Kaaos

Aina välillä mietin sitä, että pitäiskö mun blogin keksittyä yhteen asiaan ja kaikki postaukset pyöriä sen ympärillä. Niin kuin kaikki suositut blogit tuntuu tekevät. Niissä on joku punainen lanka, joka yhdistää kaikkia postauksia. Ehkä silleen olis helpompi saada lukiojoita (joka tuntuu bloggaamisessa olevan kaikista tärkeintä - että sun blogillas on ainakin miljoona lukijaa ja sata miljoonaa päivittäistä kävijää), kun postaukset olis jollain tapaa järkevämpiä, vaikka kertoisivatkin ihan jostain pöljästä asiasta, kuten vaikka vaatteista, meikeistä, sisustuksesta tms. Mut mä oikeasti en voi käsittää miten joku pystyy keskittymään vaan yhteen asiaan. Jos mä olisin vuoden alusta perustanut blogin, joka keskittyy yhteen asiaan, niin sehän olis tietenkin ollut säästäminen, ja tietynlainen itsekuriin perustuva niukkuus/nuukailu blogi. Miten sen olis käynyt nytten? Mullahan on ollut tämänkin blogin olemassaolon aikana niin miljoona eri projektia meneillään, ettei se millään olis ollut mahdollista. Siis tehdän yhden asian ympärillä pyörivää blogia. Ruokakin, välillä olen siihen niin älyttömän kyllästynyt, etten oikeesti meinaa saada mitään sapuskaa aikaiseksi, vaan joudun kaiken maailman lahjontakeinoja käyttämään, että saisin C.n kokkaamaan mun vuorolla. Ja välillä ihan kaikki pyörii ruoan ympärillä. Sama juttu kaiken kanssa, askartelu, Pinkkis, nuket, lelut, valokuvaus, lukeminen (se on kyllä varmaan ainoa asia, johon en ole vielä kertaakaan kyllästynyt, kirjojen aiheisiin kun mahtuu kaikki maan ja taivaan väliltä, ja vähän ylikin), kuntonyrkkeily, juokseminen (hihii, kaikki urheiluun liittyvä, monivuotista ratsastusta lukuunottamatta, ei kyllä kovinkaan montaa sivua täyttäis ;), vapaaehtoishommelit, jne. Enhän mä mistään jaksa täysillä tykätä kovinkaan kauaa. Joten blogini on tälläinen sillisalaatti. Ja siksi en meinaa saada amerikan kielistä blogiani millään täydennettyä. Kun en pääse yli ajatuksesta, että sen pitäis olla jollain tapaa järkevä.

Joop. Koulurintamalle kuuluu ihan kamalaa. Kemia ei edisty. Yhtään. Mä luen. Ja sit mä luen lisää. Ja sit mä törmään seinään. Ja sit mä taas luen. Törmään seinään. Luen. Törmään. Luentörmään. Törlue.Plääh. Sit soitin kaverille, joka saattais osata auttaa, ja jos se ei, niin sen mies ainakin. Joten mulla on maanantaille kemiantreffit.

Turhauduin tosta touhusta niin, että halusin pois. Lähettiin Jumboon ja hakemaan uutta teräosaa siihen meidän Kitchen Aidiin, johon siis just saatiin kuukausien odottelun jälkeen uusi lasikannu. Ja sit terää paikoilleen laitettaessa  hajos se saamarin terä. No, uusi terä maksoi 45 euroa. Vähänkö ketutti. Lasikannukin maksoi reilu 30 euroo. No, nyt se toimii ja on ihana.

Jumbossa kävin pitkästä aikaan Tiimarissa. Ja arvatkaa mitä, siellä ei ole enää niitä lasipurkkeja, joissa koristeellisia lyijykyniä on aiemmin myyty. Mikä pettymys! Muistan kuinka pienenä (siis n. 30 vuotta sitten!) niitä lyijäreitä valkkailin ja se oli niin ihanaa. Japanissakin on ainakin joissain lelukaupoissa ja sit Hello Kitty kaupoissa  lyijäreitä silleen esillä. Ja ne on niiiiiin ihania! Luulin, että Tiimarissakin olis ollut, mutta ei. :( Pöh! Tyhmä Tiimari. Se oli kyllä niin täynnä kaiken maailman sälää. No, mutta siis mä hain sieltä piippurassia. Miksi ihmeessä? No tämän takia :)

Ok, on aika kamala kuva. Taustalla Halloweenista jäänyt luurankokäsikin...Kyseessä siis kuitenkin nukketaloon tehty joulukuusi(ohje ja paljon kauniimpi kuva täältä,) tai siis kaksi kuusta. Ja nyt haluan niitä lisää. Tietenkin. Enhän mä vois kahteen tyytyä kun nukkejakin on niin monta :) Tiimarissa ei kuitenkaan ollut kovinkaan hyviä värivalikoimia. Ostin vaan punasta ja valkoista, enkä tota metallinhohtosta, vaan niitä nukkasia. Ostin poistokorista pikkiriikkisiä enkeleitä ja muutamia muita jouluaiheisia juttuja, pilkkahintaan ja sit ostin kans kamalan kalliita mini glitterpalloja. Nekin tytöille.Tai emmä tiedä onko ne muidne mielestä kamalan kalliita, mutta kun en yleensä osta joulukoristeita, varsinkaan mistään tiimarista, niin se kun niistä ihan tavallisista asioista pitääkin maksaa jotain niin se on aika kallista.

On hupaisaa, etten saa oikeaan kotiin joulukoristeita, mutta nukkekotiin sitäkin enemmän. No, ei ole ainakaan niin kova työ koristeiden pois ottamisessa.

Tiimarista Cittariin. (oikeesti ostin Tiimarista vielä kaksi mini Laloopsya. ettekä arvaa kenelle.) Sieltä postin kautta kotiin (vihdoin ja viimein herkkutilaukseni Vegetukusta oli noudettavissa! Sitä suklaan määrää!!). Kotona tajusin, että on meillä meni aivan liian pitkään, enkä ehtinyt tekemään bilsan läksyjä! Ei siinä, että ope olis edes meille antanut läksyjä, mutta mä olen ottanut tavaksi tehdä niitä joka tapauksessa, kun haluan oppia paremmin (kuin muut).

Olen opiskelujeni kanssa ihan hunningolla. Ymmärrän, ettei se ehkä ihan siltä kuulosta, mutta varsinkin tällä viikolla olen käyttänyt koulun ulkopuolella aikaa enemmän läksyistä ja lukemisesta puhumiseen täällä enemmän aikaa kuin siihen itse asiaan. Ihan kamala kaaos taas kaikkialla, varsinkin nyt kun piti mennä tekemään kookospalloja linnuille ja oraville kesken aamupalan. Kookosrasvaa ja linnunsiemeniä joka puolella. Ja kirjoja. Kirjoja varsinkin. Haalin niitä kirjastosta niin kuin ne olis nukkeja. Lisää lisää lisää! Enkä ennätä lukemaan kaikkia. Pitäis vähän rauhoittaa tätä. Hoitaa yksi asia kerralla, kunnoll aloppuun asti. Mutta kun ei malta. Noi nuketkin. Arvatkaa olenko oikeasti tehnyt niiden kanssa yhtään mitään pitkiin aikoihin. No en ole. En laittanut kotia, en ottanut kuvia, en ommellut vaatteita. Haalin vaan uutta. Toissailtana otin kyllä kolme tyttöä esille, tarkoituksena mennä pihalle niitä kuvaamaan lumeen. Saa nähdä koska saan senkin aikaiseksi. Ensin pitäis kyllä saada sotkukaaos taltutettua ja sit vähän opiskella. Oikeesti opiskella, eikä vaan puhua siitä.

