ei ehkä sekään, vaan se, ettei ihmiset halua sellaista lukea. On niin paljon mukavampaa lukea iloisia asioita, kunhan vaan ei mene liian hyvin... ;)


Ja silti, tämän tiedostamisesta huolimatta aion nyt kertoa, että eniten taas vituttaa kaikki. Oikeastaan ei edes vituta, ei vaan nappaa. Mikään. Ei jaksa innostua, ei huvita, ei mitään. En osaa mitään, en tajua mitään, en jaksa mitään. Ja kaikki muut tekee kaiken paremmin. Ihan naurettavaa. Eikä mulla ole rahaa. Jostain syystä niillä nyt kestää ihan tuhottoman kauan käsitellä mun hakemus, mä en ole pystynyt maksamaan lainan lyhennystä ja mun tili on miinuksella. Yleensä ne on maksettu n. kolmen päivän sisällä hakemuksen jättämisestä. Nyt on mennyt kaksi viikkoa. Ihan kiva. Ja tämä ainakin osittain johtuu siitä, että laitoin mukaan n. 40 euron palkkiokuitin, jonka olin saanut muutaman reseptin julkaisemisesta yhdessä lehdessä.
Eilen sitten kirjoitin niille viestin, että jos sen 40 euron setviminen on ihan ylivoimaista, niin pidättäkööt sen mun puolesta kokonaan, halvemmaksi se tulee kuin maksella myöhästymismaksuja ja tilinylityssakkoja. Nyt ne varmaan laittaa mun hakemuksen jollekin etanalinjalle käsiteltäväksi. Ihan kiusallaan.

Että siinä lyhyt katsaus mun pään sisään. Kyllä mä tiedän, että tää nyt vaan on "tätä". Kemiaa. Osa minusta vaan kököttää, ja odottaa että se menis ohi ja vois taas jatkaa elämistä. Mut osa kapinoi sitä elämän jäähylle laittamista, kyllä mä haluan pystyä elämään myös nää huonot ajat.

Mutta, sitten vähän iloisempiin asioihin. Keskiviikkona oli matematiikan kirjoitukset. Ne vaikutti aika helpoilta. Mikä siis tietenkin tarkoittaa sitä, että päin mäntyä meni. Mutta uskoisin, että läpi pääsin, joka oli ensijainen tavoitteeni. En ole jaksanut/pystynyt/viitsinyt harjoitella yhtään. En edes silloin tunneilla, lopultahan en enää edes käynyt niillä tunneilla, kun en muuta tehnyt kuin listoja mun nukeista ja tehtävistä ruoista. Ja piirtelin hölmöjä ukkeleita vihkoon.

Perjantaina oli sitten bilsan uusinta. Sain ekalla kerralla C:n. Ja se kyllä vähän harmitti. Se on kuitenkin mun suosikkiaineeni. Osoitain johtu siitä, etten ollut alkanut lukemaan ennen kuin kaksi viikkoa aikaisemmin. Oli päässyt unohtumaan. No, nyt aloitin sitten lukemisen jo joulukuun alussa, luin tosi kurinalaisesti, ja sit tuli se yksi Alice Munron kirja kirjastosta, joka oli luettava. Ja se tais olla tammikuun puolella, kun sen luin. Nyt en ole ihan varma. Mutta siihen loppui bilsan lukeminen. En vaan päässyt takas siihen junaan...ja mitä lähemmäksi kirjoitukset tuli, sitä tiukemmin "unohdin" lukea. Ja niin sitten menin kokeeseen lukematta yhtään. Tai no siis sen mitä luin silloin joulu-tammikuussa.

