Ihana perjantai!

Tänään aamulla tunsin itseni niin energiseksi, että uskaltauduin jälleen pyörällä töihin! Harmi vaan, että olin viikon aikana kerinnyt kadottamaan lämpöisemmät pyöräilyhousuni, joten jouduin käyttämään kesäversioita. Mutta pitkillä säärystimillä ongelman sai hoidettua, melkein. Reidet parahti kun ne joutu ulos, mutta nopeesti nekin tottu. Eikä siellä edes ollut NIIN kylmä.
Jokatapauksessa pyöräily oli ihanaa. Mulla oli taikavaihde päällä, ja sen avulla mä pääsin tosi vaivattomasti töihin. Ilma oli ihana ♥ Lehtiä oli viime viikkoa enemmän maassa ♥ Mä keksin lisää siihen mun viittaan, ja nimenkin itselleni. Mä en kerro sitä vielä, vasta sitten kun mulla on se viitta tehtynä.

Eilen alettiin katsomaan Dexterin toista kautta. Ekassa jaksossa se ei saanut mitään aikaseks, kaikki vaan alko kasaantumaan. Se oli tosi ärsyttävää. Mutta koska tiesin, että niitä kausia on ainakin 5, niin kyllähän sen on päästävä siitä tappamattomuudesta, se järkeily helpotti. Katottiin sitte vielä toinenkin jakso (mä silitin samalla tukikankaita yhtä hienoa projektia varten ja Risto reppana itki sohvan vieressä ainakin tunnin, kun se ei mahtunut meidän sekaan. Kenai ja mun kankaat vei sen verran tilaa, ettei Ristolle jäänyt paikkaa ja se on vähän semmonen junttipulla, ettei se tajua mennä jonnekin muualle. Se aina illallakin itkee nojatuolin edessä ikuisuuden, jos Kenai on ennättänyt siihen häntä ennen. Ja Kenai aina ennättää, sillä Kenai on 20 kertaa fiksumpi kuin Risto) ja siinä se onneks lopulta sai asioitaan vähän kuntoon ja pääs taas tappamaan. Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin, en ole mikään tappohullu, mutta te jotka olette sarjaa katsoneet tiedätte, että just siitä tappamisesta on kyse. Tai jotain.

Tänään on palkkapäivä ja minä menen kampaajalle. Kahden viikon päästä on ne kirjamessut ja tukan pitää olla vähän edustavampi sinne. Mä en yhtään halua ajatella niitä messuja, uh! Mutta kivaa on, että sit ilmestyy kirjakin! Mä en jostain kumman syystä osaa oikein suhtautua siihen, se ei tunnu yhtään todelliselta. Mulla on katse niin suunnattu jo uusiin projekteihin...



Mä eilen kysyin, että mistä haluaisitte mun postaavan, sain Avalta oikein kivoja ehdotuksia! Kiitos. Tulen lähiaikoina ottamaan tatuoinneistani kuvat ja tekemään sen postauksen :)

Mutta sitä ennen Avan toiseen ehdotukseen, eli Chrisin ja minun kulttuurieroihin. Oikeastaan mä en ole juurikaan huomannut sellasia erityisesti kulttuurista johtuvia eroja, Chrisiltä jos kysyi, niin ne olis varmasti isompia, kun hän tuli tänne. Ai nii, vitsi! Mä laitan teillekin linkin Chrisin kolumniin, ne on todella hauskoja katsauksia suomalaisten kummallisuuksista "ulkopuolisen" silmin katsottuna.

Kummalliset Suomalaiset



Kun Amerikkalainen tuli taloon:
Lapset ovat oppineet englantia loistavasti. Lassin, jonka ei periaatteessa pitäis oppia kieliä ollenkaan, paras numero todistuksessa liikunnan jälkeen on englanti.
Meillä on välillä ongelmia kielen kanssa, tämä erityisesti korostuu silloin kun tapellaan (vaikka olenkin ihan kiitettävästi oppinut tappelemaan myös englanniksi) mä en löydä tarpeeksi satuttavia sanoja tarpeeksi nopeasti joten se raivostuttaa mua entisestään. Joskus haukunkin sitä sitten suomeksi. Mikä on kyllä vähän hassua. Kieli on kuitenkin isoin eromme. Chris oppii suomea hitaasti mutta varmasti, mun englannilla pärjää hyvin, mutta silti pätee : omalla kielellään sanoo mitä haluaa, vieraalla mitä osaa.

Joudun joskus piileskelemään ravintoloissa/tavarataloissa jne. kun Chris antaa palautetta, tai palauttaa jotain viallista tuotetta tms. Minähän äänestän jaloillani, niin kuin kunnon suomalainen tekee. Chris palauttaa kauppaan ihan mitä vaan ja aika usein vielä ne sen jutut menee läpi.
Chris on ihan kauhuissaan paikallisissa ravintoloissa, kun palvelu on niin olematonta. Kaikki Jenkeissä käyneet kyllä tietää miten siellä tarjoilija on melkein liimattuna pöytään kiinni, jos asiakas vaikka haluaisi potkaista häntä tms. Tää on avannut vähän munkin silmiä tohon asiakaspalvelun laatuun. Hävettää olla hapan suomalainen.

