Hello! Hello!
Mä oon ollut aikuiikäni ensimmäisellä sairaslomalla! Kolme päivää vapaata flunssan takia! Aina aikaisemmin olen kipeenä töihin ryöminyt, tällä kertaa ajattelin olla fiksu ja ryömiä lääkäriin. Setä kiskaisi minut huoneeseensa, kurkki nieluun, kopautti poskia ja kirjoitti reseptin johonkin nenä aukipitävään lääkkeeseen ja passitti kotiin. Kolmeksi päiväksi. Luksusta! Ekan päivän nukuin. Katoin välillä Studio Ghiblin elokuvia, jouduin aina kelaamaan kauheesti taaksepäin, kun nukahtelin koko ajan. En jaksanut edes stressata sitä,e ttä olen kotona enkä ole saanut mitään fiksua aikaiseksi.
Seuraavana päivänä olinkin jo paljon pirteämpi, jaksoin tiskata ja pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa, Studio Ghiblin leffojen katsomisen ohella. Illemmalla taas heikotti, kun olin riekkunut liikaa. Jossain vaiheessa iski pikainen ahdistus siitä makoilusta, kunnes muistutin itselleni olevani sairaslomalla, minun kuuluu lojua! Se oli jotenkin niin vapauttavaa. Sairaslomalla oli kivempaa kuin talvilomalla! Koska ei ollut sitä pakko saada ihan kauheesti kaikkea tehdyksi ennen kuin työt alkaa -fiilistä. Totta kai oli kurjaa, kun ei saanut yöllä nukutuksi, ja pää oli kipeänä, särkylääkkeistä huolimatta, mutta aika pian kaikki kurjuuskin meni ohi, kun oikeesti sai levättyä kunnolla. Eikä siellä lääkärissäkään ollut niin kamalaa, kuin pelkäsin. Tästä lähin en mene enää kipeänä töihin :) Hassu juttu, ilmoitin sairaslomastani töissä neljälle ihmiselle, niille kahdelle, jonka kanssa täällä toimistossa olen, yhdelle sihteerille, jolta sain lääkärilähetteen sekä jollekin johtavalle esimiehelle tms. tittelihirviölle. Näistä yksi kirjoitti takaisin, toivottaen "paranemista". Mutta ne kaks, joiden kanssa työskentelen, eivät...mahtanut vituttaa kun ovat joutuneet vastaamaan puhelimeen jne. Täällä vaikka olisin syömässä mulle huudellaan, että sano sille, että olen kokouksessa tms. kun puhelin soi ja ne ei viitti itse vastata. Minä vastaan milloin peruna milloin soijasuikale suussa...puhelimessa oli 59 vastaamatonta puhelua. Mä yritin vielä sähköpostilla vähän hoitaa joitain työasioita. Tyhmä mikä tyhmä.
Se siitä. Mä en tosiaan ole kauheesti tehnyt, kokannut, käynyt järvenpäässä KOLME kertaa, leiponut, siivonnut ja ommellut. Sain yhden uuden asiakkaan! Hauskaa! Mun täytyy vielä kysyä, että voinko siitä jo hehkuttaa täällä, vai pitääkö odottaa. Tein myös Pinkkis -tilauksia, kun alko kaikki tärkeet loppumaan kesken kaiken. Hirveesti mennyt rahaa niihin. Ketjuja yli sadalla eurolla, liimaa viidelläkympillä ja koruosia n. neljälläkympillä. Chris teki eilen nukkekotiin uuden kerroksen, mä en ole sitä vielä saanut paikoilleen. En tiedä mitä niille poneille tekis, jotka siinä uuden kerroksen paikalla nyt on.
Tein kaalipiirakkaa! Toinen suolainen piirakkani. Ihan ok, Taikinasta tuli mukavan maukas. Tein myös omenapiirakan, mun piti viedä se isälle sunnuntaina, mutta sokeri palo siihen pintaan niin rumasti, että söin sen itse. Isä sai kirjan ja pienen kaalipiirakan. Lisäksi tein Hävyttömiä ja In-Kiväärejä, äitille myyntiin. Animalian pussukoita ommellut ihan tuskassa, tuskassa siksi, että mua ei huvittais! Ihan kamalaa. Musta oli ihanaa mennä koneelle, mutta niin nihkeetä alkaa ompelemaan jotain mitä pitää tehdä. Kun mä olisin vaan halunnut ommella jotain ihan muuta. Ja siivota! Mulla on taas vimma päästä krääsästä eroon. Ei siis mitään kovin tyhjentävää, mutta silleen vähän kuitenkin. 100 tavaraa pitäis heivata kirppikselle/roskiin. Ja ommellessa mä siis tongin samalla mun laatikoita. Mulla on yli 30 tavaraa jo laitettu kirppiskasaan.
Ai nii, Dextrein (hitto! mä yrittämällä yritin kirjoittaa sen oikein, ei onnistu millään!) 4. kausi tuli postissa, sitä ollaan myös katsottu. 5. kausi maksais tuplasti enemmän, en tiedä raaskinko. Mut ihan kauheen tyhjyyden se jätti, nyt kun ei ole sitä katsottavana. Musta oli niin ihanaa, että se eukko kuoli. Mä olen hokenut sitä alusta alkaen, että ton ämmän on kuoltava! :D
Olen saanut uusia hyllyjä, otan niistä ehkä joskus kuvia. Mulla on kauheesti kiinni kurottavaa, sähköposteja, töitä, kommentteja, blogeja (toivottavasti!) täytyy mennä. Työpöytä oli ihan täynnä kaiken maailman papereita. Moi nyt!
♥ Raisa
Ai nii, yks päivä syötiin uuniohrapuuroa ja mansikka keittoa, sitte täytettyjä tortilloja (täytteenä kaikkia jämiä), emmä muista. Kaikkea terveellistä ja ekologista. Hyvin ollaan syöty. Tänään elokuviin, huomenna tulee taas joku toinen raksamies kattomaan meidän lattiaa, neljäs jo, hitto kun niistä ei oikeesti ole mihinkään. Saisko pikkuhiljaa jo edes yhden tarjouksen laatoituksesta, kiitos. Lassila & Tikanojan tarjousta ollaan odotettu ehkä n. kuukausi.
Vegaanina oloa tässä ei-vegaanisessa maailmassa, äityttä, korujen tekoa, yritystä, leipomista, pupuja, koiria, tatuointeja, vaimoutta, skräppäämistä, mielen notkahduksia - siitä tässä on kyse.
maanantai 14. marraskuuta 2011
tiistai 8. marraskuuta 2011
Ajattelemisen aihetta
Hitto, oikeesti. Ajattelu on kaiken pahan alku ja juuri. Ihmiset, jotka ajattelee liikaa on aivan varmasti onnettomampia kuin sellaiset, jotka ei niin kauheasti kaikkea kelaile. Mä muistan joskus parikymppisenä mulla oli meneillään jokin kriisi, mä vaan kelasin kaikkea mitä nyt sen ikäiset vois kelailla, soitin kavereille ja äitille keskellä yötä, kun asiat vaivas niin. Kysyin sitten yhdeltä mun kaverilta, joka on sellasia tasapainosimpia ja jotenkin "terveimpiä" ihmisiä, jonka tiedän (hän on myös sellainen, jota vähiten tunnen- joko niin, ettei hänessä oikeasti ole kovin montaa puolta tunnettavaksi, tai sitten hän ei vaan avaudu niistä, minulle), että miten hän pärjää tälläisten asioiden kanssa. Hän vastasi, ettei hän ajattele niitä. Niinku häh?
Ja sit taas yks ihana ihminen, joka kyllä valitettavasti ei kuulu enää läheiseen ystäväpiiriin, oli sellainen ajatteluun ja pohdiskeluun taipuvainen ja niin masentunut koko ajan. Mä ite taas kun olen onnellisiimmillani, niin en mä silloin mitä pohdiskele, mä vaan mielessäni tanssahtelen niityllä pupujen ja yksisarvisten kanssa :) Muistan joskus kun olin siellä maatalouskoulussa ja meillä oli navettavuoro. Se oli aina ihan kauheeta, ei muuten, mutta se herääminen! Ja kun sitä alko hyvissä ajoin mielessään kauhistelemaan, se oli niin raskasta ja kamalaa. Mut sit joskus siihen onnistu suhtautumaan silleen, et sen otti asiana joka on tehtävä ja sillä sipuli. Se ei ollutkaan sitten niin vaikeeta. Energiaa ei mennyt yhtään siihen negatiiviseen märehtimiseen. Mä oon joskus onnistunut nouseen töihinkin heti kellon soitua, just tolleen ajattelemalla tai siis enemmänkin ajattelematta. Eikä se ole ollenkaan niin raskasta, kuin silloin kun jää hetkeksikään sänkyyn miettimään sitä kuinka syvältä aamut on.