Ja nekin oli helpot! Eli ihan höpöhöpö meni sekin arvosanan nosto. No, ei voi mitään, ei se C onneksi niin huono arvosana ole. Kait. Ja aikuisten oikeesti, ainoa miksi haluan saada hyvät arvosanat on se, että pääsisisn leijumaan niillä. En aio jatkaa opintojani tästä enää mihinkään, se oli nyt tällä erää sitten tässä. Niin, etten hyvillä arvosanoilla mitään edes tekis. Muuta kuin just sen leijumisen. No, leijun äikän ja enkun loistomenestyksellä :D



Ennen kuin menen ompelemaan ja jatkamaan nukkekaapin (joka ei siis ole nukketalo!) raivausta laitan vielä kuluneen viikon ruoista. Nythän mä siis kokkaan Ma-ke, ja to C:n kanssa puoliksi. Ehkä kirjoitinkin viimeksi jotain ruokalistaa, mutta se meni ihan uusiksi, kun lapset olivatkin isällään koko viikon. Nyt ne on taas kotona. En viitti tehdä jotain herkkutacoja jos ne ei ole täällä niistä nauttimassa. Joten maanantaina syötiin mun tekemää Japanilaistyylistä "comfort food"ia (hötöseksi keitettyä) puuroriisiä, silkentofua, merilevää, margariinia, soijakastiketta ja kevätsipulia. Tiistaina oli jätti salaatti ja grillatut juustoleivät. Kuva! alla!!

Keskiviikkona jatkettiin vähän samalla teemalla, salaatti vaan oli vaihtunut Vähän raakoihin ranskalaisiin (S-kaupasta saa luomuna!) ja "pekoni", "juusto", tomaattivoileipiin. Kurnauskis! Hyvää oli! Ja siitäkin kuva! alla!

Voi olla ,e ttä mulla on nyt vähän päivät sekaisin, sillä mä kokkasin myös torstaina, kun en halunnut ulkoiluttaa koiria aamulla, niin vaihdoin sen kokkaamiseen. Mut en nyt tiedä miten nää päivät meni eikä sillä väliä, mutten kyllä millään muista mikä se yks ruoka olis sitten ollut. Ihan sama.

Vielä hyviä asioita! Prismasta löysin vegaanista kosmetiikkaa!!!!!!! Hiukanko oli innoissani! Katsokaa nyt! Nämä ostin!  Megahienoo! Mun on oikeesti vähän hankalaa päästä Ekoloon, jossa kaikista mieluiten kyllä käyn. Joten jos meiltä loppuu shampoo tai hoitoaine, niin ollaan pulassa. Mutta ei enää! Kun lähikapuasta saa SAntea ja Urtekramia! En tiedä mikä toi Bentley on, mut kokeilen sitä piakkoin!
Luksusta!

Tälle päivälle luvassa tämän siivousta siis!

Huh huh! Melkoinen urakka. Onneksi aloitin jo eilen illalla. Enää noin puolet jäljellä!

xoxo,

Päivitys

Kukkuluuruu!

Tarkkaavaisimmat teistä ovat ehkä huomanneet, että olen ottanut tavaksi postata maanantaisin (enkkublogia päivitän melkein päivittäin, yritän olla päivittämättä viikonloppuisin, erityisesti sunnuntaisin, jolloin yritän olla poissa koneelta kokonaan.). Maanantaisin siksi, koska aloin postaamaan niistä ruoista, joita olen viikonloppuisin kokannut. Ja niihin käyttämistäni rahoista.

Tämä tulee nyt muuttumaan, sillä vaihdettiin vuoroja niin, että mä laitankin ruoan viikolla, ja herra C v.loppuisin. Enkä mä enää edes muista koska olisin viimeksi käynyt kaupassa, kun mulla ei ole yhtään rahaa. Siis oikeesti ei yhtään. Se on aika metkaa.  Ei tarvii miettiä mitä ostais, kun ei voi ostaa yhtään mitään. Onneksi tolla siipalla on työpaikka, niin se on hankkinut sitten ruoat.

No voi rähmä! Yritän korjailla valokuvia, mutta typerä Flickr jälleen kerran temppuilee, enkä saa korjattuja kuvia tallennettua. Olen lukenut, että hyvässä blogissa tulee olla megahienot kuvat, ja automaattinen oikeinkirjoitustarkistus...No nyt onnistu! Plääh! eikä onnistunut. No ei ne kyllä mitään hienoja kuvia ollutkaan, siis ei silleen mitään kauniita kuvia, joiden kuuluis olla täydellisesti fixattuja, joten laitan ne nyt vaan sellaisena, kuin kamerani on ne (hämärässä) ikuistanut.