Bilsan tunnilla olin silti kaikista paras, vaikken ainoana äänessä. Kyllä ne muutkin alkaa sieltä ehkä vähän lämpiämään. Joku poika ties joitakin vastauksia, ja se "kovaan ääneen" kuiski niitä. En ymmärrä miksi. Se ei siis sanonut niitä ääneen, vaan kuiskas, silleen et osan opettaja kuuli, osaa ei. Ihan kummallista.

Onko täällä ketään, joka olis Facebookissa, muttei olis vielä tykänny Pinkkiksestä? Käykää ihmeessä tykkäämässä, jospa saisin 100 tykkääjää rikki vielä tämän vuoden puolella! (viisi puuttuu, ei mikään mahdoton tehtävä, vaikkakin niitä aika hiljakseen on sinne tullut. Pitäis ehkä olla mielenkiintoisempi tai aktiivisempi tai jotain)

Mutta joo. Olettehan tulossa Helsinkiin Eettisille Joulumarkkinoille nyt tulevana viikonloppuna?! Siellä on varmasti hurjan mukavaa! Nyt viikonloppuna, Postitalolla. Koko päivän, molempina päivinä. Nähdään siellä. Blogin lukijoille 10 % alennusta, jos ilkeätte sanoa olevanne lukijoita :D

Kaaosta selvittämään! Sitä ennen kuitenkin vielä pari joulukuusta tehtävänä. Aion kyllä siis vielä koristella kuuset ja laittaa ne sinne taloon. Ois tietty ollut kiva näyttää pelkästään kuva kuusista silloin, kun ne ovat vähän nätimmät, mutta kun en malttanut.

xoxo,

Keräilystä ja jostain

Hitto, äsken kirjoittaessani vastausta eiliseen kommenttiin sain jonkun idean josta postata, mut sit kävin katsomassa kuvia pupuista ja unohdin sen asian. Ja vaikka kävin lukemassa vastaukseni uudelleen, ei siltikään tule mieleeni mitä ajoin takaa. Siis varmasti liittyi nukkeihin, harrastukseeni joka jälleen lähtenyt lapasista. Mutta eikö se ole ulkopuolisesta aika hassua? Ja niin kauan kun hoidan velvollisuuteni eikö se ole aivan se ja sama mitä rahoillani teen? Lapsilla riittää puhtaita, ehjiä vaatteita, ei niin että aina niiden jotain uutta halutessa jotain ostaisin, vaan ennen kaikkea tarpeeseen. Saavat viikkorahaa, terveellistä ja täysipainoista ruokaa, kirjoja ja leluja, koirilla, pupuilla, linnuilla ja oravilla ruokaa, laskut maksettuna - ja kun en kerta itselleni mitään muuta osta, niin enkä sitten saisi vähän hullutella ja ostaa leluja. Eikä tätäkään ikuisuuksia kestä, saa nähdä mikä on seuraava kiivaan keräilyn kohteeni! Jospa mä nyt vaan luopuisin tästä selittelystä ja antaisin teidän ajatella näistä jutuista ihan niin kuin itse haluatte. Sovitaanko niin?

Ärsyttää, kun postin kulku on niin älyttömän hidasta joulukuussa. Odottelen paketteja (joululahjoja, koruaineksia ja nukkeaarteita) ja C:kin odottelee omia tilaamiaan ja niissä vaan kestää ja kestää! Yhdestä tilauksesta laitoin sähköpostia, kun ei ollut mitään kuulunut ja sieltä tulikin tieto, että paketti on noudettavissa heti, olivat vaan unohtaneet ilmoittaa lähtyksestä minulle...grrr! Välillä ärsyttää kun vegaanina pitää olla lojaali vegaanisille yrityksille ja sit kun niitä yrityksiä on niin vähän, ettei oikein voi "jaloillaankaan äänestää" ja sit vaan on jumissa vähän niin ja näin toimivissa paikoissa. Tähän sanottava, että yks mikä on toiminut ainakin minulla täydellisesti aina, on helunanetti! Vaikkakin kyllä enimmäkseen käyn paikan päällä, enkä ole kuin kerran tai kaksi tilannut netistä jotain.

Vielä vähän vikistävää ja sit toivottavasti keksin jotain hauskempaa. Kemia! Ette voi uskoa kuinka solmussa olen taas opiskelujeni kanssa! Ihan kamalaa!!! Reaktioyhtälöt, niiden kirjoittaminen ja tasapainoittaminen ja määrien laskeminen. Ja oikeesti ne on ihan helppoja, niissä vaan pitää olla tarkka, huolellinen ja semmonen kirjanpitäjä. Enkä minä ole niistä yhtikäs mitään! Opiskelu/lukeminenkin tapahtuu numeroita seuraamalla. Siis kappaleessa on varmaan enemmän numeroita kuin kirjaimia ja miten sellaista pystyy lukemaan? Sen takia ei matikan etäkurssikaan toiminut, kun en päässyt ekaa lukua pidemmälle- ei vaan pysty lukemaan numeroita, tai numeroihin liityvää tekstiä. Ja nyt olis PAKKO. Luen samanaikaisesti kemian kertaus/syvennys -kirjaa ja sielläkin on sattumalta just siinä kohdassa jos nyt olen niin atomimassoja ja ainemääriä. En vaan kykene! Tietenkin ensimmäinen askel olis se, että muuttais vähän tota asennetta! Totta hitossa kykenen! Ja hyvin kykenenkin. Ehkä kaiken nukkevoivottelun sijaan voiskin piirrellä niitä numeroita paperille.

Koko tämä opiskelutouhu on oikeasti vähän virkistänyt meikäläisen aivoja. Tunnen itseni paljon skarpimmaksi. Nyt kun opiskelen historiaa ja sitä yht.kuntaoppiakin, niin nyt olis hyvä hetki pelata Trivial Pursuitia :) Äkkiä, ennen kuin kaikki unohtuu! Oikeasti mä olen edelleen hyvin sivistymätön ja ihan yhtä pahvi kuin aina ennenkin :( Mutta ehkä luottamusta omiin tietoihin on vähän enemmän. Hassu juttu, itseluottamuksella on iso osa niin monessa taitoa vaativassa harrasteessa. Oikeesti, silloin kun vielä ratsasti, niinä aikoina kuin luotin omiin kykyihini ratsastin sata kertaa paremmin kuin silloin kun jännitin/pelkäsin, vaikka taidot oli aivan samat. Hassua. (mun on ihan pakko leijua yhdestä tyhmästä nippelitiedosta. Ekalla bilsan tunnilla käsiteltiin ihmisten leviämistä afrikasta muualle maailmaan ja sitä, miten pohjoisempaan päästessä ihmisen värin oli muututtava. Miksi? Mä arvelin tietäväni ainakin yhden selityksen sille - siis ihan omaa päättelyä, mutten uskaltanut sanoa sitä ääneen, kun se oli ikään kuin oma keksintö. Ja se mun juttu oli oikein. Ihmisen värin oli vaalennuttava D-vitamiinin tähden. Ja mä tiesin sen! Koska olen lukenut, että tummaihosten D-vitamiinin saanti pohjoisilla leveysasteilla on aivan liian vähäistä, siis ainakaan ne ei saa sitä tarpeeksi auringosta.)

