Terveisiä metsän keskeltä!

Johtuen jonkinasteisesta vastenmielisyydestä tätä kirjoittelua kohtaan kirjaan tähän nyt lyhyesti ja ytimekkäästi näitä asioita.

Torstaina olin kaverin ja Pollyn kanssa ensiksi Japanilaisten kirjojen näyttelyssä. https://www.facebook.com/events/541733432539979/ Vielä kaksi päivää aikaa käydä katsomassa jotain todella erilaista. Valitettavasti suosikkikirjaseni oli loppuunmyyty, joten en ostanut sitten mitään. En tiedä olisinko ostanut sitä, jos se olisi ollut paikalla, mutta nyt on helppo sanoa...

Sieltä mentiin Huuto -galleriaan, jossa oli Tamperelaisen taiteilijan teoksia. Ystäväni, joka varmasti ymmärtää paremmin näitä hommeleita (on itsekin vähän niinko sillä alalla), sanoi että oli hieno näyttely, joten sanotaan sitten näin. Itse en pitänyt, vaikka oli tosi vaaleanpunainen.

Ja sieltä sitten syömään, Kotoon. Kun oli kerta jo vähän japanilaistunnelmat muutenkin. Alkuun edamame ja pääruoaksi sushia. (avocado, kurkku, inari).

Ja sieltä sitten vielä kaverin kotiin, vään nukeilla leikkimään ja sitten hakemaan yksi nukke uuteen kotiin, eli siis meille! Disco Boogie. Ensimmäinen EBL:läni. En ole yhtään tykännyt ebl:listä, mutta kyllähän jokaisella täytyy yksi olla ja sitten kävi vielä niin, että juuri tämä kyseinen nukke olikin aikas soma ja kun se on viellä Disco Boogie ja sillä on voimakkaan siniset silmämeikit niin siitähän tulikin sitten sellainen reivien kuningatar ja ** viihdekäyttäjä.

Sitten hain lapset isältään ja mentiin yhdessä kotiin.

Perjantaina olin melkein koko päivän toisella kaverilla skräppäämässä. Oli todella kivaa! Sain taas viimevuotisia sivuja tehtyä ja se on niin hienoa! Ja sain itseasiassa aukeaman vuodelta 2011 tehtyä!

Lauantaista en oikein muista, ainakin nukuin parin tunnin päiväunet, joka aina on niin ärsyttävää. Tulen niistä jotenkin tosi kärttyisäksi ja jotain. Muutenkin nukkunut taas paljon enemmän ja silti olen väsynyt ja kärttyisä.

Eilen poljin Ikeaan, tunsin itseni todella hyväksi ihmiseksi polkiessani kehä 3:n varrella, kun kaikki muut huristeli ohi autoilla ja minun hiilidioksidipäästöni olivat 0kg! Ja sitten menin Ikeaan ja ne päästöt kasvoivat :/
Ostin kaksi settiä niiden uusia nukkekodin kalusteita! Sannan blogissa niistä ekan kerran kuulin, ja sitten näinkin Flickerissä jollain oli nukeillaan ne ja lopulta uskoin, että ne ihan oikeasti on tehty isommille nukeille, eivätkä siis ole perinteistä nukkekotikokoluokkaa, vaan 1:6! Iso JEE!! Osan niistä laitoinkin sitten nukketaloon, mutta ihan kaikelle ei ole vielä löytynyt paikkaa. Ehkä säästän ainakin osan tulevaan  taloon.

Sen jälkeen aloin tekemään ruokaa piknikkiä varten. Tein kylmää nuudelia maustekastikkeella, todella maukasta tofua, lisäksi oli eilistä mansikka-raparperipiirakkaa, porkkanoita, sipsejä jenkeistä (sweet chili, joissa oli sokeria ihan näkyvinä kiteinä, eikä ainakaan mun mielestä yhtään suolaa, ja ihan liikaa chiliä. No, säästypähän nekin kalorit!) ja wasabiherneitä, joista en niistäkään tykännyt.

Sitten lähdettiin Nuuksioon. Ja matkalla alkoi satamaan...No, onneksi perille päästyämme ei enää satanut. Ja sadekuuro oli huuhtonut mennessään suurimman osan patikoijista, joten saatiin koko metsä melkein pelkästään meille :) Koska kello oli jo niin paljon, ja meillä kova nälkä päätettiin syödä heti. Käveltiin siihen infotuvan edessä olevaan saareen ja syötiin siellä. Yritin ottaa jotain nukkekuvia, mut ei siitä mitään tullut kun vene ei pitänytkään vettä vaan alkoi uppoamaan heti. Pöh! Ja muutenkaan ei mun citykissat sopineet niihin maisemiin yhtään, joten samalla kun vietiin eväsromppeet autoon vein myös Lilan ja Venuksenkin veneineen.

