Kirjoja ja parantumista sekä vähän hermojen kireyttäkin

Tuntuu, että alkaa elämä voittamaan! Edelleen tulin autolla töihin, välillä pelkään, että se alkaa tuntumaan niin vaivattomalta, että alankin vallan kulkemaan autolla, mutta kyllä mä inhoon tota mun reittiä sen verran paljon, etten siihen totu. Ruuhkat, tai itse asiassa en mä siitä kökkimisestäkään niin harmistu, mutta muista autoilijoista ja oman paikan etsimisestä ja kilpailusta ja olemattomista käytöstavoista sitäkin enemmän.
Ja sitä paitsi haluan nähdä mitä luontoäiti on tehnyt reitilleni nyt kun on tullut paljon kylmempi. Tänään sai raaputtaa auton tuulilasin jäästä! Talvi on tulossa! Eikä mulla ole ollut aikaa edes pysähtyä nauttimaan syksystä, joka on täyteläisyydessään ja kauneudessaan suosikkini vuodenajoista. No, eläkkeellä sitten.

Siis, vointi on jo vähän parempi, pää on kipeä ja kurkkua kutittaa, mutta voimat alkaa pikkuhiljaa palaamaan. Mä en ole vähään aikaan tilannut mitään, paitsi kameralaukun (mulla ei ole sellasta laisinkaan ja se hankaloittaa melkoisesti ison kameran ja sen lisäosien mukaan ottamista. Tilaamani on käsintehty ja se tehdään minun toiveitteni mukaisesti :) ja kipsimuotteja. Oonko ikinä hehkuttanut kipsin ihanuutta? Se on niin palkitseva materiaali työskennellä lasten kanssa! Aina onnistuu! (jos malttaa sekoittaa rauhassa ja taputella ilmakuplat pois). Yleensähän kun lasten kanssa askartelee lopputulos on melkosta möykkyä, mutta kipsi valetaan muottiin eikä siinä voi kämmätä :) Maalauksesta voi sitten tulla mitä sattuu, mutta itse valu on melkein aina täydellinen. Lisäksi kipsi on halpaa :) Joskus meillä halloween juhlissa vieraat maalas mun etukäteen tekemiä halloween aiheisia kipsihahmoja ja sai ne sitten juhlan loputtua kuivuneina matkaansa. Tilasin kaksi yksisarvis -muottia. Niin, takas asiaan. Eilen sit kuitenkin tuli kaksi pakettia, molemmat alun perin n. 2 kk sitten tilattuja. Toisessa paketissa oli - vihdoin ja viimein! - vetoketjuja ♥


 ja toinen paketti piti sisällään kaavakirjan ja mukin. Muki tulee töihin, kun mulla on siellä vaan musta lepakkomuki ja halusin jotain iloisempaa.



Meillä kävi myös mies katsomassa keittiön lattiaa, sen uh...upgreidaamisen ;) takia. Sen ei pitäis olla mikään ongelma. Sanoi hän. Toki se maksaa.

Joo, mun piti niistä kirjoista jotain sanoa. Eilen kun kuvasin noita uutukaisia sängyllä ajattelin, et samalla voisin ottaa kuvia mun suosikkikirjoista. Kuten miljoonat muut, tykkään kirjoista ja lukemisesta tosi paljon. Olen tämän innostuksen saanut siirrettyä osittain myös lapsiini, Pims lukee koko ajan "oikeita" kirjoja ja Lassikin lukee paljon, mutta sarjakuvia. Sen kaverin suhteen, johtuen dysfasia-taustastaan, kaikenlainen lukeminen on oikein hyvä!
Mulla on kaksi kirjaa ylitse muiden, ne ei ole "oikeita" kirjoja, niiden viehätys ei perustu kirjainten nerokkaaseen asetteluun, vaan johonkin muuhun. Näillä kirjoilla kauhistutin Chrisin suhteemme alkuaikoina. Hän kun on kirjailija ja lukee vain ja ainoastaan vakavasti otettavia, tärkeitä kirjoja ;)

Saanko esitellä, Raisan suosikkikirjat ♥


Lisää suosikkeja, eri aiheista (ennen kaikkea tykkään lukea elämänkertoja, kaikista mieluiten vaikutusvaltaisista tai muuten "isoista" naisista.

Sarjakuvat


Kummalliset kirjat


Elämänkerrat (eka kirja, jonka muistan omilla rahoillani kaupasta uutena ostaneeni oli Coco Chanelin elämänkerta)


Taidekirjat (tykkään paljon näistä, on ihanaa katsella kuvia)