Nukeista. Te, jotka seuraatte säännöllisesti blogiani, olete ehkä huomanneet minun puhuvan "graalin maljasta" tai "pyhästä graalista". Nukkemaailmassa tätä termiä käytetään kuvaamaan sitä unelmien tyttöä, josta pitkään haaveillaan, joka on harvinainen/kallis/hankalasti saatavissa/tms. Mulla on ollut sellaisia unelmien tyttöjä aika montakin, MUG (margo, se kiharahiuksinen) oli ensimmäinen todellinen graalin maljani, jonka loppuvuodesta sitten itselleni hankinkin. Siitä jotenkin havahduin siihen, että niitä unelmien tyttöjä voi oikeasti saavuttaakin, joten aloin metsästämään muita aiemmin haaveilemiani tyttöjä.  Ehkä ihan ensimmäisiä unelmatyttöjäni on ollut PDAm, Prima Dolly Amaryllis, yksi harvoista (ainoa?) vihreätukkaisista tytöistä. Ja minä löysin mielestäni todella hyvän "tarjouksen" juuri tästä tytöstä! Nyt Amaryllis on matkalla uuteen pohjoiseen kotiinsa. Onneksi sillä on noin vaalea iho, ettei tule ongelmia D-vitamiinin kanssa ;) Näillä nukeilla on muutamia (4-5?) erilaisia kasvotyylejä/muotteja, minun nukeikseni enimmäkseen on hakeutunut tosi söpöillä kasvoilla varustettuja tyttöjä, mutta kesällä ostin ensimmäisen SBL-tyttöni, jolla onkin vähän tommoinen hmm...jollain tapaa kiltin kujeileva ilme ja nyt olen melko koukussa just näihin tyttöihin, ja melkeinpä kaikki, varsinkin ajatuksella, eikä vaan ekstempore hankitut  uudet tytöt on just tätä tyyliä. On se vaan niin kaunis. Ajattelin, että sen nimeksi tulis Kat.       
Tämä oli siis se iloinen asia. Mun tilaamallani tytöllä ei tule omia vaatteita mukana, mutte en sure sitä juurikaan. Noi sen hiukset! Ja sit silmien väri, varsinkin just toi joka näissä kuvissakin sillä on. Lisäksi on tavalliset sininen, vihreä ja oranssi, mutta erikoista niissä on se, että sininen ja vihreä, jotka perinteisesti ovat ne värit, jotka katsovat sivulle, ovatkin nyt ne eteenpäin katsovat.

Eilen käytiin vihdoin ja viimein hakemassa tehosekoittimeen lasikannu rikkimenneen tilalle! Ja sit ei saatukaan sitä terää sinne sisälle. Soiettiin liikkeeseen, josta se kannukin haettiin ja sieltä neuvottiin miten sen saa laitettua paikoilleen. Minä en osaa ottaa ohjeita vastaan puhelimitse, tai siis kuuloon perustuvia ohjeita. En vaan osaa. En ajo-ohjeita enkä mitään muutakaan. En osaa. Enkä siis ottanut nytkään, kun se kertoi mihin suuntaan piti vääntää pohjassa olevaa siipijuttua. Ja nyt se teräsysteemi on rikki. Kun väännettiin väärään suuntaan. Että silleen. Nyt täytyy sitten hankkia uudet terät. Sauvasekoitin, joka ollaan jo kertaalleen vaihdettu uuteen takuuajan puitteissa, on ihan syvältä. Se ei varmasti kestä enää kovin pitkään, ennen kuin siitäkin moottori menee, eikä kyllä yhtään huvittais palauttaa sitäkin.

Lasikannunhakumatkalla käytiin myös Pasilan kirjastossa - pojat! Kyllä siellä on paljon kirjoja!! Paljon luettavaa kassissa suunnattiin sitten vielä Veganissimoon syömään. En muista ruoan nimeä, mutta maukasta kikhernehöttöä se oli. Tosi hyvää! Meillä oli tietenkin ruokalukemista mukana ja luettiin sitten syödessämme ja se nauratti Animalian porukoita, jotka myöskin olivat Veganissimossa syömässä :)

Ei sitten muuta, nyt on mentävä kun on bilsan läksyt ja kemiasta niitä reaktioita! Ja ehkä myös tuore Modern Family!

Joulukortit jäi lähettämättä, mutta keksin eilen illalla, että tehdään niin kuin kaikki vastuulliset yrityksetkin tekee, eli lahjoitetaankin kortteihin aiotut rahat hyväntekeväisyyteen, joten ostin 10 kpl hedelmäisiä jääkuutioita Aasian karhuille *sydän* ja lähetin s.postilla terveiset ystäville. Kaikkien s.postiosoitetta mulla ei ollut, mutta karhut saivat herkkunsa joka tapauksessa :)

Jotta sellaista! Harrastaako/kerääkö kukaan lukijoista mitään "hupsua" (leluja, pörröisiä asioita, irtonukkaa tms.)?  Musta olis tosi kiva kuulla muistakin aikuisista, jotka ovat välillä vähän vähemmän järkeviä!!

xoxo,

Jouluahistus

 

Oi joi. En tiedä johtuuko joulusta (oikeasti tiedän ettei johdu, vaan samperi soikoon nukeista ja siitä kun jollain viiraa niin kovasti päässä) vai mistä, mutta ahistaa. Ei siis ahdista, joka olisi paljon ahdistavampaa kuin ahistaminen, vaan just ahistaa silleen vähän. Ja siihen kuitenkin liittyy pienoista odotusta ja odotustahan aina pitää sisällään myös innostuneisuutta, eikö?

Voi voi. Tää olis niin paljon hauskempaa, jos en kokis että muut (tai siis jotkut) tuomitsevat "hömpsötykseni". En kestä tuomituksi tulemisen kuumottavaa tunnetta. Haluaisin päräyttää nukke-energiani täysin valloilleen, huolimatta siitä mitä muut ajattelee, mutta en voi. Ja tiedän itsekin, että hyvä näin. Ehkä se on just se joka pitää tätä touhua edes suht koht kasassa? Eikä tässäkään postauksessa ole pelkästään nukeista kyse, vaan ennen kaikkea (ehkä) vinksahtaneisuudestani. Olen joskus haaveillut sinkkuudesta, ihan vaan jotta vois ottaa kolmannen koiran ja lisää pupuja. Koska mies kieltää minulta kaiken hauskan. (ja taas siellä tuomitaan. Oletko oikeasti itse todella niin kamalan järkevä kaikissa asioissa? Jos vastasit kyllä, niin otan osaa. Taidat olla aika mälsä tyyppi) Olenkohan se oikeasti kuitenkin minä, joka tuomitsee kaikista eniten? Mitä se muita kiinnostaa. Mutta itseäni kyllä.