Koska minä olin tehnyt ruoan olin sitä mieltä, ettei minun tarvitse taluttaa koiria, joten Pinpula ja C hoiti ne. Kenaita saattoi pitää pitkiä pätkiä vapaana, kun ei se uskalla lähteä minnekään. Pinza hoiti Riston. Ja minä saatoin keskittyä metsästä, sen äänistä ja tuoksuista nauttimiseen. Ja myös sen marja-antimista! Niin mahtavan ihania mustikoita!! Ja Ristokin tykkäs niistä! Hassu venäläinen marjanpoimijamies.

Käveltiin neljän kilsan lenkki ja nautin joka hetkestä. Kotiin mentiin hyvin väsyneinä, erityisesti Kenai,  joka oli niin virtaa piukassa juossut siellä edes takaisin. Nyt se nukkui koko kotimatkan. Kotimatkan, jolloin taivaalle ilmestyi suuren suuri sateenkaari :D

Kotona patistettiin lapset nukkumaan, niin Hapsimakkara oli siis jäänyt kotiin, ja katsottiin itse puolikuolleina Wes Andersonin Bottle Rocket. Oli hauska ja piti meidät hereillä.

Metsässä oli ihanaa!

xoxo,
Venäläisen marjanpoimijamiehen adoptioäippä.

Politiikkaa ja pupuja.

Mietin aamulla, et miks mun ei taas tee mieli kirjoittaa blogiin mitään, kun taas joskus muulloin tekee oikein kovastikin. No, tuli siihen tulokseen, että mua ei oikein kismitä mikään tällä hetkellä. Mitäs sitä mitään/ketään parjaamaan silloin. Sitten mietin, että jos kirjoittaiskin sitte jostain hyvistä asioista. Ja vaikka niitä onkin tosi paljon, niin ei silti mikään innostanut niin, että olisin siitä kiivaasti halunnut kirjoittaa.

Sitten keksin politiikan. Josta mun ei siis missään tapuksessa tulis kirjoittaa, kun en yhtään (siis yhtään!) seuraa. Tiedän, että presidenttinä on Sauli Niinistö. Mitään muuta en sitten tiedäkään. Kun en lue lehtiä, en katso uutisia, enkä netistäkään jaksa niitä seurata. Hitto soikoon, mä en tiedä kuka on pääministeri! Ihan kamalan noloa. (pakko oli googlettaa ja ei hitto! Katainen!)

Mutta, joitakin vuosia sitten otin selvää Vihreiden vegaaniedustajista. Niitä oli silloin kolme. Niin just, kolme. Aika säälittävää. Yksi näistä kolmesta oli Emma Kari. Emmasta tulikin sitten oma ehdokkaani niihin, ja kaikkiin mahdollisiin niiden jälkeisiin vaaleihin. Eikä mun tarvitse yhtään seurata mitä se sanoo/tekee, kun uskon siihen, että se fiksuna vegaanina tietää miten toimia. On tietenkin vähän edesvastuutonta äänestää jotain selvittämättä sen enempää ko. ehdokkaan mielipiteitä ja tekemisiä. Mutta jos ei jaksa kiinnostaa, ja kuitenkin luottaa siihen, että vegaanius takaa jo itsessään jotain ja se yhdistettynä varmasti ihan fiksuun ihmiseen, niin eikö silloin itse voi löysätä ja keskittyä muihin asioihin?

Ja vielä sekin, että mitä hiton väliä sillä on? Oikeesti, mitä enemmän niille tyypeille antaa valtaa, sitä varmemmin ne alkaa sitä väärin käyttämään. Meni nyt vähän reisille toi. Mut siis tuntuu siltä, että poliitikot aloittaa suurella sydämellä, suurilla ideoilla parantamaan maailmaan, mut mitä enemmän vuosia tulee mittariin, mitä korkeammalle arvoasteikossa ne kohoaa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä arvotkin karisee, tilalle tulee raha ja valta. Vai ne merkitsee. Minnekään ei enää kumarreta, ettei samalla pyllistettäis muualle. Ja silti ollaan samalla häikäilemättömiä, käytetään muiden rahoja omiin asioihin, ollaan aina suurimman puolella ja vähät välitetään pienistä. Musta on ihan älyttömän kummallista, että meillä kerätään puhelinkeräyksillä ja muilla, varoja uuteen lastensairaalaan. Siis mitä ihmettä? Kerättäis ennemmin johonkin puolustusmenoihin. Ja niille automaattisesti annettavat rahat menis sitten sinne sairaalaan. Jotenkin todella arveluttavaa tollanen. Siis just se, että joku tollanen tunteiisin vetoava voidaan jättää budjetin ulkopuolelle, sillä siihen on helpompi kerätä kansalta varat, kuin just johonkin hävittäjiin, jotka ostetaan vaan jossain halleissa säilytettäviksi. Kuka *piip* tänne nyt haluais hyökätä, eihän meillä ole edes mitään ihmeellistä tarjottavaa? Rehevöityneet järvet, saastunut meri, hakatut metsät. Ketä kiinnostaa?