Mulle on viime aikoina ollut tulossa taas semmonen lamaannus. En meinaa saada mitää aikaseksi, lojun vaan. Koska mikään ei huvita. Ja yleensä mä en pysty tekemään asioita "pakosta" , vaan niiden täytyy huvittaa edes vähän. Eilen päätin, että teen vaikkei huvittaiskaan. Ja kyllä se into sieltä sitten tuli! Kirjoitin päivällä taas ne kolme asiaa, mitkä pitäis saada tehtyä, tein ne ja tuntu taas paljon paremmalle. No joo, emmä tiedä liittyykö tää siihen ajatteluun. Tai et onko tää nyt jotenkin kiistaton näyttö siitä, että ajattelu on pahaksi. Mutta eikö onnellisuus ole kuitenkin se, mihin me pyritään. Ei ajattelu ainakaan siinä pyrkimyksessä auta. Tää nyt on ihan pöljää. Emmä sitäkään tarkoita, että pitäis kaikki tehdä ajattelematta seuraumuksia jne. Mutta enemmän tekoja vähemmän pohdintaa. Tietenkin kivat asiat on ihan toinen juttu! Vaikka matkat! Niitä pitää alkaa elämään hyvissä ajoin etukäteen, paikan päällä nautitaan ja sitten sen jälkeenikin ollaan ajatuksissa vielä pitkään reissussa.
Tänään aamulla oli vähän kipeä olo (taas! mitä hittoa?!) ja surkuttelin itseäni ja sit teki mieli läppästä itseäni - nyt ylös sieltä kuopasta! Ja joka kerta kun pyörämatkan aikana meinasin alkaa murehtimaan sitä, kuinka pitkä matka vielä ja kuinka monta keskellä tiellä kävelevää pöljää pitää vielä ohittaa ja kuinka syvältä on, että on vasta tiistai, niin annoin itselleni mielessäni pienen potkun persauksille - nyt ylös sieltä! Mulla on pieni, mutta sitkeä laiska-minä, joka aina välillä yrittää sotkea kaikki mun oikean (reippaan, suuren ja kauniin) minäni hienot suunnitelmat.
Mä oon unohtanut vastata kommentteihin (ja sähköposteihin ja tekstiviesteihin, mutta kyllä mä täältä vielä nousen ja olen taas oma reipas itseni), isot pahoitteluni siitä! Ne on oikeasti ihania ja saa jatkamaan tätä bloggailua. Mä vastaan niihin nyt tän jälkeen.
Yksi uusi lukijakin rekisteröitynyt :D Tervetuloa! (Huomasin sut kyllä jo aiemminkin, mutta unohdin tervehtiä) Toivottavasti viihdyt!
Yks nukkeuutinen, kun niistä ei ole aikoihin mitään juttua ollutkaan. Mulla on suunnitelmissa uusi tyttö! Semmonen keskikokoinen, jota mulla ei entuudestaan olekkaan. Niitä on siis petit, middie ja neo, 11 cm, 20 cm ja 28 cm.
Mä en ole nyt ihan sata varma, että ostanko mutta ainakin leikittelen ajatuksella. Ehkä itselle joululahjaksi? Tai sit ehkä en. Kun mä yritän nyt olla ostamatta näitä, ja ainakaan uutena.
Tään on taas sarjassa postauksia, joita ei pitäis julkaista ollenkaan. sorry.
Eilen syötiin semmonen pussiruoka, pastaa ja soijasuikaleita ja salaattia, jossa maustettua tofua ja paahdettuja pähkinöitä. Vähän pikanen, mut kun ei ollut lapsia niin saa oikoa :) Lasten isällä on sairaslomaa ens kuun alkuun asti ja nyt lapset on siellä aivan liian paljon ja mulla on niitä ikävä. Ja toisaalta taas nautin siitä, ettei tarvii olla laittamassa niille ruokaa ja huolehtimassa, että ne menee ajoissa nukkumaan jne. Sekin on kivaa, kun ei tarvii olla laittamassa niitä hommiin, kun mua aina ketuttaa kun ne tekee kaiken niin nihkeesti. Lassikin aina sanoo, et se on kuin joku lapsityöläinen, kun se joutuu tiskaamaan...reppana.
Väsyttää.
R
Ja sit taas yks ihana ihminen, joka kyllä valitettavasti ei kuulu enää läheiseen ystäväpiiriin, oli sellainen ajatteluun ja pohdiskeluun taipuvainen ja niin masentunut koko ajan. Mä ite taas kun olen onnellisiimmillani, niin en mä silloin mitä pohdiskele, mä vaan mielessäni tanssahtelen niityllä pupujen ja yksisarvisten kanssa :) Muistan joskus kun olin siellä maatalouskoulussa ja meillä oli navettavuoro. Se oli aina ihan kauheeta, ei muuten, mutta se herääminen! Ja kun sitä alko hyvissä ajoin mielessään kauhistelemaan, se oli niin raskasta ja kamalaa. Mut sit joskus siihen onnistu suhtautumaan silleen, et sen otti asiana joka on tehtävä ja sillä sipuli. Se ei ollutkaan sitten niin vaikeeta. Energiaa ei mennyt yhtään siihen negatiiviseen märehtimiseen. Mä oon joskus onnistunut nouseen töihinkin heti kellon soitua, just tolleen ajattelemalla tai siis enemmänkin ajattelematta. Eikä se ole ollenkaan niin raskasta, kuin silloin kun jää hetkeksikään sänkyyn miettimään sitä kuinka syvältä aamut on.
Mulle on viime aikoina ollut tulossa taas semmonen lamaannus. En meinaa saada mitää aikaseksi, lojun vaan. Koska mikään ei huvita. Ja yleensä mä en pysty tekemään asioita "pakosta" , vaan niiden täytyy huvittaa edes vähän. Eilen päätin, että teen vaikkei huvittaiskaan. Ja kyllä se into sieltä sitten tuli! Kirjoitin päivällä taas ne kolme asiaa, mitkä pitäis saada tehtyä, tein ne ja tuntu taas paljon paremmalle. No joo, emmä tiedä liittyykö tää siihen ajatteluun. Tai et onko tää nyt jotenkin kiistaton näyttö siitä, että ajattelu on pahaksi. Mutta eikö onnellisuus ole kuitenkin se, mihin me pyritään. Ei ajattelu ainakaan siinä pyrkimyksessä auta. Tää nyt on ihan pöljää. Emmä sitäkään tarkoita, että pitäis kaikki tehdä ajattelematta seuraumuksia jne. Mutta enemmän tekoja vähemmän pohdintaa. Tietenkin kivat asiat on ihan toinen juttu! Vaikka matkat! Niitä pitää alkaa elämään hyvissä ajoin etukäteen, paikan päällä nautitaan ja sitten sen jälkeenikin ollaan ajatuksissa vielä pitkään reissussa.
Tänään aamulla oli vähän kipeä olo (taas! mitä hittoa?!) ja surkuttelin itseäni ja sit teki mieli läppästä itseäni - nyt ylös sieltä kuopasta! Ja joka kerta kun pyörämatkan aikana meinasin alkaa murehtimaan sitä, kuinka pitkä matka vielä ja kuinka monta keskellä tiellä kävelevää pöljää pitää vielä ohittaa ja kuinka syvältä on, että on vasta tiistai, niin annoin itselleni mielessäni pienen potkun persauksille - nyt ylös sieltä! Mulla on pieni, mutta sitkeä laiska-minä, joka aina välillä yrittää sotkea kaikki mun oikean (reippaan, suuren ja kauniin) minäni hienot suunnitelmat.
Mä oon unohtanut vastata kommentteihin (ja sähköposteihin ja tekstiviesteihin, mutta kyllä mä täältä vielä nousen ja olen taas oma reipas itseni), isot pahoitteluni siitä! Ne on oikeasti ihania ja saa jatkamaan tätä bloggailua. Mä vastaan niihin nyt tän jälkeen.