Eilen eksyin tilaamaan kankaita! Ekaa (?) kertaa tänä vuonna!! Mutta löysin sellaisen aarteen, joka antoi tarkoituksen sille eksymiselle. Ostin viime vuonna Japanista mielettömän hienoja eläintarroja ja nyt ne ovat tehneet niistä tarroista myös kangasta!! Sitä ennen oli koriin tarttunut paljon muita hauskoja kankaita (mm. Blythe -kuvioista, retroa ja super söpöä!), mutta nämä eläimet todella olivat se sokeri pohjalla.

Eikö olekkin hienoa?! Kohta esiin putkahtelee tästä ommeltuja pussukoita :) Ainakin mulla menee pian meikkipussi vaihtoon ;)

Nyt olen enemmän kuin valmis laittamaan luottokortin jälleen lepäämään, vaikka talvilevolle. Näin on helppo sanoa, sillä kiikarini ovat suunnattu asiaan/asioihin, jotka maksetaan oikealla rahalla, ei kortilla. Mutta ei tästä sen enempää, riittää että itse tuomitsen itseni, ei teidän tarvitse siihen ryhtyä. Onneksi mull aon lapsille niin saamarin hienot lahjat tiedossa, ettei tarvii tuntea huonoa omaatuntoa, C:lle menin sitten vielä tilaamaan jotain ekstraa.

Eilen ompelin joulusukat, joita en viime vuonna saanut aikaiseksi. Ei onnistunut järin hyvin. Ainakaan kaksi ensimmäistä. Mutta ajavat asiansa. C on sitä mieltä, että lahjat (siis ne pikkulahjat, sukat, karkit jne.) laitetaan sukkiin vasta jouluaattona, ja mä taas sitä mieltä, et nyt heti, jotta voi arvuutella mitä siellä on. Mutta toisaalta, ei ole minun toiseen lapseeni luottaminen - en halua ottaa sitä riskiä, että se pilais koko jutun penkomalla sukkansa sisällön etukäteen. Ompelin myös muutaman kuolapupun. Olen tehnyt niistä vähän erilaisia, tai siis kun nyt on käytössä paksumpaa froteeta, niin tein niistä vain yksi kerroksisia, muuten olis tullut aivan liian paksuja. Myin muuten paljon Napero -pupuja myyjäisissä :) Eilen myös aloin työstämään uutta Pinkkis -pupua!!! Leikkasin kaavat ja kankaankin. Ja sommittelin mahaa ja naamaa silmineen paikoilleen. Seuraavaksi olis vuorossa ompelua. Mutta tänään täytyy opiskella. Ehkä ompelen huomenna, tai jotain.

Eilen oli kaksi bilsan tuntia, tai siis yhteensä neljä. Mulla siis kaksi bilsan kurssia tässä jaksossa. Ekalla kurssilla meitä oli vain kolme, vähän pelkäsin että koko kurssi perutaan. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt. Ja sit vielä ykköskurssilta, joka pidettiin kolmosen jälkeen tuli ainkain neljä oppislasta lisää. Ykköskurssilla oli tosi kuumottavaa. Käsiteltiin aika simppeleitä asioita ja kukaan ei taaskaan vastannut yhtään mihinkään. Paitsi minä. Koko ajan. Hävetti ihan. Ja taas opettaja alkoi sitten katseellaan hakemaan minulta vastauksia. Ja minä odotan, että voisko joku muukin nyt vastata edes johonkin kysymykseen. Ja kyllähän lopputunnista sitten muutkin uskaltautuivat suutansa avaamaan. Ihan samalla tavoin kävi bilsan viime kurssissakin. Alkuun kukaan muu kuin minä ei vastannut, ja lopulta aktiivisia vastaajia oli ainakin kolme.

Tänään taas vuorossa hissaa ja yht.kuntaoppia. Ja niitä mun pitäis nyt vähän opiskella. Samoin kuin kemiaa, eilen se jäi väliin ja haluan oikeasti palauttaa tehtäväni ajoissa.

Sain aamulla, tai illalla, mutta luin aamulla aivan ihanan viestin viimeisimmältä Pinkkis -asiakkaalta! Tässä siitä osa: "Kiitokset ihan käsittämättömän ihanasta paketista, jossa hieno uusi
sormukseni oli! Ilahdutti tosi paljon, kun availin kääröä ja siinä oli
kaikenlaista pipopäisistä krokotiileistä vaaleanpunaisiin puudeleihin." Hiukanko tuntui hyvältä!!! Muitakin kehuja oli, mutta nautin niistä itsekseni :) Paketoinnista halusin mainita, kun olen siihen viime aikoina niin kovasti tykästynyt, ja on niin ihanaa kun joku huomaa ja arvostaa tuotoksiani :) Tilatkaa, niin tiedätte mistä puhutaan ;)

Mutta nyt antiikin aikaan!

Kaikki sankoin joukoin nyt viikonloppuna Postitalolle! Vaikkakin banneri on noin väritön ja epäkiinnostava on paikalla varmasti paljon väriä ja kiinnostavia asioita - sillä onhan siellä ainakin Pinkkis!!!

xoxo,


Ai niin! Tohon otsikkoon vielä. Kyllä on vähän jouluista ahistustakin. Kun ei ole aikaa (hahhahahhaaa! työttömällä ei muka olis aikaa!!!!) laittaa joulukoristeita, enkä ole ihan varma, että haluaisinko niitä edes laittaa. Eikä olla pipareitakaan tehty ja aika loppuu kesken.

Terveisiä superopiskelijalta!

Tättärää!!! Hain eilen kolme koetta ja tein varmaan uuden opiskeluennätykseni! Kolme ysiä!! En tiedä olenko koskaan täällä kertonut, ehkä se on itsestäänkin jo paistanut läpi, mutta en ole koskaan ollut mikään erityisen hyvä koulussa. En edes ala-asteella. Korkein ka:kin taitaa olla 8.4. Olen aina ollut laiska lukemaan (koulukirjoja), eikä koskaan ole ollut itsekuria lukea muuta kuin yhtä päivää ennen koetta jne. Mutta nyt! Vanhalla iällä täti päätti ottaa itseään niskasta kiinni ja näyttää ennen kaikkea itselleen, että kyllä sekin jotain osaa :) Tuntuu hyvälle, riehallaalle. Vaikkakin nyt olen tietenkin sitä mieltä, että a) kemian numero on ainoa jolla on oikeasti väliä (kemian koetta ei siis vielä saatu) b) bilsan opella oli tosi rento ote arvosteluun c) tämä ei voi jatkua, ens kokeet menee varmasti tosi huonosti.

