Kaikennäköistä

Olipa inha keli pyöräillä. No, onneks mulla oli alusvaatteita myöten vaihtovaatteet mukana, niin ei tarvii ainakaan töissä märissä vaatteissa olla. Ja sellanen patteripuhallin puhaltaa kuumaa ilmaa mun märille vaatteille, ettei tarvii iltapäivällä märkiin vaatteisiin pukeutua. Se on tosi inhottavaa. Välillä pyöräilykin on ihan v***n puuduttavaa. Mulla meni rillit niin huuruun, etten nähnyt niiden takaa yhtään mitään. Ärsyttää tollanen.
sit vielä yhden matkan varrelle osuvan koulun lähellä tietenkin sellaset ajotaidottomat teinit pyöräili koko kävelytien leveydeltä samoin kuin tyttölaumojen pitää tukkia koko v***n tie.

No joo, sorry. Välillä vaalenapunaisetkin tytöt ovat kiukkuisia. (mä oon kyllä turhankin usein, mutta nyt erityisesti). Jouduin perumaan Halloween -juhlat :( Meidän keittiön lattia ei millään tule valmistumaan siihen mennessä. Eikä keittiössä ole vesipistettä, tulis juhlien jälkisiivoukset vähän turhan haastaviksi. Varsinkin, kun edelliselle päivälle aion kuitenkin pitää lasten juhlat. Oikeastaan mä annoin Chrisin tehdä sen päätöksen, ite olisin ollut valmis järjestään ne juhlat vaikka ilman seiniä, mut kun olisin kuitenkin tarvinnut Chrisin apua. Ehkä näin on sitte ihan hyvä. Ehkä mulla on ihan tarpeeks kaikkea ilman juhlien järjestämistäkin. Tai siis kaksien juhlien. Aikuisten juhlat olis vielä olleet nyyttärit, lasten ei. Plääh.

Perjantaina 28.10 klo 13.30 Kirjamessujen näytöskeittiössä kokataan vegaanisia herkkuja, Vadelma Suukkosia. Ja samaisilla messuilla Puputytön Juhlakirja tulla tupsahtaa maailmaan! Mun toinen kirja! Se on kyllä niin hassua!

Keittokirjoista vielä, eilen tuli aika päivää sitten ennakkotilaamani vegaaninen piirakkakirja ♥

Lihosin ihan vaan sitä katsomalla n. 2 kg.

Sain eilen myös maalattua kipsijuttuni. Toinen onnistui oikein hyvin, mutta toinen näyttää vähän lasten tekeleeltä. Mutta kyllä mä vielä opin!





Ehkä voisin myös myydä maalaamattomia, niin asiakkaat sais itse maalaamisen hauskuuden. Ja maalitahrat vaatteisiinsa... ;)

Tässä vielä se huppari. C otti kuvan myös koko vaatteesta, mutta mun maha näytti niin isolta, joten deletoin sen :D


Sit vielä semmonen asia, minkä olen tyystin unohtanut. Eli Pinkkiksen Facebook sivut! Käykää tykkäämässä, vaikka mun on ihan pakko myöntää, etten ihan ymmräärä näitä FB tykkäämisiä. Pöh! Vitsi, mä oon ihan pöljä! Silleenhän mä saan teidät Pinkkiksen öö...virtaan? Siis jos Pinkkis päivittää jotain, niin sehän näkyy ainoastaan tykkääjillä. Joo! Hyvä hyvä! Tykätkää Pinkkiksestä ihan hulluna! Kun mä kirjoitin ton alkoi aurinko paistamaan! Pinkkiksestä vielä, jotain uutta ja ihmeellistä on Madebyssa tapahtunut, sillä tilauksia edelleen tulee päivittäin! Tommonen "menestys" saa minunn ja Chrisiinkin uutta puhtia. Yhteen aikaan ei ollut mitään mieltä laittaa sinne uusia juttuja, kun se paikka oli ihan kuollut. Nyt niillä ymmärtääkseni on joku kolmaskin ihminen hoitamassa sitä, alkuperäinen (?) pariskunta oli empäs sanokkaan!

Tänään on Animalian PKS tapaaminen, toivoin että olisin innostunut leipomaan, mutta maalaamisessa meni niin kauan ja keittiö on niin masentava, ettei se innosta. Ihan niin kuin Tehdaskin on toistaiseksi Kenain jäljiltä niin ankee, ettei ompelut tai muut "fiksut" jutut nappaa.
Eilen koirat oli sit taas alakerrassa. Kenai oli rikkonut yhden valokuvakehyksen - siinä kaikki! Ihan käsittämätöntä! Samahan oli, kun siirrettiin ne remppamiesten alta yläkertaan, niin ekana päivänä K ei tehnyt mitään. Ja se alku näytti tosi lupaavalta. Ja sit se taas repes ihan totaalisesti. K tuhos kaikkee. Mut mieluummin saa tuhota alakertaa, ehkä. Ei muuten, mutta mulla vaikuttaa niin isosti tohon Pinkkis -juttuun kaikki tavaroiden siirtelyt ja muut järjestelyt mitä jouduttiin aina viikonlopun jäljiltä tekemään (enhän mä ole K:n siirryttyä yläkertaan ommellut enää juurikaan viikolla, kun en jaksa olla koko aikaa piilottelemassa mun lankoja ja neulatyynyja ja muita). Nukeillakaan en ole leikkinyt aikoihin, kun nekin on pitänyt teljetä turvaan.

