Kompakti.

Kuva pöllitti netistä

Tykkään pienistä asioista. Shiba inukin, suosikkikoirarotuni, on erityisen ihana juuri kompaktiutensa vuoksi. Samaan koloon sujaktaa niin monta muutakin asiaa, myös oma vartaloni. Ajatus siitä kompaktina, pienenä on jotenkin niin kutkuttava. Silloin sitä on helpompi hallita, se ei ole tiellä, ei rönsyile eikä pursuile. Todellisuus onkin sitten jotain muuta, vaikka olenkin melko minikokoinen, en siltikään aina tiedä mitä selkäni tekee, mihin suuntaan makkara pulpsahtaa, jos nojaankin tähän suuntaan. Koko ajan saa olla varuillaan. Ihan niin kuin isojen koirienkin kanssa. Erityisesti talvella. Pienen koiran voisi tilanteen niin vaatiessa nostaa syliin. Ehkä pienen naisenkin. Vaikken voikaan sietää sitä, että olen niin helposti liikuteltavissa.

Tämä samainen pienuuden ihannointi pätee myös kodeissa. Rakastan pieniä koteja. Siis japanilaisia koteja. Ne on niin kompakteja, helposti hallittavia, kaaostenkin on oltava pieniä, kun ei ole tilaa olla suuri kaaos. Oma koti tuntuu leviävän joka suuntaan. Haluaisin ainakin yhden huoneen verran tilaa pois. Mutta eihän se onnistu. Olen tähän kyllä keksinyt loistavan ratkaisun: Ostan entistä enemmän tavaraa! Johan alkaa kotikin vaikuttamaan paljon pienemmältä kun se on täyteen ahdettu aarteita. Mielellään vielä miniatyyrejä. Miniatyyritkin on ihania.

Kaikki laaja ja aava herättää levottomuutta; mitä sillä kaikella tilalla oikein tekisi. Tähän kyllä kuuluis laittaa jotain. Aivan liian autiota ja tyhjää. On hassua, että toiset tykkää siitä just sen takia. Just joku minimalismi. Mitä ne ihmiset tekee kaikella sillä tilalla? Eikö niiden ajatukset huku siihen tyhjyyteen? No, ihan sama. Mun ajatukset hukkuu joka paikkaan. (kävin just hakemassa pihalta oksan jostain koristepuusta, kun niin veikottelevasti siellä keimaili.)

Mä muuten keksin, miten niistä mun ompelemista "tekstipussukoista", tai siis niistä konekirjotuista, saa siistimmät ja helpommin tehtävätkin :D Hiukanko hienoo!! Mä en ole muuten oikein mitään saanut aikaiseksi tuolla Tehtaan puolella. Yritän aina silloin tällöin saada yhden tai kaksi saumaa ommeltua, mut muuten se on vaan enempi sellaista haahuilua. Olen sille Kiroilevan siilin Millalle ompelemassa penaalia, tää liittyy yhteen Animalian juttuun. Musta on tosi kiva tehdä jollekin tietylle ihmiselle jotain. Tai siis miten se sanotaan, vähän niinko mittatilaustyö, kunhan vaan tiedän jotain siitä ihmisestä, et mistä se tykkää. Kaikki ei selkeästi tykkää jostain ja sit se onkin tosi vaikeeta. Tai jos se on jotain, mihin mulla ei ole materiaalia. No, tota materiaalipulaa ei pitäis kyllä ihan vähään aikaan ilmetä...tilasin taas lisää kangasta! En voi uskoa sitä todeksi, mutta totta se on! Se on kummaa, kun niin innoissani olen kehittämässä kaikkea "vihreämpää" ja sit unohdan sen hetkittäin ja tilaankin uusia kankaita. Mut nää(kin) oli tosi ihania!

Katsoin sen "My sassy mum" tv-sarjan. Se oli ihan hyvä ja niillä oli ihana koti *sydän*, tekstitykset oli jälleen ihan mitä sattuu...musta on tulossa mestari ymmärtämään kökköenglantia. Niin, pystyin siis katsomaan sen sarjan, vaikka piti lukea kokeisiin. Onnistuin mä niihin kokeisiinkin lukemaan, vaikkakin kaikkiin aika kevyesti. Ja psykologiaan en yhtään, kun ne piti kokeen vääränä päivänä. Mut äikkäänkin vähän. On muuten hassua, et äikästä saan työmäärään nähden parhaimmat numerot. Vaikka mulla kaikki oikeinkirjoitussäännöt, siis se äikän tylsä puoli on ihan onnetonta. Eilen kyllä kokeessa mua niin tympi ja mietin vaan sitä, miten kohta tää on ohi, mä menen kauppaan ja ostan vaniljakokaa ja juon sen siitä tölkistä ja se on ihan jäätävän kylmää ja hapokasta ja se nipistelee nenässä ja mua naurattaa. Mut ei auttanut, oli tehtävä se koe ensin. Tuntuu, että kamalasti vaan oioin, kun ei jaksanut miettiä jonkun 7o vuotta sitten kirjoitetun novellin analysoimista. Meidän olis pitänyt lukea Kullervon tarina. Olin hukannut paperin, missä se luettava oli määritetty ja sain vasta koepäivänä tietää mitä piti lukea. Ja sit tarinaahan oli siis sivukaupalla, Kalevalaisittain käsittämättömässä runomuodossa kirjoitettuna. En ymmärtänyt lukemastani yhtään mitään. Varsinkaan kun oli se "pakko". Joten tein mitä nykyajan oppilaat varmasti muutkin tekevät. Googletin Kullervon ja sain tietää mitä sille käy. Onneksi ope ei arvostele niitä meidän luettavien tekstien pohjalta tehtyjä tehtäviä, ne vaan kuuluu siihen suoritukseen ja varmaan niiden tehtävien avulla ope määrittää, et ollaanko luettu vai ei. Toinen luettava oli Kafkan Muodonmuutos. Se oli sentään hyvä, luettava. Mä olen muuten sellainen lukija, et mulle merkkaa eniten luettavuus. Ihan sama kuinka tylsä tai mielenkiintoinen itse tarina on, jos se on kirjoitettu hyvin, niin sit sen on oltava hyvä. Joskus saattaa sisältö olla sen verran hyvä, et huonokin kirja pärjää, mut silloin itse lukukokemus ei ole niin hyvä.

Kirjoista tuli mieleen, luin eilen blogipostauksen yhdne nuoren naisen kirjahyvllyn sisällöstä. Siis ei tässä mitään, mutta se, että ne kaikki kirjat oli jaksettu listata ylös! Hullun hommaa, sanon minä! Ja niin kunnioitettavaa! Ja sit jos oikein muistan niin ne kirjat oli vielä hyvässä järjestyksessä! On mullakin askartelukirjat omalla hyllyllä, romaanit omilla, keittokirjat omalla jne. Mut hyllyillä ne on ihan sikin sokin. Niin, joo katsokaa itse! Kirjahyllyssä Kirjat on ihania! Eilen kun pääsin koulusta, se oli siis vika koe, tänään vielä haen arvosanani, mut lukemiset on nyt luettu. Niin, siis aloin heti miettimään, et mistä aloittais. On niin paljon kertynyt kaikkea luettavaa. Lehtiä, kirjoja, lehtileikkeitä, kaikkea pientä kasaantunut luettavaksi sinne tänne. Pienestä aikataulupaineesta johtuen aloitin sitten Caitlin Moranin Naisena olemisen taidosta. Se meinas tyssätä siihen paikkaan, kun oli jotenkin tosi rasittavaa lukemista. Jos ei ihan joka otinen lause ollut jotain vitsikästä, niin aikakin joka kolmas. En millään meinannut jaksaa alkua pidemmälle. Onneks kuitenkin jatkoin, sillä kyllä se ekojen sivujen jälkeen lähti siitä paremmin sitten liikkeelle. Ja ihan sai kunnolla nauraakin :)

Mut hei! Nyt jotain muuta, kiitos!

xoxo,
Raisa

Karvaset ponit ja muuta kivaa.

Kun mulle tehtiin tätä My Little Pony tatuointia niin siinä oli yks tosi hassu kohta. Tuli siis vaan yks aamu mieleeni tää. Niin, ekana valmistui ne ponit, ja sit kun alettiin tekeen niitä pilviä ja muita, niin se setä sheivas ihokarvat siitä tatuoitavalta alalta pois, mutta jätti ne ponit karvasiksi. Ne oli oikeesti ihan mielettömän söpön näköiset silloin. :) Yhtälaillahan ne on karvaisia vieläkin, muttei enää niin korostetusti, kun on koko käsi karvanen. Ponit on kyllä hienoja.

Mulla olis tänään ravitsemustieteen pääsykokeet. Ne alko 8 minuuttia sitten. No, onnea teille sinne vaan sitten. Musta tulee isona toivoton.

Maanantaina oli enkun puhekurssin koe. Onneks mä olen, kiitos miehen, melko luonteva enkuks puhuja, joten se meni ihan ok. Paitsi että kun piti omin sanoin kertoa joku genetiikka juttu, niin mä käänsin sen melkein sanasta sanaan...siitä varmaan melkoinen miinus. Sanakoe, johon olin lukenut!!! meni hyvin. Sain sen eilen, 27,5/30. Ja silti en saanut siitä ysiä parempaa numeroa. Melko tiukka arvostelu. Yleensä jos saan kokeesta ysin, joita olen ihan kiitettävän paljon kyllä nyt tuolla lukiossa saanut, niin mulle tulee sellanen olo, et oli tosi lepsu arvostelu ja/tai helpot kokeet. Mutta toi sanakoe oli kamalan vaikee, aiheina terveys/sairaus, liikenne ja rikollisuus. Opin mm. sanat tendoin, benign ja right-of-way. Olin C:lle ihan kiukkunen, kun se ei ole koskaan käyttänyt tota right-of-waytä (etuajo-oikeus) mun kuullen. Luulis, että tollasen olisin jo oppinut aikapäivää sitten. Mutta ei.

Kirppikseltä, melko lailla hieno!

Eilen oli sitten kemian koe. Tai ainakin niin minä luulin ja olin sitä kemiaakin sitten kerrannut. Mutta luokkaan päästyäni ihmettelin, et mitä hittoo psykologian maikka siellä on ja kans niitä psykan kurssin oppilaita. Ja ei helvetti, ne olikin sekoittaneet ne koepäivät ihan mullin mallin ja nyt olikin psykologina koe. Ja kas kummaa, taas oli kaikki muut siitä tietoisia paitsi minä. En ollut siis lukenut yhtään. En edes kurssin aikana. Ainoastaan tunnilla kuunnellut. Ensin varmaan viisi minuuttia vaan tuijotin sitä paperia ja yritin miettiä, että mitä nää sanat tarkoittaa. Ei ollut yhtään alkuainetta, jonka olisin tunnistanut, ei yhtään tasapainoitettavaa reaktioyhtälöä, ei mitään mihin olin valmistautunut. Voihan kökkö. Ja sit jostain ne asiat onneks alkoi virtaamaan päähäni. Ei se kyllä varmastikaan hyvin mennyt, kun ei ole oikein toi termistö hallussa, mutta eiköhän se läpi mene. Jolla ei kyl oikeesti ole mulle mitään merkitystä, kun en tarvii niitä suorituksia yhtään mihinkään. Ainoastaan hyvillä numeroilla on merkitystä, koska niillä voi sitten leijua. Kemian kokeeseen menen, jotta saisin kasin nostettua ysiin. En tiedä onnistuuko, kun se opettaja on niin nihkee. Tai no niin, minustahan se on kiinni :) Tämänpäiväisen kemian kokeen jälkeen on vielä äikän koe, ja siihen pitäis kans lukea, ja hitto siihen pitäis vielä lukea Kalevalasta joku runo. Plääh!!!Mutta niin, äikän lukeminen on paljon helpompaa, ja kokeessa pärjääminenkin todennäköisempää kuin kemia, mutta kun olen kemiaa jo lukenut eilistä varten niin ei sekään ole niin kauhean paha. Siis voiton puolella jo ollaan, äikän kokeen jälkeen alkaa hillitön loma! Taas innolla kasaan kirjoja, joita aion lukea vaikka kahteen kertaan, kunhan tästä koekurimuksesta ollaan päästy! Jes jes!
Ihan hirveen pitkiä pätkiä en pysty lukemaan kerralla, joten on tässä tullut muutakin tehtyä. Eilen tuli postissa tilaamani My sassy mum draamasarja. Siinä on kans tekstitykset vähän miten sattuu.Silti ihan hyvä. On hassua, että jakso jaksolta sen sarjan nimikin muuttuu. En enää muista mitä muita nimiä sillä oli, mutta sassy se sit seuraavassa jaksossa enää ollutkaan, olisko ollut crazy tms. Sentään Itadakimasu, joka sanotaan kun aletaan syömään, ei ollut käännetty I started running, niinko siinä Lazy housewife Hanassa...siinä oli myös nimet käännetty, yhden mihen nimi oli Lack of oil, se oli ilmeisesti yhden hoikan miehen nimi.