Muuten, lähin kosketukseni politiikkaan on ollut joskus 12-14 vuotta sitten olin hetken aikaa mukana jossain sukkaringissä. Nuoret lukijat ei varmaan tiedä, mutta aikoinaan pyöri kaiken maailman juttuja, niinku et sä ostat kolmelle listassa olevalle just vaikka sukat ja itse saat sitten vuorostas kuudet (kunnon pyramidihuijaus) jne. Niin, mä siis sain yhden kirjeen, en yhtään sukkia kylläkään, ja mun olis pitänyt lähettää lasten sukat, vai olisko ollut sukkahousut, Anni Sinnenmäelle. En lähettänyt. Sorry Anni. Mut tosissaan, en saanut minäkään yksiäkään sukkia. En siis sano, ettei Anni lähettänyt, mun ei olis siltä niitä pitänyt saadakaan.

Muuten, toinen niistä Vihreiden vegaaneista oli Leo Stranius. Kolmatta en muista. Ei hitto, nyt mua alko vähän epäilyttämään, että olisko sittenkin ollut kaksi kertaa kun olen sitä asiaa niiltä tiedustellut, sillä ihan ekalla kerralla mä olen äänestänyt jotain miestä. Joka ei kyllä päässyt jatkoon, Niklas tais olla. Mä kirjoitin sen blogiin jonkun kommentinkin siitä, miten saada kenkiä tilattua ilman tullimaksuja...No joo, jos joku nyt sitten lähtiskin tarkistamaan näitä mun "faktoja" niin voi olla, ettei ihan täsmäiskään. Mut jotain sinne päin kuitenkin. Siis voi olla, että tässä kaksi tapahtumaa yhtyy yhdeksi. Kuitenkin, silloin kun oli kolme (Niklas Piiparinen oli se eka vegaani, jota olen äänestänyt) vegaania, niin yksi niistä oli Leo Stranius. Ja aivan täysin ilman yhtään mitään perusteita, ainakaan mitään järkiperäisiä, niin sitä en ikimaailmassa äänestäis. Mun mielestä siinä on niin epäihminen kuin olla ja voi. Sellainen, jossa ei ole mitään tartuntapintaa. Teflonmies. Sellainen, joka varmasti pysyy kaikissa suunnitelmissaan ja päätöksissään. Ei ikinä te emitään virheitä, ainakaan omasta mielestään. Ei varmaan edes vessassa käy.

Menipä taas asiattomuuksiin :) Mulla siis ei ole mitään perustetta tolle mielipiteelleni, ehkä jotain joskus siitä lukenut, että tollasen kuvan saanut. Tai sitten se on vaan ulkonäkö tai jotain.

Ennen kuin lapset oli lähössä isälleen puolitoista viikkoa sitten emidän oli tarkoitus viedä pupuja ulos. Me siis viedään niitä valjailla, ja se on aina melko stressaavaa. En osaa sanoa tykkääkö puput siitä vai ei. Tai no, Sokeri, se arka pupu ei taida tykätä yhtään, värisee vaan jossain kuusiaidan suojissa. Hyrrä saattaa jotain tutkia ja syödäkin. Olen kuitenkin ajatellut, että vaihtelu tekee niille hyvää. Niin, meillä oli siis tarkoitus viedä ne ulos, mutta Sokeri olikin kasvanut viime vuodesta niin, ettei valjaat millään mennyt sille. Aika mälsää. Leikattiin sitten vaan kynnet ja juurikin Sokerilta niskasta takku. Niillä tuntuu olevan nyt jo karvanlähtöaika! Valo vähenee ja syksy tulee ja sit talvi!!! Äääk!!

Kun oli niitä tosi kuumia ilmoja kesän alussa aloin pitämään pupujen huoneen ovea koko ajan auki, jotta ilma kiertäis tehokkaammin. Ja ehkä Sokerikin uskaltautuis pois sieltä huoneesta vaikka öisin sitten. Ei ole kyllä mitään jälkiä, että kumpikaan niistä kävis huoneensa ulkopuolella. Mutta sen oven aukipitäminen on kuitenkin auttanut siinä, että Sokeri pystyy olemaan pötköllään vaikka minä sattuisin olemaan näkyvillä. Aina aiemmin se on ollut melko säikkynä, jos joku tulee niiden huoneeseen, tai jos ovi on ollut auki ja se on nähnyt liikettä. Mutta nyt se pystyy siis ihan pötköttelemään, vaikka mä liikkuisinkin Tehtaalla. Ei kuulosta miltään, mutta meillä aika iso juttu :)

Ei muuta, ihan pahvipää kirjoitus taas :) No, onneks mulla on niin kauniita nukkeja.

xoxo,
Raisa

Wreck this blog!