Niinko tässä ei olis jo tarpeeksi haluaisin vähän hehkuttaa ohraa. Se on kotimaista ja herkullista, sitä saa edukkaasti luomuna, pienviljelijöiden tuottamana. Syökää riisin kustannuksella enemmän pehmoisen herkullista ohraa. Raisa ♥ Ohra.

Eilen pelattiin illalla Afrikan Tähteä, Pinja suuttu ja Lassi oli super kiihdyksissä. Tosi hyvä peli. Takaisin Unoon.

Ihanaa kun on jo torstai. Viikonlopuks ei ole muuta kuin ne allaskarkelot ja Halloween koristeiden ripustelu. Vois alkaa taas ompelee, myyjäisiä kuitenkin ainakin kahdet tulossa. Tulispa vielä Eettiset Joulumarkkinatkin!

No joo, moikka! Tykätkää Pinkkiksestä!

♥ Raisa
Seuraako kukaan muu Dexteriä?

Kenai

Kenaille on nyt eläinlääkäri varattuna. Sain kuulla eläinlääkäristä, joka oli määrännyt rauhottavia kissalle, joten sille me halutaan. Eilen Kenai oli hypännyt Pinjan kirjotuspöydän kautta Pinjan salahuoneeseen, jonka oviaukon esteenä oli semmonen metalliaita tms. päästäkseen jälleen repimään Pinjan ikkunaa. Jotenkin se oli sitte vielä päässyt sieltä poiskin. Lopputulos oli kaatunut kirjoituspöytä, kaikki tavarat hujan hajan lattialla, lisää revitty ikkuna, pieneltä alalta tuhottu lattia (!!) ja Tehtaalla se oli repinyt jotain kassia ja levittänyt sen sisällön ympäriinsä. Enää ei kauheesti naurata.

Se alkaa jo vaikuttamaan kaikkeen, meihin ihmisiinkin. Mun ompeluihin ja muihin yläkerran puuhasteluihin, lasten huoneet alkaa olee tuhotut. Kun mä soitin eläinlääkäriin ja kerroin sille vastaanoton ihmiselle kaikista näistä jutuista, se sano: "ja te haluatte yrittää vielä?" Niinku täh? Sit mulle valkeni, et meillä olis vaihtoehtokin. Ihan kauheeta. Siis älkää pelätkö, ei meillä sellasta vaihtoehtoa ole.

Töistä meni suoraan Tikkurilaan fysioterapiaan. Sain lääkäriltä lähetteen ja työpaikalta maksusitoumuksen (150 €/vuosi - eli aika naurettava). Oli hartiat jumissa ja pää liian edessä ja ristiselkä jäykkä. Mutta mun tatuoinneista tuli sen tyttären lapsuus mieleen :)

Kotona oli Planet Idalta paketti! Tyhmää kertoa tästä, kun ei ole kuvaa, mut ehkä sit huomenna. Olin vienyt Idalle paljon kankaita, joista halusin vaikka mitä! Nyt oli ensimmäinen valmiina. Mun mielestä on 100 x kivempaa ostaa/tilata pieneltä yrittäjältä kuin miltään jättiketjulta. Mä otan illalla sen kuvan, lupaan! Paketissa oli kuitenkin fleece huppari söpöillä korvilla. Tosi lämmin ja ihana ♥

Koirat on tästä lähtien taas alakerrassa. Katotaan sitte uusiks, kun keittiö alkaa saamaan pinnotetta lattiaan. Siis niin, ettei koirat syö remppamiehiä.

Siitä kipsijutusta vielä. Aloin eilen toista niistä maalaamaan, kylläpä se onkin vaikeeta! Mutta hauskaa!

Moi nyt!

♥ Raisa

Vapaapäiviä

Varoitus! Megapaljon kirjoitusvirheitä luvassa. Mutta eiköhän siitä selvää saa.

Mä luen säälittävän vähän blogeja, j anekin vähät joita luen, päivittää ihan liian harvoin - mutta minun blogini lukijoita hemmotellaan oiken kunnolla, eikö totta! Mä olen koko ajan päivittämässä! Paitsi viikonloppuisin. Mutta nyt mä päivittäisin viikonlopusta.
Perjantaina poljin tuulispään lailla Pitäjänmäestä Kallioon, kampaajalle. Oli siinä varmaan kaks minuuttia aikaa, niin kävin pikaisesti Ekolossa, ostamassa evästä. Unohdin kaiken oleellisen, mut ainakin ostin yhden makkaran ja colaa.

Pääsin piiitkästä aikaa omalle kampaajalleni, mokoma kun meni minun kiusaksi tekemään vauvan! Oli niin paljon asioita päivitettävänä! Siinä samalla sain uuden tukan! Palasin taas värien maailmaan. Jo oli aikakin!



Olin kyllä ihan tyystin unohtanut miten kauheesti värikäs tukka värjää! Ihan kaiken! Mut on se vaan niin ihana ♥

Lauantaina ompelin ja askartelin, mun piti maanantaille (salainen projekti) saada paljon kaiken näköistä saada aikaseksi. Ja sain. Sitte alko tympii ja lähdin Pinjan kanssa kirppikselle. Hapsi oli aikapäivää sitten lähtenyt kaverilleen...se luuhaa siellä kaiken liikenevän ajan.

Jotain kivaa löyty, vaikkakin tämä kyseinen paikka on ihan älyttömän kallis. Mä oon varmasti ihan tarpeeks marissut kirppiksien ylihinnoittelusta, joten ei siitä tän enempää.



Kotimatkalla pyörähdettiin vielä torilla olevien parin hassun kirppismyyjän kautta.

Kauriit pääty meidän olkkariin, vasikka mun sängyn viereen.