Aloin eilen tekeen kemian tehtäviä. Hitto, kyseessä oli kertausta, siis oikeesti ihan sellasta "lasten kemiaa" ja mä olin jälleen ihan pihalla. En yhtään muistanut miten mitäkin laskettiin. No, ehkä tämä vielä tästä. (vielä yks juttu liittyen hienoon koulumenestykseeni: äikän mielipidekirjoituksesta sain 9+ :D )

Niin, eilen siis alkoi jälleen uusi kurssi, otin omaksi iloksi hissaa ja yhteiskuntatietoa, bilsan lisäksi. Otin noi oikeastaan sen takia, kun mulla on niin järkyn kokoisia aukkoja ihan perusjutuissa, ja sit ne kuitenkin kiinnostaa, niin on kiusallista kun ei tiedä missä mennään. Eikä voi yhtään päteä triviaalissa. (ostettiin Hapzin kanssa perhetriviaali, siis Trivial Pursuit). Aion voittaa kaikki pelit, joita pelataan! Niin, eilen oli sitten niistä kumpaakin. Hissa oli aika unettavaa, tai siis kun käsiteltiin vaan sitä, mitä tullaan käsittelemään, eikä mitään asiaa. Sama juttu kyllä siinä toisessakin aineessa. Mut se oli jollain tapaa mielenkiintoisempaa. Aivan ihana ope. Tosi tyypillinen lukion opettaja, joka ei erityisemmin hae kontaktia oppilaisiin. Mutta siellä ihan mielettömiä asentoja, se miten se nojas pöytään. Hellyttävä.

Yhtään mitään muuta ei kerrottavaa. Oli kylmä. Hauskaa kun on lunta. Ja kun on pakkasta, niin lumikin pysyy lumena ja pyörällä pääsee helposti liikkeelle. Sohjo on kaikista pahinta. Tänään vois tehdä kemian seuraavat tehtävät, sillä viime kurssissa etenin väärään tahtiin, niin että jouduin pyytämään lisäaikaa tehtävien palautukselle ja eihän sellainen sovi! Oikeasti ihan kamalan noloa. Mutta se johtui väärinymmärryksestä. Ja onneksi ope sanoi, että olen kuitenkin aika tunnollisesti palautellut tehtäviäni. Mut silti. Voi voi kun haluaisin tietää miten se kemian koe meni! Mutta vasta 18 pvä saadaan tietää.

Kaikki joululahjat on suht järjestyksessä. Lasten lahjat on hankkimatta, mutta täytyy odottaa, että ne menee isälleen, niin ehkä sitten käydään hakemassa. Tai ehkä odotan Eettisten hurjia myyntejä, ja sitten ryntään kaupoille. Ja sit jotain sellaista mitä ette halunneet kuulla: olen ostanut myös tytöille joululahjoja. Mm. nukkekodin (oikeesti, Mattelin Barbielle tarkoitettu (?) Barbie -talo ja yksi pieni Barbie!!), vaatteita, kitaraa soittavan auringonkukan(!) ja joitain astioita. Että sellaista.

Taidan tästä mennä aloittamaan päivän touhut.

Ai nii, ei vieläkään yhtä ainuttakaan joulukoristetta missään!! Yks kortti saatiin, laitoin sen seinälle - lasketaanko se? Lapset ovat isällään joulua, joten ei ole sellaista perinteistä joulua muutenkaan tiedossa. (nyt siinä meidän marjapuussa on kottarainen; nekin on niin hienoja lintuja!)

Stay sweet!

xoxo,

Superelämää!

Viime viikko on ollut sellaista menoa, että heikompia hirvittäis! Viime viikko oli myös koulusta vapaa ja vaikka olenkin lukenut kemiaa suihkua lukuunottamatta joka tilanteessa (bussissa, junassa, vessassa, ruokapöydässä, sängyssä), on silti taas pieni kiriminen tossa kouluasiassa nyt kun se jälleen tänään illalla vierähtää käyntiin. Etälukiossa kurssi alkoi jo viime viikolla, mutta se on näin alkuun stressitöntä. Siis tähän päivään saakka. Tämän kurssin aiheena (koska te kaikki kuitenkin janoatte tietää) on reaktiot. Ja siihen kuuluu myös laskut. Kukaan ei varmaan meinaa uskoa, mutta mä olen matikassa oikeasti ihan hyvä. Niin kauan kun pysytään sellaisessa päättelymatikassa. Mut sit kun otetaan mukaan kirjaimia ja laskukaavoja olenkin ihan pihalla ja solmussa ja lukossa. Ja mä pahoin pelkään, ettei kemian laskut ole päättelytehtäviä tai prosenttilaskuja. No, en anna tämän latistaa! Innolla luin kurssin kuvausta, innolla siksi, kun mietin, että kohta minä ymmärrän nämäkin asiat. Ja olen oikeastikin jo miettinyt, että tulenko jossain kohti ymmärtämään reaktioita niin hyvin, että pystyisin niitä ennustamaan. Ehkä tämän kursiin jälkeen. Kerroinko (kerroin, ainakin kerran, ehkä jopa kaksi! Tämä sitten kertauksena) siitä, kun tykkään pienistä asioista, eikä siis vaan miniatyyreistä ja niiden helposti hallittavasta maailmasta, vaan tähän liittyen ennen kaikkea asioiden pilkkomisesta pieniin osiin ja niiden pienten osien hoitamisesta, ennemmin kuin isoista kokonaisuuksista. No, tästä kemiasta pienemmäksi asioita ei voi enää pilkkoa. Kuulostaa siis ihan minun hommaltani.  (yritän siis tällä valaa itseeni uskoa kyvyistäni)

Niin, siis um...joo! Viime viikkoon. Viime viikolla tuli rahaa. Ensin ihan vähän ja sitten vähän enemmän :) Veronpalautukset! joten joululahjaostoksille! Ensin Pinjan kanssa keskiviikkona. Oltiin myös Mayassa Maijan kanssa syömässä. Eli Tampereelta tuli kutsu tulla Helsingin keskustaan! Ensin syötiin ja sitten kierrettiin Helunan ja Jameran (lukiokirjakauppa) takas keskustaan, Ruohikseen (josta ostin epävegaanisia hammasharjoja!!!!), Forumiin ja sit Maijan pitikin lähteä katsomaan jotain tanssijuttua. Pinpula ja minä mentiin vielä Hobby Pointiin, josta ostin sellaisen silkkipainoseulan, jota en osaa veilä käyttää. Melkein koko päivä meni siinä, kotona taidettiin olla joskus puol kasin aikoihin. Melkoista menoa.