Japanilaisista tuli mieleeni, että varasin kirjastosta läjän japanilaisia muotilehtiä. Siis aikuisten muotilehtiä. En mitään goottilolita raamattuja. Vähän meidän Glorian tyylisiä lehtiä. Luulisin. En ole Gloriaa lukenut aikoihin, niin en ole ihan varma. Aika hemmetin tylsiä vaatteita ja kalliita kenkiä. Mut silti kiva niitä on katsella.

Tilasin kaksi askartelukirjaa, joissa huovutetaan kissankarvoista asioita! Mä olen niin kärvistellut huovutustuskissani, kun ei ole vegaanista villaa, jota huovuttaa. Älyämättä ollenkaan, että mullahan on kaksi karvakasaa, jotka pölisee huovutettavaa materiaalia! Wohoo!! Nyt harmittaa, että luovuin mun huovutusneulastani. No, ei auta muu kuin ostaa uusi! Enole ikinä edes kokeillut huovutusneulalla huvuttamista, nyt pääsen sit vihdoin ja viimein kokeilemaan. Kunhan ne kirjat nyt vaan tulis. Toivottavasti niissä on ne ohjeet tarpeekis selkeästi kuvattuna, kun ne on kuitenkin japaniksi kirjoitettu. Tilasin myös kolem muuta askartelukirjaa, sillä askartelukirjat on ihan parhaita. Ja innostavia. Innostusta täällä kaivataan!

Eipä sit kait muuta. Takaisin lukemaan (siis niitä huonoja tekstityksiä). On ollut yllättävän kivaa olla vähemmän koneella.

xoxo,
Raisa

Tiedote

Hello!

Mulla on tällä viikolla koeviikko ja mä olen järkeillyt tän asian nyt niin, että hitto soikoon, tälläiselläkin selkärangattomalla olennolla on oltava sen verran itsekuria, että se pystyy yhden viikon elämästään panostamaan johonkin. Edes vähän. Joten mä yritän nyt tän viikon keskittyä kokeisiin lukemiseen, enkä notkuis niin paljoa koneella. Ja olen ihan aikuisten oikeasti lukenutkin vähän enkun sanoja. Tänään siis enkun suullinen + sanakoe, jonka muut teki viime viikolla, mut kun kerta satoi niin mä en päässyyt tunnille. Ja sitä paitsi mulla oli ompelukset pahasti kesken. Vaikkakaan ihan oikeiden aikuisten oikeesti mä lintsaan aniharvoin, koska kun sen oven kerran avaa on tälläisen hepsankeikan sitä vaikea sitten enää sulkea. Joten en yleensä kyllä lintsaa. Niin, siis blogissa ehkä vähän taukoa.

Vieläkään ei ole Kasvisseikkailu -kirjan arvonnasta voittaneesta Valeriinasta vai mikä se nyt oli? kuulunut mitään! Ota pikaisesti yhteyttä, jos palkintokirja sinua vielä kiinnostaa. Loppuviikosta tai joskus arvon sen sitten uudelleen :/ Ja kaikille muille tiedoksi/muistutukseksi, että minulta sitä voi ostaa suoraan, kuten teki esim. Raitapaitojen Puolesta. Minulta suoraan ostamisessa monta hyvää puolta: Saatte sen edukkaammin (23€ postikuluineen!), saatte sen omistuskirjoituksella ja tarroilla (halutessa myös tietenkin ilman) ja söpösti paketoituna, minä saan siitä paremmat provikat kuin kaupasta ostetusta kirjasta ja se raha menee varmasti vegaanisiin asioihin :D Osta siis kirja lahjaksi tai ihan omaan käyttöön (lapsekkaasta lähestymisestä huolimatta ruokaohjeet eivät ole pikkulapsimaiseen tapaan mauttomia mössöjä, vaan meidän perheen arkiruokia, ja meidän perhe tunnetusti tykkää hyvästä ruoasta :) suoraan tekijältä itseltään!

Viikonloppu meni suit sait sukkelaan. La aamuna polkaistiin Tikkurilan kirjaston pihalle (tästä tuli mieleeni, että se varausmaksuttomuus koskee Vantaan kirjastoja. Ja jatkuu ainakin tämän vuoden loppuun. Hyvä Vantaa!!!) Siivouspäivän kirppiksiä tarkastamaan. Löysin 11 kpl pikkuponeja, siis uusia, ei babyponeja. Olivat euron kappale, mikä mielestäni aika kallista, mutta ostin silti. SAin kympillä. Kirjaston tyhjennysmyynnistä ostin ehkä noin kymmenen kiloa kirjoja! Vaikka mitä! Kolem keittokirjaa (kaksi japanilaista ja yksi raaka), taidekirjoja (Frida Kahlo, American Polaroids ja japan pop, joka mulla jo onkin, mutta nyt on kaksi ja voin toisen uhrata muihin projekteihin), pari sarjakuvakirjaa (japanilainen ja sikojen tehotuotannosta kertovan, ainii ja kiroileva siili, josta en kyllä tykkää, englanniksi, aion viedä sen C:n veljelle), fiktiivisen kirjan Marilyn Monroesta ja kolme CD:ä(Ne Luumäet, klassista ja sit joku avaamaton sibeliusjuttu, sekin jenkkilään vietäväksi.

Sit vielä kotimatkalla ostin pari Hello Kitty palloa, tai siis sellasta munaa, jonka sisällä jotain HK krääsää. Mitä voi ostaa automaateista. Mä halusin ennen kaikkea ne munat, kun nekin oli Kittyn muotoiset. Sisällä oli sit jotkut figuurit. Niillä ei niin väliä.

Haettiin hesestä lounas, ja sen jälkeen aloinkin tekemään lähtöä Maailma Kylässä festareille. Keskustassa polkasin vielä Kampin kautta, kun ajattelin että sielläkin vois olla kirppiksiä. Oli siellä vielä muutama pöytä jäljellä. Tosi hauskaa kun ihmiset itse järjestävät tälläisiä juttuja! Tuntu tosi hienolta. Et jos me halutaan jotain, niin sen voi ihan itsekin järjestää, eikä tarvii jäädä odottamaan, että joku virallinen taho sen meille tekee, tiukasti sääntöihin sidottuna. Tunsin suorastaan ylpeyttä kanssaihmisteni puolesta. Hyvä te! Hyvä me!

Ja sitten Kaisaniemeen. Siellä oli tuskastuttavan paljon ihmisiä. Mutta hauskaa oli se, että en ole eläessäni (Amerikan matkoja ei lasketa!) saanut niin paljoa kommentteja hiuksistani kuin sain lauantaina. Olin sen kyllä just värjännyt (meni muuten ihan reisille! Paska vaalennusaine. ), et olihan se tietenkin tosi voimakkaan värinen. Mut silti! Tuntu tosi kivalle :) Ja koska olin hyvissä ajoin (kerrankin!) ennätin vielä kiertää vähän siellä alueellakin ja silloin joku sanoi mulle, että sulla on ihana tyyli! Ei siinä, olinhan mä tosi ihana, mutta että ihana tyyli! Minulla! Onneks en sentään alkanut väittämään mitään vastaan...

Vuoro meni nopsasti. Nii, olin siis Animalian pöydän takana jakamassa esitteitä ja kertomassa mistä saan B12 vitamiinini :) Joku siis oikeasti kysyi siitä. Ja se että lähteeni löytyy pillerin muodossa purkista oli tietenkin tosi paha. Miettiiköhän ihmiset ikinä sitä, kuinka paljon niiden syömille eläimille syötetään vitamiineja? Lehmillekin kalsiumia. Miten sitten on niin paljon luonnottomampaa ottaa se vitamiini/kivennäisaine suoraan purkista, kuin lehmän/sian kautta kierrätettynä?

Kaisaniemestä poljin kovaa vauhtia Sörnäisiin/Hermanniin lastenkutsuille. Olin kyllä iloisesti myöhässä, no. 3,5 tuntia. Mutta emäntä tiesikin tämän jo etukäteen. Oli tosi kivaa saada kutsu näihin juhliin. Kun pienille tytöille multa löytyy kaikista luontevimmin lahjat :) Ja peketoiminenkin oli tosi kivaa, kun sai hyödyntää sydämensä kyllyydestä Hello Kitty pusseja ja muita. Tarjolla oli voileipäkakkua, karjalanpiirakoita, pikkukakkusia ja täytekakkua. Tai oli siis muutakin, mutta näitä mä söin :) Popcornit ja sipsit huomasin vast asiinä kohtaa kun mulla oli napa poksahtanut ulos. Oli kivaa. Valitettavasti aika jäi lyhyeksi, sillä mulla oli vielä yhdet menot sille illalle.
Sieltä sitten poljin vielä Tapanilaan. Yllättävän hyvin löysin perille, vaikka olinkin unohtanut katsoat, että minne piti mennä. C oli mennyt sinne jo, kun luuli että mä pysyisin vähän paremmin aikataulussa. Mut enhän mä koskaan.

Pyöräily oli kuljettanut ruokamassaa suolistossa vähän alaspäin, joten pystyin näissä juhlissa (tuparit) syömään tofupiirakkaa ja persikkapiirakkaa ja ehkä suolapähkinöitä. Juotiin limukoneella tehtyä limua. Meillä oli limukone silloin kun mä olin mukula. Hassua, että niitä on taas. Näissä juhlissa meitä oli pieni Animalia porukka, ja sit isompi joku vierasporukka, ja me animaalit istuttiin keskenämme parvekkeella. Se oli hassua. Mut hauskaa. Varsinkin siinä kohtaa kun ne vieraat alkoi laulamaan karaokea. Me lähettiin aika ajoissa kotiin, kun Pinja joutui olemaan yksin hetken aikaa, kyllä Hapsimakkara olikin sitten jo kotiutunut Hämeenlinnan turnauksesta, mut kuitenkin. En tykkää että ne joutuu olemaan illalla keskenänsä. Poljettiin sitten sieltä kotiin. Molemmat oli hereillä ja ihan kunnossa. Hapsin joukkue oli päässyt jatkoon. Ne on niin hyviä!