Katsottiin (lue ahmittiin) Dextrein toinen kausi viikonloppuna. Lauantain valvottiin yli puolenyön, kun oli niin jännät paikat! Oltais haettu videovuokraamosta 3. kausi, muttei niillä ollut koko Dexteriä :( Nyt joudutaan odottamaan kirjaston kappaletta.

Sunnuntaina puutarhuroin ahkerasti! Tyhjensin loistavaa, ravinteikasta multaa sisältävän kompostin molempiin kasvimaihini ja C täytti tyhjentämäni kompostin puolikypsällä kompostilla. Mulla on siitä lapioiomisesta lihakset silleen suloisesti kipeät.
Keräsin myös kaikki omenat! Olen niitä hillonnut ja kuivannut ahkerasti. Enemmänkin kuivannut, nyt innostuin vähän keittelemäänkin. Vielä olis omenia, muttei lasipurkkeja :( Omenasose on ihanaa.



Reippailun jälkeen mentiin P:n kanssa uimahallille Allaskarkeloihin. Tai näin luultiin. Enhän mä tietenkään ollut ottanut selvää siitä, koska ne pirskeet on, mutta mulla oli sellanen mielikuva, et sunnuntaina ne olis...no, ne oli lauantaina, viikon päästä ja vasta illemmalla...että silleen. Ei aina ole luottaminen mun mielikuviin...yllättävän hyvin kyllä jostain tulee sellasia muistutusjuttuja, saatan nähdä unta jostain muistettavasta asiasta, jonka tyystin unohtanut, tai yks kaks yllättäen tulee vaan mieleen joku juttu, joka pitäis muistaa.
Ei ollut hallissa vuorta pesulla tällä kertaa, eikä oikeastaan mitään muutakaan mainittavaa. Mulla oli uikkari mukana, mutten uskaltautunut uimaan asti. Sulatin itseäni saunassa.

Viikonloppu oli kaikin puolin oikein mukava, mutta meni taas ohi ihan liian pikaisesti. Mulla on koko ajan sellanen olo, että vaan vähän jaloillani raapasen elämää, siis sitä oikeaa, täyden tuntuista, runsaan makuista elämää. En saa itseäni pysähtymään. Paitsi joskus hetkittäin, esim metsässä jossa haisee syksylle. Siellä mulla on hetken aikaa jalat tukevasti maassa ja elämä kaikkialla ympärillä. Viipurissa oli kans sama juttu niillä koiratarhoilla.

Onneks mulla oli maanatai varattu yhdelle projektille, eli en mennyt töihin. Ja kävi vielä niin mukavasti, että minusta täysin riippumattomista syistä maanatain salainen projekti siirtyi ja minulla oli hups! Ylimääräinen Vapaapäivä! Sain kauheesti aikaseksi! Tai siltä musta ainakin tuntui, kunnes aloin kipeyttämään tottumattomia peukaloparkojani...eli aloin pelaamaan Katamari Damacya...soo soo. Mutta olipas kivaa! Siltikään ei jäänyt sellasta tunnetta, että pakko päästä pelaamaan. Minkä pelossa en ole taas vähään aikaan pelannut. Vieläkään en päässyt sitä ärsyttävää nuotionsytytysmaata läpi. En millään.  Iso Pöh!

Kerroinko jo tilanneeni toiselta puolelta maailmaa kipsimuotteja? No, ne tuli eilen! Tein kamalan sotkun ja kokeilin heti uusia muottejani! ja otin ne valut muoteistaan heti kuin mahdollista. Onneks en rikkonut niitä! Tänään varmaan maalaan ne ja pikapuoliin niitä tulee varmasti myös Pinkkikselle! Mä en vaan ole vielä ihan varma, et miten ne saa postitettua riikkoontumatta ja vielä suht edullisesti. No, ainakin myyjäisissä niitä tullaan näkemään.
Madeby edelleen aktiivisena! Ihanaa! Tilatkaa ihmiset tilatkaa!

Viime yönä nukuin melkein 10 tuntia! Ja silti heräsin herätyskelloon! Mikä ihme mua vaivaa?! Ei mulla ole aikaa tolla lailla nukuskella! Hus pois syysväsymys! Tilalle kipakka syyspirteys!

Ai nii, maanataina kävin viemässä kierrätyskeskukseen pienmetallia ja kartonkia. Tai yritin viedä, mutta ne perkeleet ovat muuttamassa ja tekemässä meidän ekoilusta paljon haastavampaa! Siellä oli kuitenkin kaikki - 70%. eis iellä melkein mitään ollut jäljellä, mutta ostin yhden paidan mekkohamkaaksi ja pientä tilpehööriä (mm. MLP vaatteen - jota oli kyllä saksittu, mutta sen kohdan saa seinää vasten piiloon - mulla itellä ollut samainen vaate mun poneille). Niistä ei kuvia. Makso 1,55 :D Ja käytiin myös hakemassa lisää vaneria, nukkekotia varten.

Ollaan C:n kanssa lihottu, joten molemmat vähän yrittää syödä fiksummin.

Hitto, miten tylsä postaus. Sorry.

♥ Raisa

Ihana perjantai!

Tänään aamulla tunsin itseni niin energiseksi, että uskaltauduin jälleen pyörällä töihin! Harmi vaan, että olin viikon aikana kerinnyt kadottamaan lämpöisemmät pyöräilyhousuni, joten jouduin käyttämään kesäversioita. Mutta pitkillä säärystimillä ongelman sai hoidettua, melkein. Reidet parahti kun ne joutu ulos, mutta nopeesti nekin tottu. Eikä siellä edes ollut NIIN kylmä.
Jokatapauksessa pyöräily oli ihanaa. Mulla oli taikavaihde päällä, ja sen avulla mä pääsin tosi vaivattomasti töihin. Ilma oli ihana ♥ Lehtiä oli viime viikkoa enemmän maassa ♥ Mä keksin lisää siihen mun viittaan, ja nimenkin itselleni. Mä en kerro sitä vielä, vasta sitten kun mulla on se viitta tehtynä.

