Vegaanina oloa tässä ei-vegaanisessa maailmassa, äityttä, korujen tekoa, yritystä, leipomista, pupuja, koiria, tatuointeja, vaimoutta, skräppäämistä, mielen notkahduksia - siitä tässä on kyse.
perjantai 15. heinäkuuta 2011
keskiviikko 13. heinäkuuta 2011
tiistai 12. heinäkuuta 2011
Sadetta, läheltä mennyt lentokone, Lola ja vessanpönttö
Hello folks!
Se on Raisa täällä taas terve! Olen tosi hyvällä tuulella! Aamulla sato oikein kunnolla, olen viidestä asti (heräsin kun Risto nuoli lattiaa ja sitten alkokin ukkostaan niin, ettei nukkumisesta meinannut tulla mitään) sitä ihastellut. Kaikki sadevesitynnyrit täynnä, luonto niin ihanan raikas ja vehreä, ihanaa!
Eilen kotiin päästyäni totesi voittaneeni maailman kauneimman nuken Ribbonetta Wishin. Se tehtiin Hello Kittyn 35 v. synttäreiden kunniaksi, sillä on ne vaatteetkin niin, että se olis menossa juhlimaan niitä synttäreitä :) Totta puhuakseni mä en sen vaatteista kauheesti pidä. Maksoin nuken saman tien, maksu meni läpi :) Lolan pitäis pian olla matkalla uuteen kotiinsa.
Ja sitten vielä totesin riemukseni jonkun pöljän huutanenn mut ulos siitä ylikalliista Sindyn kph paketista!!! Minä laitoin huudon siihen edullisempaan (jossa ei ollut kyllä ammetta eikä pyyhkkeitä, mutten niistä kumpaakaan tarvinnutkaan!) kovasti toivoen, ettei mua uloshuudeta siitäkin! Aamulla sitten Ebay auki ja toteamaan, että sain pönttöni ja lavuaarini pilkkahintaan. Postituksineenkin melkein puolet halvempi kuin kalliimman pelkät postikulut!! Loistavaa!!
Aamulla sitten poljin sateessa töihin ja se oli ihanaa, kun ei ollut yhtään kylmä. Alkumatkasta mun pään yläpuolelta meni lentokone lähempää kuin koskaan aiemmin!! Ihan mielettömän hienoo!! En tiedä olenko jo kertonut kummallisesta viehtymyksestäni laskutuvia ja nousevia lentokoneita kohtaan. Niissä vaan on jotain niiiiin hienoa! Kunhan niitä siis katsoo maasta, itse koneessa ne on just ne kaikista kauheimmat hetket. Me vielä asutaan lähellä lentokenttää ja aina välillä ne menee ihan meidän läheltä. Mä aina osoittelen niitä kuin mikäkin pieni lapsi. Alkuun C hermostu siitä, mut nykyään sekin on niistä ainakin vähän innoissaan :)
Pinja sai eilen pienet nukkensa. Ne on ihania ja niille sopii hyvin osa nukkekodin mukana tulleiden nukkejen vaatteista! Tosi kivaa!
Lapset lähtee tänään pitkästä aikaa isälleen, ja ovat siellä sitten vähän pidempään. Silleen ihan kiva saada vähän omaa rauhaa, mut en mä niitä kovin moneks päiväks haluais antaa.
Eilen tuli myös mun nukeille uudet vetorenkulat.
Eli noiden nukkejen silmien asento ja väri muuttuu takaraivosta lähtevää narua vetämällä. Siinä narussa on sitte semmonen rinkula, niin noi on just niitä.
Ollaan syksyllä Planet Idan kanssa menossa sinne Traconiin Tampereelle ♥ Eilen sovittiin, että myös me pukeudutaan jonkun teeman ympärille. Mä tiesin, että Idalla on Liisa Ihmemaassa puku, ja muutenkin se maailma kiehtoo, niin ehdotin sitte Liisa Ihmemaassa teemaa, niin että meidän pöytä olis Mad Hatterin teepöytä, Ida Liisa ja mä Mad Hatter. Mulla on visio siitä miltä haluaisin näyttää...katsotaan miten se onnistuu :)
Sitäkin jo mietin, kun syksyllä osallistun myös Kirjamessuille, että josko sinne tulis ihan Puputyttö hännäntupsuineen kaikkineen... ;)
Chris hakee tänään äidiltä mustikka hilloa ja tomaatteja. Tomaateista minä keitän tomaattikastiketta, niin että talvellakin voidaan syödä kotimaisia tomaatteja :) Ihanaa.
Voi itku, eilen kuulin että mansikoiden kasvatukseen liittyy isosti rastaiden ampumista!! Luvallista tai luvatonta. Emot ammutaan ja poikaset kuolee pesään :( Ei kai auta muu, kuin kasvattaa omat mansikat ja lisätä mustikoiden syöntiä reippasti.
Tässä se voittamani vessa.
![]()
Ei muuta. Moi.