Sunnuntaina laitoin futarilleni eväät, annoin vähän rahaa ja pistin taas matkaan. Itse kuvittelin, että mulla on taas kauheesti aikaa ja ajattelin, et olisin käynyt vielä kirppiksellä ennen "töihin" menoa. Mut niinhän siinä sitten kävi, että jouduin soittamaan jostain Käpylän kohdalta, et tulossa ollaan, mut myöhässä. Niin usein käy noin, et luulet et on kamalasti aikaa, mut sit lähdenkin ihan viime tinkaan, tai usein sen jälkeen. No, pääsin kuitenkin perille ja siellä taas osoittelin niitä ilmaisia esitteitä ja vastasin, jos jotain kysyttiin. Meitä oli niin monta, että saatoin aina olla olematta, jos joku näytti siltä, et sitä ei todellakaan kiinnosta mitä me sanotaan, vaan se haluaa kertoa meille, mitä mieltä se on. Siis ei siinä, saa tulla avautumaan, niin hyvässä kuin pahassakin, mä vaan en ymmärrä sitä. Mut ehkä tommonen tilanne on sellainen, et sen tyyppiset ihmiset (siis ne avautujat) katsovat tilaisuutensa tulleen. Just ne, jotka tuli tivaamaan sitä, et sitäkö me halutaan, että turkistuotanto siirretään sitten kokonaan Venäjälle ja Kiinaan, missä eläintenhyvinvointi on joku vitsi, mille karhun/tiikerintaljan päällä makoillessa naureskellaan? Nii, silläkö nää ongelmat sitten ratkaistaan? Jaa mitä? Häh? Ja sit ne lähtee pois. Ihmiset hakee vaan jotain kiksejä siitä kinastelusta. Ei niitä oikeesti kiinnosta eläintenhyvin vointi pätkän vertaa. Jostain ovat kuulleet ton mielestään hyvän argumentin ja sillä sitten yrittävät päteä. Pitäiskö Suomessa olla hikipajoja, sallia kaikkee samaa paskaa, mitä vaikka jossain Kiinassa on, ihan vaan sen takia, että täällä voitais sitä vähän paremmin valvoa? Ei siinä, emmä usko, että se turkiskielto tulis vielä tällä voimaan, mut kyl se vielä joskus. Pakkohan se on.

No niin. Oman vuoroni päätyttyä kävin vielä siellä kirjateltassa. Ostin ainoastaan yhden kirjan, piirustusoppaan mulle ja Pinpulalle yhteiseksi. P muuten piirtää paljon paremmin kuin minä. Mä en osaa piirtää :( Se ja laulaminen on niitä asioita, joita haluaisin osata, mutta minkäs teet jos vaan ei pysty. Selasin paljon muitakin kirjoja, ja teki mieli ostaa, mut sit alko vaan ahdistaa, kun ne oli kaikki sellasia, epäkohtia osoittavia. Vaikka just joku Palestiinalaisnaisesta kertova kirja. Ja sit kaikki orjakirjat ja muut. Yleensä mulle tulee tollasista massatapahtumista aika voimauttava fiilis, niinko tyyliin, et meitä on näin paljon, jotka mahdollisesti jopa toimillaan yrittää saada jotain muutosta aikaiseksi. Mut nyt tuli vaan sellanen olo, et jokasta niillä festareillä kävijää kohtaan on tuhat kärsijää jossain. Just kaikki hikipajat, ihmiskaupan uhrit, plääh. Kaikki. Eläimistä puhumattakaan. Niitä kärsijöitä olis varmaan miljoona jokasta kävijää kohtaan. Eikä kukaan välitä. Mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, mut siltä se silloin tuntui.

Kotona sitte katottiin Pimpulan kanssa Missä Olet, Susan? -elokuva. Muistaako kukaan sitä? Mä tykkäsin siitä pienenä ihan kauheesti. Ja yllättävän hyvin s eoli kestänyt aikaa. Oli hassua, kun muistin suorosanoja ulkoa :) P ei kauheesti välittänyt siitä. Hupsu.

Illalla tilasin sitten vielä kolme askartelukirjaa Japanista. Askartelukirjat, erityisesti japanilaiset askartelukirjat on aivan ihania!

Eipä sit muuta, nyt lukemaan! Inhoon sanakokeita. Ja kaikkia muitakin kokeita, joihin pitää lukea.

Tamagotchi voi hyvin, eilen illalla meinas käydä huonosti, se meni nukkumaan melkein kaikki sydämet tyhjinä, mut sain aamulla sen taas hyvinvoivaksi. Thank god!

xoxo,
Raisa

Prinsessa nimeltä Barpi.

Olipa kerran prinsessa nimeltä Barpi. Barpilla oli iso tukka ja pienet tissit. Sen pituinen se.

Olipa kerran prinsessa nimeltä Barpi. Barpin suusta tuli verta kun se oli just tapellut sen miehen kanssa mutta siitäs sai mokoma huora ansionsa mukaan. Sen pituinen se.

Mulla ei ole ihmeemmin mitään asiaa. Halusin vaan kertoa teille Barpista. Muistatteko niitä superhalpaversioita Barbeista, niitä sellaisia jotka oli onttoja? Jalkoja saattoi taivuttaa vaikka solmuun, kun ne tosiaan oli ontot. Tää tarinan prinsessa on just sellainen.

Ostin eilen hiustenvaalennusaineen tavallisesta kaupasta. En sentään Loreal merkkistä, mutten myöskään mitään sellaista, joka kriteerini eläinystävällisyydestä täyttäisivät. Vaikka nykyäänhän siis ei pitäis kaupoissa olla eläimillä testattuja kosmettiikatuotteita, raaka-aineista en tiedä. Ja nyt sitten tajusin etsiä Manic Panic vaalennusainetta netistä. Voi itku! Mut siis hyvä asia noin jatkossa! Vaalennusaine on aina ollut hiustenvärjäykseen liittyvistä asioista kaikista kinkkisin. Värin saan helposti tilattua Englannista, mutta vaalennusainetta ne ei lähetä. Joten olen joutunut tilaamaan niitä hankalasti anopille ja sitten odottamaan, että sieltä tullaan tänne tai täältä mennään sinne, ja sit salakuljettamaan ne matkalaukussa. Niitä kun ei sais tuoda lentokoneella. Mutta Manic Panic merkkistä vaalennusainetta siis saa tilattua netistä, täältä suomesta! Jee!! Manic Paniciä myydän mm. Vegan Essentials -verkkokaupassa, joten sen on oltava vegaanista. Iso JEE!!

Luin eilen sen ostamani sarjakuvakirjan, Kirjoita Pian. Se oli ihana. Suosittelen kaikille. Erityisesti kohdasta, jossa Veera-Annelin pupu Benny on sohvalla Veera-Annelin kanssa, toipumassa onnettomuudesta. Tykkäsin myös kamalasti kirjan sisäkansien pilkuista. Mulla taitaa olla joku värikkäiden pilkkujen fetissi. Joo, mutta sen kirjan voi ostaa täältä.

Eilen myös menin sinne Malmille. Malmilla ei muuten ole häivähdystäkään siitä hienosta Helsingistä, johon kaupungin keskustassa törmää. Malmilla ihmiset pukeutuu rumasti ja on muutenkin ihan tosi rumia ja humalassa. Ei millään pahalla, malmilaiset. Eipä täällä meilläpäinkään kovinkaan koreita ihmisiä näy.

Kupliina ja Meriliinukka! *tuplasydän*

Mutta mitä Malmilla kyllä on, on kirpputori nimeltä Pöytäperkki. Ihan siinä aseman kupeessa. Ja arvatkaa mitä siellä kirppiksellä oli myynnissä!! No, arvatkaa!! Meriliinukka! Olen sitä ponia etsinyt jo ikuisuuden, joskus käynyt Ebayssäkin laittamassa huutoja, mutta aina on mennyt multa sivu suun. Mutta nyt ei mennyt! Se ei ollut missään huippukunnossa, mutta myönnettäköön, että en ole sallainen keräilijä, jolle pitäis olla priimakuntoisia poneja. Ei ne mulla silloin lapsenakaan sellaisia olleet. Maksoin tästä alle vitosen, vaikka s eolikin mielestäni aika kalliissa pöydässä. Olin ihan onnesta soikeana. Löysin jotain muutakin, mm. tomaatin muotoisen neulatyynyn. Joka on tietenkin "must" jokaiselle ompelijalle. Koristeeksi. Ja C:lle polvienväliin Uglydoll otuksen, ettei sen tarvii enää tunkea mun jalkoja sen polvien väliin nukkumaanmentäessä. Hiukan se sattuu.

Lääkärillä sain tuomion. Leiman otsaan ja nyt kaikki tuijottaa ja tekee pilkkaa.

Otin muutamia kuvia teidän iloksi. Toi kupukuva on kyllä Flickeristä kotoisin, mut oli liitetty siihen kuvaan, ihan heti en tajunnut että miksi, mutta sillä kuvun sisällä olevalla nukella on mun tekemä kupu sylissä :) Myin sen Saksaan jonkin aikaa sitten :)
Sen alla olevassa kuvassa taas ne Playmobil -yksisarviset. Toi lelu-Risto omi ne sen poikasiksi. Risto on niin söpö ihan lelunakin. Ja sit vielä ian oikeaa Ristoa. Kun sillä on on niin kolhot tassut. 

Nii joo, ei ole vieläkään mitään askaa. Tai no, mä meinasin kirjoittaa siitä, miten nurinkurista se on kuinka pienet lapset leikkii aikuisia, teinit luulee olevansa aikuisia ja pukeutuu (muttei käyttäydy) sen mukaisesti ja miten sit taas aikuiset yrittää kaikin keinoin häivyttää sitää omaa aikuisuuttaan (no just niitä ikääntymisen merkkejä) ja sit taas vanhukset käyttäytyy kuin ihan pienimmät lapset. Miks ei vaan voitais olla sen ikäisiä kuin ollaan? Kysyy kahden lapsen äiti, joka postaa kuvia My Little Poneista, nukeista ja yksisarvisista.

Nii just! Mä lähden nyt postiin katsomaan onko pakettikortin takana Batman figuuri mun miehelle vai lisää krääsää mulle.

Mikesi muuten kukana ole vielä onnistunut ulkoistamaan kokeisiin lukemista muille? Mä ihan mielelläni maksaisin siitä, jos joku lukis mun puolesta enkunsanakokeeseen ja muihinkin tuleviin kokeisiin.

Ei muuta.

xoxo,
Raisa

Huijarit!!

Syyttävä sormi täällä taas hei!
Polttopisteessä jälleen yksi mun suosikki-inhokeista: Lääkkeet ja lääketehtaat. Myönnettäköön heti alkuun, ja samalla vedetään matto pois omien jalkojen alta, että en oikeastaan tiedä näistä mitään "hyvää" faktaa, ainostaan kaikkee paskaa. Itselläni ainakin alkaa hälytyskellot soimaan, jos jostain niinkin suuresta kuin lääketehtaat ei keksi mitään hyvää sanottavaa. Sellainen vaikuttaa todella puolueelliselta, ja siten epäluotettavalta. (Kuten yksi kirja Martha Stewartista, enkä mene nyt katsomaan mikä sen nimi, Jerry Oppenhaimer ehkä oli sen kirjoittanut, mut se oli kyllä alusta loppuun pelkkää parjausta, joten aloin entistä enemmän tykkäämään MS:sta. Siitäs sait, mokoma!) Niin, no, toivottavasti ette ala käyttämään lääkkeitä nyt tämän postauksen takia sitten entistä enemmän.