Torstain loikoiltiin. Perjantaina pakotin lapset kävelemään parin kilsan matkan kirjastoon ja sit takas kotiin. Sen jälkeen vein Hapsimakkaran kaupungille lahjaostoksille. Hapzikin halus Mayaan syömään, joten mentiin suoraan sinne. Pöytään päästyämme vitsailin, että entä jos olisinkin unohtanut rahapussin kotiin. Ja samassa tajusin, että rahapussi on siinä kirjastokassissa, joka on kotona. Paniikki! No, muutamia hätäisiä puheluita myöhemmin oli P matkalla C:n kyydittämänä junalle, ja junalla kohti keskustaa, rahapussini matkassa mukana. Me oltiin jo syöty siinä kohtaa kun rahat saapui, mutta mitään noloja tilanteita ei ollut kuitenkaan syntynyt. Pinja lähti sitten heti kotiin ja me jatkettiin Hapsin kanssa hummailua. Käytiin Ruohiksessa palauttamassa ne sianharjaksiset hammasharjat, tai siis vaihtamassa ne synteettisiin. Mullahan on ollut jo pitkään pelko siitä, miten maailman pelastuksen kanssa käy, kun vaihtopäähammasharjat katos kaupoista. Löysin Helunasta kierrätysmuovista tehdyn harjan, mutta ongelmaton ei sekään. Ja sitten löytyi uudet vaihtopääharjat! Ja nyt voin taas nukkua yöni rauhassa (vaikkakaan jostain kumman syystä näin en teen. Herään herkästi ja sit vaikea saada unta. Ja mitään murehdittavaa en kyllä keksi. Paitsi tietenkin sen, että olen umpihullu rahan ja nukkien suhteen, mutta mitäs sitä murehtimaan). Lauantaina menin kavereitten kanssa perinteiselle joululahjaostoskierrokselle, josta olen kyllä jo joitakin vuosia sitten pudottanut sen ostososuuden pois ja vain nauttinut syömis- ja seuraosiosta. Oltiin jossain kiinalaisessa syömässä ja oli ehkä parasta kiinalaista mitä koskaan syönyt. Tosi maukasta. Sieltä lähdin sitten kotiin jatkamaan ompelua ja myyjäispakkailuja. Ei olis kyllä yhtään huvittanut, ei siis että olisin halunnut jäädä shoppailemaankaan, varsinkin kun tiedän, että se on muiden osalta varsin vaatekauppapainoitteista, mutta kun en tykkää pakkaamisesta ja siitä kaiken sen järkeistämisestä. No, iltaan mennessä oli kaikki valmista ja aamulla ei tarvinnut muuta kuin raahata kamat Ofeliaan. Vähän jotain valmisteluja piti kyllä aamullakin tehdä.

 

 Mutta sit autolla, junalla ja taksilla Gloriaan. Todella kiva päivä oli, Ofelia on kyllä mainio! Näin tuttujakin, ihana Emmikin tuli käymään :D (Emmi siis vastuussa tuosta uudesta Pinkkis -ilmeestä). Mä en paljoa ennättänyt siellä kiertämään, just ennen sulkemista kiersin alakerran salin pöydät, löytämättä mitään ostettavaa. Olinkin kyllä vähän asennoitunut niin, etten ostais mitään. Koska tapahtuma oli yksipäiväinen riitti ihmisiä ihan alusta loppuun saakka tasaisesti, vika tunti jäi kyllä melko hiljaiseksi. Mutta siis tosi kivaa oli. Pinpula, joka mulla avustajana mukana nautti täysin siemauksin ohjelmasta, osallistui reippaana myös workshoppiin, jossa teki Kuolleiden Päivä -aiheisia koruja ja naamioita. Oikein hienoja. Lopulta sitten pakattiin tavaramme ja oltiin jo kävelemässä ulos, kun huomasin jollain myyjällä mukanaan nuken! Pyysin Pinjaakin katsomaan ja kysyin myyjältä, että "mikäs sulla on täällä mukana" ja se sanoi sen olevan myynnissä. Kertoi kuka on kyseessä, hinnan ja myös tekemästään re-roottauksesta (eli siltä oli päänahka irrotettu ja laitettu uutta tukkaa) ja mainitsi, että mukana on myös jotain muuta. Mä en oikein enää edes kuunnellut, enkä varsinkaan nukkea enää edes katsonut. Olin jo tehnyt päätökseni. Jos kerta joku on tuonut tytön myytäväksi Ofeliaan ja se oli siltä jäänyt myymättä ja mä uloslähtiessäni sen satun huomaamaan, varsinkin kun se oli jo kerinnyt pakkaamaan lähes kaiken muun tavaransa pois, niin eikö se ole jo melko selvä merkki siitä, että se tyttö on tulossa meille? No, raahattiin P:n kanssa kaks matkalaukkua, reppu ja pöytä! juna-asemalle (nyt ei otettu taksia, kun toivoin, ettei laukut painais enää niin paljoa - mut kyllä ne raskaat oli raahata siellä sohjossa!) ja junassa sitten tarkistin, että mitä olikaan tullut ostettua. Rainy Day Parade!

 Kaikki alla oleva tuli sen mukana. Ebaystä katsoin, sen saappaista ja sadetakista pyydetään 50 dollaria, ja sateenvarjosta 40 dollaria. Tytöstä vaatteineen halvimmillaan 280 dollaria. Melko hyvät kaupat tein! :) Vaikkakin jälkeenpäin laitetut pinkit raidat joudun poistamaan ja päänahan liimaamaan. Et ei se ihan uuden veroinen ole. Mutta loisto-ostos. (niitä on kyllä omastakin mielestä tullut taas vähän liikaakin viimeaikoina tehtyä...)

Katsokaa nyt kuinka monet kengät!!!! Kumpparit oli sen omat.

Kaikki nämä vaatteet, plus paita ja shortsihaalari. Valk. mekko taitaa olla sen oma.

Näissä hienoissa pikkulaatikoissa on ilmeisesti tullut noita kenkiä.

Nämä kuuluu kans tytölle alunperin. Aivan ihanat!!

Saatiin viimeisillä voimilla kamat raahattua autolle, ajoin huoltoasemalle, jossa C ja L jo odottivatkin, mentiin Heseen (eli muutaman päivän sisään neljäs kerta kun syön ulkona!) syömään. Ja sit kotiin ja super väsyneenä nukkumaan.

Tälle päivälle luvassa kemian ekojen tehtävien teko ja palautus, hissaa ja yhteiskuntaoppia. Ne on mulla täysin vapaaehtoiset ja "turhat" mutta kun kiinnostaa, löysin kirjat kirjastosta eikä ma-ke päiville ollut muitakaan aineita, niin ajattelin sitten paineettomasti osallistua näihin. En siis aio stressata kokeista tai muusta, tiedon käyn sieltä vaan nappaamassa. Käyn myös hakemassa kokeeni, kirjastossa ja yritän saada C:n menemään kauppaan. Kaikkien pakollisten menojen jälkeen, velkojen maksun ja sit ulkona syömisten ja nukkejenkin, ei ole enää kauheasti tilin saldossa juhlimista. Ai niin, onhan tälle päivälle lisäksi Dexter ja Homeland. Pyöriikö telkkarissa Homeland -sarja? Katsooko sitä kukaan? Mun mielestä se oli alkuun aika ärsyttävä, mutta nyt tykkään siitä, vaikkakin siinä on ehkä kaikista tv-sarjoista ärsyttävimmät päähenkilöt. Kokeista vielä, jos tuli huonot numerot en niistä varmaan kehtaa täällä kertoa. Mutta voi olla myös, että tuli hyvät ja vaan unohdin. Eli ette voi tietää!