Eilen alettiin katsomaan Dexterin toista kautta. Ekassa jaksossa se ei saanut mitään aikaseks, kaikki vaan alko kasaantumaan. Se oli tosi ärsyttävää. Mutta koska tiesin, että niitä kausia on ainakin 5, niin kyllähän sen on päästävä siitä tappamattomuudesta, se järkeily helpotti. Katottiin sitte vielä toinenkin jakso (mä silitin samalla tukikankaita yhtä hienoa projektia varten ja Risto reppana itki sohvan vieressä ainakin tunnin, kun se ei mahtunut meidän sekaan. Kenai ja mun kankaat vei sen verran tilaa, ettei Ristolle jäänyt paikkaa ja se on vähän semmonen junttipulla, ettei se tajua mennä jonnekin muualle. Se aina illallakin itkee nojatuolin edessä ikuisuuden, jos Kenai on ennättänyt siihen häntä ennen. Ja Kenai aina ennättää, sillä Kenai on 20 kertaa fiksumpi kuin Risto) ja siinä se onneks lopulta sai asioitaan vähän kuntoon ja pääs taas tappamaan. Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin, en ole mikään tappohullu, mutta te jotka olette sarjaa katsoneet tiedätte, että just siitä tappamisesta on kyse. Tai jotain.

Tänään on palkkapäivä ja minä menen kampaajalle. Kahden viikon päästä on ne kirjamessut ja tukan pitää olla vähän edustavampi sinne. Mä en yhtään halua ajatella niitä messuja, uh! Mutta kivaa on, että sit ilmestyy kirjakin! Mä en jostain kumman syystä osaa oikein suhtautua siihen, se ei tunnu yhtään todelliselta. Mulla on katse niin suunnattu jo uusiin projekteihin...



Mä eilen kysyin, että mistä haluaisitte mun postaavan, sain Avalta oikein kivoja ehdotuksia! Kiitos. Tulen lähiaikoina ottamaan tatuoinneistani kuvat ja tekemään sen postauksen :)

Mutta sitä ennen Avan toiseen ehdotukseen, eli Chrisin ja minun kulttuurieroihin. Oikeastaan mä en ole juurikaan huomannut sellasia erityisesti kulttuurista johtuvia eroja, Chrisiltä jos kysyi, niin ne olis varmasti isompia, kun hän tuli tänne. Ai nii, vitsi! Mä laitan teillekin linkin Chrisin kolumniin, ne on todella hauskoja katsauksia suomalaisten kummallisuuksista "ulkopuolisen" silmin katsottuna.

Kummalliset Suomalaiset



Kun Amerikkalainen tuli taloon:
Lapset ovat oppineet englantia loistavasti. Lassin, jonka ei periaatteessa pitäis oppia kieliä ollenkaan, paras numero todistuksessa liikunnan jälkeen on englanti.
Meillä on välillä ongelmia kielen kanssa, tämä erityisesti korostuu silloin kun tapellaan (vaikka olenkin ihan kiitettävästi oppinut tappelemaan myös englanniksi) mä en löydä tarpeeksi satuttavia sanoja tarpeeksi nopeasti joten se raivostuttaa mua entisestään. Joskus haukunkin sitä sitten suomeksi. Mikä on kyllä vähän hassua. Kieli on kuitenkin isoin eromme. Chris oppii suomea hitaasti mutta varmasti, mun englannilla pärjää hyvin, mutta silti pätee : omalla kielellään sanoo mitä haluaa, vieraalla mitä osaa.

Joudun joskus piileskelemään ravintoloissa/tavarataloissa jne. kun Chris antaa palautetta, tai palauttaa jotain viallista tuotetta tms. Minähän äänestän jaloillani, niin kuin kunnon suomalainen tekee. Chris palauttaa kauppaan ihan mitä vaan ja aika usein vielä ne sen jutut menee läpi.
Chris on ihan kauhuissaan paikallisissa ravintoloissa, kun palvelu on niin olematonta. Kaikki Jenkeissä käyneet kyllä tietää miten siellä tarjoilija on melkein liimattuna pöytään kiinni, jos asiakas vaikka haluaisi potkaista häntä tms. Tää on avannut vähän munkin silmiä tohon asiakaspalvelun laatuun. Hävettää olla hapan suomalainen.

Voin luottaa siihen, että mieheni tukee minua tilanteessa kuin tilanteessa, kun ollaan jossain ihmisten ilmoilla.Chris ei mollaa mua millään lailla...ööh...tiedätte sellasen hyväntahtoisen (?!??) kiusottelun, jota pariskunnat turhan usein harrastaa...jossa toisesta tehdään jonkin sorttista pilkkaa muiden edessä...Chris on aina kauhuissaan, kun jotkut meidän tuntemat ihmiset tekee sitä. Ja mä en ole samassa tilanteessa edes huomannut mitään.