♥ Raisa
Se on Raisa täällä taas terve! Olen tosi hyvällä tuulella! Aamulla sato oikein kunnolla, olen viidestä asti (heräsin kun Risto nuoli lattiaa ja sitten alkokin ukkostaan niin, ettei nukkumisesta meinannut tulla mitään) sitä ihastellut. Kaikki sadevesitynnyrit täynnä, luonto niin ihanan raikas ja vehreä, ihanaa!
Eilen kotiin päästyäni totesi voittaneeni maailman kauneimman nuken Ribbonetta Wishin. Se tehtiin Hello Kittyn 35 v. synttäreiden kunniaksi, sillä on ne vaatteetkin niin, että se olis menossa juhlimaan niitä synttäreitä :) Totta puhuakseni mä en sen vaatteista kauheesti pidä. Maksoin nuken saman tien, maksu meni läpi :) Lolan pitäis pian olla matkalla uuteen kotiinsa.
Ja sitten vielä totesin riemukseni jonkun pöljän huutanenn mut ulos siitä ylikalliista Sindyn kph paketista!!! Minä laitoin huudon siihen edullisempaan (jossa ei ollut kyllä ammetta eikä pyyhkkeitä, mutten niistä kumpaakaan tarvinnutkaan!) kovasti toivoen, ettei mua uloshuudeta siitäkin! Aamulla sitten Ebay auki ja toteamaan, että sain pönttöni ja lavuaarini pilkkahintaan. Postituksineenkin melkein puolet halvempi kuin kalliimman pelkät postikulut!! Loistavaa!!
Aamulla sitten poljin sateessa töihin ja se oli ihanaa, kun ei ollut yhtään kylmä. Alkumatkasta mun pään yläpuolelta meni lentokone lähempää kuin koskaan aiemmin!! Ihan mielettömän hienoo!! En tiedä olenko jo kertonut kummallisesta viehtymyksestäni laskutuvia ja nousevia lentokoneita kohtaan. Niissä vaan on jotain niiiiin hienoa! Kunhan niitä siis katsoo maasta, itse koneessa ne on just ne kaikista kauheimmat hetket. Me vielä asutaan lähellä lentokenttää ja aina välillä ne menee ihan meidän läheltä. Mä aina osoittelen niitä kuin mikäkin pieni lapsi. Alkuun C hermostu siitä, mut nykyään sekin on niistä ainakin vähän innoissaan :)
Pinja sai eilen pienet nukkensa. Ne on ihania ja niille sopii hyvin osa nukkekodin mukana tulleiden nukkejen vaatteista! Tosi kivaa!
Lapset lähtee tänään pitkästä aikaa isälleen, ja ovat siellä sitten vähän pidempään. Silleen ihan kiva saada vähän omaa rauhaa, mut en mä niitä kovin moneks päiväks haluais antaa.
Eilen tuli myös mun nukeille uudet vetorenkulat.
Eli noiden nukkejen silmien asento ja väri muuttuu takaraivosta lähtevää narua vetämällä. Siinä narussa on sitte semmonen rinkula, niin noi on just niitä.
Ollaan syksyllä Planet Idan kanssa menossa sinne Traconiin Tampereelle ♥ Eilen sovittiin, että myös me pukeudutaan jonkun teeman ympärille. Mä tiesin, että Idalla on Liisa Ihmemaassa puku, ja muutenkin se maailma kiehtoo, niin ehdotin sitte Liisa Ihmemaassa teemaa, niin että meidän pöytä olis Mad Hatterin teepöytä, Ida Liisa ja mä Mad Hatter. Mulla on visio siitä miltä haluaisin näyttää...katsotaan miten se onnistuu :)
Sitäkin jo mietin, kun syksyllä osallistun myös Kirjamessuille, että josko sinne tulis ihan Puputyttö hännäntupsuineen kaikkineen... ;)
Chris hakee tänään äidiltä mustikka hilloa ja tomaatteja. Tomaateista minä keitän tomaattikastiketta, niin että talvellakin voidaan syödä kotimaisia tomaatteja :) Ihanaa.
Voi itku, eilen kuulin että mansikoiden kasvatukseen liittyy isosti rastaiden ampumista!! Luvallista tai luvatonta. Emot ammutaan ja poikaset kuolee pesään :( Ei kai auta muu, kuin kasvattaa omat mansikat ja lisätä mustikoiden syöntiä reippasti.
Tässä se voittamani vessa.
♥ Raisa
maanantai 11. heinäkuuta 2011
Kuulkaas enot vol. 2
Mun mielestä Pmmp on kyllä melko metka. Vaikka inhosin rusketusraitoja ihan superisti silloin aikanaan. Mutta silloin mä inhosin kaikkia muitakin radiohittejä. Tai siis sellasia, joita soitettiin alvariinsa. En edes kuunnellut niitä, inhosin vaan. :)
Mutta joo, on mulla muutakin, vaikka ihan oikeasti on kengistä ja kellosta tulleet nolot rusketusraidat! Vaikka olen parhaani mukaan pysytellyt sisätiloissa. Ihan kyllä vaan sen takia, kun kotona on niin kivaa :) Mutta pyöräillessä väkisinkin tulee väriä. Ei siinä, se on kivaa ja sopii minulle. Ja salaa elättelen toiveita, että se sulattais massaa...