Yksi uusi lukijakin rekisteröitynyt :D Tervetuloa! (Huomasin sut kyllä jo aiemminkin, mutta unohdin tervehtiä) Toivottavasti viihdyt!
Yks nukkeuutinen, kun niistä ei ole aikoihin mitään juttua ollutkaan. Mulla on suunnitelmissa uusi tyttö! Semmonen keskikokoinen, jota mulla ei entuudestaan olekkaan. Niitä on siis petit, middie ja neo, 11 cm, 20 cm ja 28 cm.
Tään on taas sarjassa postauksia, joita ei pitäis julkaista ollenkaan. sorry.
Eilen syötiin semmonen pussiruoka, pastaa ja soijasuikaleita ja salaattia, jossa maustettua tofua ja paahdettuja pähkinöitä. Vähän pikanen, mut kun ei ollut lapsia niin saa oikoa :) Lasten isällä on sairaslomaa ens kuun alkuun asti ja nyt lapset on siellä aivan liian paljon ja mulla on niitä ikävä. Ja toisaalta taas nautin siitä, ettei tarvii olla laittamassa niille ruokaa ja huolehtimassa, että ne menee ajoissa nukkumaan jne. Sekin on kivaa, kun ei tarvii olla laittamassa niitä hommiin, kun mua aina ketuttaa kun ne tekee kaiken niin nihkeesti. Lassikin aina sanoo, et se on kuin joku lapsityöläinen, kun se joutuu tiskaamaan...reppana.
Väsyttää.
R
maanantai 7. marraskuuta 2011
Pirskeitä
Perjantaina oli ne lasten juhlat. Kauheella kiireellä sain kaiken valmiiksi, meille jostain kehitettyä asutkin (en ollut oikeesti miettinyt etukäteen miten pukeudutaan, otin helpon zombie teeman)
Herkut oli osittain lastenmakuun aivan liian tulisia. Muistutus itselle: Lapset eivät pidä jalapenosta, edes halloweeninä.
Pääasiassa lapset olivat Pinjan luokkakavereita, lisäksi oli pari minun kaveria lapsineen/lapsipuolineen. Oli hauskaa, vieraat viihtyivät ja emäntä sai kehuja järjestelyistä :) Yks aikuisista kävi meillä ekaa kertaa ja oli ihan ihmeissään kaikesta minun krääsästä. Se sanoi, että sä elät täällä ihan omassa maailmassa. Niinpä. Ja toivoisin, ettei koskaan tarttis lähteä sieltä pois.
Vieraiden lähdettyä yritettiin edes vähän siivota, mutta oltiin niin väsyneitä ettei siitä oikeen mitään tullut. Lauantaina meidän piti mennä koppitalkoisiin, niin mä luulin. Mutta C ei halunnutkaan lähteä. Minä harmistuin ja aloin katsomaan leffaa. Ja nukahdin. Heräsin joskus yhden ? aikoihin. :( Se niistä talkoista sitten. En ollut edes tehnyt mitään syötävää, vaikka piti tehdä kaalisalaatti ja omenapiirakka. Paska-akka. Olisin kerinnyt Sallan synttäreille ajoissa, mutta olin niin jotain taas, etten todellakaan päässyt lähteen yhtään mihinkään. Koko päivän vaan haaskasin sellaseen ärsyttävään velttoiluun, mua ei edes siinä kohtaa, kun olis oikeesti pitänyt alkaa valmistautumaan juhliin, että edes jossain kohti ennättäisin sinne, yhtään huvittanut. Mä inhoon tota uutta ja erittäin harmillista piirrettä itsessäni. Että ihan intoo piukeena jotain odotan, innoissani johonkin menossa, mut sit kun se päivä koittaakin, en enää missään tapauksessa haluais mennä. Tai oikeesti kyse ei ole edes haluamisesta, mua vaan alkaa *jotain*. Kyllä mä kuitenkin sain itseni lähtemään, tiesin, et kunhan saan itseni ulos niin kaikki muuttuu hyväksi. Ja niin siinä kävi. Jostain syystä kuvittelin, et oltais tavattu keskustassa, vaikka juhlat pidettiinkin Lauttasaaressa. Taas näitä mun juttuja. Joten kun olin lähössä kengät jalassa jne. tajusin, ettn tiedä mihin pitää mennä. Äkkiä koneelle! Hitto, reittioppaan mukaan mulla menis yli tunti päästä perille! Ja mä olin varannut ruhtinaalliset 30 min! Just joo, olin siis myöhäsemmästäkin tapaamisajasta myöhässä.
Lopulta pääsin perille yllättävän helposti. Siellä kaikki olivatkin jo syöneet. (ja aiemmin päivällä temppuilleet kaikkia sirkusjuttuja - onneks en mennyt! Vaikka tommonen olisikin varmaan tosi kivaa ihan superpienellä ja "turvallisella" porukalla, mutta tuolla melkein kaikki oli entuudestaan vieraita ja niitä oli paljon - mä olisin varmasti onnistunut saamaan itseni sellaseen solmuun, et olis tarvittu palokunta avaamaan minut.
Ruokana oli seitanpaistia, valkosipuliperunoita, kahta eril. salaattia, jälkkäriks juustokakkua, naposteluun soijarouhepiirakkaa ja cocktailtikkuja. Kaikki oli oikeesti niin hyvää!!! Salla oli ihan palkannut jonkun oikean ihmisen tekemään noi kaikki herkut! Täytyy muistaa kysyä yhteystiedot, vois tännekin jakaa. Sen verran hyvää oli! ja kaikki täysin vegaanisia! Yay! Syötyämme pelattiin Trivial Pursuitia, meidän joukkue ei hävinnyt. Tunsin itseni kyllä todella tyhmäks. Mä oon oikeesti niin sivistymätön. Ja sit mä en kuitenkaan ole semmonen junttiniska, joka ei välitä mistään oman napansa ulkopuolisesta.
Pelaamisen jälkeen lähettiin keskustaan. Mulla oli 1,5 litran kuplavesipullo mukana, jonka jätin narinkkaan. Eka oltiin jossain ja sieltä mentiin sitte jonnekin muualle. Baareissa ei oikeasti ole kauheen kivaa, mut ei siellä mitenkään kamalaakaan ollut. Mulla oli laukussa kaks lonkeroo, niitä lipittelin. Lähin kotiin suht ajoissa. Yleensä (yleensä ja yleensä, kun emmä edes käy missään, kun en jaksa ja olen niin ----) siis joskus muinoin mua ei saanut kotiin kirveelläkään. Nyt kuitenkin lähdin ensimmäisten joukossa, väsytti. Ja dj soitti niin huonoa musiikkia. Ja koska mun siippani kävi melko kuumana kotona. Siis se oli ihan hermona.
Sunnuntai aamupäivä menikin sitten iloisen riitelyn merkeissä. Sitte sovittiin ja lähettiin hakee Chrisille lainaksi rahaa, että se voi ostaa uuden käytetyn hienon tietokoneen. Ostin myös Pinjalle luistimet. Käytiin lisäksi Ikeassa ostamassa meille molemmille pöytälamput. Mä en ollut yhteen mennessä syönyt mitään, kun aamulla ei ollut nälkä. Ikeassa maha alkoi jo karjumaan, mutten halunnut täyttää itseäni jollain keskinkertaisella, kun luvassa oli seitan-kebab Vegemestassa! Siellä oli valitettavasti perunat loppu, joten ei ihan saatu sitä luksusannosta, jouduttiin tyytymään pitakebabiin, hyvää sekin oli. Ja sit saatiin Ruthilta viesti, että kone olis valmis. Mentiin sitten hakemaan Chrisin uusi lelu, kyllä se oli hieno. Ja hyvin pidetty. Siinä sitten hyvästeltiin Ruth, hän muuttaa miehensä kanssa takaisin Jenkkeihin. Ihan tylsää :(
Kotona sulin sohvaan kiinni, katottiin kammottava The Cove dokumentti. Kertoo Japanilaisten tekemästä delfiinien teurastuksesta. Ihan kamalaa.
Lopulta illalla sain itseäni vähän ryhdistäytymään ja ryömin yläkertaan. Ompelin hetken ja menin sitte lataamaan kuvia koneelle.