Iso osa lääkäreistä muuten pääsee tähän samaan veneeseen näiden paskojen firmojen kanssa. Siellä ne nauraa meille ja meidän herkkäuskoisuudelle. Just vaikka joku kolesteroli. Luin jonkin aikaa sitten todella mielenkiintoisen, kahden lääkärin kirjoittaman, kirjan lääkkeistä. Mikäköhän sen nimi oli? Olen joskus täälläkin siitä kyllä puhunut ja olin sen jälkeen ihan liekeissä. Haa! Pharmageddon! Ja löysin sitten vielä yhden blogitekstin tästä samaisesta aiheesta, joka oli niin paljon asiallisemmin kirjoitettu, mitä minä tulisin höpinöissäni koskaan saavuttamaan, joten saattekin jatkaa sillä!! http://www.raikasweb.com/pharmageddon

Aikuisten oikeesti, käykää lukemassa, sekä blogiteksti, että kirja! Kirja tietenkin kirjastosta, tai innokkaimmat voivat ostaa omaksi, aika edukkaasti näkyy olevan saatavilla. Edukkaasti saa muuten myös minulta minun kirjaani! Kasvisseikkailun voit saada nyt siis suoraan kirjailijalta, postikuluineen hintaa vaivaiset 23 euroa! Kaupanpäälle ihanat paketoinnit uusimmilla tarroillani höystettynä ja ainutlaatuinen omistuskirjoitus! Nopeat syövät hitaat, ota siis pian yhteyttä, sillä nämä kirjat menevät kuin kuumille kiville!

Mutta noista lääkehommeleista vielä. Just ennen kaikkea mua suorastaan vituttaa se, että meistä tehdään niin paljon sairaampia kuin mitä me oikeasti ollaan. Ei vanhuus ole sairaus! Ei vaihdevuosiin tarvitse mitään hormonihoitoja, se on kuulkaa tytöt ihan luonnollinen asia! Jotenkin musta tuntuu, että me ollaan niin haavoittuvaisia lääkeyhtiöiden edessä. Jos ne sanoo (ja hitto soikoon, nehän sanoo!) että sä olet oikeastaan suuressa vaarassa *jotain kauheaa*, ellet sä säännöllisesti käytä tätä meidän kehittelemään lääkettä. Ja kun se niiden markkinointi on vielä niin älyttömän sellasta...öö...niinko hienovaraista ja huomaamatonta. Kun ne on kuitenkin saaneet ne lääkärit sinne veneeseensä lahjomalla. Nythän sitä on kait rajoitettu, mut kyllä ne porsaanreiät keksii, kummatkin osapuolet. Yks mun kaveri oli lääkefirmassa töissä, ja olin joskus sen mukana kun se kävi ostamassa jollekin tietylle lääkärille sen lääkärin "tilaaman"(!!!luit oikein) tietyn merkkisen kaukoputken. Että näin se toimii! Ei tyydytä enää siihen, että lääkefirma toimittaa jotain logotuotteita, vaan siis oikeasti kerrotaan mitä haluataan ja lääkefirman myynninedistäjät käy ne ostamassa sitten sulle. Ja siihen päälle sitten tietenkin kaikki kosteat rapuillalliset ja muut. Siis niin kuvottavaa! Mutta on tässä jotain hauskaakin, tollasta tietenkin harjoittaa "merkkituotteiden" tehtailijat, eli ne kalliimmat lääkemerkit, ja vaikka lääkäri sitten velvollisuuden tunteesta niitä sulle määräiskin, niin apteekissa sulle tietenkin sitten tarjotaan sitä halvinta vaihtoehtoa. Lälläslää! Tietenkin tätäkin voidaan kiertää, niin että kehitetään hyvin kapea-alainen lääke, jota ei olekaan vielä korvaamassa mikään halpislääke, joten ainakin sen aikaa kunnes patentti raukee niillä menee tosi lujaa.

Ja nyt mua hirvittää mennä sinne lääkäriin, kun ihan varmaan mä olen todella sairas ja tarviin hirveet määrät lääkkeitä. Ja sit ollaan taas siinä, et koska tää lääke väsyttää sä tarviit tätä pysyäkses hereillä ja se sitten taas aiheuttaa ummetusta, joten sä tarviit tätä, jotta pystyt kakkimaan jne jne. Ja lääkefirmat myhäilevät siellä lääkäri-sedän takin helmojen takana. Ja kalat on ihan sekaisin, kaiksita lääkejäämistä mitä me vesistöihin lasketaan. Ällöttävää! Ja silti mä haluan ulkoistaa kaikki ongelmani jollekin muulle, ettei nyt ainakaan mun tarvii kestää tätä sekoilua. Just joo...

Iloisiin asioihin! Olen todella vähän kerennyt askartlemaan koska vietän ihan kamalasti aikaa koneella, melkein työpäivästä vois puhua. Ällöä! Kuitenkin olen jotain saanut tehtyä, niitä mistä eilen jo kerroinkin. Ja niissä on parasta se, että ne on vaan kivoja, mut niille ei ole sen suurempaa käyttöä! Välillä sellaiset asiat on ihan parhaita.Näitä on tulossa vinot pinot lisää, tässä ekat valmiit. Toiselta puolelta ne on tarroja. Tai siis nää on tarroja, liimasin takapuolelle (peppu!) kaksipuolista tarraa. Niin, on siinä kaksi tollasta roikkoa myös. Ne on vaan täytettyjä riippuvia koristeita. Niitäkin on työn alla tulossa lisää. Näitä sitten varmaan liimailen kaikkialle ja laitan myös tilausten mukana. Myös Kasvisseikkailujen ;) Erityisen hauskaa on se, että tässä on taas hyödynnetty jämämateriaaleja. Pienen pienet tilkut, joista ei ole enää oikeastaan mihinkään toimii just hyvin näissä. Vaikkakin huovat on pääsääntöisesti uusia, niin nekin on mulla sellaisia, että hyvä että tulee käytettyä. Niitäkin on päässyt kertymään, ja aika vähän olen niistä mitään tehnyt. Ja noi roikot on täytetty pienen pienella vaahtomuovipieperryksellä, joka jäänyt isommista töistä, ja se vielä kaikenlisäksi kirppikseltä ostetusta lastenkirjasta (sellasesta pehmeästä, kangaskirjasta) otettua.

Tänään tuli tilaamani postimerkit, puuttui neljä arkkia!! Tilasin siis ison läjän postimerkkejä säästääkseni rahaa ja nyt kävikin niin, että menetin yli 20 euroa....ihan kiva. No, ei se ihan näin huonosti päättynyt. Soitin asiakaspalveluun, siellä pahoiteltiin ja luvattiin lähettää puuttuvat ensitilassa. Noita karkkimerkkejä piti olla 5 arkkia ja olikin vaan yksi. Tosta syysunesta? tykkään kans tosi paljon. Ihanaa, kun suomessa on näin hienoja merkkejä! Muumit oli vähän sellainen heräteostos...

Muutakin kivaa tuli postissa! Nimittäin tilaamani leimasimet. Hmm...olikohan mulle tulossa toinenkin satsi leimoja? Muistaako kukaan? Pysyykö kukaan teistä enää kärryillä? Mä en. Haa! Tarkistin tuolta Etsystä tilaukseni ja kyllä vain, vielä on tulossa sekä leimoja että aika paljon kaikkea muutakin kivaa! Ehkä jo huomenna? Tänään tilasin kaksi japanilaista draamasarjaa. My sassy mom, tms. ja toinen oli joku Tokyo juttu. Odottaa!!
Toinen noista leimoista on "lahja", se sopii hyvin Pinkkis -kaupanpäällisten merkkaamiseksi :) ja toinen on Handmade tollasen suloisen renkulan sisällä. En muista mihin sen ajattelin. Ehkä aioin tehdä jotain tagejä? Toiset tatuointisukkikseni tulivat myös. Niissä on siinä polven kohilla pilvi ja sadepisaroita. Söpöt.

Eilen syötiin taas hyvin. Täytyy alkaa lähtemään, kun pitää viedä tyttärelle kouluun kauluspaita ja siitä sitten Malmille saamaan tuomio terveydentilastani. Hassua, en osaa sanoa mitä toivoisin kuulevani. Olis ihan kiva saada selitys *tälle kaikelle* mut emmä kyllä hullukaan halua olla. Oih, miten lapset ja tietyt elämääni jollain tapaa sivuavat ihmiset tätä paheksuvatkaan.

Voi pojat! Napsu, se tama joka tuli Kaapon tilalle, kun Kaapo kuoli. Sai tyttöystävän. Siinä sitten kysyttiin, et Love? Viimeks kun näin kävi vastasin yes, ja sit Alpo sai Kaapo -vauvan, ja siirtyi itse Family -valikon alle, eikä sillä voinut enää pelata. No, nyt painoin no, ja se tyttöystävä häipy. Sorry Napsu!! Äiti ei vaan ole vielä valmis luopumaan sinusta!

Mut mä meen nyt. Täytyy hammastahnaakin ostaa. Ja se ei ole kuulkaa ihan tosta noin vaan juttu täällä kaupungin laitamilla. Kun täytyy olla tiettyä merkkiä (kingfisher) niin täytyy sitten mennä aina tiettyy kauppaan sitä hakemaan. No, onneksi Malmilla on Punnitse ja Säästä,s ieltä pitäis saada.

Mies ajaa nurmikkoa -- se on kesä ny!!

Paljon aurinko sinne teillekin!!

xoxo,

Raisuli

Hanami ja melkoisesti kaikkea muutakin.

Mulla on ollut niin aktiivinen viikonloppu, ettei ole tosikaan! Aina jaksan ihastella (ja kummastella) niitä, jotka jaksaa käydä kaiken maailman kissanristiäisissä ja tapahtumissa. Kun itse olen sellainen, joka ei millään meinais viitsiä lähteä yhtään mihinkään, kun kotona on kuitenkin niin kivaa. Enkä edes tiedä muitten hyvistä menoista, ennen kuin vasta jälkeenpäin. Mene siinä sitten yhtään minnekkään.

Mutta nyt kuitenkin viime aikoina, melkeinpä vois sanoa, että koko kevään ollut huomattavasti normaalia enemmän kaiken maailman menoja minullakin. Harmi, ettei toi mun puolisoni tykkää tollasesta touhusta puoliakaan siitä mitä minä. Ja kun mullakin on vaikeeta siitä aika ajoin tykätä, niin yhtään ei auta, että mies pitää käytännössä katsoen raahat mukaan. No, onneksi tällä kertaa sain houkuteltua sen ruualla lähtemään seurakseni.

Lauantaina haa! Puhuinkin siitä jo täällä! Joo, mutta siis meidän suunnitelmat, tai siis mun suunnitelmat muuttui, kun C lähtikin mukaan. Eli en mennyt pyörällä, vaan yhdessä dösällä. Ensin Vallilaan, jossa ihan sattumalta nähtiin kyltti "Myös  täällä kirpputori" Mitä mitä? Mentiin katsomaan. Pienelle pihalle leviteltynä yhdne ihmisen tavaroita. Ihan mielenkiintoisia, mutta kalliita. Mutta mitä ihmettä se Myös tarkoitti? Ja niinhän se sitten oli, että siellä puuvallilassa olikin kirpputoripäivä! Pihakirppiksiä pilvin pimein! Ahhh! Ostin pieniä kalalautasia ja vihreän lasiastian, kattilasarjan (!! Älkää kysykö miksi! Ei mitään hajua.) ja hyllymuovia. Muovilla sitten päälystin pari hyllyä, enempää en yhdeltä seisomalta jaksanut. Kuvassa itseasiassa näkyy ne kalalautasetkin, tai no niidne pyrstöt ja on siellä se vihreä kulhokin. Ihansama. Ehkä noin tunnin kiertelyn jälkeen jatkettiin sitten matkaa sinne minne oltiinkin menossa. Niin, vielä siitä puuvallilalsta. Ensin olin ihan sykkyrällä siitä, miten ihana asuinalue se olis, kaikki se yhteisöllisyys ja jotain. Ja sit heti iski, et se olis oikeesti aika kauheeta, kun pitäis olla sit kauheesti kaikkien kaveri ja kutsua niitä kotiinsa ja mennä niiden koteihin, kun kerta asutaan niin ihanasti ja ollaan niin vittumaailmanparhaitakavereita. Onneks asutaan omakotitalossa, niin ei tarvii kaveerata koko ajan kaikkien kanssa. Vielä hienompaa olis kyllä asua jossain korvessa. Ah ja voih.