Olen ollut aika toimelias koko viikon, tai ainakin haluan uskotella itselleni näin. Yhtään mitään valmista ei vielä ole, mutta hyvää vauhtia tulossa 11 nukkepussukkaa ja 24 kuukuppipussia. Ne kuukuppijutut multa tilattiin viikko sitten viikonloppuna. Olen ne nyt saanut painettua ja itse asiassa jouduin niihin uuden kaavankin tekemään, kun olin edellisen kadottanut. On sen verran pitkä väli edellisen satsin ja nyt tän tuoreen tilauksen kanssa, että olen ikävästi unohtanut miten ne tehtiinkään tehokkaasti...Yhden olenkin jo painovaiheessa ehtinyt tuhoamaan, sen takia niitä onkin enää vain 24.

Mä ensin leikkasin kankaan sen uuden kaavani mukaan (ja kuten huomaatte, kyseessä on todella monimutkainen kaava! Heh!) ja sitten sabluunan avulla töpötin siihen tuon tekstin. Maalin kuivuttua rajaan kirjaimet vielä mustalla tussilla. Olen tehnyt jo melkein kaikki tähän pisteeseen, se rajaaminen on uskomattoman työlästä. Oikeesti ei, mutta kamalan yksitoikkosta, joten se tuntuu työläältä. Joten olen yrittänyt tehdän niitä aina silloin tällöin, ja vaihdellen kirjainjärjestystä. Sen jälkeen maali kiinnitetään silittämällä ja sitten pääsenkin ompelemaan. :D

Ja kuten sanottua, näiden lisäksi olen tehnyt nukkepussukoita. Niiden kanssa olen ihan loppusuoralla, mikä on aivan ihanaa! Ja sen jälkeen pääsen taas aloittamaan uuden satsin. On taas lepakoita tilauksessa. Ja tämä on kaikki siis tietenkin ihanaa, mutta välillä kyllä raskastakin. On hassua, että kun saa tehdä sitä mistä oikesti tykkää, niin silti välillä joutuu pakottamaan itsensä ryhtymään työhön, eikä aina todellakaan huvittais.

Mun nukenvaateprojektini ei ole edistynyt juuri yhtään. Nyt oon keksinyt sen mekon, mutten vielä tiedä mistä kankaasta sen tekisin. Olen muutamia kokeillut, mutten ollut niihin tyytyväinen. Liivitkin molempiin asuihin olen keksinyt, mutten ole saanut niitä aikaiseksi. Toisen liivin kyllä tein, useiden vesiperien jälkeen onnistuin tekemään sen, jonka halusinkin! On vaan noita pussukoita niin paljon tehtävänä, ettei tälle projektille liikene aikaa. Pöh!

Auto on viime viikolla viety korjattavaksi, ja se olis nyt jo valmiina. Huomenna käyn hakemassa, sillä huomenna olis myös Lassilan Tilan puoti avoinna, ja mä tarvitsen pupuille paalin heinää ja olkea.

Joo, mutta niistä ruoista vielä. Niin, ja pointti miks mä niitä teille listaan on se, että hyvässä lykyssä tätä lukee joku sellainen, joka olis kiinnostunut lisäämään kasvisruoanosuutta omassa ruokavaliossaan, muttei oikein tiedä että mitä ihmettä söis. Niin, että vinkkejä. Ja myös jonkinlainen osoitus siitä, että melkeinpä mitä vaan voi tehdä vegaanisena.

Joo, eli en ole näitä vielä kokannut, mutta tulen tässä viikolla kokkaamaan. Tälle päivälle olen ajatellut riisiä, (silken)tofua, merilevää, höystettynä margariinilla, soijakastikkeella ja kevätsipulilla. Nam!