On taas niin --- olo. Mikään ei huvittais. Kaikki asiat, jotka normaalisti innostais näkyy edessäpäin sellasina valtavina ponnistuksina, joista en usko selviäväni. Mä vihaan tätä epätasapainoisuutta! Miksen mä aina voi olla reipas? Koita ny tehdä jotain tulevaisuuden suunnitelmia, kun heilahtelee laidasta laitaan. Kirosana kirosana.
Heipp-a.
R
perjantai 4. marraskuuta 2011
Kekkereitä odotellessa
Eilinen meni leipoessa ja hautakiviä nimikoidessa :) Oikeesti tuntu pahalle laittaa meille kuolinpäivät. Tänään. Tajusuin liian myöhään, et nyt meidän asu tarina (tai jtn) ei ole ihan aukoton. Jos me ollaan tänään kuoltu niin ei meidän silloin pitäis olla vielä haudattuna ja nousseita sieltä haudastakin vielä...IHAN SAMA!
Mulla ei oikeesti ole mitään askaa. Varmasti jotain oli, mut unohdin. En ole tilannut mitään. Oliko seeilen, kun kerroin, et Kenai on ollut todella kiltisti? Eilen nimittäin sit loppu sen kilttinä oleminen. Se oli yhden talvivaatelaatikon repinyt (ei onneks niitä vaatteita) ja sit sellasen telineen, jossa pidetään meidän hattuja ja hanskoja. Yöllä näin unta, et se oli tehnyt ihan hirveesti tuhoja, lapsuuden aikaisten naapureiden kotona. Niillä oli pieni varastohuone täynnä Hllo Kitty vessapaperia ja K oli niitä repinyt, muun muassa.
Leipomiseen. Aion tehdä täysin saman menun lasten kekkereille kuin oli viime vuonnakin ja pilkulleen saman myöskin kuin Juhlakirjassa on. Paitsi, että Monsteripannariin kokeilin jotain uutta. Tuli ihan supermielettömän hyvää! Tässä ohje, jota noudattamalla Tekin voitte tehdä supermielettömän hyvää Monsteripannaria. Varoitus! Ei onnistu ilman erikoisraaka-ainetta nimeltä Teese Nacho juusto. Valitan :( Mutta te onnekkaat, joilla sitä sattuu olemaan...teitä lykästi! Tota juustoa ei voi korvata millään, sillä se teki tästä ihan omanlaisensa.
Tässä teille resepti.
2,5 dl täysjyvä(spelt)jauhoja
2,5 dl ohrajauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
0,75 l kauramaitoa
1 paketti Teese juustoa, nacho sauce (muut ei käy)
täytteet:
0,5 pss pakastepinaattia, sulatettuna siivilässä
n. 150g vegenakkeja, jalapenoa, oliivirenkaita (jos tykkää)
2 rkl öljyä tai margariinia
Lämmitä uuni 200 asteeseen.
Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola keskenään. Kaada sekaan maito ja Teese. Sekoita. Lisää täytteet. Sekoita kevyesti
Laita pieneen uuninpeltiin rasva ja kuumenna sitä pari minuuttia kuumassa uunissa. Levitä kuuma rasva kauttaaltaan pellin pohjalle. Kaada taikina kuumalle pellille. Uunita n. 50 min. Jäähdytä ja paloittele vasta sitten. Pannukakku kiinteytyy jäähtyessään.
Uusi japaninkielinen sana: abiru, ottaa kylpy, kylpeä. Watashi wa abiru ka. Ei se taida ihan noin mennä, mutta siinä oli ensimmäinen japanilainen lauseeni. Luulisin kysyneeni Menenkö minä kylpyyn?
Watashi wa hataraku hitsuyō ga arimasu (lunttasin)
Hauskaa loppua!
♥ Raisa
Ai nii joo, mä lisään nyt tonne Vegepäivän ruokahehkutus kommenteihin yhden, jonka jätin aiemmin julkaisematta, ettei se sotkis mun laskuja.
Mulla ei oikeesti ole mitään askaa. Varmasti jotain oli, mut unohdin. En ole tilannut mitään. Oliko seeilen, kun kerroin, et Kenai on ollut todella kiltisti? Eilen nimittäin sit loppu sen kilttinä oleminen. Se oli yhden talvivaatelaatikon repinyt (ei onneks niitä vaatteita) ja sit sellasen telineen, jossa pidetään meidän hattuja ja hanskoja. Yöllä näin unta, et se oli tehnyt ihan hirveesti tuhoja, lapsuuden aikaisten naapureiden kotona. Niillä oli pieni varastohuone täynnä Hllo Kitty vessapaperia ja K oli niitä repinyt, muun muassa.
Leipomiseen. Aion tehdä täysin saman menun lasten kekkereille kuin oli viime vuonnakin ja pilkulleen saman myöskin kuin Juhlakirjassa on. Paitsi, että Monsteripannariin kokeilin jotain uutta. Tuli ihan supermielettömän hyvää! Tässä ohje, jota noudattamalla Tekin voitte tehdä supermielettömän hyvää Monsteripannaria. Varoitus! Ei onnistu ilman erikoisraaka-ainetta nimeltä Teese Nacho juusto. Valitan :( Mutta te onnekkaat, joilla sitä sattuu olemaan...teitä lykästi! Tota juustoa ei voi korvata millään, sillä se teki tästä ihan omanlaisensa.
Tässä teille resepti.
2,5 dl täysjyvä(spelt)jauhoja
2,5 dl ohrajauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
0,75 l kauramaitoa
1 paketti Teese juustoa, nacho sauce (muut ei käy)
täytteet:
0,5 pss pakastepinaattia, sulatettuna siivilässä
n. 150g vegenakkeja, jalapenoa, oliivirenkaita (jos tykkää)
2 rkl öljyä tai margariinia
Lämmitä uuni 200 asteeseen.
Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola keskenään. Kaada sekaan maito ja Teese. Sekoita. Lisää täytteet. Sekoita kevyesti
Laita pieneen uuninpeltiin rasva ja kuumenna sitä pari minuuttia kuumassa uunissa. Levitä kuuma rasva kauttaaltaan pellin pohjalle. Kaada taikina kuumalle pellille. Uunita n. 50 min. Jäähdytä ja paloittele vasta sitten. Pannukakku kiinteytyy jäähtyessään.
Uusi japaninkielinen sana: abiru, ottaa kylpy, kylpeä. Watashi wa abiru ka. Ei se taida ihan noin mennä, mutta siinä oli ensimmäinen japanilainen lauseeni. Luulisin kysyneeni Menenkö minä kylpyyn?
Watashi wa hataraku hitsuyō ga arimasu (lunttasin)
Hauskaa loppua!
♥ Raisa
Ai nii joo, mä lisään nyt tonne Vegepäivän ruokahehkutus kommenteihin yhden, jonka jätin aiemmin julkaisematta, ettei se sotkis mun laskuja.
torstai 3. marraskuuta 2011
Arvonnan suoritus, Japania ja rakkaustaidetta.
Heipp-o!
9 reipasta Vegaanipäivään osallistunutta! Hienoa! Vaikka suotavaa olis, että teitä olis 7 miljardia. Joka päivä :D
Mä kokeilen ekaa kertaa tuoda ton random -arvonta systeemin mun sivulle, toivottavasti osaan ja toivottavasti se toimii niin kuin pitää! Kärsivällisyyttä! Eikä! Eihän se noin toimi! Munhan pitää laittaa se tulos, eikä itse arvontaa...hetkonen...joo, mä siis suoritan sen arvonnan ja sitten kopioin ton koodin. Joo, niin se menee!
Ookrait! Arvonta on suoritettu! Onni suosi kommentoijaa numero 3!
(katotaan, saanko se nyt tähän oikein!) No höh! Ei se näytä sitä tulosta :( Tässä se on kuitenkin poimittuna sieltä sivulta: 3
Nyt jännitetään kuka se kolmonen oli! Tanja! Onneksi olkoon! Tanja söi todella herkullisen oloisen setin Vegaanipäivänä! Tosta tekstistä sain käsityksen tai aavistuksen tai siis jotain, että olisit Animalian hallituksen jäsen -Tanja, pitääkö paikkansa? Jos näin on, niin voisin tuoda voittamasi Puputytön Juhlakirjan Animalian toimistolle ens viikolla. Voin laittaa kyllä postiinkin, jos laitat osoitetiedot.
Onnea vielä Tanjalle! Kaikki muut kipin kapin kirjakauppaan!