Mutta nyt siis asiaan! Tehokas viikonloppu! Enkä tarvinnut untakaan niin paljoa, kun virtaa riitti niin paljon! Sain paljon aikaseksi! Tyhjensin kirjahyllyä, nyt oli kyseessä oikeasti tehokas tyhjennyt! Laitoin pois sellasia kirjoja, joiden olen ajatellut "kuuluvan" minun kirjahyllyyni, vaikka tiedän etten koskaan enää lue niitä, eikä niiden omistaminen lisää millään lailla minun arvoani. Saman tein cd -levyilleni (mä olen tosiaan niin vanha, että kerään kaiken musiikkini cd-levyinä, ja niiden omistaminen on "coolia"), laitoin pois n. 20 levyä, joista osa on tuotu Tallinasta...mutta isompi osa oli "alternative" ajoilta. Joukossa oli levyjä, joita en ole koskaan edes kuunnellut...ne on ollu vaan "pakko" ostaa ollakseen tosi alternatiivinen. Otin joitain levyjä autoon kun kävin hakemassa nukkekotia, kuunnellakseni olisko niistä vielä meille iloa...no ei ole. Eli jos jotain kiinnostaa 90 -luvun alun musiikki, niin kannattaa tulla Koiraryhmän pöydälle notkumaan sillon kun meillä on se kirppis. Mä en muista koska, mut kyllä mä siitä vielä hehkutan lähemmin :) Joo, eli noita tyhjensin ja sain itselleni paljon kepeämmän olon :) Maustehyllynkin siivosin.
Perjantai-iltana elokuvaa katsoessame nähtiin kun hiiri juoksi keittiön lattian poikki hellan taakse. Chris innostu, et nyt me napataan se. Suurella vimmalla tukittiin kaikki mahdolliset kolot ja just kun C oli laittamassa sitä ansaa, niin se saakelin hiiri rynnisti Kenain jalkojen välistä (mistä lie helvetin olemattomasta raosta päässyt) takaisin turvapaikkaansa. Kenai oli ihan ihmeissään, saatto olla, että se ehkä sai kosketettuakin sitä hiirtä. No, kun kerta C:n lukuisat ei olleet tuottaneet tulosta, päätin minä virittää ansan. C yritti jotain urputtaa, mutta nyt ei ollut aika urputukselle vaan hiiren metsästykselle. Jatkettiin elokuvan katsomista ja ei aikaakaan, kun ansasta kuului ääntä! Minä olin napannut hiiren!!
C kiinnitti laatikon pyöräntarakalle ja kuskas hiiren kohti uusia seikkailuja! (joo, tiedän niiden reviireistä ja kuinka pienet mahdollisuudet niillä on selvitä oman alueensa ulkopuolella, mutte nyt sillä ainakin on mahdollisuus)
Lauantaina hain auton, ja kävin Jäkessä kirppiksellä. (mä oon nähnyt todella paljon vilkkaita unia ja mun on jotenkin siitä syystä hankala hahmottaa mitä olen milloinkin tehnyt, mikä on totta ja mikä ei. Onko jossain ollut juttua Jenni Vartiaisesta ja siitä kuinka hän on just suomalaiseen makuun tuotettu?). Ostin jotain pientä ja jätin paljon ostamatta. Ai nii, ekaks käytiin torikirppiksellä. siellä oli just tytöille hyvä discopallo. Mut se vanha luuska pyys siitä kolme euroo! En ostanut. Sitte hain sen auton, kävin kaupassa, toisella kirppiksellä (löysin vihdoinkin Lassillekin jotain! Jotain lego ukkeleita ison läjän). Koko ajan kummitteli discopallo mielessä. Hitto. Menin takas, kysyin et saakos en kahdella eurolla, sai. Joten nyt mulla on discopallo tyttöjen kuvausjuttuihin. :)
Me saatiin äitiltä hillitön läjä mansikoita, joten loppupäivä meni aika pitkälti niiden parissa. Perkasin, pakastin, hillosin.
Sunnuntaina olin taas supernainen. Tein kaks piirakkaa, joulukinkku kokeilun kirjaa varten (jonka kanssa kävi hassusti! soijajauhojen sijaan laitoin keinomakeutettua vaniljan makuista soijaproteiinia! hups!), keitin tomaatti-sienikastiketta säilöttäväksi, tein mansikka-vanilja luksushilloo, otin Mimistä kuvia, laitoin huudon Ribbonetta Wish nukesta, kävin Jäkessä hakemassa Pimpulan yökylästä, ahdistuin rahatilanteestani, päätin, etten ahdistu rahatilanteestani.