Mulla oli kuva myös ihan perusfiktiosta, mutta vahingossa poistin sen. siinä oli ainakin Kurt Vonnegutin Titanin Seireenit ja Douglas Adamsin So long and thanks for all the fish (kun se kokoelma on yhdellä kaverilla ollut jo vuosikymmenen! Älkää yrittäkökään lainata multa kirjoja! Mulla on tälläkin hetkellä ainakin 10 kirjaa "ikuisuuslainoilla" ja mä hölmöyksissäni tuppaan antamaan vielä aina suosikkikirjojani lainaksi "ota tää, tää on tosi hyvä" -tyyliin. En anna enää! Olen joitain kirjoja jopa ostanut toistamiseen, kun kyllästynyt odottamaan omiani takaisin. Tää on hassu asia. Mulla oli yks työkaveri, joka myöskään ei antanut enää kirjojaan lainaan tämän takia, myöskin Chrisiltä on jäänyt paljon kirjoja ympärilleen, kun niitä ei ole palautettu. Mikähän siinä on, ettei kirjoja palauteta? No yks on ainakin se, ett jos niihin ei ole laitettua nimeä, niin ne saattaa sekottua omiin kirjoihin.) Plääh, ihan sama. Kirjat on kuitenkin ihania. En ymmärrä niitä, jotka lukevat kirjansa jostain ruudulta laisinkaan.

Tällä hetkellä luen kolmea kirjaa: Pelon Valtakunta, Hunter S. Thompsonin omaelämänkerta. Melko sekava, mutta hyvin kirjoitettu. Se riittää. ja kahta pienen yrityksen perustamisopasta tms. Luen paljon englanniksi, kaikki askartelukirjani ja just tollaset bisneskirjat on englanniksi, jonkin verran myös fiktioo, pääasiassa Chrisin kirjoja. Siis niitä mitä se on ostanut. Kovasti pidän myös japanilaisista askartelukirjoista, tai "mook"eista. Niissä on hyvät kuvat, joiden perusteella osaa kieltä osaamatonki tehdä esim. nukenvaatteita.
En erityisemmin kerää kirjoja, mulla ei ole suosikkikirjailijoita. Tärkeimmät/parhaimmat kirjat säästän, muut laitan kirppikselle/kirjaston ilmaislaariin.

 Luen ennen kaikkea syödessä ja nukkumaan mentäessä. En juurikaan muuten, tai siis en lue "kesken kaiken". Olen kehittänyt itselleni liikaa tekemistä pystyäkseni keskittymään lukemiseen "kesken kaiken". Leffoja pystyn katsomaan kylläkin. Opin sen Pojan kuoltua. Ei mikään älyttömän hyvä taito, jos meinaa saada paljon aikaseksi.

Joka tapauksessa, täällä luen paljon ja säilytän suurinta osaa kirjoistanikin.


Lopuks (mitä ihmettä mun fontille tapahtu??) vielä kireistä hermoista, tai ennen kaikkea niiden kireyttäjästä, eli meidän Kenaista. Olen kertonut siitä, kun ne on nykyään päivisin yläkerrassa. Alkuun meni ihan hyvin, joitain takapakkeja tuli jne. Nyt se käy taas ihan ylikierroksilla, tuhoaa kaiken (on alkanut oikein vimmalla repimään Pinjan salahuoneen pientä ikkunaa. Ne ikkunat on ihan upouudet ja nyt jo pitäis alkaa uusimaan. Mä eilen googletin Kenain, ja löysin sitten sen entisen omistajan. Luin sen mitä hän oli Kenaista kirjoittanut ja jotenkin se oli melko shokeeraavaa. Mä olin aina ajatellut, että ne oli ns. "tavallisia" ihmisiä, joille koira on koira, sillä sipuli. Jos se ei asetu aloilleen, se laitetaan kiertoon. Mut sillä naisella on nykyään koirakoulu, 4 koiraa, ne yritti Kenain kanssa "kaikkea" mm. kaksi eri ongelmakoirakouluttajaa, käyttivät lääkärissä, vesivahingon jälkeenkin Kenaista puhuttiin oikein kauniista, siitä miten tärkeä osa perhettä se on. Ja sit hups. Kenai olikin jo meillä.

Mä kirjotin sille, varovasti. Hän ilmoitti, että asia on aivan liian kipeä, hän ei halua kuulla Kenaista ja Kenain mahdollisista ongelmista, eikä jakaa omia kokemuksiaan, mutta antoi kuitenkin paljon vinkkejä. Siis se meili ei ollut missään tapauksessa välinpitämätön, päinvastoin. Nyt mua on alkanut hirvittämään. Mitä hittoa me tehdään sen kanssa? Mä ihan aikuisten oikeasti haluaisin sille rauhottavia lääkkeitä, miel. koko loppuiäksi. Koiran, meidän ja meidän talon takia. Siinä tärkeysjärjestyksessä.

Tulipas jotenkin raskas lopetus tähän postaukseen. Kevennykseksi vähän lisää vielä koiria :)





Hauskaa loppusyksyä! Ai nii, Pinkkis edelleen kovaa huutoa Madebyssä! Tilaukset sen kun jatkuu!! Loistavaa! :D

♥ Raisa

Eilen kävin kirjastossa hakemassa varaamani elokuvan ja kirjan. Molempia olin odottanut tosi kauan, kirja oli kerinnyt lähteä jo uudelle lukijalleen, kun en ollut tarpeeksi nopeasti hakemassa :( Nyt saan odottaa n. 2 kk saadakseni sen luettavaksi, jonoa oli 90 lukijan verran, kirjoja 30 kpl. Oma moka! Ostin samalla jonkun poistokirjan.  Moikka.