Tiistaille, kun on taas lapsetkin kotona ajattelin tacoja, pitkästä aikaan! Rakastan meksikolaista ruokaa, tai no, texmexiä. Keskiviikkona taas japanilaista: karee raisua, curry-riisiä. Olen ehkä kertonut yrittäneeni tehdä tätä alusta alkaen itse, ilman niitä natriumglutamaattikuutioita, muttei onnistu. Meillä myytävä curry on aivan liian "intialaista", josta tulee aivan liian vääränlaista. Joten ei auta muu kuin käyttää niitä kuutioita. Curry sekaan laitan porkkanaa, ehkä perunaa ja tofua. Todella hyvää. Riisi ei tietenkään ole mikään ekologinen valinta, mutta kun ohra on niin pahaa!! Siis ei aina, mutta näissä japanilaisissa ruoissa se ei kyllä toimi yhtään. Muuten kyllä. Torstaina varmaan kokataan yhdessä, joten siihen en ole vielä keksinyt mitään.

Yksi iloinen asia vielä! Kolmen matkatoimiston loppuunmyytyjen Studio Ghibli retken lippujen jälkeen meinasin luovuttaa, mutta sitten löysin paikan, mistä sain ostettua pelkän lipun Studio Ghibli museoon. Eli tämä tarkoittaa sitä, että mun täytyy yksin löytää sinne. Olen kahdesti siellä siis käynyt, ja molemmilla kerroilla opas on vienyt ja tuonut pois. Käyttäen ainakin kahta eri bussia, ja se bussin käyttö on melko kuumottavaa. Ghiblin omilta sivuilta hoksasin, että suht lähelle pääsee myös junalla, joten uskaltauiduin sitten ottamaan pelkän museolipun. Saa nyt nähdä tuleeko siitä mitään :D. Totta kai tulee!

Niin joo, viikonloppuna oli meidän PKS ryhmän "Ysäri" bileet. Olin pukeutunut mun 90-luvun asuuni (ohutolkaiminen mekko, t-paita alla, verkkosukkikset (näitä ei mulla kyllä tainnut silloin olla?), hiukset saparoilla, banaanivarjostukset - ja mulle kehdattiin sanoa, että olen pukeutunut ihan niin kuin normaalistikin! Pöh! Tai no, niin hän mä olinkin, mutta siitä oli n. 15-20 vuotta kun mä noin pukeuduin. Kuva olis kiva, mut ku ei ole niin ei ole.
 Meillä oli hyvää ruokaa, ja juomaa joka sai mut röyhtäilemään. Kiva! Kivaa oli, vaikkakin meitä oli vaan meidän "oma porukka". 

Torstaina vaihdoin kaksi keittokirjaani näihin ihanuuksiin! Jos haluat samanlaiset, ei muuta kuin yhteys Sashaan, Paperplane Stationeryn pyörittäjään!

Ja koska aion saada tänään paljon aikaiseksi, on nyt mentävä!

xoxo,
Raisa

Välineurheilua

Hitto! Pitää lopettaa leivän syönti, tai ainakin vähentää. Olen siitä aina ihan turvoksissa loppupäivän. Lauantaina järkeilin, ja oli siinä vähän vahinkoakin mukana, että kun ollaan menossa kylään syömään vähän myöhäisempi lounas, niin syön tukevan aamupalan. Ja kun kerta C oli jättänyt pöydälle leipää sen enempää ajattelematta voitelin kaikki ne palat. Viidennen leivän jälkeen tajusin, että palakin vielä niin räjähdän. Ei kerennyt pallomaha laskemaan ennen kyläilyä, mutta kyllä mä silti reippasti kylässäkin söin, kun oli niin hyvää ruokaa. Blinejä! Joita söin ensimmäistä kertaa ikinä. Oikein hyvää, kaikkien lisukkeiden kera. Vähän niinko suolasia (amerikkalaisia) pannukakkuja. Kurnauskis!

Niin, nyt taas ihan tuhti olo. Söin siis aamupalaksi leipää, kun ei ollut tarpeeksi kaurahiutaleita. Ei pitäis ostaa sitä ihanaa juustoa, kun se aiheuttaa lisääntynyttä leivänkulutusta. Niin, ei olla nyt varmaan kuukauteen ainakaan tehty enää tattariraakapuuroa, vaan C on tehnyt kaurapohjasta, keittämätöntä puuroa. Eihän se raakaruokaa ole, kun ne hiutaleet on höyrytetty, ja taitaa se sinne sokeriakin laittaa. Whatever.