Tässä kuvia:
Bambi ja "iskä" (C kuolis jos tietäis, että kirjotin noin!! ha hahah!)
Ja sitte kuulkaas vielä sokerina pohjalla, jotain joka teki viikonlopusta ihan täydellisen, 8,5 vkoa
Aamulla tai illalla aloin miettimään sitä nuken tilaamista. Mä siis laitoin jo huutoni siihen, eikä sitä varmaan muut huuda. Mua ei siis se kaduta yhtään, mutta jotenkin harmittaa vaan, et mä olen tällänen. Jotenkin mulla on sellanen olo, et voisin olla ilmankin, mutta se olis sitten semmonen tyhjä kolo, mihin se kuuluis (sillä on jo nimi ja pieni tarinakin - Lola, Mimin pikkusisko, joka muuttaa Tokioon Bambin kanssa asumaan, Mimi tästä hermostu ja teki itsestään vähän vähemmän kiltin näköisen). Joka tapauksessa päätin, että ne kolme muuta huutoa mitä mulla oli mielessä (ihan mielettömän ihania Sindyn huonekaluja) saa nyt olla. Eli tämä nukke ja ei muuta. Pitää siihen vitun (kirjaimellisesti) lääkäriinkin säästää.
Saatiin muuten äidiltä mun mummin vanha lipasto♥. Sille pitäis keksiä joku sopiva paikka olohuoneesta. Mä saan mun kaikki kolme (oikeesti 2,5) hienoa astiastoni sen uumeniin. Ihanaa :) Lipaston mukana tuli vihdoin ja viimein Bambi takaisin mummolasta. Äiti oli paljon sille virkannut, mutta ne ei ihan ole vielä sellaisia, että olisin ottanut kuvia. Täytyy koristella tai värjätä ne. Sitte.
Tässä kaikki. Repikää siitä.
Ehkä sittenkin vielä tosta rahankäytöstä. Tai siis jostain siihen liittyvästä. Mä ihan oikeesti yritin olla ostamatta, mutta jossain kohdin (aika alkuvaiheessa) tunsin sen toivottomaksi, tiesin että se nukke tulee päätymään minulle. Mutta hyvä asia tässä on se, että mä olen oikeasti miettynyt asiaa tosi paljon, ja nyt jälkeenpäin koen sen jotenkin sen arvoseks, että sitä kuuluukin aamuyöstä vähän nihkeenä miettiä. Sillon mä päätin olla huutamatta niitä Sindyn huonekalujakin. Niin, et kyllä mulla joku pieni järjen hiven on olemassa, jossain. Sen Sindyn kph paketin mä kyllä olen jo huutanut, sitä en saa peruttua. Eikä kukaan tule niin kalliilla siihen väliinkään, kun niitä oli paljon edullisemminkin siellä tarjolla. Mutta kph mulla on ollutkin puutelistalla. Ei keittiö, jota olin siis huutamassa. Siitäkin olin jo muuten päättänyt, että mä huudan ton, hinnalla millä hyvänsä. Mutta sain käännettyä kelkkani ajoissa pois! Hyvä hyvä! Nyt saa taputtaa.
Muikkis.
♥ Raisa
Mutta joo, on mulla muutakin, vaikka ihan oikeasti on kengistä ja kellosta tulleet nolot rusketusraidat! Vaikka olen parhaani mukaan pysytellyt sisätiloissa. Ihan kyllä vaan sen takia, kun kotona on niin kivaa :) Mutta pyöräillessä väkisinkin tulee väriä. Ei siinä, se on kivaa ja sopii minulle. Ja salaa elättelen toiveita, että se sulattais massaa...
Mutta nyt siis asiaan! Tehokas viikonloppu! Enkä tarvinnut untakaan niin paljoa, kun virtaa riitti niin paljon! Sain paljon aikaseksi! Tyhjensin kirjahyllyä, nyt oli kyseessä oikeasti tehokas tyhjennyt! Laitoin pois sellasia kirjoja, joiden olen ajatellut "kuuluvan" minun kirjahyllyyni, vaikka tiedän etten koskaan enää lue niitä, eikä niiden omistaminen lisää millään lailla minun arvoani. Saman tein cd -levyilleni (mä olen tosiaan niin vanha, että kerään kaiken musiikkini cd-levyinä, ja niiden omistaminen on "coolia"), laitoin pois n. 20 levyä, joista osa on tuotu Tallinasta...mutta isompi osa oli "alternative" ajoilta. Joukossa oli levyjä, joita en ole koskaan edes kuunnellut...ne on ollu vaan "pakko" ostaa ollakseen tosi alternatiivinen. Otin joitain levyjä autoon kun kävin hakemassa nukkekotia, kuunnellakseni olisko niistä vielä meille iloa...no ei ole. Eli jos jotain kiinnostaa 90 -luvun alun musiikki, niin kannattaa tulla Koiraryhmän pöydälle notkumaan sillon kun meillä on se kirppis. Mä en muista koska, mut kyllä mä siitä vielä hehkutan lähemmin :) Joo, eli noita tyhjensin ja sain itselleni paljon kepeämmän olon :) Maustehyllynkin siivosin.