Seuraavaksi asialistalla on Japani. Mä kerroin niistä blogeista joita "salaa" luen. Olen nyt päässyt ajantasalle kaikissa muissa paitsi yhdessä. Mä olen niin täynnä teinikieltä! Mutta niin kova Japanikaipuu on sieltä tarttunut! Noi vaihtarit vielä osaa kieltä ja se avaa sitä maata niin paljon enemmän, niinkuin kaikki varmaan tietää, et kun ei ymmärrä puhetta eikä mitään lukemaansa, tai tässä tapauksessa, ei osaa edes lukea, niin ei millään pääse turistitasoa pidemmälle maahan tutustumisessa.. Joten, varasin kirjastosta Japanin kielen alkeet kirjan ja CD:n. Ja eilen illalla opettelin uuden sanan. Abayo. Näkemiin. En tiedä miten eroaa Sayonarasta.
En osaa vielä kirjoittaa, oikeesti en edes ymmärrä sitä, miten välillä ne kirjoittaa ylhäältä alas, välillä vasemmalta oikealle ja joskus taas oikealta vasemmalle. Ehkä siinä kirjassa sit valaistaan asiaa.
Katsoin eilen jotain minimipalkkatietoja eri aloilta. Sellasia, mitkä vois edes vähän kiinnostaa. Ei tuu kesää. Naurettavia alkupalkkoja. Mä en lähde täältä muuten kuin sitte kun muutetaan Jenkkeihin. Turha enää edes miettiä mitään muuta. Lottovoitto ja joku mystinen perintö käy myös.
Sitte rakkaustaidetta. Mä silloin kun Lassi synty (reilu 12 v. sitten) olin ihan pakahtua niihin tunteisiin, joita se pieni poikanen minussa herätti. Joten mä maalasin niitä ulos :) Yhtä maalausta lukuunottamatta mä kadotin ne hienot teokseni, kunnes eilen etsiessäni samperin kadonneita halloween valojani (mulla on tällä hetkellä kadoksissa mun suosikki-tennarini sekä yksi tosi hieno kassi, mä en löydä niitä mistään, en ole löytänyt vuoteen tai kahteen :( löysin maalukseni! Valoja en löytänyt, mut muut löydöt lohdutti.
Tää oli muistaakseni ensimmäinen, muiden järjestystä en muista.
Mitäs pidätte? Mä näytin niitä illalla Lassille, ja se vaan pyöritteli silmiään... Mähän kerroin miten se ei kutsunut ketään Halloween juhliin, kun sen luokkalaiset on liian vanhoja...eilen illalla se taas leikki itsekseen pikku-ukkeleilla sängyssä niin että sylki vaan lens kun ne posautteli toisiaan hengiltä. Okei, toi ei sit kuulostanutkaan ihan niin herttaiselta, kuin miltä se näytti...
Maalasin illalla hautakivet, niistä tuli hienot. Tänään vielä taiteilen niihin tekstiä. Eilen sain jonkin verran juhlaleipomuksia järjestettyä, mut liian vähän, jotta voisin tänään mennä PKS tapaamiseen :(
Mulla on taas ihan liikaa kaikkea. Äidin kanssa oltiin sovittu myyjäisistä, mut mulla onkin silloin Hygieniapassikoulutus :( Lauantaille on synttärit ja koppitalkoot samanaikaisesti. Sunnuntaina yhdet läksiäiset, maanantaina skräppi-ilta (ehkä jää taas - kolmannen kerran! väliin). Onneks lapset ovat kuitenkin isällään viikonlopun, niin eivät joudu kärsimään äidittömyydestä. Ens viikolla on meidän mielenkiintoinen "muotitapaaminen" sitä ennen mun pitäis yrittää jossain välissä leipoa ainakin vähän äidille, se pitää ne myyjäiset jokatapuksessa, ilman minua. Mä vien kuitenkin Pinkkistä sille.
Kohta alkaa myyjäisiin (siis sellasiin isoihin) valmistautuminenkin...pää tulee kipeäksi kaikesta tosta. Kiristää kiristää.
Eilen syötiin tonnikalatonta salaattia, tortilla chipsejä ja leipää. Hyvää oli. Resepti salaattiin löytyy Puputytön Juhlakirjasta, Uuden Vuoden osiosta.
Ai nii! Jos törmäätte lehdissä tai blogeissa arvosteluihin tosta kirjasta vinkatkaa kiltit minulle! Toistaseksi en ole kuullut mitään ja olen siitä kovin huolissani :( Miksei minua huomata?! Entä jos kukaan ei koskaan kirjoitakaan siitä mitään?!
Lopuksi vielä koirauutisia. Kenai, hirviölapsemme, on käyttäytynyt kuin pieni enkeli siitä lähtien kuin minä varasin eläinlääkäriajan. En ymmärrä. Sillä koiralla oli kuitenkin isoja ongelmia, ja nyt se on ollut tosi hienosti....
Abayo!
♥ Raisa
9 reipasta Vegaanipäivään osallistunutta! Hienoa! Vaikka suotavaa olis, että teitä olis 7 miljardia. Joka päivä :D
Mä kokeilen ekaa kertaa tuoda ton random -arvonta systeemin mun sivulle, toivottavasti osaan ja toivottavasti se toimii niin kuin pitää! Kärsivällisyyttä! Eikä! Eihän se noin toimi! Munhan pitää laittaa se tulos, eikä itse arvontaa...hetkonen...joo, mä siis suoritan sen arvonnan ja sitten kopioin ton koodin. Joo, niin se menee!
Ookrait! Arvonta on suoritettu! Onni suosi kommentoijaa numero 3!
(katotaan, saanko se nyt tähän oikein!) No höh! Ei se näytä sitä tulosta :( Tässä se on kuitenkin poimittuna sieltä sivulta: 3
Nyt jännitetään kuka se kolmonen oli! Tanja! Onneksi olkoon! Tanja söi todella herkullisen oloisen setin Vegaanipäivänä! Tosta tekstistä sain käsityksen tai aavistuksen tai siis jotain, että olisit Animalian hallituksen jäsen -Tanja, pitääkö paikkansa? Jos näin on, niin voisin tuoda voittamasi Puputytön Juhlakirjan Animalian toimistolle ens viikolla. Voin laittaa kyllä postiinkin, jos laitat osoitetiedot.
Onnea vielä Tanjalle! Kaikki muut kipin kapin kirjakauppaan!
Seuraavaksi asialistalla on Japani. Mä kerroin niistä blogeista joita "salaa" luen. Olen nyt päässyt ajantasalle kaikissa muissa paitsi yhdessä. Mä olen niin täynnä teinikieltä! Mutta niin kova Japanikaipuu on sieltä tarttunut! Noi vaihtarit vielä osaa kieltä ja se avaa sitä maata niin paljon enemmän, niinkuin kaikki varmaan tietää, et kun ei ymmärrä puhetta eikä mitään lukemaansa, tai tässä tapauksessa, ei osaa edes lukea, niin ei millään pääse turistitasoa pidemmälle maahan tutustumisessa.. Joten, varasin kirjastosta Japanin kielen alkeet kirjan ja CD:n. Ja eilen illalla opettelin uuden sanan. Abayo. Näkemiin. En tiedä miten eroaa Sayonarasta.
Katsoin eilen jotain minimipalkkatietoja eri aloilta. Sellasia, mitkä vois edes vähän kiinnostaa. Ei tuu kesää. Naurettavia alkupalkkoja. Mä en lähde täältä muuten kuin sitte kun muutetaan Jenkkeihin. Turha enää edes miettiä mitään muuta. Lottovoitto ja joku mystinen perintö käy myös.
Sitte rakkaustaidetta. Mä silloin kun Lassi synty (reilu 12 v. sitten) olin ihan pakahtua niihin tunteisiin, joita se pieni poikanen minussa herätti. Joten mä maalasin niitä ulos :) Yhtä maalausta lukuunottamatta mä kadotin ne hienot teokseni, kunnes eilen etsiessäni samperin kadonneita halloween valojani (mulla on tällä hetkellä kadoksissa mun suosikki-tennarini sekä yksi tosi hieno kassi, mä en löydä niitä mistään, en ole löytänyt vuoteen tai kahteen :( löysin maalukseni! Valoja en löytänyt, mut muut löydöt lohdutti.
Tää oli muistaakseni ensimmäinen, muiden järjestystä en muista.