Joo, hyvä mutta vähän väsynyt viikonloppu takana! Olen jotain ommellut, mutten kuitenkaan saanut oikein mitään aikaiseksi. Vihdoin ja viimein, oikeesti todella pitkän työstön jälkeen olen saamassa nukenpaidoista sellaisia kuin haluankin. Tajusin myös, että niistä ei koskaan tule sellaisia, joita on oikeasti mukava tehdä. Toisin kuin vaikka Pinkkiksen peruspussukoissa tai niissä nukkepusseissa, näissä ei tule suuria onnistumisen riemuja. Jokainen sauma on kamalaa näpertelyä. Mutta suurin oivallus, sillä tuon edellisen oivalluksen jälkeen kävi mielessä ajatus koko roskan hylkäämisestä, oli kuitenkin se, että vaikka kuinka tykkäisi työstään, niin osa siitä on myös ihan perseestä. Olkoon siis nämä paitojen väkertämiset ne minun elämäni perseet! :)

Se, etten kauheasti jaksanut viikonloppuna ommella ei tietenkään estänyt minua innostumasta tilaamaan lisää kankaita! Tässä kävi vielä niin onnekas sattuma, että lauantai-iltana muistin, että mulla on Kangastukkuun lahjakortti. No, etsin sitten tuon kortin käsiini ja huomasin, että se erääntyy sunnuntaina! Hups! Ei muuta kuin aamulla tilaus menemään! Olen tulevista uutuuksistani aika innoissaan! Tilasin mm. paksua valkaisematonta flanellia, pyrin sillä mahdollisuuksien mukaan korvaamaan käyttämäni fleecen. Ihan ympäristösyistä. Toivottavasti se onnistuu! Sen lisäksi tilasin uutta karvaa, uudella tarkoitan uutta väriä. Ja helpottaakseni niiden paitojen väkertämistä tilasin vesiliukoista tukikangasta! Olen sitä Eurokankaasta kysellyt, mutte i ne olleet sellaisesta kuulleetkaan. Siellä on kyllä ihan oikeasti aika sekalainen joukko ihmisiä töissä. Osa on ihan päteviä, ja osa taas ei erota loimea kuteesta. Mutta kun siellä on niin ihania kankaita!

Välillä tässä "työssä" on parasta uusien kankaiden haaliminen. Joka ehkä vähän muistuttaa välineurheilua. Hankitaan ja haalitaan, mutta sitten työhön tarttuminen, sen tekeminen ei olekaan aina se pääasia. Välillä jopa niin, että se on pakollinen paha, mikä on tehtävä. Mutta kyllä mulle usein käy niin, että vaikka onkin vaikea aloittaa, niin kun vauhtiin pääsee ei meinaakaan malttaa lopettaa. Ja oikeassa urheilussakin on niin, että aloitus on hankalaa, mutta jälkeenpäin olo ihan mahtava. Ei siinä, että mulla olis enää minkäänlaisia muistikuvia urheilun jälkeisestä hyvästä olosta. Ellei hupipyöräilyä lasketa. Siitä kyllä tykkään, jo liikkeellelähdöstäkin.