Meillä kerrotaan nykyään todella huonoja vitsejä. Amerikkalaisilla on melko kummallinen huumorintaju näin suomalaisen silmin katsottuna. Knock knock vitsejä en ymmärrä yhtään, muutenkin leffateatterissa se on mun mieheni joka hörähtelee ääneen, ei siinä etteikö saan nauraa (kyllä saa, ja pitääkin, jos tekee mieli) mutta se nauraa kummallisissa, ei niin hauskoissa kohdissa. Eli meidän huumorintaju ei aina kohtaa. Ehkä loppujen lopuksi se on kuitenkin suomalainen huumorintaju joka on yleisesti ottaen outo. Mun mielestä yks kaikkien aikojen parhaimmista vitseistä on : "mies meni kauppaa ja kysyi: onks teillä porkkanoita? Myyjä sanoi: Ei. Vaikka niillä olikin" Musta se vaan on niin hassu. Sit mä muistan yhden toisen vitsin, johon kuului myös käsillä tehtävä linnun pitkää kaarevaa nokkaa imitoiva liike, ja liikkeen aikana sanotaan Kuovi. Mut mä en muista mitään muuta siitä. Hitto! Ihan pakko kertoa! Olin kerran Lassin entisen luokkakaverin äidin ja kaikkien meidän lasten kanssa katsomassa jotain ihan kamalaa elokuvaa. Siinä oli se Britti koomikko, en muista nimeä, mut sellanen kuumottavan näköinen mies, joka ei kai kauheesti puhu? Joka tapauksessa se oli semmonen kommellus -elokuva, joista minä en pidä yhtään, mutta lapset tykkää. Lapsia nauratti keskimäärin kolmen minuutin välein, mutta tätä Lassin kaverin äitiä nauratti n. 30 sekunnin välein. Se hekotteli ihan koko elokuvan. Se oli vähän outoa. Mut toisaalta, mitä välii. Emmä tiedä miks mä edes kerroin tota. Emmä mene elokuviin arvostelemaan muita, ei tarvii pelätä jos joskus satutte mun kanssa samaan teatteriin.

Nii, takas asiaan. Ruoat meillä on vähän muuttuneet. Chris ei valitettavasti ole kovin hyvin perehtynyt amerikkalaisten herkkujen saloihin, muuta jotain uutta tuonut kuitenkin mukanaan. Tietenkin meillä kuluu maapähkinävoita ihan kamalasti. Se käyttää sitä kastikkeisiin, smoothieisiin (??), leivän päälle, dippaamiseen, mihin vaan, ja jonkun verran olen minäkin sen käyttöä lisännyt.



Eikä C mun harmiksi välitä perinteistä tuon taivaallista :( Eli meillä ei juhlat lisääntyneet Chrisin muuton myötä.

Onneks meidän kulttuurit on kuitenkin sen verran samanlaiset kaikilta tärkeiltä osilta, ettei ole tullut ihmeempiä ongelmia naisten oikeuksien tms. kanssa. Emmä kyllä sellaiseen suhteeseen pystyis. Hitto, olen joskus lukenut Liza Marklundin kirjoittaman tositapahtumiin perustuvan kirjan ruotsalaisesta naisesta joka rakastu jostain kovin erikulttuurisesta maasta olevaan mieheen, sai lapsia tämän kanssa ja sit asiat alkoivatkin menemään ihan päin helvettiä. Ihan törkeen karseeta luettavaa. Siihen oli jatko-osakin. Mä luin sitä ekalla Japanin matkallani ja itkeä pillitin itseni uuvuksiin joka ilta.

Eilen laitettiin ekaa kertaa lämmitykset päälle :( Ei muuten olis laitettu, mut lapset tuli kotiin. Meillä on se lämmitysjuttukin niin hankala. Toissa talvena se meni rikki, kun joku apukoulun käynyt putkimies teki jotain säätöjään, mä maksoin putkien sulatuksesta ja uudesta säätimestä tai jostain melkein kolme tonnia ja sen jälkeen me ollaan saatu koko ajan olla sammuttamassa ja laittamassa sitä päälle, kun heti tulee kamalan kuuma. Paitsi kovilla pakkasilla. Silloin se saa porottaa täysillä yötä päivää...hiton omakotitaloasuminen.

Viikonloppu on pyhitetty askartelulle, mulla taas paljon hienoja projekteja meneillään :) Sain yhdeltä taitavalta lukijalta ruinattua piirustuksia kirjantatöiden pohjaksi ja meinaan niitä tehdä yhden kangasprojektin lisäksi. Salamyhkäistä... ;)

Todella ihanaa viikonloppua kaikille!! Olispa ilmat näin hienot aina!

♥ Raisa

Ehkä vähän tyhmästi noi kuvat, mutta halusin jotain kevennystä, kun taas tuli tota tekstiä...

Uimahallissa

Eilen töissä joku "vähäpätöinen" sanoi, että "kyllähän sun kanssa pärjää" siihen tyyliin, että joku toinen olisi sanonut hänelle, että minun kanssa ei pärjää...tämä kaikki juontanee juurensa siihen, kun eräs toinen oli koomannut kahdesti ja jättänyt minut hoitamaan sotkujaan kertomatta niistä mitään...kolmatta kertaa soittaessani tämän erään kännykkään laittoi vielä kauniisti luurin korvaan...että koita siinä sitten olla sellainen joka pärjää ja jonka kanssa pärjätään. Inhottavaa. Mutta! Arvatkaapas mitä! Minä tein niin kuin olen nyt täällä työmaailmassa vihdoin ja viimein oppinut tekemään (siskoni osaa tämän taidon ensiluokkaisesti) - minä menin kielimään! Hah! Miten mun kanssa nyt pärjää!?