Mitäs pidätte? Mä näytin niitä illalla Lassille, ja se vaan pyöritteli silmiään... Mähän kerroin miten se ei kutsunut ketään Halloween juhliin, kun sen luokkalaiset on liian vanhoja...eilen illalla se taas leikki itsekseen pikku-ukkeleilla sängyssä niin että sylki vaan lens kun ne posautteli toisiaan hengiltä. Okei, toi ei sit kuulostanutkaan ihan niin herttaiselta, kuin miltä se näytti...
Maalasin illalla hautakivet, niistä tuli hienot. Tänään vielä taiteilen niihin tekstiä. Eilen sain jonkin verran juhlaleipomuksia järjestettyä, mut liian vähän, jotta voisin tänään mennä PKS tapaamiseen :(
Mulla on taas ihan liikaa kaikkea. Äidin kanssa oltiin sovittu myyjäisistä, mut mulla onkin silloin Hygieniapassikoulutus :( Lauantaille on synttärit ja koppitalkoot samanaikaisesti. Sunnuntaina yhdet läksiäiset, maanantaina skräppi-ilta (ehkä jää taas - kolmannen kerran! väliin). Onneks lapset ovat kuitenkin isällään viikonlopun, niin eivät joudu kärsimään äidittömyydestä. Ens viikolla on meidän mielenkiintoinen "muotitapaaminen" sitä ennen mun pitäis yrittää jossain välissä leipoa ainakin vähän äidille, se pitää ne myyjäiset jokatapuksessa, ilman minua. Mä vien kuitenkin Pinkkistä sille.
Kohta alkaa myyjäisiin (siis sellasiin isoihin) valmistautuminenkin...pää tulee kipeäksi kaikesta tosta. Kiristää kiristää.
Eilen syötiin tonnikalatonta salaattia, tortilla chipsejä ja leipää. Hyvää oli. Resepti salaattiin löytyy Puputytön Juhlakirjasta, Uuden Vuoden osiosta.
Ai nii! Jos törmäätte lehdissä tai blogeissa arvosteluihin tosta kirjasta vinkatkaa kiltit minulle! Toistaseksi en ole kuullut mitään ja olen siitä kovin huolissani :( Miksei minua huomata?! Entä jos kukaan ei koskaan kirjoitakaan siitä mitään?!
Lopuksi vielä koirauutisia. Kenai, hirviölapsemme, on käyttäytynyt kuin pieni enkeli siitä lähtien kuin minä varasin eläinlääkäriajan. En ymmärrä. Sillä koiralla oli kuitenkin isoja ongelmia, ja nyt se on ollut tosi hienosti....
Abayo!
♥ Raisa
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Ruokahehkutusta/Arvonta-Haasteeseen osallistuminen tähän!
Eli tämän postauksen jälkeen voitte kommentoida eilisiä herkkujanne! Mä siirrän kaksi kommenttia ekaks ja tokaks kommentiksi tuolta "vääriltä" paikoilta ja ei sit muuta kun kommentoimaan!
Paitsi et ekaks tietty luette mitä kaikkea fiksua minulla on kerrottavana ;)
Chrisillä oli suuomen kielen koe viime viikolla, se sai kirjallisesta kokeesta 107/124 (tai sinne päin) Ihan älyttömän hyvin meni! Onnea Chris! Mutta oli se kyllä opiskellutkin! Suullisesta testistä en vielä tiedä. Hyvin varmasti sekin!
Ja sitten ruokiin. Itse söin eilen raakapuuroni, joka tehdään näin:
* kaksi kotimaista (eli pientä ja kirpakkaa) luomuomenaa
* 0,5 dl luomukaurahiutaleita
* vettä (tarpeeksi, muttei liikaa)
* 1 rkl erikoissiemensekoitustani (sesam, pellava, hamppu)
* 1 tl nokkosjauhetta (siis kuivattua nokkosta)
* 1 rkl (tai sinne päin, kuka niitä oikeasti mittaa?) inkiväärisiirappia
Tehosekoitetaan tossa järjestyksessä. Päälle iso loraus cashewkermaa joka tehdään niinkin monimutkaisesti kuin liotetaan 2 dl (tai minkä määrän sitä nyt sit tekeekään) cashew pähkinöitä yön yli väljässä vedessä. Kaadetaan vesi pois ja soseutetaan pähkinät, lisäten vettä sen verran kuin katsoo parhaaksi (vähän vettä = paksu kerma, paljon vettä = ohut, juokseva kerma) ja lopuksi ripaus suolaa. Sopii todella moneen ruokaan :)
Lounaaksi mulla oli puolet edellisen päivän thaimaalaisesta (paistettua riisiä, joka pyydetty ilman kananmunaa, tofua ja kasviksia) lisäksi porkkana ja kourallinen pähkinöitä)
Välipalana joku hedelmäsose ja lisää pähkinöitä. Pitkin päivää lipittänyt vihreää tai jotain inkivääriteetä.
Päivälliseksi tein vähän ruman näköistä, eikä oikeesti niin lauheen hyvääkään (tää oikeesti vähän harmittaa, kun oli kuitenkin silleen aika tärkeä päivä kyseessä) tempehiä ja nokkosperunamuussia.
Tässä tempeh "raakana" (se on soijapavuista käymismenetelmällä? tehty proteiinipitoinen kökkö)
Höyrytin, marinoin ja lopuksi paistoin sen. Samalla lämmitin eilisen perunamuussin ja lisäsin siihen nokkosta. Perunamuussin päälle lorotin sitä kermaa ja tempehin päälle töräytin bbq-kastiketta.
.
Vähän oli kuiva ateria. Mut maha tuli täyteen. Lisäksi söin messuilta ostamiani lakuja niin, että hampaita vihlo.
Eilen kyllästyin totaalisesti viime päivien velttoiluun. Tein pitkästä aikaa itselleni "to do" listan ja sen mukaan käytin iltani. Eiliselle oli: Ompelu 1 t, pyykkien viikaus ja pois laitto, tiskaus. Lisäksi tein siis ruoan, vaikka olis ollut C:n vuoro, mutta kun mulla oli sille muuta puuhaa. Se leikkas pihalle sellasesta jämämateriaalista hautakiviä :) Laitan lapset ne maalaamaan. Meillä on siis Halloween juhlat vasta tulossa.
Hitto! Eilen soitti Kissa -lehdestä joku toimittaja! Se haastatteli mua niiden lehteen, kyseli koirista ja vegaaniuudesta. Hassua! Täytyy hankkia Kissa!
Illalla tilasin vielä Dexterin 4:nnen kauden Playltä, makso postikuluineen alle 14 euroo! 5. kausi olis ollut tuplasti enemmän.
Ei muuta! Vegaanisiä päiviä saa jatkaa täst edeskin! :)
Ja nyt on teidän vuoro!! Onnea arvontaan! Teen sen siis jo huomenna, eli kommentoikaa tänään!
♥ Raisa
Paitsi et ekaks tietty luette mitä kaikkea fiksua minulla on kerrottavana ;)
Chrisillä oli suuomen kielen koe viime viikolla, se sai kirjallisesta kokeesta 107/124 (tai sinne päin) Ihan älyttömän hyvin meni! Onnea Chris! Mutta oli se kyllä opiskellutkin! Suullisesta testistä en vielä tiedä. Hyvin varmasti sekin!
Ja sitten ruokiin. Itse söin eilen raakapuuroni, joka tehdään näin:
* kaksi kotimaista (eli pientä ja kirpakkaa) luomuomenaa
* 0,5 dl luomukaurahiutaleita
* vettä (tarpeeksi, muttei liikaa)
* 1 rkl erikoissiemensekoitustani (sesam, pellava, hamppu)
* 1 tl nokkosjauhetta (siis kuivattua nokkosta)
* 1 rkl (tai sinne päin, kuka niitä oikeasti mittaa?) inkiväärisiirappia
Tehosekoitetaan tossa järjestyksessä. Päälle iso loraus cashewkermaa joka tehdään niinkin monimutkaisesti kuin liotetaan 2 dl (tai minkä määrän sitä nyt sit tekeekään) cashew pähkinöitä yön yli väljässä vedessä. Kaadetaan vesi pois ja soseutetaan pähkinät, lisäten vettä sen verran kuin katsoo parhaaksi (vähän vettä = paksu kerma, paljon vettä = ohut, juokseva kerma) ja lopuksi ripaus suolaa. Sopii todella moneen ruokaan :)
Lounaaksi mulla oli puolet edellisen päivän thaimaalaisesta (paistettua riisiä, joka pyydetty ilman kananmunaa, tofua ja kasviksia) lisäksi porkkana ja kourallinen pähkinöitä)
Välipalana joku hedelmäsose ja lisää pähkinöitä. Pitkin päivää lipittänyt vihreää tai jotain inkivääriteetä.