Mutta joo, eipä mulla sitten muuta. En ole yhtään jaksanut innostua mistään ruokajutuista, enkä ole juurikaan käyttänyt ruokaan rahaa, kun ei sitä yhtään ole! C on ostanut mitä on ollut pakko ostaa. Mä käytin silloin torstaina sinne Ekoloon aika paljon. C:n rahoja. :D Parjantaina, kun lapset oli pitkän tauon jälkeen taas isällään me syötiin tofu-juustoleipiä ja sipsejä, ja samalla katsottiin ekaa Sherlock Holmes elokuvaa. Ekalla tarkoitan Guy Ritchie elokuvaa. Lauantaina syötiin illalla sitten vaan jotain ihan vähäsen, tais olla vaan popcornia, kun oli lounaalta (ja ne aamuiset viisi leipää!) vieläkin masu täynnä. Sunnuntaina ankeesti se hernekeitto, jota keittelin viikko sitten tuntikaupalla. On niin hassua, miten saatan välillä innostua ruoanlaitosta niin, että täytyy kutsua ihmisiä syömään, ihan vaan sen takia kun on jostain uudesta tekeleestä tai teemasta niin riemastunut. Ja sit välillä (useimmiten?) se on niin kamalaa, eikä millään jaksais keksiä yhtään mitään vähänkään innostavaa. Siippa onneksi melkein aina jaksaa tehdä jotain herkullista. Mä usein teen sitten jotain tosi tylsää, kuten soijarouhekastiketta ja makaronia, jotain kamalaa risottoa tms.Mut silloin kun on pakko niin ei kyllä yhtään mikään huvita! Ei edes lukeminen. Biologiakin on ihanaa, mut jos sitä on pakko lukea, niin sehän on aivan kamalaa.

Mut nyt tää menee!! Melkoinen lista tällepäivälle kaikkea! Ai niin, mun blogi tulee siis piakkoin muuttamaan jonnekin muualle. Seuratkaa sinne sitten! Kerron lisää kun tiedän tarkemmin!

xoxo,
Raisa

Pizza, jonka tein reilu viikko sitten. Se, mistä en meinannut löytää kuvaa. Tai jotain.

Päivitys

Heips!

Mies kielsi kirjoittamasta blogiin, kun se on siirtämässä sitä jonnekin muualle. Mutta kun siinä kestää niin en jaksa odottaa. Ei siinä, että olis mitenkääne rityinen hinku kirjoittaa, mutta ettette ihmettele, että missä mennään.

Olen ommellut kuin viimeistä päivää. Ihan täyspitkiä työpäiviä tehnyt, ja vähän päälle. Hidasta puuhaa on. Mutta kun tekee listoja, joihin melkein sauman tarkkuudella merkitsee tehtävät ompelukset, niin tulee tunne saavutuksistakin. Kyllä minä ihan oikeasti etenen. Ja siitä huomaa erityisen hyvin, kun ensin minä olen piirtänyt kaavat kankaalle, ja sitten C leikkaa ne ja sen jälkeen mulla onkin Tehdas täynnä kangaspinoja. Siis niitä leikeltyjä kapppaleita. Tämä tapahtuu viikonloppuna, sillä C:llähän on viikolla töitä, eikä se silloin ennätä auttaa mua. Viikon mittaan sitten kasat alkaa kummasti hupenemaan. :D

Varasin juuri Studio Ghibli kierroksen. Ensin yritin Suomalaisesta matkatoimistosta, josta olen sen kaksi kertaa aiemminkin varannut - ei onnistunut. Huhtikuun kaikki retket jo menneet (hitto siellä tulee olemaan turisteja huhtikuussa, kun on oletettavasti kirsikankukinnan aika, vaikkakin joku paikanpäältä arveli, että puut kukkisikin jo maaliskuun puolella.), joten yritin sitten ulkomaista matkatoimistoa. Niiden valikossa ei ollut koko huhtikuuta, eli sielläkin kaikki retket jo menneet. No, kolmannesta (ehkä) tärppäsi, ja retki museoon on nyt alustavasti varattu. Jee!!

Muutenkin alan olemaan valmis matkaa varten! On ostettu aamupaloiksi annospuurot ja välipaloiksi vegenakkeja ja kaurapatukoita. Noms. Vielä tarviin suklaata ja lisää niitä nakkeja (Vegetukusta oli loppu, siksi vielä vähän lisää). On tietty vähän tylsää ottaa noin paljon ruokaa mukaan kun menee Japaniin. Eniten maailmassa tykkään japanilaisesta ruoasta. Kunhan se on Suomessa ja saan tasan tarkkaan tietää mitä annokseni sisältää...Mä vaan haluan syödä ilman mitään kuumotuksia. Ilman, että siitä nousee kauhee numero. Hyvässä muistissa on ne ravintolan päydässä vietetyt kauhun hetket, kun mun "Puutarha Salaatissa" on pinnalla iso läjä mahdollisesti puutarhassa kasvanutta sikaa silputtuna. Ei kiitos. Ja se, että niillä on englanninkielinen menu ei todellakaan tarkoita sitä, että ne puhuis englantia. Onneksi Tokiossa alkaa olemaan jo paljon vegaanisia ravintoloita, joita etsimällä saankin hyvin päiväni kulumaan :D