Oltuani yli tunnin ylitöissä kopioituani kolme tuntia joitain typeriä laskuja (jotka ei todellakaan kuuluneet mulle) lähdin uimahallille. Ei siinä, että mulla olis ollut edes uimapukua mukana, mutta halusin saunaan. Uimahallissa on todella kuumottavaa, paitsi jos osaa vetää sellasen välinpitämättömyys -viitan (näkymätön) päälleen. Ja mähän osaan. Kyllä mä tiedän että ihmiset tuijottaa mua. Ne tuijottaa mua jo silloin kun mulla on vaatteet päällä, saati sitten kuin olen ilkimullikkana yhdentoista tatuointini kanssa. Mutta mäpä en tuijota takaisin. Mä olen niin keskittynyt siihen välinpitämättömyyteen, että hyvä etten törmää muihin. Eikä mulla sitä paitsi ole silmälaseja päässä, että oikeasti näkisin juurikaan muiden katseita.
Mutta eilinen oli siinä muihin katsomisessa poikkeus. Eilen siellä oli jättiläismäinen nainen. Ihan hervottoman kokoinen. Ei niin, että se olis ollut kamalan lihava, vaan se oli ihan valtava. Tosi pitkä ja tosi massiivinen. Huikeen kokoinen. Mä saatoin katsoa sitä kaikessa rauhassa saunan lauteilta, kun se oli suihkun puolella. En mä yhtään nähnyt, et minkä näköinen se oli, näin vaan, että suihkussa oli vuori pesulla. Huikeeta. Mulla ei tietenkään ollut kameraa mukana, joten googletin isoja tyttöjä. Ei löytynyt vastaavaa, mutta jotain teidänkin iloksenne. Mutta se mun nainen oli siis ennen kaikkea pitkä ja tanakka.

On tosi jännä, miten just esim. autossa, niiden peltiseinien sisällä, tai kaupassa ostoskärryinemme me ihmiset ollaan tosi ärsyttäviä, kiilailevia, oman edun tavoittelijoita, mut sit kun meiltä otetaan kaikki meikit, hajuvedet ja vaatteet pois, niin me ollaankin aika pehmeitä ja kesyjä. Saunassa ihmiset saattaa jopa alkaa juttelemaan minulle. Saunassa ihmiset puhuu vatsamakkaroistaan ja lapsenlapsistaan. Ja ruuhkassa ne vittu ajaan sun yli, jos sä et varo.

Oli ihanaa käydä kuumassa suihkussa, kun kotona saa korkeintaan haaleeta vettä.

Kotona katsoin Eat, pray, love -elokuvan loppuun. Se oli ihan ok. Ja sit piiiitkästä aikaan askartelemaan! Ihq! En paljoa saanut tehtyä, kun taas kaikkiin Kenai -järjestelyihin meni aikaa, mutta hyvään vauhtiin pääsin ja uusia ideoita tuli taas :) On se vaan niin mukavaa! Mulle tekis kyllä niin hyvää pitää välivuosi ja vaan tehdä kaikkia näitä omia juttuja.
Kerroinko jo, että ekaa kertaa kolmeen vuoteen Chrisillä on joku säännöllinen (kestää 4 kk) tulonlähde! Se saa jotain rahaa tosta koulunkäynnistä! Aivan ihanaa! Jo ihan C:n itsensäkin vuoksi. Chris osti multa yhden soija (vai oliko sittenkin seitan?)nakin 20 eurolla :) Nyt mullakin on vähän rahaa :) Ja huomenna tulee kauan odotettu tili :D

Ai nii! Kaksi uutta lukijaa! Tervetuloa! On aina yhtä mukavaa saada uusia lukijoita :)

Ai nii2! Koska on torstai 13. pvä ajattelin listata itsestäni, listoista pitävänä ihmisenä, 13 random faktaa itsestäni, sellasia ei niin hip asioita, muttei mitään järkyn noloakaan.
1. En erityisemmin pidä kissoista
2. Pidän saksista, ne edustavat minulle toimivuutta (lapsuuden kodissani ei koskaan ollut saksia siellä, missä niiden olisi pitänyt olla)
3. Tunnistan ihmisiä heidän kenkien kopinastaan, kuulen jos he ovat ostaneet uudet kengät (tämä entisessä toimistossa)
4. Ahdistun liian pienistä vaatteista
5. En ymmärrä brittienglantia
6. Olen ujo ja puhun välillä hassusti, varsinkin jos pelkään että kuulijani meinaa kyllästyä ylipitkään jaaritteluuni
7. Turhaudun helposti
8. Saatan käyttää samoja farkkuja kaksikin viikkoa
9. Välillä toivoisin voivani olla "niin kuin muutkin", sulautua massaan muuallakin kuin friikkisirkuksessa, vappuna tai Traconin kaltaisissa tapahtumissa, ja voivani ostaa kaupasta ihan mitä vaan!
10. Välillä näen painajaisia siitä, että minulla on ruskeat tai värittömät hiukset
11. Välillä näen painajaisia siitä, että tupakoin
12. Minusta olisi ihanaa joskus pystyä unohtamaan itseni ja "vähän irrotella" (vaikka tanssia selvinpäin!)
13. Viikonloppuisin en juurikaan vastaa sähköposteihin, puhelimeen tai tekstiviesteihin - kun on niin paljon kaikkea muuta!

Sit vielä, ennen kuin poistun tekemään muita asioita, onko jotain josta te, arvon lukijani, rekisteröityneet ja rekisteröitymättömät, toivoisitte minun postaavan?

 Ei mulla muuta! Mä niin haaveilen uudesta tatuoinnista!