Päivälliseksi tein vähän ruman näköistä, eikä oikeesti niin lauheen hyvääkään (tää oikeesti vähän harmittaa, kun oli kuitenkin silleen aika tärkeä päivä kyseessä) tempehiä ja nokkosperunamuussia.
Tässä tempeh "raakana" (se on soijapavuista käymismenetelmällä? tehty proteiinipitoinen kökkö)
Höyrytin, marinoin ja lopuksi paistoin sen. Samalla lämmitin eilisen perunamuussin ja lisäsin siihen nokkosta. Perunamuussin päälle lorotin sitä kermaa ja tempehin päälle töräytin bbq-kastiketta.
.Vähän oli kuiva ateria. Mut maha tuli täyteen. Lisäksi söin messuilta ostamiani lakuja niin, että hampaita vihlo.
Eilen kyllästyin totaalisesti viime päivien velttoiluun. Tein pitkästä aikaa itselleni "to do" listan ja sen mukaan käytin iltani. Eiliselle oli: Ompelu 1 t, pyykkien viikaus ja pois laitto, tiskaus. Lisäksi tein siis ruoan, vaikka olis ollut C:n vuoro, mutta kun mulla oli sille muuta puuhaa. Se leikkas pihalle sellasesta jämämateriaalista hautakiviä :) Laitan lapset ne maalaamaan. Meillä on siis Halloween juhlat vasta tulossa.
Hitto! Eilen soitti Kissa -lehdestä joku toimittaja! Se haastatteli mua niiden lehteen, kyseli koirista ja vegaaniuudesta. Hassua! Täytyy hankkia Kissa!
Illalla tilasin vielä Dexterin 4:nnen kauden Playltä, makso postikuluineen alle 14 euroo! 5. kausi olis ollut tuplasti enemmän.
Ei muuta! Vegaanisiä päiviä saa jatkaa täst edeskin! :)
Ja nyt on teidän vuoro!! Onnea arvontaan! Teen sen siis jo huomenna, eli kommentoikaa tänään!
♥ Raisa
tiistai 1. marraskuuta 2011
Vegaanipäivä!
Oikein loistavaa Vegaanipäivää kaikille! Toivottavasti mahdollisimman moni osallistuu tämän päiväiseen haasteeseen! Eli pitää vegaanisen päivän ♥
Mun suhtautuminen ruokaan on muuttunut niin paljon vegaaniuden myötä, ja tietenkin positiiviseen suuntaan. Mun mielestä iso osa ihmisistä suhtautuu ruokaan (hitto että lyö nyt tyhjää!) silleen hargs! niinku ottaen sen itsestäänselvyytenä, väheksyen. Me saadaan mahamme täyteen aivan liian helposti. Emmä sit kyl tiiä, et johtuuko se siitä että olen vegaani vai muuten vaan niin fiksu, mut olen oppinut arvostamaan ruokaa ihan eri lailla. Sekin on mun mielestä aika kuumottavaa, että vuodenaikojen vaihtelut ei näy meidän lautasella juurikaan. Mä itse olen entisestään innostunut syömään kausiruokaa ja sit taas toisaalta säilömään esim. tomaatteja kastikkeen muodossa. Nyt jo, vaikka ollaan vasta kaksi purkkia käytetty, harmittelen, että säilöin vaan n. 7 kg tomaatteja. Ens kesänä sit ainakin tuplat. Osan myös kuivasin. Omenoita olen kuivannut pupujen herkkupaloiksi ämpärikaupalla. Ja jonkin verran soseuttanut. Loput menee varmaan piirakoihin ja mun aamupuuroihin. Eka vuosi kun olen hyödyntänyt melkein kaikki omenani. Osa oli kerinnyt meneen huonoks, ennen kuin älysin alkaa keräämään niitä.
Pihalla kasvaa vielä lehtikaalia, muuten alkaa puutarha syöty. Joitain pieniä salaatteja on vielä, mutten usko että ne kasvaa tarpeeksi isoiksi enää. Vaikka ne kuulemma tykkää viileästä?
Eilen luin jostain lehdestä luomuruoasta. Suuri osa ihmisistä ajattelee, että luomulehmillä ja sioilla olis jotenkin hyvät ja leppoisat oltavat - paskanmarjat! (mä muuten muistan vieläkin missä olen ton sanan kuullut ensimmäisen kerran! Joskus pienenä, ala-asteikäisenä, jossain päin suomea, leirintäalueella, joku aikuinen nainen käveli tuohtuneena ohi ja sanoi paskanmarjat). Siinä lehdessä luki näin:"Onnellisen eläimen liha ei todennäköisesti sisällä stressihormoneja" Ne mitään onnellisia niillä luomutiloillakaan ole! Siis toki luomutuotanto on erityisesti eläinten kohdalla parempi vaihtoehto kuin tehotuotanto, mutte ei siihen kannata tuudittautua, että suosimalla luomua kaikki on hyvin, eikä kukaan kärsi. Mä en nyt löytänyt, pikaisesta googlettamisesta huolimatta, niitä mittoja joita luomutuotanto edellyttää eläinten säilytystiloiksi. Olipa hankala lause. Mutta joskus alaa opiskellessani pöyristyin siitä, että kyse oli joistakin senteistä. Toki luomussa eläimet ja niiden tarpeet otetaan paremmin huomioon, ne pääsee laiduntamaan jne. mut ei niiden elämä silti mitään herkkua ole. Vangeilla, hitto soikoon raiskaajilla ja pedofiileilläkin on paremmat oltavat! "Onnellisen eläimen liha..." just joo.
Nyt kohistaan siitä karjujen kastroinnista (pallikkaasta karjusta tulee sianlihaan joku oma makunsa, josta kuluttajat eivät pidä....). Niin, sehän tapahtuu siis näiden sikatilallisten toimesta ja ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Miten ne ihmiset voi elää itsensä kanssa? Miten ne voi turtua siihen? Miten kukaan voi koskaan ajatella sen asian olevan ihan ok? Että ne viiltaa täysin tajuissaan olevan porsaan alavatsaa veitsellä jä repii kivekset sieltä ulos ja sit se pallero laitetaan takasin karsinaan. Isot lihatalot ovat nyt heränneet tähän, että jotain täytyis tehdä, että ihmiset jatkossakin söisivät sikansa hyvillä mielin ja vakuuttelevat, että tästä lähtien (tai mistä lähtien se nyt olikaan?) käytetään puudutusta. Jälkikäteen! Siis edelleenkin se eläin aukastaan ilman kivunlievitystä, mutta jälkikäteen saa sitten puudutteen.
"Karjuporsaat kasvaisivat paremmin ilman kastraatiota, mutta haluamme välttää epämiellyttävät kuluttajatuntemukset eli maku- ja hajuaistimukset. Se on sellainen haju, että pieni osa ihmistä sen haistaa, mutta kuitenkin sillä on merkitystä, Perälä kertoo. " Teksti täältä.
Opiskeluaikoinani joskus 90-luvun alkupuolella porsailta myös katkottiin hampaat (jep! luit oikein! Sitä tehtiin myös meidän koululla ja oppilaita laitettiin sitä tekemään! Samoin sitä kastraatiota suorittivat n. 16 vuotiaat nulikat! Arvatkaa teinkö minä! EN!) mutta tätä ei ymmärtääkseni enää saa tehdä.
Mun piti tehdä iloinen postaus vegaaniuden ihanuuksista, mut jotenkin taas lähti lapasesta. Mulle tuli jo viime viikolla se kameralaukku. Otin siitä ihanuudesta eilen liian hämärässä kuvia.
Niin hieno! Jos joku haluaa, niin voin kaivaa jostain esiin tekijän yhteystiedot.
Otin kuvan myös meidän eteisen katosta. Noi pallot on joskus ostettu Tiimarista, ne yhdet mun hienoimmista Halloween jutuista. Tykkään niistä tosi paljon.
Yöllä heräsin siihen, että kurkkua kuivas. Nytkin on semmonen epämiellyttävä karheus siellä. Mä en voi tulla taas kipeeksi! Lassi ja Pinja ovat molemmat olleet vatsataudissa ja kuumeessa :( Onneks ovat olleet isällään, että tartuntariski on aika pieni, mutta kumpaakin olen nähnyt viime päivinä, eli mahdotonta se ei ole.