Joo, vallilasta siihen Kurvin kupeeseen. Hämeentie 39. Olen satamiljoonaa kertaa ajanut siitä ohi, ja usein miettinyt että mikähän se on, joskus jopa ajatellut siellä asumista. Ja nyt siinä oli ovet auki ja se olikin yksi meidän määränpäistä! Siellä oli siis taidemyyjäiset. Art Exposed. Kannattaa tykätä niiden fb-sivusta, jota en nyt jaksa tähän etsiä, niin pysytte kärryillä niiden tulevista jutuista. Ennen sinne menoa mulla oli sellainen olo, että siellä varmasti on niin piukeaa ja sellasta niin hip porukkaa (miinus tietenkin Emmi), etten kestä. Että tunnen itseni ihan älyttömän tyhmäksi ja väärin pukeutuneeksi, ihan sama mitä mull aolis päällä. Mut kun mentiin sinne, niin ei ne olleetkaan yhtään ylimielisiä, vaan ehkä jopa päinvastoin. En kyllä nyt jaksa muistaa et mikä se vastakohta sille olis. Mutta oli (kirjaimellisesti!) lämminhenkinen. Siellä oli tosi kuuma. Vaikkei pihalla niin lämmin ollutkaan. No ei kai, kun se tila imi kaiken lämmön!

Mutta ne tuotteet! Siellä oli jonkin verran sellaista kallista, tai minun kukkarolle kallista ja ehkä meikäläiselle vähän vaikeaselkoista taidehöpötystä, mutta yllättävän paljon oikeasti hienoja asioita, joita olisin halunnut itselleni. Mutta nekin oli kalliita. Tai siis arvokkaita. Oli posliinisia öö...purkkeja, joissa kannessa mm. peuran sarvet. Tietenkin posliinista. Maksoi 90 euroa, tai satasen, riippuen sarvien koosta. Oli hämmentävän hienot. Samoin hienoja oli lautaset, joissa oli pieniä sotilaita ja C tykkäs lautasista, joissa niissäkin oli aavistuksen verran kohollaan olevat sarvet. Ennen kaikkea tykkäsin siitä, että siellä oli paljon uusia  asioita. Tuoreus ja raikkaus paistoi niistä tuotteista. Kuulkaa, kun alkaa ne marimekot ja iittalat tursuamaan jo korvista pikkuhiljaa.

Ostin kaksi kirjaa, joista toisesta tuli jo lyhyen silmäilyn perusteella suosikkikirjani, tai ainakin se pääsi samoille viivoille Funny Bunnies ja Suloiset Koiranpennut -kirjojen kanssa. Ai nii, vitsi! Tuli tosta mieleen, meidän pitää torstaina kirjoittaa tekstianalyysi runosta, novellista tai tekstipätkästä. Itsekseni naureskelin ajatukselle, että veisin sinne sen Funny Bunnies -kuvakirjan. Mitäköhän opettaja tykkäis?
Niin, mutta ostin siis kaksi kirjaa, joista toinen kokonaan Emmin tekemä, Kirjoita Pian. Se on se uusi suosikkinikin. Toisessa Emmin piiroksia muiden piirosten joukossa. Joku meri-kirja se oli. Our Little Sea. Joo. Lisäksi ostin postikortteja ja aivan ihanan julisteen. Juliste onkin jo kehystettynä ja Tehtaan seinällä. PAljon ihania asioita, ja oli mukava tukea pieniä! Kaikki ostokseni olivat Emmin pöydästä, tai se oli ehkä enempi niinko Panaman pöytä, ja Panamaan kuuluu muitakin kuin Emmi, joten kaikki ei ollut Emmin käsialaa. Olisin halunnut ostaa Emmilta julisteen, mutta se oli musta-valkoinen!!! Taidan vielä olla vähän liian alleginen sen värittömille asioille. Ehkä joskus vielä kypsynyt niin pitkälle, että musta-valkoiset asiat on hyväksyttäviä.

Sörnäisistä metrolla kaupunkiin ja siellä hetipaikallanyt äkkiä My Veggie Way pop-up ravintolaan tunkemaan makkaraa naamaan!
Hitto! En huomannut kui vasta jälkeenpäin, että pöydässä oli myös sinappia. Yritin levittää tota ruskeakastiketta pinnalle, että näyttäis oikein kunnon perusmakkaralta, en tiedä miten onnistuin. Ja vaikka tossa kuvassa näytän tosi hölmöltä, oikeesti olin tosi ihanan näkösenä koko päivän. Kun oli tukkakin niin trendikkäästi  töttöröllä, mutta se jäi mun ison pään taakse piiloon. Syötiin puoliks noi annokset. Molemmat älyttömän hyviä, mutta toi leipänen jäi ihan totaalisesti ton pökäleen varjoon. Oli vaan niin siistiä syödä makkaraa tollanen mukamas saatanapalvonta paita päällä ja hakarisisormus sormessa. Kalja vaan puuttui, ja ehkä sellanen hillitön hienhaju.

Oli se hienoa!

Ja sit C vielä haki mulle jonkun ihan käsittämättömän hyvän raakakakun siivun. En ole eläessäni syönyt mitään niin hyvää raakaruokaa. Ja olen kuitenkin aika paljon niitäkin syönyt. Se oli parempaa kuin suurin osa kokatuistakaan herkuista. Ihan super! C reppana otti itselleen ihan peruspikkarin. Vaikka niitä sais joka päivä ja näitä raakajuttuja vaan silloin lauantaina. Hölmö mikä hölmö.

Mä vähän haastattelin pöydässä istunutta pariskuntaa, joka söi lasagnea, ja koska ne uskotteli, että sekin olis tosi hyvää niin ostettiin sitä sitten kotiin yksi annos. Iso annos; se on nyt pakastimessa. Makkaralasagnet kassissa mentiin vielä Tokyokaniin, jossa melkein kaikkiin tuotteisiin oli tungettu kalaa. Mokomat. Tokyokanista Ruohonjuureen, josta on tullut niin epäsympaattinen mesta, etten ymmärrä miksi siellä siltikin vielä käyn. Sieltä sitten takas kotiin.

Illemmalla tuli raekuuro. Se oli hassua. Hetken myös satoi kaatamalla, olin tosi tyytyväinen, että kasvit sai vettä.

Nämä eivät ole niitä tekstissä mainittuja askartelujuttuja. Mutta näitäkin tein

Sunnuntaina oli sitten Hanami, jonne en millään saanut C:iä tai Pinzaa houkuteltua. Plääh. Ei auttanut muu kuin pakata kamat ja mennä sinne yksinäni. Mulla oli sen verran hyvät askartelujutut meneillään, että melko lailla emmin sinne menemisen kanssa. (Vielä ei kuvia, mut ehkä huomiseksi?) Menin kuitenkin, polkemista yht. yli 40 kilsaa :D Puisto oli hieno! Siellä on siis yli/n. 250 koristekirsikkapuuta, ja ne kaikki kukki. Puut on vielä aika nuoria, joten ei ne ihan sellaisia ollut, mitä japanissa otetuista kuvista olis voinut odottaa. Mutta kauniita. Haluan mennä vielä uudestaan tällä viikolla (?) kun kukat alkavat varisemaan. Paikalla oli todella paljon ihmisiä, ja koiriakin. Monet niistä suosikkirotukoiriani, shiboja ja akitoja. Ihania!

Mulla oli itsellä vähän evästä mukana, sekä tietenkin yksi nukke myös ihastelemaan kukkien herkkää kauneutta. Katselin muutaman esityksen (paraparaa ja jonkun muun?), luin, kuvasin ja söin. Sitten poljin takas kotiin. Kotona olin väsynyt.

Tällä viikolla olis lääkäri, kahdet pääsykokeet (joihin en ole lukenut yhtään!!), Maailma Kylässä (olen Animalian pöydän takana molempina päivinä) ja toivottavasti yhdet lastenkutsut (vegaaniset!). Paljon kaikkea, mutta multa alkaa ehkä moottori hyytymään. Koulujutuista vielä: yksi analyysi ja sanakokeet. Ens viikolla? koeviikko. Kääk.

Koska nukkien myyminen on ollut sittenkin yllättävän helppoa, saatan jatkaa alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti myymällä niitä vielä yhden tai kaksi lisää. Niitä vähimmälle huomiolle jääneitä. Raha on kuitenkin aika kivaa, varsinkin kun on se matka tulossa. Vaikka täytyy vähän kiinnittää huomiota siihen, et mitä ostaa. Ahistaa niin taas kaikki epäeettisyydet, riistot ja muut. Olispa jossain eettinen askartelukauppa. Siinäpä hyvä liikeidea.

Kaupungilla oli muuten tosi jännää seurata ihmisiä. Tai ei siis seurata, mut katsella. Suomalaiset (ainakaan Helsingin keskustassa pyörivät) eivät todellakaan ole mitään hapanta tuulipukukansaa! Niin eläväistä, hyväntuulista ja kauniisti pukeutuneita, naiset ja miehet. Useilla pojilla oli niin laitetut hiukset, että siinä Mike Monroekin jää toiseksi. Vaikkakin ne oli eritavalla laitetut. Ja kaikki se itseluottamuksen ja itseriittoisuuden määrä! Jotenkin huumaannuttavaa. Ihmiset on niin merkillisiä! Tekee hyvää poistua välillä niiden omien ympyröiden ulkopuolelle! Suosittelen.

Lauantain kokkailuja. Taas uusi japanilainen.

Akita, jota sai käydä paijaamassa. Arvatkaa kävinkö!

Kukkia, joita sai käydä kuvaamassa. Arvatkaa kävinkö!

Sukupolvia. Äitejä, isiä, poikia ja tyttäriä.

 Viimeiseen kuvaan liittyen on linkki, jonka bongasin fb:ssa. i have seen another world. Todella paljon kaikkia eläin- ja ympäristönsuojelujuttuja shokeerataan, tai siis käytetään shokeeraavia keinoja, että kaikki muutkin tajuais mitä sinä tajuat. Että kaikki olis samaa mieltä kuin sinäkin. Mä en niistä kauheesti tykkää. Monet menee niistä vaan lukkoon, kieltäytyy katsomasta/sisäistämästä, jos on liian kauheeta. (ja uskokaa pois, kauheita kuvia tolta alalta on karmivat määrät!) Mutta ton linkin sisältö on eleetöntä ja jotenkin runollistakin. Katsokaa (ja tarvittaessa muuttukaan). Eikä mitään varoitusta, että ei sovi herkille, koska sopii just kaikille.

Mä jatkan parjaamista sit taas huomenna!

xoxo,

Raisa

Arvonnan suoristus, ruokaa ja arkihöpinää. (Huom! ei tiukkaa asiaa!)