Uuden tytön nimeksi taitaa tulla Pepper.  C:n mielestä mä paikkaan jotain reikiä itsessäni näillä nukeilla. Melkoiset reiät kyseessä, kun niihin näin monta nukkea tarvitaan! :)

Loppuun vielä viikon varrelta joitain kuvia.

Okonomiyaki, vähän köyhillä täytteillä. Viimeks laitettiin jotain salamimakkaraa ja oli kyllä niin maukkaat, mutta nyt oli "vaan" tofua, eikä ollenkaan niin maukasta. Mut aika nätti ruoaksi.

Tässä niitä hammasharjoja. Vasemmalla n. 10 vuotta palvellut vaihtopääharjani, joka nyt siis jäi eläkkeelle, kun ei niitä vaihtopäitä tehdä enää. Keskellä nyt käytössä oleva jogurttipurkki-harja, joka kyllä kivan värinen, mutta iavan liian kova. Ja oikealla uusi vaihtopääharja, joka "natural", eli harjakset sian karvoja. Vaihdoin nämä synteettisiin.

 xoxo,

Supersuloinen Pinkkis-puputyttö

Kuvia

Ai nii, olen ollut jo jonkin aikaa juoksutauolla, tai siis niinku en ole juossut melkein kuukauteen. ENkä usko kyllä vähään aikaan juoksevanikaan, kun ei vaan nappaa. Yritän ulkoiluttaa koiria useammin ja pyöräilen aina kun mahdollista(jaksan/viitsin - mikä on kyllä aika usein. Olen ehdottomasti meidän perheen laiskin autonkäyttäjä). Niin, tämä siis tiedoksi.

Joop. Eilen tuli sitä rahaa, ja nyt siitä on 9 euroa jäljellä. Kaiken maailman laskuja ja sit koiran ruokaa piti hakea ja siinähän se sitten olikin. No, eikös huomenna tule ne veronpalautukset? On se raha vaan hankala asia. Yhtään en siitä välittäis, mutta se turvallisuuden tunne ja kaikki ne ihanat asiat, joita sillä voi hankkia...Niinpä. Illalla yritin kuumeisesti miettiä mitä haluaiisn joululahjaksi. C tyrmäs kaiken :( EI kuulemma halua ostaa minulle leluja. Enkä mä mitään muutakaan oikein halua. Yritän houkutella sitä ostamaan mulle Danbon. Luetteko Yotsubaa? Danbo on se pahvilaatikkorobotti, jonka xx ja yy tekivät. Ja jostain sattuman oikusta Danbosta on tullut tosi suosittu. Ja mä haluaisin siis sellaisen. Figuurin, siis.

Mitäköhän muuta? Isä soitti, ja sanoi: sori etten huomannut kutsua sua mummon hautajaisiin.... Niinpä, sori nyt vaan. C just valitti, että kuinka mä annan kaikille muille aina anteeksi niin helposti, mutten koskaan sille. Mutta enhän mä annan anteeksi, juuri koskaan. Ajan kuluessa saatan unohtaa, mutten anna anteeksi. En, vaikka pitäis. Paitsi pienet asiat ja sit tietty ne, jotka unohdan, ja melkein kaiken C.lle ja lapsille. Arvatkaa olenko antanut anteeksi yhdelle tärkeälle ihmiselle, joka ei tullut Pimpulan nimiäisiin 11 vuotta sitten! Aivan oikein, en todellakaan. Se ei tullut, koska ne oli nimiäiset, eikä -piip- kirkolliset ristiäiset. En ikinä unohda sitä.

No, ei tollasia ikäviä asioita nyt tänään. Mikäs tässä päivässä niin erikoista sitten? No, saadaan melkein kaikki kokeet! Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että meni huonosti. Kaikissa aineissa. Ja mä nyt jo tunnen sellaista häpeää huonoista numeroistani, mietin sitä hetkeä, kun käyn hakemassa kokeeni ja sieltä tulee huonoja, tai siis keskinkertaisia numeroita. Taidan ehkä jättää kokeiden haun silleen, et haen ne toimistolta, niin sit ei tarvii häpeillä kuin kerran. Mut en mä kyllä halua, että se ihana lukiosihteerikään niitä mun numeroita näkee ja mielessään pahoittelee mun keksinkertaista menestystäni. Miten tää on mennyt tälläiseksi?

Tulispa tänään mun vegetilaukseni! Olis jo aika! Tilasin siis vaihteen vuoksi Englannista vegaanikaupasta. Aika hyvin kyllä jo Suomestakin saa kaikkea hauskaa, et silleen ei olis mitään pakottavaa tarvetta, mut on se kiva jouluksi jotain vähän speciaalimpaa saada :D

Vähän mennyt pätkitellen taas tämä postaus, samalla teen viittä muuta asiaa. Laitetaampa tämä nyt "purkkiin".

Lupaamani kuvat. Laitoin nukketalon taas kaiken maailman järistysten jäljiltä kuntoon ja leikin nukeilla sen jälkeen.

Anteeksi, en ole vielä päässyt Alexisiin "sisälle", enkä osaa ottaa siitä sen arvoisia kuvia. Mutta kyllä se on kaunis!

Alex/Alexis mistelinoksan alla xxx

Syksy tuli vihdoin Tokioon ja Bunny otti kotatsun käyttöön. (kotatsu on lämmitettävä pöytä, jonka alla lämmitellään jalkoja. Japanissa ilmeisesti aika huonot noi lämmityssysteemit, ainkain olen kuullut melko kummallisia juttuja niistä, mm. foliolla eristettyjä huoneita jne.) Bunny on myös niin ihana.

Bambi otti joulukoristeet esiin! Pitäisköhän minunkin?

Joulupalloja. Nää on oikeesti lasia! Vähänkö hienoja!

Samperin Wubba chikenit! Rikkoneet Bambin palloja!

Prkl!

Olen pikkuhiljaa uudistanut myös Bambin keittiötä, enkä ainoastaan sitä makkaria, josta tuli kyllä ihan huippu. Tästäkin tykkään! Tiiliseinä on skräppipaperia.

Ja ettei olis aina vaan minun kaapeistani kuvia, niin tässä myös Bambin keittiöstä :)

 Mietin Middie Blythen hankintaa. Jos veronpalautuksista sen verran liikenis turhuuteenkin? Kuten olen varmaan jo joskus kertonut, Blythe nukkeja on kolmea kokoa, Neo, Middie ja Petite. Mulla on Petitejä ennen kaikkea koristeina ja Neot on niitä, joilla on kodit ja kaikki toi krääsä ja vaatteet jne. Middie olis kait suht saman kokoinen kun oli MLP Megan. Mulla on vielä yks ylim. Megan, jolta voisin ottaa mahd. tulevalle Middielle vaatteet...no, katsotaan. Ehkä sellainen vois olla jonkun pikkusisko? En tiedä. Lelut on kyllä ihania. On ihanaa olla näin irtautunut todellisuudesta ja kaikesta vakavasta ja yleisesti arvostetusta. Siitä mikä on muiden mielestä oikein ja kunnollista ja vastuuntuntoista jne. Taas alkoi kiehuttaa.