Mä kerroin niistä blogeista mitä olen alkanut lukemaan. Tai siis kerroin, että olen löytänyt uusia blogeja. Mä luen niitä nimettömänä, kun ne on kuitenkin todella nurten ihmisten blogeja ja ajattelin sen olevan vähän outoa, että tällänen vanha harppu lukee teiniblogeja. Ne kirjottaa melko ärsyttävällä tavalla, käyttää ihan kummallisia sanoja, ei tee mitään fiksua, mutta kun ne on vaihtareina Japanissa!!! On ollut niin nautinnollista lukea Japanilaisesta kouluelämästä! Kun ei siitä muuten ikinä kuule/opi mitään! Sä voit käydä vaikka 20 kertaa Japanissa ja siltikään et pääse kiinni siihen arkeen, mutta noi vaihtarit kyllä pääsee. Japani on niin ihana maa. Mut joo, mä meen nyt lagaamaan. Mul ei ole kyl hajuakaan mitä se tarkottaa...mut ainakin dataaminen saa nyt riittää, tai jtn. lol!!!1 angst angst
♥ Raisa
Mun suhtautuminen ruokaan on muuttunut niin paljon vegaaniuden myötä, ja tietenkin positiiviseen suuntaan. Mun mielestä iso osa ihmisistä suhtautuu ruokaan (hitto että lyö nyt tyhjää!) silleen hargs! niinku ottaen sen itsestäänselvyytenä, väheksyen. Me saadaan mahamme täyteen aivan liian helposti. Emmä sit kyl tiiä, et johtuuko se siitä että olen vegaani vai muuten vaan niin fiksu, mut olen oppinut arvostamaan ruokaa ihan eri lailla. Sekin on mun mielestä aika kuumottavaa, että vuodenaikojen vaihtelut ei näy meidän lautasella juurikaan. Mä itse olen entisestään innostunut syömään kausiruokaa ja sit taas toisaalta säilömään esim. tomaatteja kastikkeen muodossa. Nyt jo, vaikka ollaan vasta kaksi purkkia käytetty, harmittelen, että säilöin vaan n. 7 kg tomaatteja. Ens kesänä sit ainakin tuplat. Osan myös kuivasin. Omenoita olen kuivannut pupujen herkkupaloiksi ämpärikaupalla. Ja jonkin verran soseuttanut. Loput menee varmaan piirakoihin ja mun aamupuuroihin. Eka vuosi kun olen hyödyntänyt melkein kaikki omenani. Osa oli kerinnyt meneen huonoks, ennen kuin älysin alkaa keräämään niitä.
Pihalla kasvaa vielä lehtikaalia, muuten alkaa puutarha syöty. Joitain pieniä salaatteja on vielä, mutten usko että ne kasvaa tarpeeksi isoiksi enää. Vaikka ne kuulemma tykkää viileästä?
Eilen luin jostain lehdestä luomuruoasta. Suuri osa ihmisistä ajattelee, että luomulehmillä ja sioilla olis jotenkin hyvät ja leppoisat oltavat - paskanmarjat! (mä muuten muistan vieläkin missä olen ton sanan kuullut ensimmäisen kerran! Joskus pienenä, ala-asteikäisenä, jossain päin suomea, leirintäalueella, joku aikuinen nainen käveli tuohtuneena ohi ja sanoi paskanmarjat). Siinä lehdessä luki näin:"Onnellisen eläimen liha ei todennäköisesti sisällä stressihormoneja" Ne mitään onnellisia niillä luomutiloillakaan ole! Siis toki luomutuotanto on erityisesti eläinten kohdalla parempi vaihtoehto kuin tehotuotanto, mutte ei siihen kannata tuudittautua, että suosimalla luomua kaikki on hyvin, eikä kukaan kärsi. Mä en nyt löytänyt, pikaisesta googlettamisesta huolimatta, niitä mittoja joita luomutuotanto edellyttää eläinten säilytystiloiksi. Olipa hankala lause. Mutta joskus alaa opiskellessani pöyristyin siitä, että kyse oli joistakin senteistä. Toki luomussa eläimet ja niiden tarpeet otetaan paremmin huomioon, ne pääsee laiduntamaan jne. mut ei niiden elämä silti mitään herkkua ole. Vangeilla, hitto soikoon raiskaajilla ja pedofiileilläkin on paremmat oltavat! "Onnellisen eläimen liha..." just joo.
Nyt kohistaan siitä karjujen kastroinnista (pallikkaasta karjusta tulee sianlihaan joku oma makunsa, josta kuluttajat eivät pidä....). Niin, sehän tapahtuu siis näiden sikatilallisten toimesta ja ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Miten ne ihmiset voi elää itsensä kanssa? Miten ne voi turtua siihen? Miten kukaan voi koskaan ajatella sen asian olevan ihan ok? Että ne viiltaa täysin tajuissaan olevan porsaan alavatsaa veitsellä jä repii kivekset sieltä ulos ja sit se pallero laitetaan takasin karsinaan. Isot lihatalot ovat nyt heränneet tähän, että jotain täytyis tehdä, että ihmiset jatkossakin söisivät sikansa hyvillä mielin ja vakuuttelevat, että tästä lähtien (tai mistä lähtien se nyt olikaan?) käytetään puudutusta. Jälkikäteen! Siis edelleenkin se eläin aukastaan ilman kivunlievitystä, mutta jälkikäteen saa sitten puudutteen.
"Karjuporsaat kasvaisivat paremmin ilman kastraatiota, mutta haluamme välttää epämiellyttävät kuluttajatuntemukset eli maku- ja hajuaistimukset. Se on sellainen haju, että pieni osa ihmistä sen haistaa, mutta kuitenkin sillä on merkitystä, Perälä kertoo. " Teksti täältä.
Opiskeluaikoinani joskus 90-luvun alkupuolella porsailta myös katkottiin hampaat (jep! luit oikein! Sitä tehtiin myös meidän koululla ja oppilaita laitettiin sitä tekemään! Samoin sitä kastraatiota suorittivat n. 16 vuotiaat nulikat! Arvatkaa teinkö minä! EN!) mutta tätä ei ymmärtääkseni enää saa tehdä.
Mun piti tehdä iloinen postaus vegaaniuden ihanuuksista, mut jotenkin taas lähti lapasesta. Mulle tuli jo viime viikolla se kameralaukku. Otin siitä ihanuudesta eilen liian hämärässä kuvia.
Niin hieno! Jos joku haluaa, niin voin kaivaa jostain esiin tekijän yhteystiedot.
Otin kuvan myös meidän eteisen katosta. Noi pallot on joskus ostettu Tiimarista, ne yhdet mun hienoimmista Halloween jutuista. Tykkään niistä tosi paljon.
Yöllä heräsin siihen, että kurkkua kuivas. Nytkin on semmonen epämiellyttävä karheus siellä. Mä en voi tulla taas kipeeksi! Lassi ja Pinja ovat molemmat olleet vatsataudissa ja kuumeessa :( Onneks ovat olleet isällään, että tartuntariski on aika pieni, mutta kumpaakin olen nähnyt viime päivinä, eli mahdotonta se ei ole.
Mä kerroin niistä blogeista mitä olen alkanut lukemaan. Tai siis kerroin, että olen löytänyt uusia blogeja. Mä luen niitä nimettömänä, kun ne on kuitenkin todella nurten ihmisten blogeja ja ajattelin sen olevan vähän outoa, että tällänen vanha harppu lukee teiniblogeja. Ne kirjottaa melko ärsyttävällä tavalla, käyttää ihan kummallisia sanoja, ei tee mitään fiksua, mutta kun ne on vaihtareina Japanissa!!! On ollut niin nautinnollista lukea Japanilaisesta kouluelämästä! Kun ei siitä muuten ikinä kuule/opi mitään! Sä voit käydä vaikka 20 kertaa Japanissa ja siltikään et pääse kiinni siihen arkeen, mutta noi vaihtarit kyllä pääsee. Japani on niin ihana maa. Mut joo, mä meen nyt lagaamaan. Mul ei ole kyl hajuakaan mitä se tarkottaa...mut ainakin dataaminen saa nyt riittää, tai jtn. lol!!!1 angst angst
♥ Raisa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)