Mikä maa, mikä valuutta?

Ihan pyörällä, äh! pää siis ihan pyörällä. En tiedä onko nälkä, jano vaiko vessahätä. Päätellen siitä, koska ja missä olen viimeksi syönyt kunnollisen aterian (Bostonissa tiistaina yhden aikoihin) on varmaan nälkä. Toki olen syönyt kaikkea roskaa siinä välillä, mm. Amsterdamissa hummusleivän ja kaikkien salaatit ja hedelmät lentokoneessa. Silti. Ihan sama.

En jaksa/pysty kovin tarkkaa selontekoa matkasta just nyt tekemään, on niin paljon kaikkea ja minusta aika vähään juuri nyt. Laitoin yhden sinisen mekon päälle ja olin tosi tyytyväinen kun mun rintsikat meni just yhteen sen värin kanssa (kun ne jäi osittain näkyville), mut sit harmistuinkin aika lailla kun huomasin et niissä oli iso reikä selkäosassa ja se jäi iloisesti näkyviin. No, takanani kulkevat ihmiset! Koittakaan kestää!

On ihanaa olla kotona, koirien luona. Täällä on kaikki omat tavarat ja omat tavat. Meillä oli aivan ihana reissu, olin hyvällä tuulella ihan koko ajan, täällä riivannut alakulo/-vire ei päässyt rajan yli :) Ja nyt tuntuu, ettei se jäänyt minua odottamaan, vaan lähti jonkun toisen matkaan. Pahoitteluni!

Yks, ehkä oudoin, ja amerikkalaisin kohtaus tapahtui vessassa, menomatkalla sinne saareen. Menin siis vessaan ja siellä oli jo joku nainen höpöttelemässä (kännykkäänsä?). Kävikin sitten ilmi, että se puhu mulle. Se pahoitteli kauheesti ja oli tosi nolona: sillä oli lääkitys, joka sai sen kakan haisemaan todella pahalle...uuh! Sitten se kerto lisää sen sairaudesta, aina välillä pyyteli anteeksi. Mä en itse sitte pystynytkään käymään vessassa, huuhtelin pöntön hämäykseksi, pesin käteni ja poistuin, kuitenkin niin, että oltiin keretty jo juttelemaan  Suomesta ja vaikka mistä. Voi apua! Ja oikeesti, ei sen kakka edes haissut niin pahalle et siitä olis pitänyt mitään huomauttaa.

Ja tietenkin mun tukka herätti kamalan paljon huomiota. Mun perään huudettiin mm. "Lady Gaga!" Täh? Eihän sillä ole koskaan edes ollut pinkkiä tukkaa?!

Ruoka oli älyttömän hyvää, sitä oli valtavat määrät ja se on suurin syy, miks alettiin miettimään sinne muuttoa. Ei olla kyllä muuttamassa, mut sen takia kyllä voitais. Tälläisiä ruokafriikkejä vegaanit on! Toin kylmälaukussa (kahdessa, toinen toisen sisällä) usean kylmäpakkauksen turvin n. 8 pakettia "Tofurky" leikkeleitä. Meidän kotimatka kesti ihan järkyttävät puoltoista vuorokautta ja olin aika huolissani, et miten ne kestää. Yhden pakkauksen söin jo siellä, ihan siltä varalta et jos ne meneekin pilalle, niin ainakin saan sitä makua maistaa. Siis kyllä me niitä siellä saaressakin syötiin, ihan kamalat määrät, mutta siellä oli vaan kahta makua, shoppailureissulla mantereella, Whole Foodsissa, ostin sitten useita muita makuja, jotka toin kotiin. Eilen sitten ensi töikseni, kun puolen yön jälkeen oltiin kotona, avasin kylmälaukkuni ja sisemmässä laukussa ollut yksittäinen "icepack" oli vielä osittain jäässä! Yay!! Makkarat sitten vaan jääkaappiin.

Kaikki meidän vaihdot meni hyvin, meillä oli aika pitkät vaihdot, Amsterdamissa. Menomatkalla 7 ja takastullessa 14 tuntia. Parempi näin, kuin liian lyhyet. Vaikkakin takastullessa oltiin ihan kamalan väsyneitä. Mentiin silti Damiin kierteleen. oli aika kamalaa. Kun vaan nukahdeltiin kaikkialle. Menomatkalla oltiin koko aika kentällä, onneks aika hyvissä ajoin, vaikkei kuitenkaan heti, tehtiin se lähtöselvitys, sillä "joku" oli unohtanut ihan täydellisen kokonaan maihinnousuluvan vai mikä ihme se nyt onkaan nimeltään. Sellasta pitää siis etukäteen anoa, enkä minä sellaista muistanut. Olen siitä kyllä joskus kuullut, mutten muista miten aiemmilla matkoilla on ollut. Joskus se on kyllä täytetty koneessa. Enää ei täytetä yhtään mitään, siis koneessa. No, kyllä siitäkin sitten selvittiin. Ent iedä jouduttiinko maksamaan siitä enemmän kuin etukäteen tehtävässä, nyt se makso jotain 14 euroa kpl. Kait. Ei C sitä tietenkään tarvinnut.

Muuten kaikki maanvaihdot sujui yllättävän helposti, ei mitään kummallisia kysymyksiä, johtuiko lapsista vai mistä. Kuultiin kun joltain kyseltiin harrastuksista ja vapaa-ajan vietosta. Hedelmä-Beagle kiinnostui mun pretzeleistä, ja sitä toruttiin siitä. Ei tietnkään mitenkään isosti.

Mut nyt mä meen. On kivaa olla takas täällä, vaikk aolikin tosi kiva reissu. Ostin paljon kaikkea, ja nyt haluan niitä mennä järjestelemään.

xoxo,
Raisa