Perjantai-iltana elokuvaa katsoessame nähtiin kun hiiri juoksi keittiön lattian poikki hellan taakse. Chris innostu, et nyt me napataan se. Suurella vimmalla tukittiin kaikki mahdolliset kolot ja just kun C oli laittamassa sitä ansaa, niin se saakelin hiiri rynnisti Kenain jalkojen välistä (mistä lie helvetin olemattomasta raosta päässyt) takaisin turvapaikkaansa. Kenai oli ihan ihmeissään, saatto olla, että se ehkä sai kosketettuakin sitä hiirtä. No, kun kerta C:n lukuisat ei olleet tuottaneet tulosta, päätin minä virittää ansan. C yritti jotain urputtaa, mutta nyt ei ollut aika urputukselle vaan hiiren metsästykselle. Jatkettiin elokuvan katsomista ja ei aikaakaan, kun ansasta kuului ääntä! Minä olin napannut hiiren!!
C kiinnitti laatikon pyöräntarakalle ja kuskas hiiren kohti uusia seikkailuja! (joo, tiedän niiden reviireistä ja kuinka pienet mahdollisuudet niillä on selvitä oman alueensa ulkopuolella, mutte nyt sillä ainakin on mahdollisuus)
Lauantaina hain auton, ja kävin Jäkessä kirppiksellä. (mä oon nähnyt todella paljon vilkkaita unia ja mun on jotenkin siitä syystä hankala hahmottaa mitä olen milloinkin tehnyt, mikä on totta ja mikä ei. Onko jossain ollut juttua Jenni Vartiaisesta ja siitä kuinka hän on just suomalaiseen makuun tuotettu?). Ostin jotain pientä ja jätin paljon ostamatta. Ai nii, ekaks käytiin torikirppiksellä. siellä oli just tytöille hyvä discopallo. Mut se vanha luuska pyys siitä kolme euroo! En ostanut. Sitte hain sen auton, kävin kaupassa, toisella kirppiksellä (löysin vihdoinkin Lassillekin jotain! Jotain lego ukkeleita ison läjän). Koko ajan kummitteli discopallo mielessä. Hitto. Menin takas, kysyin et saakos en kahdella eurolla, sai. Joten nyt mulla on discopallo tyttöjen kuvausjuttuihin. :)
Me saatiin äitiltä hillitön läjä mansikoita, joten loppupäivä meni aika pitkälti niiden parissa. Perkasin, pakastin, hillosin.
Sunnuntaina olin taas supernainen. Tein kaks piirakkaa, joulukinkku kokeilun kirjaa varten (jonka kanssa kävi hassusti! soijajauhojen sijaan laitoin keinomakeutettua vaniljan makuista soijaproteiinia! hups!), keitin tomaatti-sienikastiketta säilöttäväksi, tein mansikka-vanilja luksushilloo, otin Mimistä kuvia, laitoin huudon Ribbonetta Wish nukesta, kävin Jäkessä hakemassa Pimpulan yökylästä, ahdistuin rahatilanteestani, päätin, etten ahdistu rahatilanteestani.
Tässä kuvia:
Bambi ja "iskä" (C kuolis jos tietäis, että kirjotin noin!! ha hahah!)
Ja sitte kuulkaas vielä sokerina pohjalla, jotain joka teki viikonlopusta ihan täydellisen, 8,5 vkoa
Aamulla tai illalla aloin miettimään sitä nuken tilaamista. Mä siis laitoin jo huutoni siihen, eikä sitä varmaan muut huuda. Mua ei siis se kaduta yhtään, mutta jotenkin harmittaa vaan, et mä olen tällänen. Jotenkin mulla on sellanen olo, et voisin olla ilmankin, mutta se olis sitten semmonen tyhjä kolo, mihin se kuuluis (sillä on jo nimi ja pieni tarinakin - Lola, Mimin pikkusisko, joka muuttaa Tokioon Bambin kanssa asumaan, Mimi tästä hermostu ja teki itsestään vähän vähemmän kiltin näköisen). Joka tapauksessa päätin, että ne kolme muuta huutoa mitä mulla oli mielessä (ihan mielettömän ihania Sindyn huonekaluja) saa nyt olla. Eli tämä nukke ja ei muuta. Pitää siihen vitun (kirjaimellisesti) lääkäriinkin säästää.
Saatiin muuten äidiltä mun mummin vanha lipasto♥. Sille pitäis keksiä joku sopiva paikka olohuoneesta. Mä saan mun kaikki kolme (oikeesti 2,5) hienoa astiastoni sen uumeniin. Ihanaa :) Lipaston mukana tuli vihdoin ja viimein Bambi takaisin mummolasta. Äiti oli paljon sille virkannut, mutta ne ei ihan ole vielä sellaisia, että olisin ottanut kuvia. Täytyy koristella tai värjätä ne. Sitte.