Voin luottaa siihen, että mieheni tukee minua tilanteessa kuin tilanteessa, kun ollaan jossain ihmisten ilmoilla.Chris ei mollaa mua millään lailla...ööh...tiedätte sellasen hyväntahtoisen (?!??) kiusottelun, jota pariskunnat turhan usein harrastaa...jossa toisesta tehdään jonkin sorttista pilkkaa muiden edessä...Chris on aina kauhuissaan, kun jotkut meidän tuntemat ihmiset tekee sitä. Ja mä en ole samassa tilanteessa edes huomannut mitään.

Meillä kerrotaan nykyään todella huonoja vitsejä. Amerikkalaisilla on melko kummallinen huumorintaju näin suomalaisen silmin katsottuna. Knock knock vitsejä en ymmärrä yhtään, muutenkin leffateatterissa se on mun mieheni joka hörähtelee ääneen, ei siinä etteikö saan nauraa (kyllä saa, ja pitääkin, jos tekee mieli) mutta se nauraa kummallisissa, ei niin hauskoissa kohdissa. Eli meidän huumorintaju ei aina kohtaa. Ehkä loppujen lopuksi se on kuitenkin suomalainen huumorintaju joka on yleisesti ottaen outo. Mun mielestä yks kaikkien aikojen parhaimmista vitseistä on : "mies meni kauppaa ja kysyi: onks teillä porkkanoita? Myyjä sanoi: Ei. Vaikka niillä olikin" Musta se vaan on niin hassu. Sit mä muistan yhden toisen vitsin, johon kuului myös käsillä tehtävä linnun pitkää kaarevaa nokkaa imitoiva liike, ja liikkeen aikana sanotaan Kuovi. Mut mä en muista mitään muuta siitä. Hitto! Ihan pakko kertoa! Olin kerran Lassin entisen luokkakaverin äidin ja kaikkien meidän lasten kanssa katsomassa jotain ihan kamalaa elokuvaa. Siinä oli se Britti koomikko, en muista nimeä, mut sellanen kuumottavan näköinen mies, joka ei kai kauheesti puhu? Joka tapauksessa se oli semmonen kommellus -elokuva, joista minä en pidä yhtään, mutta lapset tykkää. Lapsia nauratti keskimäärin kolmen minuutin välein, mutta tätä Lassin kaverin äitiä nauratti n. 30 sekunnin välein. Se hekotteli ihan koko elokuvan. Se oli vähän outoa. Mut toisaalta, mitä välii. Emmä tiedä miks mä edes kerroin tota. Emmä mene elokuviin arvostelemaan muita, ei tarvii pelätä jos joskus satutte mun kanssa samaan teatteriin.

Nii, takas asiaan. Ruoat meillä on vähän muuttuneet. Chris ei valitettavasti ole kovin hyvin perehtynyt amerikkalaisten herkkujen saloihin, muuta jotain uutta tuonut kuitenkin mukanaan. Tietenkin meillä kuluu maapähkinävoita ihan kamalasti. Se käyttää sitä kastikkeisiin, smoothieisiin (??), leivän päälle, dippaamiseen, mihin vaan, ja jonkun verran olen minäkin sen käyttöä lisännyt.



Eikä C mun harmiksi välitä perinteistä tuon taivaallista :( Eli meillä ei juhlat lisääntyneet Chrisin muuton myötä.

Onneks meidän kulttuurit on kuitenkin sen verran samanlaiset kaikilta tärkeiltä osilta, ettei ole tullut ihmeempiä ongelmia naisten oikeuksien tms. kanssa. Emmä kyllä sellaiseen suhteeseen pystyis. Hitto, olen joskus lukenut Liza Marklundin kirjoittaman tositapahtumiin perustuvan kirjan ruotsalaisesta naisesta joka rakastu jostain kovin erikulttuurisesta maasta olevaan mieheen, sai lapsia tämän kanssa ja sit asiat alkoivatkin menemään ihan päin helvettiä. Ihan törkeen karseeta luettavaa. Siihen oli jatko-osakin. Mä luin sitä ekalla Japanin matkallani ja itkeä pillitin itseni uuvuksiin joka ilta.

Eilen laitettiin ekaa kertaa lämmitykset päälle :( Ei muuten olis laitettu, mut lapset tuli kotiin. Meillä on se lämmitysjuttukin niin hankala. Toissa talvena se meni rikki, kun joku apukoulun käynyt putkimies teki jotain säätöjään, mä maksoin putkien sulatuksesta ja uudesta säätimestä tai jostain melkein kolme tonnia ja sen jälkeen me ollaan saatu koko ajan olla sammuttamassa ja laittamassa sitä päälle, kun heti tulee kamalan kuuma. Paitsi kovilla pakkasilla. Silloin se saa porottaa täysillä yötä päivää...hiton omakotitaloasuminen.

Viikonloppu on pyhitetty askartelulle, mulla taas paljon hienoja projekteja meneillään :) Sain yhdeltä taitavalta lukijalta ruinattua piirustuksia kirjantatöiden pohjaksi ja meinaan niitä tehdä yhden kangasprojektin lisäksi. Salamyhkäistä... ;)

Todella ihanaa viikonloppua kaikille!! Olispa ilmat näin hienot aina!

♥ Raisa

Ehkä vähän tyhmästi noi kuvat, mutta halusin jotain kevennystä, kun taas tuli tota tekstiä...