Sorry! En vieläkään osaa laittaa tota pelkkää arvontapalkkia tänne, saitte siis melkein koko sivun! Arvonta on nyt sitten suoritettu, pari päivää myöhässä kunonollutkaikkeeyouknow...

Laskin kahteen kertaa kaikki arvontaan osallistuneet kommentit, sain molemmilla kerroilla 19 kommenttia, joten päätin, että se on sitten se maksimi, jonka tohon laitteeseen syötän. Kone (?) arpoi sattumanvaraisesti luvun 8, ja sitten kävin tarkistamassa, et kuka on jättänyt kahdeksannen kommentin (jtäin laskuista pois Hannan, joka liittyi kyllä lukijaksi, muttei osallistunut arvontaan. Onnetar, tai Random.org suosi tällä kertaa Valeriinaa, joka ehkä tästä sai lisäintoa blogien ymmärtämiseen :). Ja sitten kuulkaa, te muut voitte halutessanne tilata kirjan suoraan minulta :D Pystyn sattuneista syistä myymään sitä halvemmalla kuin useimmissa kaupoissa siitä pyydetään. Minä myyn postikuluineen 23 eurolla, ei pöllömpi hinta. Ja kaupan päälle saa ihanat paketoinnit ja omistuskirjoituksen - tähän ei kirjakaupat pystykään :). Ottakaa yhteyttä, niin hoidetaan käytännön asiat ja saadaan Kasvisseikkailu teillekin. Onnea vielä kerran kuitenkin Valeriinalle! Ota sinäkin yhteyttä minuun, joko jättämällä kommentin, jossa osoitteesi (kaikki kommentit tulee ensin ainoastaan minun tietooni, enkä tietenkään julkaise sellaista kommenttia muiden nähtäville!) tai sitten sähköpostilla pinkkisfun(at)gmail.com. Samoin voivat toimia ne, jotka kirjansa minulta tilaamalla haluavat. (niin, arvonta on sitten suoritettu, toivottavasti meni oikein mun laskut ja muut ja kuulkaa, vaikkei mennytkään niin se on nyt sit kuitenkin tässä tämä)

Hei! Ne pupuhommelit, jotka mulla olis viimeisimmässä postauksessa! Ne ei olleet mun tekemät! Pahoittelen, etten huomannut mainita asiasta heti! Ja olen tietenkin älyttömän hyvilläni, että ajattelitte että ne vois olla. :) Olen vaan säilönyt kuvan itselleni muistutukseksi, että täytyis joskus tehdä sen muotoisia leipiä. Googletin bunny shaped bread hetki sitten, ja sillä löytyy paljon youtube videoita ja reseptejä. Niin, ja anteeksi mulla alkaa taas sähköpostit ja kommentit täällä kasaantumaan. Nyt vaan on niin kamala kiire tms. Pari kolme päivää sitten olin sitä mieltä, et jos ne meinaa siellä lääkärissä tätä hyvää oloa jotenkin multa viedä pois niin mä kyllä kieltäydyn siitä ilosta. Mieli on muuttunut. Kaikista pahimmalta tuntuu se, kuinka koen että lapsetkin syyllistää mua. (enkä edes kertonut niille tilanneeni postimerkkejä reilulla seittemällä kympillä! Ainoastaan aloin innoissani kertomaan tarroista ja postikorteista ja heti tuli sellainen tyrmäys että oksat pois. Oikeesti ne tilaamani jutut oli kyllä ihan huippuja! Ja ihan erilaisia mitä aiemmin olen tilannut. Se ultrasöpökausi on tosissaan väistymässä ja antamassa tilaa aikuisemmalle, vähän kummalliselle söpölle. Mä teen näistä sit erikseen postauksen, kun ne on mun uusia suosikkeja). Hitto! Ei tälläisistä asioista tulis "julkisesti" puhua. Oikeesti. Syövästä ja polvivammoista kyllä, mut ei nyt sentään "näistä jutuista". Niin, että koitas nyt taas vähän ryhdistäytyä! Joo joo, yritetään.

Mulla on ollut ihan mahdotonta matalalentoa ruokien suhteen viimeiset öö...sanotaanko vaikka pari kolme kuukautta. Olen tehnyt pääsääntöisesti ihan älyttömän tylsiä ruokia ihan käsittämättömän innottomasti. Ja nyt taas paljon enemmän innostusta osoittaen. Just vaikka ne riisiannokset, ja sit eilenkin ruoka oli aivan ihanaa. Tälle päivälle en vielä tiedä mitä tulossa, itse ajattelin kyllä päivemmällä käydä kaupungilla, kun on ravintolapäiväkin ja sitten on vielä lisäksi Sörnäisissä Hämeentie 39:ssä (missä kohtaa se muuten on? Mä tiedän missä on 12 ja 152 -- Kääk! Mä olin hämeentiellä töissä, mut mä en enää muista mikä se osoite oli!! Ihan parasta! Mä kyllä vieläkin muistan, miltä ne kolme kaikista kauheint aihmistä näyttää.) Arts Exposed myyjäiset, jossa on ihana Emmi. Emmi on mun tämänhetkinen muusani.  Ai kauheeta, mä en olis ikinä uskonut sanovani tota ääneen! Mut Emmi on just sellanen aikuisempi, vähän kummallinen söpö. Ja aikuisemmalla tarkoitan vaikka sitä, ettei pukeuduta niinkuin alle kouluikäiset (esim. niin kuin minulla on ollut tapana), vaan ollaan vähän asiallisempia, ei kuitenkaan aikuismaisia. (Emmi välillä lukee mun blogia, joten tää on entistä kuumottavampaa.) Mä ajattelin myö syrittää ujuttaa siihen käynnin roihuvuoressa katsomassa niitä kirsikankukkia, kun huomenna Hanamijuhlapäivänä melko varmasti sataa :( Mut emmä kyllä niitä kaikkia kolmea pysty pyörällä hoitamaan. Enhän? No täytyy katsoa.

Haa! Siis ruoista. Mä tykkään texmexistä ihan todella paljon. Sitä ei kyllä juurikaan vegaanisena ravintoloista saa, kyllähän siis joitain juttuja, mut aika paljosta jäädään paitsi, jos meinataan ravintolassa sitä syödä. Joten melkeinpä aina texmexit syödään kotona. Ja niin eilenkin. (kaupassa sattu muuten tosi hassu juttu. En huomannut, että mun takaa oli tulossa joku nopeammin etenevä henkilö, vaan olin väistämässä käytävällä ollutta kärryä ihan normaalisti. Takaa kuitenkin sujahti joku otus, joka sanoi hyi helvetti ja mulkaisi perään pahasti. Mä sitten sattumalta lähdin seuraamaan sitä, ihan siis vaan joitakin metrejä, kun se meni samanaan suuntaan kuin mihin minäkin olin menossa. Tiukasti katsoin siihen, niin että kahdesti kuin se katsoi taakseen, minä tuijotin sitä suoraan silmiin. Ja sitten kävi niin, että se kääntyi juuri samalle käytävälle, kuin mille minäkin olin kääntymässä ja mä sit vielä vähän nopeutin tahtia ja kävelin vähän niinko robottimaisesti sitä tiukasti tuijottaen ja se meni ihan paniikkiin. Se ei siis ollut muutenkaan ihan tasapainossa (no, kukapa olis?) Se oli hassua.
Eilen kaupassa muistin aiemman postauksen vaahtoamisen ruoasta ja sen alkuperästä, puhtaudesta jne. Joten olin "pakotettu" ostamaan joko luomua tai sitten kalliimpia kotimaisia tuotteita. Paitsi tortillachipsit ostin kyllä Rainbow? merkkisinä, kun ne luomut oli niiin paljon kalliimpia. Yleensä pidän rajana sitä, että saa maksaa korkeintaan kaksi kertaa niin paljon kuin tehotuotettu. Riisi ja Reilun Kaupan tuotteet sitten eri asia, ne saa olla vielä kalliimpia. Mutta siis ruokana oli tortillachipsejä ja kaikkia niitä herkullisia lisukkeita mitä nyt niidne kanssa tulee nauttia. Ihanaa!

Olen useamman päivän jättänyt ompelut väliin, kun on mennyt koko päivä johonkin ihan muuhun, pääsääntöisesti kai koneella. Läksyjään en ennättänyt tekemään, kun koko ajan kauhee säätö päällä. Olen siis ainakin käymässä niitä kaikkia (melkein 16 000) japanista myynnissä olevia tuotteita Etsyssä. Se on siis tosi hauskaa, mutta aikaa vievää ja tietenkin ihan älyttömän tyhmää. Toistaiseksi en ole kuitenkaan tilannut muuta kuin leimasimia ja eiliset printtituotteet, joista lupasinkin jo postata sitten enemmän, kunhan ne saapuu. Ja olen kuitenkin jo yli puolet käynyt läpi. Tokihan sinne koko ajan tulee uusia tuotteita, niitäkin aika ajoin käyn läpi. mutta ennen kaikkea etenen uusimmasta vanhimpaan. Ehkä olis muuten pitänyt aloittaa vanhimmasta? No, ihan sama.

Tollanen kuin toi vasemmalla oleva.

Mä olen tilannut yhden mekonkin, mutta se on Planet Idalta, eli ompelijattarelta täältä suomesta. Olen Idalta aiemminkin tilannut ja aina ollut oikein tyytyväinen. Ekaks olin tilaamassa jotain vähän lolitaan vivahtavaa härpäkettä, kun olin niillä japaniseikkailuillani törmännyt ihan älyttömän ihanaan kankaaseen, mut onneks Ida ei ollut ennättänyt vastata, niin mä ennätin aikuistua vähän ja tajusin tilata jotain muuta, käytännöllisempää. Joten tilasin trikoomekon. Aina kangaskaupassa ihastelen trikookankaita, mutku emmä osaa tehdä niistä yhtään mitään. Joustavat kankaat vaan venyy mun koneen alla. Pitäis olla saumuri? Tai kaipa tossakin jotain jousto-ommelta olis, mutku...

Mulla on ikuisuuden kirjahyllyn päällä notkunut yks hassu kultainen kaularengas. Oikeesti, rengas eikä ketju. Oon inhonnut sitä ihan alusta asti, vaikka sinä killuvasta sydämestä tykkäsinkin kovasti. Sydämen olen ottanut talteen jo aika päivää sitten, mutta se typerä rengas on vaan töpeksinyt siellä hyllyssä. Kunnes tajusin, että ei hemmetti! Se on kultaa! Laitoin sen ja jotain nuorempana ostamiani kultaisia kolapulloja ja saksia turvapussiin ja turvapussin lähetin Verkkokultaan. Niillä kun nettisivuilla lupailtiin todell ahyvää hintaa kullalle. Tänään sian tiedon siitä, et mitä ne maksaa siitä mulla. Puolet vähemmän, mitä nettisivuilla sanottiin. Eli ihan yhtä paskaa hintaa kuin kaikkialla muuallakin, ja ne kuitenkin kauheesti sitä mainosti, että ne pystyy pitämään hinnat niin korkeina, johtuen listasta erinäisiä syitä. Joten siistä ihan oikeesti sai sen käsityksen, että ne maksais niistä enemmän kuin muut. Mut ei ne mitään oikeesti maksaneet. Siis ei sen enempää kuin muutkaan. Laitoin niille viestiä siitä, et miten olisin ollut siihen summaan ihan tyytyväinen, jos se olis ollut yhdenmukainen niiden ilmoittaman hinnan kanssa. Niin, että alusta asti olisin tiennyt, mitä siitä suurin piirtein maksetaan. Tietenkin pienet heitot on mahdollisia, mut puolet on jo liikaa! Eli sitä lafkaa en ainakaan voi suositella. Mä tosiaan punnitsin ne täällä kotona, en tietenkään millään älyttömän tarkalla vaa'alla, mut suuntaa antavasti kuitenkin.