♥ Raisa

Kirjoja ja parantumista sekä vähän hermojen kireyttäkin

Tuntuu, että alkaa elämä voittamaan! Edelleen tulin autolla töihin, välillä pelkään, että se alkaa tuntumaan niin vaivattomalta, että alankin vallan kulkemaan autolla, mutta kyllä mä inhoon tota mun reittiä sen verran paljon, etten siihen totu. Ruuhkat, tai itse asiassa en mä siitä kökkimisestäkään niin harmistu, mutta muista autoilijoista ja oman paikan etsimisestä ja kilpailusta ja olemattomista käytöstavoista sitäkin enemmän.
Ja sitä paitsi haluan nähdä mitä luontoäiti on tehnyt reitilleni nyt kun on tullut paljon kylmempi. Tänään sai raaputtaa auton tuulilasin jäästä! Talvi on tulossa! Eikä mulla ole ollut aikaa edes pysähtyä nauttimaan syksystä, joka on täyteläisyydessään ja kauneudessaan suosikkini vuodenajoista. No, eläkkeellä sitten.

Siis, vointi on jo vähän parempi, pää on kipeä ja kurkkua kutittaa, mutta voimat alkaa pikkuhiljaa palaamaan. Mä en ole vähään aikaan tilannut mitään, paitsi kameralaukun (mulla ei ole sellasta laisinkaan ja se hankaloittaa melkoisesti ison kameran ja sen lisäosien mukaan ottamista. Tilaamani on käsintehty ja se tehdään minun toiveitteni mukaisesti :) ja kipsimuotteja. Oonko ikinä hehkuttanut kipsin ihanuutta? Se on niin palkitseva materiaali työskennellä lasten kanssa! Aina onnistuu! (jos malttaa sekoittaa rauhassa ja taputella ilmakuplat pois). Yleensähän kun lasten kanssa askartelee lopputulos on melkosta möykkyä, mutta kipsi valetaan muottiin eikä siinä voi kämmätä :) Maalauksesta voi sitten tulla mitä sattuu, mutta itse valu on melkein aina täydellinen. Lisäksi kipsi on halpaa :) Joskus meillä halloween juhlissa vieraat maalas mun etukäteen tekemiä halloween aiheisia kipsihahmoja ja sai ne sitten juhlan loputtua kuivuneina matkaansa. Tilasin kaksi yksisarvis -muottia. Niin, takas asiaan. Eilen sit kuitenkin tuli kaksi pakettia, molemmat alun perin n. 2 kk sitten tilattuja. Toisessa paketissa oli - vihdoin ja viimein! - vetoketjuja ♥


 ja toinen paketti piti sisällään kaavakirjan ja mukin. Muki tulee töihin, kun mulla on siellä vaan musta lepakkomuki ja halusin jotain iloisempaa.



Meillä kävi myös mies katsomassa keittiön lattiaa, sen uh...upgreidaamisen ;) takia. Sen ei pitäis olla mikään ongelma. Sanoi hän. Toki se maksaa.

Joo, mun piti niistä kirjoista jotain sanoa. Eilen kun kuvasin noita uutukaisia sängyllä ajattelin, et samalla voisin ottaa kuvia mun suosikkikirjoista. Kuten miljoonat muut, tykkään kirjoista ja lukemisesta tosi paljon. Olen tämän innostuksen saanut siirrettyä osittain myös lapsiini, Pims lukee koko ajan "oikeita" kirjoja ja Lassikin lukee paljon, mutta sarjakuvia. Sen kaverin suhteen, johtuen dysfasia-taustastaan, kaikenlainen lukeminen on oikein hyvä!
Mulla on kaksi kirjaa ylitse muiden, ne ei ole "oikeita" kirjoja, niiden viehätys ei perustu kirjainten nerokkaaseen asetteluun, vaan johonkin muuhun. Näillä kirjoilla kauhistutin Chrisin suhteemme alkuaikoina. Hän kun on kirjailija ja lukee vain ja ainoastaan vakavasti otettavia, tärkeitä kirjoja ;)

Saanko esitellä, Raisan suosikkikirjat ♥


Lisää suosikkeja, eri aiheista (ennen kaikkea tykkään lukea elämänkertoja, kaikista mieluiten vaikutusvaltaisista tai muuten "isoista" naisista.

Sarjakuvat


Kummalliset kirjat


Elämänkerrat (eka kirja, jonka muistan omilla rahoillani kaupasta uutena ostaneeni oli Coco Chanelin elämänkerta)


Taidekirjat (tykkään paljon näistä, on ihanaa katsella kuvia)


Mulla oli kuva myös ihan perusfiktiosta, mutta vahingossa poistin sen. siinä oli ainakin Kurt Vonnegutin Titanin Seireenit ja Douglas Adamsin So long and thanks for all the fish (kun se kokoelma on yhdellä kaverilla ollut jo vuosikymmenen! Älkää yrittäkökään lainata multa kirjoja! Mulla on tälläkin hetkellä ainakin 10 kirjaa "ikuisuuslainoilla" ja mä hölmöyksissäni tuppaan antamaan vielä aina suosikkikirjojani lainaksi "ota tää, tää on tosi hyvä" -tyyliin. En anna enää! Olen joitain kirjoja jopa ostanut toistamiseen, kun kyllästynyt odottamaan omiani takaisin. Tää on hassu asia. Mulla oli yks työkaveri, joka myöskään ei antanut enää kirjojaan lainaan tämän takia, myöskin Chrisiltä on jäänyt paljon kirjoja ympärilleen, kun niitä ei ole palautettu. Mikähän siinä on, ettei kirjoja palauteta? No yks on ainakin se, ett jos niihin ei ole laitettua nimeä, niin ne saattaa sekottua omiin kirjoihin.) Plääh, ihan sama. Kirjat on kuitenkin ihania. En ymmärrä niitä, jotka lukevat kirjansa jostain ruudulta laisinkaan.