Tässä kaikki. Repikää siitä.
Ehkä sittenkin vielä tosta rahankäytöstä. Tai siis jostain siihen liittyvästä. Mä ihan oikeesti yritin olla ostamatta, mutta jossain kohdin (aika alkuvaiheessa) tunsin sen toivottomaksi, tiesin että se nukke tulee päätymään minulle. Mutta hyvä asia tässä on se, että mä olen oikeasti miettynyt asiaa tosi paljon, ja nyt jälkeenpäin koen sen jotenkin sen arvoseks, että sitä kuuluukin aamuyöstä vähän nihkeenä miettiä. Sillon mä päätin olla huutamatta niitä Sindyn huonekalujakin. Niin, et kyllä mulla joku pieni järjen hiven on olemassa, jossain. Sen Sindyn kph paketin mä kyllä olen jo huutanut, sitä en saa peruttua. Eikä kukaan tule niin kalliilla siihen väliinkään, kun niitä oli paljon edullisemminkin siellä tarjolla. Mutta kph mulla on ollutkin puutelistalla. Ei keittiö, jota olin siis huutamassa. Siitäkin olin jo muuten päättänyt, että mä huudan ton, hinnalla millä hyvänsä. Mutta sain käännettyä kelkkani ajoissa pois! Hyvä hyvä! Nyt saa taputtaa.
Muikkis.
♥ Raisa
perjantai 8. heinäkuuta 2011
Hiiriä, pupuja, koiria ja vauvalintuja (ja yks nukke, mut ei puhuta siitä)
Kovin eläinpitoinen postaus tulossa, paljon asiaa, mutten tiedä riittääkö aika. Katsotaan.
Eilen poljin Porvoonkadulle Animalian tiloihin. Siellä oli paljon pieniä koiria ja keskikokoisia ihmisiä. Ja yksi erittäin kaunis vähän isompi koira, Lora ♥ Noissa on kyllä noissa Viipurista tulleissa keskikokosissa suht nuorissa koirissa semmonen jännä, tosi herkän koiran leima. Tai jotain. se Lora oli ihan syötävä. Onneksi löytänyt kodin täältä Suomesta.
Ryhmä oli iso ja ihana, tehtiin paljon hienoja suunnitelmia, minä enemmänkin keskityin kuuntelemaan ja aina välillä pyytämään juotavaa tai keksejä...(yllätys). Meillä alkaa nyt koppikampanja, jonka missiona on saada mahdollisimman paljon koppeja Viipuriin tarhoille vietäviksi. Mutta niin monta mutkaa matkassa. Tai siis oikeastaa yksi iso mutka, nimittäin Venäjän tulli. Niillä on tarkat määräykset mitä saa viedä ja kuinka paljon se saa painaa. Mikä on oikeesti ihan kamalaa, kun kyse on siitä, että me halutaan tarjota niille koirille jonkinlainen suoja talvipakkasten varalle. Ja viedä ruokaa. Mutta jotain siihen varmasti keksitään, että saadaan niitä sinne vietyä!
Ollaan järjestämässä koppitalkoita, materiaalikeräyksiä, kirpputoria ja syksyllä sitten matka sinne Viipuriin niitä koppeja pystyttämään. Mä en henk.koht. tarhoille halua, mutta muuten mukaan kyllä, auttamaan.
Kokouksen jälkeen yks tyttö tuli juttelemaan, se kaivo laukustaan Puputytön ja kauniisti pyysi siihen omistuskirjoitusta ♥ Kertoi lukeneensa mun blogista (mä menen aina - siis ne viis-kuus! kertaa kun niin on käynyt- ihan hämilleni ja alan kelaamaan taaksepäin, että mitäs kaikkea mä olenkaan itsestäni kertonut, kun joku kertoo lukeneensa mun blogia), että olen tulossa koiratapaamiseen, joten otti kirjan mukaansa. Mulle tuli siitä (hämmennyksestä) huolimatta niiiin hyvä mieli. Ihanaa♥ Kiitos Sinulle (jos vieläkin luet blogiani :)
Ostin kirpputorijäämistöstä kolme asiaa (täytyy muistaa laittaa lahjoitus Animalian tilille!), yksi niistä sopi ihan loistavasti meidän olohuoneeseen!
Hieno!!
Kotimatkalla taas seikkailin ties missä. Huomasin yhden ihan tosi kummallisen asian (tai ehkä mä olenkin vaan tosi kummallinen): ihmisiä loju kaikkialla. Se oli hassua. Mitä hittoa te siellä makoilette, kaiken maailman nurmikoilla ja joen varsilla?! Muualle siitä notkumasta! Enkä tarkota siis mitään sammuneita. Vaan hengailijoita. Mä kuolisin tollaseen tylsyyteen. Ja ulkona on liian kuuma edes lukea.