Joku toinenkin firma lupaili samoja, yhtä lailla korkeita hintoja. Mutta kun tarkemmin tutustu niihin ehtoihin (tällä verkkokullalla ei ollut mitään vastaavia ehtoja), niin huomas että ne hinnat alkoi pätemään vasta 180 gramman jälkeen. 180 grammaa ei kuulosta paljolta, mutta kullassa se on helvetisti! Ja sillä naurettavan pienellä aloitushinnallakin se on jo jotain neljä tonnia, riippuen tietenkin kullan puhtaudesta. Mut toikin hinta on aika pienikaraattiselle kullalle. Kamala huijauksen maku! Eli sun pitäis myydä niille hillitön määrä kultaa tosi halvalla, että saisit sitten sen hinnan, mitä ne mainostaa. Ja siihenkin tuli vielä sellainen ehto, että se pätee ainoastaan kuuteen tonniin asti. Eli loppujen lopuks aika pienestä määrästä ne maksaa sen hyvän hinnan. Ei kannata myydä kultakorujaan. En kyllä tiedä, et mitä niille sitten pitäis tehdä. Mut just ton kusettamisen takia ei kannata.

Pesulappu ja kaksi rintamerkkiä

Keittiön seinällä olevia itsetehtyjä asioita.

Jossain kohti tuolla mainitsin, etten ole liiemmälti ennättänyt ompelemaan. Eilen sitten kun ei tarvinnut kouluunkaan mennä niin pääsin koneelle. Ja mitä hauskoja juttuja keksinkään! Ilman, että niille olis sen kummempia jatkosuunnitelmia. Kun mä siis yleensä kaikesta mitä teen mietin heti uutta tuotetta Pinkkikselle. Näistä en mieti. Paitsi ehkä noista rintakoruista. Kunhan niitä vähän hio. On ihanaa ommella "turhuuksia". Ja turhuuksia on siis omaan käyttöön tai muille lahjaksi tehtävät asiat, jotka siis ei päädy myyntiin. Ei tarvii olla niin huolissaan jostain saumoista tai langanväreistä. Illalla sitten kun katsottiin Kaivosmiehen Tytär elokuvaa puuhasin C:n otsalamppu päässä kaikkea uutta kivaa. :D käsityöt on kyllä sellainen ääkkääk...voimavara?! Ja aina tulee niin hyvä mieli, kun saan jotain nurkissa lojuneita, ikuisuuksia säästettyjä asioita käyttöön. Kuten nyt vaikka tossa pienessä (kasvojen)pesulapussa sisällä oleva synteettinen vanu:se on kotoisin vauvojen pehmokirjasta, josta kangassivut käytin pussukoiden tekemiseen. Yks päivä tein muuten C:n tulevalle tabletille sellasen suojapussin (josta C ei ilmiselvästi tykännyt yhtään :( , jonka sisään pehmusteeksi laitoin kadulta löytyneen vanulevyn!

Muuten, jos teillä menee sateenvarjo rikki, niin mulla olis käyttöä sille  kankaalle! Otan niitä riemumielin vastaan, tietenkin jos teillä ei itsellä ole niille käyttöä. Mutta tämä siis tiedoksi. Sen kankaan saa suht helposti irti siitä kehikosta, eli postituskin onnistuu ihan kirjekuoressa :) Se kangas on todella mainiota vuorikangasta meikkipusseihin ja penaaleihin.

Mutta eipä tässä muuta! Täytyy alkaa valmistautumaan päivän aktiviteetteihin! Saattoi tulle muutos kulkupeleihin, kun mies ehkä lähteekin mukaan, ja se ei suostu kuitenkaan pyöräilemään. Mokoma.

Onnea vielä arvonnan voittajalle! Ai niin!!! Sain nukkeni myytyä! Tai toinen oli kyllä Pinzulan, siitä on tulleet rahatkin ja postitettukin on jo, toisesta vielä odottelen. Yllättävän helposti ja kivuttomasti sit kuitenkin meni. Ehkä saatan laittaa lisää tyttöjä sinne, ne rahat on kuitenkin aika kivat omalla Paypal tilillä :) Ja loppujen lopuksi postituskaan ei ollut niin kallista kuin olin etukäteen pelännyt. 13 euroa englantiin, maksikirjeenä meni. Kuinka luotettavaa, sitä en osaa sanoa. Portugaliin, jonne oma nukkeni päätyy, kunhan saan rahat, yhteisymmärryksessä ostajan kanssa käytämme postivakuutettua lähetystä, eikä sekään maksa kuin reilu 18 euroo. Ei paha ollenkaan! Hyvin tyytyväinen. Toki myymäni nuket oli sieltä halvimmasta päästä, niin että jos vaikka jotain vähän arvokkaampaa (yli satasaen) meinaisin saada maailmalle niin se vois olla jo vähän vaikeampaa. Mun tytöissä on kyllä se hyvä puoli, että ne on kaikki alkuperäisessä kunnossa. Kauheesti on nyt myynnissä kustomoituja nukkeja. Mut ei näistä nyt sen enempää. Lapset häiriintyy, kun äitillä ei ole housuja jalassa. Ainoastaan sukkikset.

Kesken jätetty kirjontatyö. Sillä keskeneräinen on kaunista.

 xoxo,
Raisa
 

Halpa ruoka maksaa!

Snip snip!

Aamulla oikein miettimällä mietin, että mistä sitä vois postata. Mikä on maailmassa niin väärin, että siitä vois tänne rustata? Ja mulle ei tullut oikein mitään mieleen. Kunnes sitten vaan mietin, että mikä mättää. Ja hittolainen, kaikkihan mättää! (vaikkakin kun oikein hyvin menee, tuntuu, ettei oikein mikään mätä, vaikka samat epäkohdat on silti olemassa).

Yksi mun suosikkimärinöitäni on ruoka. Ruokaan liittyy niiiiin paljon ihan hirveitä vääryyksiä. Kaikki eläinten oikeuksien polkemisesta ympäristömyrkkyihin ja mitä kaikkea siihen välille mahtuukaan. Musta tää on jotenkin niin kamalan kummallinen asia, tai siis se on, että kun meidän on ihan pakko saada ruokamme todella halvalla. Jotta meillä olis sitten varaa just vaikka lentolippuihin (saatiin omamme hetki sitten varattua!) tai merkkivaatteisiin. Tässäkin vähän tulee mieleen toi fb:ssä pyörinyt kuva urheiluhulluista. Miten me ollaan niin vieraannuttu (meinasin sanoa tärkeistä asioista, mutta mikä mä olen määrittämään mikä on tärkeää kenellekin) elämän perusasioista? Se, että jollain ei oikeasti ole varaa ostaa luomua tai reilun kaupan tuotteita (jotka muuten ihan nurinkurisesti on niitä väistämättä kalliimpia tuotteita, kun sen pitäis olla just toisinpäin -- niin että riistotuotannosta joutuis maksamaan ylimäärästä), on tietenkin ymmärrettävää, vaikka jotkut opiskelijat tai öö...vangit? Mistä hitosta toi tuli?? Mut ihan oikeesti, suurin osa porukasta olisi kyllä kykeneväisiä maksamaan ruoastaan enemmän. Enkä mä edes tarkoita, että kaikkien pitäis ostaa kaikki luomuna tai reilun kaupan tuotteina, vaan että ruokatehtailijat ei syöttäis meille kustannustehokkaasti sellaista kuraa, mitä meidän teollisesti valmistettu ruoka nykyään on. Kun kaikki pitää saada markkinoille mahdollisimman halvalla. Koko ajan tiukennetaan ja tiukennetaan, kun on saatava suuremmat ja suuremmat voitot.

Ketä se sitten haittaa, että me syödään halvalla? No se on tietenkin se ketjussa alimmalla askelmalla oleva, joka kärsii: tuotantoeläin, viljelijä, valmistaja. Niiltä ei kauheesti kysellä, että onko tää nyt sopiva hinta. No, eläimiä tietenkin kohdellaa kuin tunteettomia orjia, melkein kuin koneita (vaikka joissain tapauksissa taidetaan kyllä koneitakin, vaikka autoja, pitää paljon paremmin), joten niiltä on turha kysellä yhtään mitään. Eipä taida kyllä olla juurikaan valinnanvaraa niilläkään, joilta on passit takavarikoitu tai jotka on vaan myyty jollekkin plantaasille kaakaota tms. viljelemään. Kamalat määrät kurjuutta, jotta me saatais suklaamme ja tuplaespressomme vähän halvemmalla. Vino (Vihreät Nuoret) vaatii Maaseudun Tulevaisuuden mukaan  EU-tuet pois eläintuotannolta ja tilalle haittaveroa "jotta eläintuotannon hinta vastaisi sen ympäristölle aiheuttamia kustannuksia". Juuri näin!! Tälläisessä maailmassa mä haluaisin elää. Järkisyillä pystyttäis kumoamaan jotain ihan naurettavuuksia, eikä aina vaan mentäis niin kuin on aina ennenkin menty. Totuus on se, että a)liha on halpaa, koska me verorahoilla tuetaan sitä, b) eläimille ei tarvii millään lailla hyvittää sitä, että me riistetään niiden oikeus mielekkääseen elämään ja lopulta vielä sen kaiken kurjuuden päälle riistetään niiden henki c)ympäristölle ei myöskään tarvitse hyvitellä mitään siitä eläintuotannon aiheuttamasta jättiläismäisestä kuormituksesta. Hoitakoon joku muu sitten tulevaisuudessa ne ongelmat, jos niitä nyt edes voi ongelmiksi kutsua...

Mun postauksen keskipisteessä piti kyllä olla kehitysmaiden (onko kaikki köyhät maat kehitysmaita?) ihmisten riisto. Kehitysmaiden eläimiä en uskalla edes ajatella. Siis se, että sä ostat Euroshopperin ananasrenkaita ja maksat niistä murto-osan verrattuna siihen Reilun Kaupan ananakseen, niin kyllä siinä vähän herää ihmetys, että miten tää voi olla. Aivan varmasti siinä on kyllä osansa silläkin, että Euroshoppereita tehdään miljoona, kun reiluja tehdään vaan satatuhatta. Siis niissä tuotantomäärissä. Ja ehkä myös ostopaikasta riippuen voi kaupan katekkin olla erilainen eri tuotteilla. Minkä osuuden hinnanmuodostuksessa kyllä soisi jäävän vähäiseksi. Ällöttää ajatus siitä, että kauppias nostaisi luomun tai reilun kaupan tuotteiden hintaa entisestään saadakseen niistä vielä enemmän voittoa.

Näin hauskoja saa, kun itse tekee!