Tällä hetkellä luen kolmea kirjaa: Pelon Valtakunta, Hunter S. Thompsonin omaelämänkerta. Melko sekava, mutta hyvin kirjoitettu. Se riittää. ja kahta pienen yrityksen perustamisopasta tms. Luen paljon englanniksi, kaikki askartelukirjani ja just tollaset bisneskirjat on englanniksi, jonkin verran myös fiktioo, pääasiassa Chrisin kirjoja. Siis niitä mitä se on ostanut. Kovasti pidän myös japanilaisista askartelukirjoista, tai "mook"eista. Niissä on hyvät kuvat, joiden perusteella osaa kieltä osaamatonki tehdä esim. nukenvaatteita.
En erityisemmin kerää kirjoja, mulla ei ole suosikkikirjailijoita. Tärkeimmät/parhaimmat kirjat säästän, muut laitan kirppikselle/kirjaston ilmaislaariin.

 Luen ennen kaikkea syödessä ja nukkumaan mentäessä. En juurikaan muuten, tai siis en lue "kesken kaiken". Olen kehittänyt itselleni liikaa tekemistä pystyäkseni keskittymään lukemiseen "kesken kaiken". Leffoja pystyn katsomaan kylläkin. Opin sen Pojan kuoltua. Ei mikään älyttömän hyvä taito, jos meinaa saada paljon aikaseksi.

Joka tapauksessa, täällä luen paljon ja säilytän suurinta osaa kirjoistanikin.


Lopuks (mitä ihmettä mun fontille tapahtu??) vielä kireistä hermoista, tai ennen kaikkea niiden kireyttäjästä, eli meidän Kenaista. Olen kertonut siitä, kun ne on nykyään päivisin yläkerrassa. Alkuun meni ihan hyvin, joitain takapakkeja tuli jne. Nyt se käy taas ihan ylikierroksilla, tuhoaa kaiken (on alkanut oikein vimmalla repimään Pinjan salahuoneen pientä ikkunaa. Ne ikkunat on ihan upouudet ja nyt jo pitäis alkaa uusimaan. Mä eilen googletin Kenain, ja löysin sitten sen entisen omistajan. Luin sen mitä hän oli Kenaista kirjoittanut ja jotenkin se oli melko shokeeraavaa. Mä olin aina ajatellut, että ne oli ns. "tavallisia" ihmisiä, joille koira on koira, sillä sipuli. Jos se ei asetu aloilleen, se laitetaan kiertoon. Mut sillä naisella on nykyään koirakoulu, 4 koiraa, ne yritti Kenain kanssa "kaikkea" mm. kaksi eri ongelmakoirakouluttajaa, käyttivät lääkärissä, vesivahingon jälkeenkin Kenaista puhuttiin oikein kauniista, siitä miten tärkeä osa perhettä se on. Ja sit hups. Kenai olikin jo meillä.

Mä kirjotin sille, varovasti. Hän ilmoitti, että asia on aivan liian kipeä, hän ei halua kuulla Kenaista ja Kenain mahdollisista ongelmista, eikä jakaa omia kokemuksiaan, mutta antoi kuitenkin paljon vinkkejä. Siis se meili ei ollut missään tapauksessa välinpitämätön, päinvastoin. Nyt mua on alkanut hirvittämään. Mitä hittoa me tehdään sen kanssa? Mä ihan aikuisten oikeasti haluaisin sille rauhottavia lääkkeitä, miel. koko loppuiäksi. Koiran, meidän ja meidän talon takia. Siinä tärkeysjärjestyksessä.

Tulipas jotenkin raskas lopetus tähän postaukseen. Kevennykseksi vähän lisää vielä koiria :)





Hauskaa loppusyksyä! Ai nii, Pinkkis edelleen kovaa huutoa Madebyssä! Tilaukset sen kun jatkuu!! Loistavaa! :D

♥ Raisa

Eilen kävin kirjastossa hakemassa varaamani elokuvan ja kirjan. Molempia olin odottanut tosi kauan, kirja oli kerinnyt lähteä jo uudelle lukijalleen, kun en ollut tarpeeksi nopeasti hakemassa :( Nyt saan odottaa n. 2 kk saadakseni sen luettavaksi, jonoa oli 90 lukijan verran, kirjoja 30 kpl. Oma moka! Ostin samalla jonkun poistokirjan.  Moikka.

Mustekala

Mustekalavideo näin aamun aluksi. Mä tykkään mustekaloista todella paljon. Jotenkin pienenä on opetettu, että ne olis vaarallisia petoja, mutta nehän on arkoja ja kiusattuja reppanoita.

Mä olen edelleen kipeä ja se lamauttaa mut ihan täysin. Eilen olen katsonut ainakin kolme tuntia Dexteriä. Se on kyllä metka. On siinä aika paljon ärsyttäviäkin kohtia, mutta enimmäkseen se on hyvä.

Mä taidan mennä lääkäriin, ei muuten (eihän lääkäritkään mitään flunssalle voi) mutta voidakseni jäädä kotiin lepäämään. Mä en ole koskaan hakenut sairaslomaa. Enkä haluais hakea nytkään, mutta minkäs teet. Ei täällä varsinkaan kannata kipeänä olla.

Nii, mä löysin teille sen kuvan minusta keittämässä kaakaota.



Mulla oli ihanat vaatteet :) Luckykin kehui mun dinomekkoa :)

Pahoitteluni, mä en tod. jaksa kirjottaa.

r