Kotona otin teille (ai nii, jotenkin outoo...siellä tapaamisessa mä jostain syystä aloin miettimään sitä nukkeasiaa niiden koirien silmin...tai siis mä haaveilen jostain yli 200 euron nukesta, kun ne koirat haaveilee (tai niiden vois kuvitella haaveilevan, jos koirat haaveilis) talvesta, jolloin niiden ei tarvis palelluttaa tassujaan ja omasta ihmisestä joka pitäis niistä huolta (ehkä ne ei kuitenkaan ihmisistä haaveile?) ...tuli vähän tyhmä olo) kuvan Mimin tämän hetkisestä tilasta.
Kyllä mä tänään meinaan saada sen kasaan. Uusien huulien kera.
Hassua, olen nyt niin hurahtanut noihin nukkeihin, että näen ihmisissä piirteitä niistä! Siellä ryhmässäkin oli yksi Blythe. Ja kotimatkalla oli jotain nukkemaisia henkilöitä ja illalla Chrisin pääkin muistutti niistä (ei siinä, että sillä olis niin iso pää kuin niillä tytöillä on!)
Voitin sen nukkekodin!
Sitte niihin muihin eläinjuttuihin.
Aamulla töihin polkiessani bongasin tieltä pienen linnunpoikasen.
![]()
Vähän niinko tollasen (ei ole oma kuva). Se pyrähteli sellasia 10 cm lentoja siinä asfaltilla, enkä mä oikein tiennyt mitä sen kanssa tehdä. Se näytti olevan kunnossa, mutta ei sitä voinut siihen tielle jättää. Yritin lempeästi sitä hätistää nurmikolle, mutta se ei liikkunut haluamaani suuntaan. Ja sitte se väsähti niin, että oli kyljellään maassa, ihan hassusti. Yritin tiirailla, josko emoa näkyis jossain, tai itse pesää, muttei mitään. Soitin Korkeasaareen, tilanteen arvioituaan ne kehoitti tuomaan poikasen sinne. Voi ei, mä olin pyörällä, mulla kestäis ikuisuus päästä sinne Mustikkamaalle. Soitin sitte töihin ja kerroin tilanteen, että myöhästyisin.
No sitte siihen ilmestykin kaksi talitinttiä, ja pikkunenkin sai voimia kerättyä sen verran, että jakso taas pyrähdellä. Soitin uudestaan Korkeasaareen, jo sovittiin, että nostan poikasen nurmikolle ja jätän siihen. Peukut pystyyn, että se selviää!
Sitte vielä näin pupunpoikasen ja mun elämä oli täydellistä.
Hiiri on todellakin hengissä ja meillä sisällä. Chris sai sen yöllä kiinni, mut ei sillä ansalla vaan se oli pahvinkeräysastiassa ja se sen boxerit jalassa kanto yöllä neljän aikoihin pihalle. Hiiri hyppäs pois kyydistä ja oli tunnin sisällä meidän olohuoneessa (jossa se ei tietääkseni ole aiemmin käynyt) syömässä tapettia...
Animalialta tulossa pusskoista rahaa! Mitähän kaikkea sitä tilais?! Ainakin nyt saan Planet Idalta sen kaulakaverin! Jee! Ja kierukankin ostettua! Jee! Ihanaa!!
Hau!
♥ Raisa
Eilen poljin Porvoonkadulle Animalian tiloihin. Siellä oli paljon pieniä koiria ja keskikokoisia ihmisiä. Ja yksi erittäin kaunis vähän isompi koira, Lora ♥ Noissa on kyllä noissa Viipurista tulleissa keskikokosissa suht nuorissa koirissa semmonen jännä, tosi herkän koiran leima. Tai jotain. se Lora oli ihan syötävä. Onneksi löytänyt kodin täältä Suomesta.
Ryhmä oli iso ja ihana, tehtiin paljon hienoja suunnitelmia, minä enemmänkin keskityin kuuntelemaan ja aina välillä pyytämään juotavaa tai keksejä...(yllätys). Meillä alkaa nyt koppikampanja, jonka missiona on saada mahdollisimman paljon koppeja Viipuriin tarhoille vietäviksi. Mutta niin monta mutkaa matkassa. Tai siis oikeastaa yksi iso mutka, nimittäin Venäjän tulli. Niillä on tarkat määräykset mitä saa viedä ja kuinka paljon se saa painaa. Mikä on oikeesti ihan kamalaa, kun kyse on siitä, että me halutaan tarjota niille koirille jonkinlainen suoja talvipakkasten varalle. Ja viedä ruokaa. Mutta jotain siihen varmasti keksitään, että saadaan niitä sinne vietyä!
Ollaan järjestämässä koppitalkoita, materiaalikeräyksiä, kirpputoria ja syksyllä sitten matka sinne Viipuriin niitä koppeja pystyttämään. Mä en henk.koht. tarhoille halua, mutta muuten mukaan kyllä, auttamaan.