Mulla oli jotain ruokakuvia, mut en tiedä mihin ne on joutuneet. Ja oikeesti - Ketä kiinnostaa miltä meidän syömä ruoka näyttää, jos olen kerta niin laiska etten jaksa reseptejä kirjoittaa? Viime perjantaina kuitenkin syötiin "lihapiirakoita" ja salaattia. Oli ihan älyttömän hauskaa! Ostin niitä Asematunnelin Kotikonnusta. Myös kaksi possumunkkia. Sieltä siis tosiaan saa ihan ilman mitään ihmettelyä j apäivittelyä vegaanisia munkkeja!! Ja niitä soijarouhepiirakoita myös. Lauantaina oli älyhyvää pizzaa!! Ihan mahdottoman maukasta! Tein kaiken itse:pohjan, kastikkeen, "pekonin" (joka pizzasta tekikin niin hyvän) ja juuston.

Sunnuntaina keitin ikuisuuden (vahingossa!) hernekeittoa, jonka sitten pakastinkin saman tien, kun ei yhtään tehnyt mieli. Keitolle melkein kävi kuten noille paahtoleiville, joille kävi "feisbookit". Eli elämä tuli ja kokkailut unohtui. Onneksi oli kansi päällä ja paljon vettä, ja levy pienellä. Ja kerrankin tuli varmasti kypsää, kun yleensä en millään meinaa malttaa keittää niitä herneitä kypsiksi asti.

Sunnuntaina sitten syötiin marinoituja ja leivitettyjä soijamedaljonkeja ja valkosipuliriisiä kermakastikkeella. Melko tuhtia! Mutta niin hyvää!! Noihin soijamedaljonkeihin löytyy respti Puputytön Juhlakirjasta. Jos kiinnostaa kokeilla.

En juurikaan käynyt kaupassa, mitä nyt ne lihikset ostin. Ne olikin sinäänsä aika kalliita, tai verrattuna siihen, miten edukkaasti yleensä kokkaan. En ole enää kytännyt rahankäyttöäni, se tällä hetkellä pysyy hyvin kurissa ilman kyttäämistäkin. Pinkkiksen puolella sitäkin enemmän. Päivittäin merkkaan kaiken, kun aiemmin se on ollut sitä, että kerran vuodessa raahaan kaiken isälle, toivoen, että se selvittää kaiken ja tekee veroilmoitukset ja muut. Kankaisiin on mennyt viime aikoina todella paljon rahaa. Vaikkei kankaita juurikaan edes pitänyt ostaa, Japanin takia. Mutta enhän mä sieltä mitään turkiksia ala raahaamaan, ainoastaan niitä maailman söpöimpiä puuvilloja.

Joo, eipä tässä kait sitten muuta. Kalenteri on taas ihan täynnä kaikkee ja koko ajan pitäis olla jonnekin menossa. Ylioppilaskirjoituksetkin tässä kuussa. Hah! Arvatkaa mitä kävi mun bilsan lukemiselle! Mähän aloitin sen jo joulukuussa, tosi järjestelmällisesti ja mikä se sana nyt on - kunnianhimoisesti? Ja sit tuli kirjastosta yksi kirja, jota olin odottanut pitkään, ja annoin itselleni vapaan viikonlopun bilsan pänttäämisestä. Sen jälkeen en ole lukenut sanaakaan bilsaa. Ei vaan pysty kun sen kerran on lopettanut. Mälsää. En tiedä meinaanko sitä tehdä uudestaan sitten ollenkaan. Ehkä mulle riittää se C. En mä sillä arvosanalla kuitenkaan mitään enää tee. Että silleen. Saa nyt nähdä. Olen mä johonkin preppausiltaan menossa ens viikolla.

Hei nyt!

xoxo,
Raisa