Reilun tai epäreilun kaupan lisäksi on sitten siis vielä se mitä meille myydään ruoan nimellä. Kaikista kamalimpana esimerkkinä varmaan se Kiinan tapaus, jossa maitoa jatkettiin muovilla...huh huh. Ei kannata juoda maitoa! Ainakaan lehmänmaitoa. Suomessa meno ei tietenkään ole yhtä villiä, mutta kyllähän niitä kohuja meilläkin nousee, kuten vaikka niistä hevosenlihapullista. Jota en tietenkään vegaanina ymmärrä ollenkaan, siis niinko täh? Mistä te kohkaatte? Ettekö oikeesti tiennyt, että teidän lihapullat sisältää eläimen lihaa? Vai siis oliko kyse siitä, että siellä saa olla jonkin vähemmän söpö lihaa, mut ei sit niiden söpömpien? Miten sitte vaikka pipot, joissa on söpö karvatupsu keikkumassa, eikö se haittaa että se on pupusta? Eikö puput ole söpöjä? Voiko sokea syödä mitä vaan? Kun se ei kerta näe kuinka söpöjä vaikka koirat tai kissat on? Tai kanat? Mutta sekään ei oikeastaan ollut se asia, vaan ennen kaikkea mitä vaikka vegaanisiin kekseihin tungetaan, ei-vegaanisista puhumattakaan. Kuraa, sokeria ja palmuöljyä. Kannattaisko vähän alkaa tekemään niitä ruokiaan itse, erityisesti herkkuja. Kun kerta noi kaupasta valmiina ostettavat on aikas kamalia. Lapsetkin on jo niin tottuneita kaupan hötöleipiin, että joku oikea Samsaran leipä ei maistu niille yhtään. Kun pitää olla ilmavuutta.

Voi ei, taas kamalan syyttävä postaus. Loppukevennykseksi eilistä ruokaa ja uudet sukkapöksyt (kiinasta...)

Mahdottoman onnistunut kokeilu, luomuriisistä ja kotimaisesta silken tofusta. Ja vähän muustakin.Säin kaikki neljä kulhollista.

Huiput sukkikset! Veikkaan, että kissat jää jalkoihin pysyvästi. Kunhan ennätän/on rahaa.

jk. en kyllä tiedä kuinka kauan jaksan näin "fiksua" blogia. Älkää odottako ihmeitä. Voi pilde! Meinas unohtua se arvonta! Koitan vielä tänään jaksaa/ennättää, mut huomenna sit viimeistään! Sorry! Mut aika on siis jo loppunut. Enää ei kannata kommentoida...

xoxo,
Raisa

Tuote SijoitPepsitelu

MoikkaCokerallaa!! (hei! vika päivä osallistua arvontaan!!)

kirjoitan tätä mun Lenovo ThinkPadilläni, istuen Ikeasta ostetulla kankaalla päällystetyllä tuolilla hörppien hybriditeetä Hello Kitty -mukista, katsellen kuinka valkovuokot lakastuu Pirkka Herkkukurkku -lasipurkissa.

Eilen katottiin jotain hölmöä ikivanhaa leffaa, muistaakseni Vanished tms. Siitä sain tän ajatuksenkin. Kun siinä oli Diet Colat jääkaapissa siistissä rivissä. Ja siitä oli aikaa kulunut jo jotain parikyt vuotta, nykyiselläänhän kaikki paikat on brändien valtaamia. Ihan yksittäisistä urheilutapahtumista lähtien, siis vaikka just jotkut Nokia (?) järjestämät (?) snoukkatapahtumat. Koska TV-touhu on ihan riistäytynyt käsistä, kun niitä kanavia on jotain puoli miljoonaa, meillä suomessakin ja TV:hän siis tunnetusti ainakin ollut niiden mainosten suurin esittämispaikka. Ja sitten tuli vielä internetti, jota nyt ei pysty kukaan valvomaan. Oikeestaan, nettihän on tosi makee paikka just siks, että siellä me! tavavalliset kuluttajat jyrätään, me luodaan ne hyvät jutut ja sit brändit yrittää pysyä perässä. Niin, mutta siis nettihän leväytti koko roskan siis ihan hujan hajan. Ja nyt lehtitalot tutisee, kun ei tule enää mainostuloja kun ei ihmiset niin niitä lehtiäkään lue, eikä mainostajat pistä roposiaan lehtimainontaan niin kuin ennen.

Joten tuotesijoittelukin tulee ulos elokuvista. Aikoinaan luin Kay Scarpetta (?) rikosromaaneita ja se kissa joka niitä kirjoja kirjoitti, täysin häpeämättömästi repi rahaa sieltä mistä irtos ja aina jaksoi mainita kuinka Kay S. käytti tietynmerkkisiä lenkkareita ja mitä kaikkea muuta. Ainakin siihen aikaan se pisti tosi pahasti silmään. Eikö ihan oikeesti se ollut jo tarpeeksi rikas kaikkien niidne miljoonien kirjojensa myynnistä? Vaan ehkä se on niin, että ahneus kasvaa syödessä? Mun mielestä ainakin sellaien räikeä mainonta ainoastaan ärsyttää, ja mulle tulee olo, et tota en ainakaan osta. Mua ette vedä höplästä noin huonolla sijoittelulla. Yrittäkää vähän enemmän! Mokomat! Vaan ehkä ne onkin sen "vastapuolen" (esim. Coke-Pepsi) mainoksia. Esim. kun leffassa juodaan tarkkaan asetellusta tölkistä Pepsiä, niin se onkin Coca-Colan mainos (voi pyhä kuvotus! tarkistin mun tilin, jolle piti eilen jo tulla rahat. Ei ollut vieläkään, soitin sitte sinne -piip- ytk:aan ja mun hakemus, jonka olen postittanut 6.5 on tullut niillä käsittelyyn 13.5 ja aikaisin rahojen tilillä tulopäivä on näin ollen 17.5. Siis vittu! Arvatkaa onko lainojen lyhennys ja kaikki tänään!). Joo, nythän mainostajat käyttää siis aivan kaikkia keinoja: lapsille suunnattua lastenohjelmien muotoon tehtyjä mainospätkiä, tuotteiden lähettäminen bloggareille (tätä Pinkkiskin on tehnyt yhden kerran, missä ei tietenkään mitään järkeä, mun siitä pitäis tehdä sellainen verkosto, jotta se toimis, mutta ei mulla ole varaa/hinkua sellaiseen), tapahtumien järjestäminen sponsoroinnin ohella. Oikeen ei voi enää mitään tehdä, ilman että törmää siihen, että joku yrittää jotain sulle myydä. Paitsi mennä kirjastoon! *sydän* Voi rähmä, olen tässä samalla hoitanut todella ikäviä asioita (raha) ja nyt oon niin kierroksilla, kädet tärisee ja mahaan sattuu, ettei meinaa tästäkään mitään tulla. Mutta siis nykyään brändit ei ole enää sellaisia taivaall aolevia jättejä, vaan ne on jalkautuneet tänne meidän kaikkien sekaan,etkä sä enää oikein osaa edes sanoa, et mikä on mainos ja mikä ei.Jos jossain törmäät siihen, että joku kovasti kehuu jotain, niin sitä alkaa automaattisesti miettimään, että onko toi nyt maksettua mainontaa vai onko kyseessä ihan vilpitön mielipide. Eikä tarvii edes olla maksettua, musta sekin jo, että sä saat jotain ilmaiseksi tekee siitä arveluttavan. Vaikka siis just se, kun mä lähetin mun koruja Laralle, niin emmä hetkeäkään kuvitellut, että se olis niistä jotain pahaa kirjoittanut. Miten se vois?! Vaikkakin valitsin Laralle lähtevät korut juuri sellaisiksi, joista kuvittelin että Lara oikeastikin voisi tykätä. Mut silti. Niin, eikä tää nyt koske niitä koruja. Vaan koko tota mainosmaailmaa. Kun kaikki on ostettavissa. Ja myytävänä. Niinko Body Shopkin! Anne Roddick, minkä teit. Myit lapsesi, ja meidän kaikkien muidenkin lempilapsen isolle pahalle Lorealille. Ja niinhän kaikki muutkin pienet ja keskisuuret on kohta myyty niille muutamalle kouralliselle isoja megalomaanisia jättejä. Converse ja Urban Decay kaksi surullista esimerkkiä mainitakseni.

Ja Lorealista päästään loppuhuipennukseen. Nimittäin Lorealiin. Tällä hetkellä ei ehkä mikään mun maailmassa ole niin iso paha kuin Loreal. Eikä mitenkään tutkittuun tietoon perustuen, vaan ihan kuulkaa mutu! Just joku tommonen jätti voi oikeesti tehdä ihan mitä lystää. Ja mikä pahinta, pakottaa koollaan ja mahdillaan muut tekemään niin kuin ne haluu. Yök yök yök! Ja mä en siis tarkoita edes niitä kuvottavia eläinkokeita, joita ne tekee/teettää/on tehnyt/teettänyt. Vaan uusin tietoni niistä. Sain tästä kuulla valokuvaajaystävältäni. Kuulemma Loreal ja kaltaisensa megamainostajat kiristää lehtiä, ihan täällä meidän pikkuisessa suomessakin, että jos ette kirjoita meistä positiivisia juttuja me vedetään meidän mainokset teidän lehdistä pois. Ja toimittajat, jotka kehtaa kirjoittaa tollasista jotain negatiivista saavat pian huomata töittensä vähentyneen radikaalisti. Siis mitä vittua!! Ette voi olla tosissanne!! Että kehtaatte! Eikö ne idiootit tajua, että just tollasesta tyranniasta ei seuraa muuta kuin kapinaa. Tollasilta mulkeroilta katoaa pian asiakkaat. Tietenkään kaikki ei tälläisestä hävyttömästä käytöksestä tiedä, en mäkään tiennyt, ennen kuin kerrottiin, niin ja nyt mä olen kertomassa teille. :D Ja mikä hassuinta, tiiättekö mihin ne tyypit tolla touhullaan tähtää? Teidän lompakoihin! Teidän rahoihin. Ei mihinkään muuhun. Kun just siihen itseensä, siis teidän, meidän, minun, sinun, sen, hänen, tuon, niiden, rahoihin. Ennen kaikkea, SINUN rahoihin. Ja sinä voit kyllä kerto aniille mitä mieltä tollaisesta molottamisesta olet. Eikä tarvii edes tehdä mitään, vaikka onhan se toki tehokkaampaa, jos vielä kerrot siitä kavereilles ja vielä parempaa Lorealille ja muille känsäkkäille, mutta sekin jo riittää, ettet tee mitään. Siis et osta niiltä yhtään mitään. Hiton nolot, mä en ainakaan hyväksy sitä, että joku jätti päättää sen mitä mä lehdistä luen, tai lukisin, jos lehtiä lukisin.

Siis hitto, nää asiat on aina ihan nerokkaina mun mielessä, siis just sellaisina maailmaa mullistavina, mut ulos ne tulee aina vaan sellaisina sekavina pihahduksina. Pöh! Mut lukekaa te sitä kuvitellen mielessänne rumpujen pärinää ja torvien toitotusta. Niin, nythän teidän täytyis siis lukea se uudestaan, kun kerta olette jo täällä alhaalla.

Eilen opin koulussa uuden termin, mikä hitto se nyt oli?  kognitiivinen dissosiaatio? Mun elämä on yhtä suurta kognitiivista dissosisaatiota. Pitäis tehdä vaikka mitä, ja tiedän että tulen ne tekemäänkin, kun on pakko, mut aina kaikki viime tinkaan ja alta riman ryömien. Miks hampaiden pesukin jää aina just siihen hereillä olon viimeiseen kymmeneen minuuttiin? Läksyjen ja kaiken muun kanssa sama juttu. tyhmä mikä tyhmä.

Vaivaakohan näitäkin kognitiivinen dissosiaatio? Ne tietää, et pitäis saada tuhannet merkkipöksyt kuntoon, mut ei millään enää jaksais. On nälkäkin ja kaikkee ja toi muksukin pitäis viedä jo nukkumaan.Mut sit toi kasa kuitenkin kasvaa vaan kasvamistaan ja kohta on tehtaanjohtajakin keppinsä kanssa taas viuhtomassa.

 Mä meen nyt. Kun katto tota kuvaa ni alko tekeen mieli ompeleen.


(olipa masentava lopetus)