Kokouksen jälkeen yks tyttö tuli juttelemaan, se kaivo laukustaan Puputytön ja kauniisti pyysi siihen omistuskirjoitusta ♥ Kertoi lukeneensa mun blogista (mä menen aina - siis ne viis-kuus! kertaa kun niin on käynyt- ihan hämilleni ja alan kelaamaan taaksepäin, että mitäs kaikkea mä olenkaan itsestäni kertonut, kun joku kertoo lukeneensa mun blogia), että olen tulossa koiratapaamiseen, joten otti kirjan mukaansa. Mulle tuli siitä (hämmennyksestä) huolimatta niiiin hyvä mieli. Ihanaa♥ Kiitos Sinulle (jos vieläkin luet blogiani :)
Ostin kirpputorijäämistöstä kolme asiaa (täytyy muistaa laittaa lahjoitus Animalian tilille!), yksi niistä sopi ihan loistavasti meidän olohuoneeseen!
Hieno!!
Kotimatkalla taas seikkailin ties missä. Huomasin yhden ihan tosi kummallisen asian (tai ehkä mä olenkin vaan tosi kummallinen): ihmisiä loju kaikkialla. Se oli hassua. Mitä hittoa te siellä makoilette, kaiken maailman nurmikoilla ja joen varsilla?! Muualle siitä notkumasta! Enkä tarkota siis mitään sammuneita. Vaan hengailijoita. Mä kuolisin tollaseen tylsyyteen. Ja ulkona on liian kuuma edes lukea.
Kotona otin teille (ai nii, jotenkin outoo...siellä tapaamisessa mä jostain syystä aloin miettimään sitä nukkeasiaa niiden koirien silmin...tai siis mä haaveilen jostain yli 200 euron nukesta, kun ne koirat haaveilee (tai niiden vois kuvitella haaveilevan, jos koirat haaveilis) talvesta, jolloin niiden ei tarvis palelluttaa tassujaan ja omasta ihmisestä joka pitäis niistä huolta (ehkä ne ei kuitenkaan ihmisistä haaveile?) ...tuli vähän tyhmä olo) kuvan Mimin tämän hetkisestä tilasta.
Kyllä mä tänään meinaan saada sen kasaan. Uusien huulien kera.
Hassua, olen nyt niin hurahtanut noihin nukkeihin, että näen ihmisissä piirteitä niistä! Siellä ryhmässäkin oli yksi Blythe. Ja kotimatkalla oli jotain nukkemaisia henkilöitä ja illalla Chrisin pääkin muistutti niistä (ei siinä, että sillä olis niin iso pää kuin niillä tytöillä on!)
Voitin sen nukkekodin!
Sitte niihin muihin eläinjuttuihin.
Aamulla töihin polkiessani bongasin tieltä pienen linnunpoikasen.
No sitte siihen ilmestykin kaksi talitinttiä, ja pikkunenkin sai voimia kerättyä sen verran, että jakso taas pyrähdellä. Soitin uudestaan Korkeasaareen, jo sovittiin, että nostan poikasen nurmikolle ja jätän siihen. Peukut pystyyn, että se selviää!
Sitte vielä näin pupunpoikasen ja mun elämä oli täydellistä.
Hiiri on todellakin hengissä ja meillä sisällä. Chris sai sen yöllä kiinni, mut ei sillä ansalla vaan se oli pahvinkeräysastiassa ja se sen boxerit jalassa kanto yöllä neljän aikoihin pihalle. Hiiri hyppäs pois kyydistä ja oli tunnin sisällä meidän olohuoneessa (jossa se ei tietääkseni ole aiemmin käynyt) syömässä tapettia...
Animalialta tulossa pusskoista rahaa! Mitähän kaikkea sitä tilais?! Ainakin nyt saan Planet Idalta sen kaulakaverin! Jee! Ja kierukankin ostettua! Jee! Ihanaa!!
Hau!
♥ Raisa
torstai 7. heinäkuuta 2011
apua.
Voi rähmä. Heikko, heikompi, ihan pöljä raisa...mitään peruuttamatonta en ole vielä tehnyt, mutta itseni tuntien - paluu entiseen ei ole enää mahdollista...siirsin Seikkailu -tilitäni rahat Luottokunnan tilille, jotta luottokorttini olisi valmis vastaanottamaan ison iskun...Otin myyjäänkin jo yhteyden, sopiakseni eräästä asiasta...
![]()
Tämän minä haluan ♥ Huikean hintainen, huikean kaunis ihana pieni tyttö. (hulluhulluhullu!)
Tähän menin laittamaan turhan korkean huudon sisään, sillä löysin toisen puolet halvemman :( Pöljä, hätähousu. Ehkä huudan molemmat, niin saan kph ongelmat pois päiväjärjestyksestä.
![]()
Huomasitteko muuten miten hienosti olen saanut tohon sivuun noita palkkeja vai mitä ne on. Aika taitava olen!
Mui.
♥ R
Tähän menin laittamaan turhan korkean huudon sisään, sillä löysin toisen puolet halvemman :( Pöljä, hätähousu. Ehkä huudan molemmat, niin saan kph ongelmat pois päiväjärjestyksestä.
Mui.
♥ R
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)