Akku loppuu! Moikka!

xoxo,

Rahaaaaaa!

Vihdoinkin!!! Täytin sellaisen lapun, työtön, työtön, työtön you know. Ja sain kolmelta päivältä rahaa! Täytin sen kyllä kuukaudelta vai kuinka pitkä se aika nyt onkaan, mutta kun on kaiken maailman omavastuita ja porsaanreikiä jne, ettei niiden tarvitse maksaa, mutta siitä viis! Nyt ne asiat on kunnossa ja tiedän, että rahaa tulee jatkossakin. Tasaiseen tahtiin! Ihanaa! Ja heti tänään saan lähettää uuden lapun, kun on tosiaan vähän viivästynyt noiden lausuntojen saaminen. Luksusta! Olen jo pitkään herkutellut ajatuksella mitä kaikkea teen kun vihdoin ja viimein saan rahaa. Ja pianhan tulee myös veronpalautukset. Pääsen taas tästä velkavankilastani, koirille ruokaa, joululahjoja, kemian kirjoja (aion mennä hissan ja yhteiskuntatiedon? kursseille (täysin uteliaisuudesta) ja löysin niihin kirjat kirjastosta - loistavaa!) ja sit kaikki laskut pois! Luksusta!
Mua kyllä harmittaa, että sain kolmen kuukauden karenssin irtisanouduttuani työstäni ilman pätevää syytä. Tekis mieli valittaa siitä, sillä kyllä se savustus pätevästä syystä kävis. Mutta en kuitenkaan rahaa niiltä kolmelta kuulta sais, kun sain sen "kultaisen kädenpuristuksen" tai ehkä ennemminkin kultaisen tuuppauksen jyrkänteeltä alas. Mut periaatteen vuoksi. Mut ei kuitenkaan, en halua ajatella niitä juttuja enää yhtään.

Haluatteko kuulla jotain aivan naurettavaa. Viikonloppuna oli mun mummon hautajaiset, eikä mua kutsuttu! Melko paksua.

Luettuani sen tiikeriäiti -kirjan en ole oikein päässyt mihinkään uuteen kirjaan samalla lailla sisään. Olen joitakin aloittanut ja sit alkaa vaan miettimään sitä mielekkyyttä ja on vähän kärsimätön olo. Joten luen vähän sieltä ja vähän täältä. Eilen illalla aloin lukemaan sitä Japanin "tuhosta" kertovaa kirjaa. Mun japani-fanitus menee välillä niin yli, että tämä kirja on totisesti tarpeen. Ja sit luen ravitsemusalan kemiaa ja fysiikkaa. Ja eilen luin lämmöstä ja mulle tuli semmoinen olo, et kun ne asiat (mä en uskalla sanoa oikeilla nimillä, kun pelkään et menee väärin ja te nauratte mulle, mut siis molekyylit kuitenkin) reagoi lämpöön ja ikään kuin kiivastuu ja sit molekyylit niiden vieressä reagoi siihen myös ja näin lämpö leviää, niin et entä jos sen näkiskin väreissä. Mun mielestä tässä on kemian (vaikkakin tämä on fysiikkaa, siis toi lämpö) viehätys. Ja se, että mulla on käsitys siitä, et miksi joku voi tykätä kemiasta (tai fysiikasta, josta en tiedä yhtään mitään, mutta nyt sekin on alkanut kiinnostamaan) on jo suuri saavutus. Sillä ekalla kurssilla yritin pähkäillä sitä. Niin, siis se viehätys on vähän verrattavissa noihin nukkeihin. Pieniin asioihin. Miksi tutkia avaruutta, kun voi tutkia sokerin rakennetta. Miksi katsoa ulos, kun voi katsoa sisään. Ja just toi lämpö juttu, niin maailman tavanomaisempia asioita, mutta niin kiehtovaa, ja sitä tapahtuu kokoajan ihan kaikkialla, meissäkin niin miljoonia juttuja taukoamatta. Kaikki on niin mielenkiintoista.

Meidän siitä marjapuusta on melkein kaikki marjat syöty, pari kottaraista on herkutellut vikoilla marjoilla. Linnutkin on niin hienoja. Ai niin, C sai viime viikolla vähän rahaa ja lainasin siltä, että sain ostettua Hapzille uudet kengät ja linnuilla ja pupuille ruokaa. Oraville ostin pähkinöitä. Ja silti ne on tossa automaatilla. No, ihan sama.

Olen ommellut todella paljon,tehnyt mm. koiran pantoja (multa pyydettiin sellaista ja sit kun sen tekeminen olikin niin hauskaa ajattelin tehdä vähän Ofeliaankin), Napero -Pupuja, kolikkokukkaroita ja sit eilen aloitin vielä Joulusukkien tekemisen. Siis sellaisten amerikkalaisten uunin reunalla roikkuvien sukkien. Ostin Englannista aika paljon sukkien täytettä, kunpa ne vaan tulis pian. Niihin siis laitetaan pieniä, käytännöllisiä lahjoja. En kyllä ihan ymmärrä niiden tarkoitusta. Mutta muuten ei ehkä ilkeäis antaa vaikka deodoranttia lahjaksi, mutta sukkaan sen kyllä voi laittaa. Niin, ja illalla huomasin leikkeleväni kankaita jälleen lattialla. ELi vaikka mulla kuinka olis pöytiä (nyt niitä on jo kolme!), niin usien onnistun saamaan ne sellaiseen kuntoon, että ainoastaan lattialla on tilaa. Aloin myös tekemään todella hauskaa Pinkkis-laatikkoa. Otan sen myyjäisiin mukaan :) Ollaan ennätetty katsomaan myös joitain leffoja, ei mitään mainitsemisen arvoista. Illalla kuitenkin katottiin jotain ja juotiin kaakaota. Kur.

C tekee niin mainiota kaakaota! Jäätelöllä se on ihan parasta, vaahdollakin kyllä kelpaa :)

Löysin hienoja postimerkkejä! Hyvä Posti!

Kaikki sankoin joukoin viikonlopun Ofeliaan!! Vapaapääsy kaiken muun lisäksi! Sinne siis!!!

Otin kuvia jouluisista Pinkkisjutuista!

Pöh! Eihän nää olleetkaan jouluisia! Tässä kuitenkin niitä kirjekuoria. Kolmea eri kokoa, kaikki tehty jostain kierrätysmatskusta, mm. Koululaisen julisteista ja lahjapapereista. Kolmen kappaleen setti maksaa 1 €

Piparisormukset, 4 € (sormukset yleensä 5-7 €, mut nää jouluiset oikein edukkaasti!)

Eikä näissäkään mitään jouluista.

Jouluvalo-kulkunen Korvikset

Jouluinen Jouluvalo

Jouluvaloja ja kulkusia. Pöllin jouluvalot tytöiltä! Jäi niille kuitenkin vielä jotain.

Mutta! Nyt menen katsomaan Homelandin, Dexterin ja Kävelevät Kuolleet. Kissakurnauskis!

xoxo,