Tilasin viime viikolla, kaiken muun ohella!, Playltä kirjan nimeltä Wreck this journal. Siellä on mm. seuraavanlaisia sivuja: A page for four-letter words, Hang the journal in a public place. Invite people to draw here, Collect fruit stickers here, drawkcab etirW, Rub here with dirt ja niin edelleen. Eli se täytetään itse ja melko lailla hulvattomasti. Vähän niinko tää blogikin...
Eilen tuli yksi asusetti Nanalle. Nana on siis se, joka sai uuden kropan. Toi on kyllä kooltaan sellainen, että menis perus-Blythellekin, mutta tyyliltään kyllä tosi pikkutyttömäinen.

Joop. Eilen myös Coco Collette ja Stella Savannah. Niin, ja poljin keskustaan, Minimaailman kautta -- todetakseni että se on maanantaisin suljettu -- Hobby Pointiin, Kampin -kauppaan, joka on valikoimiltaan kyllä melkoinen super! sekä Tokyokaniin. Käytin aivan liikaa luottokorttiani. Mutta minulla oli hauskaa. Ostin mm. tulevaan nukkekotiin ikkunoita ja joitain listoja. Ja uudet, pienet sakset. Mulla on nyt yhdet todella hyvät (pinkit!) kangassakset, yhdet kohtalaisen hyvät (niissä ruuvi löystynyt) ja yhdet kelvolliset kangassakset, muttei yksiäkään todella hyviä pikkusaksia. Tai ei siis ollut, nyt on. Rakastan saksia. Pitäis kyllä laittaa pois niitä onnettomia askartelusaksia, sillä mikään ei ole niin ärsyttävää, kun tökkiä jotain tylsien saksien kanssa. Tai siis enhän mä niillä mitään töki, vaikka olen kyllä kerran saanut kärjen aika syvälle peukalon ja etusormen väliin, mutta siis kaikki leikkely olkoon nyt siis tökkimistä.

Tokyokanin edessä huomasin Ikaron (ekan tamagotchini sen hetkisen tyypin) poikasen kuolleen. Siis voi vittu! Siinä meni taas kaikki kerätyt items! Lentolippukin! Noita pieniä on niin ärsyttävä hoitaa, kun sais olla ihan koko ajan ruokkimassa ja paijaamassa. No, Tokyokanin edessä huomasin myös näyteikkunassa, jo pois lähtiessäni, panda-mukin! Mä otan siitä varmaan jossain vaiheessa kuvan, eikä kun löysinkin sen netistä :) Mulla ei ole panda-innostusta, mutta myönnettäköön, että Panda-tytön (terveisiä Tampereelle) tunteminen varmasti vaikutti mukin ostamiseen :) Join mukista ekaa kertaa tänään aamulla, ja kyllä tee maistui hyvälle pienestä pandakupposesta hörpittynä :)

Sekä etu- että takamatkalla. Hahhahha! Siis meno ja takastulo. pysähdyin ottamaan valokuvia. Mulla oli Skipper mukana, kun sillä oli ehkä iloisimmat vaatteet. Tykkään Skipperistä todella paljon. Mulla on niin monta nukkea, joista tykkään todella paljon. Ne on vaan niin hienoja.

Illalla kun katsottiin jotain ajanhaaskaus elokuvaa samlla veivasin Big Shotilla muutaman tarran ostamastani tarrarullasta. Siis kaksipuoleista teippiä rullana. Ei sano mitään? voi voi. Ja leikkelin vähän kankaita, niitä uusia mitä olin tilannut anopille. Pitäis taas alkaa ompelemaan. Ja kyllä mua huvittaakin, mutta kun on niin paljon asioita, jotka huvittais. Mut mikään ei ole silleen imaissut ihan täysin mukaansa. Ehkä eniten nuket, mutta niissä on kuitenkin vähän se, ettei se uudistunut Flicker jaksa silleen innostaa. Pitäis keksiä jotain uutta. No, nyt sain kutsun Coco Collette -ihmiseltä FB ryhmään, ehkä siitä jaksais sitten innostua. Ja ihan varmasti siitä kun päästään tekemään sitä taloa. Kunhan nyt vaan joskus sinne asti päästäis!

Tänään pitäis käydä kirjastossa ja hakemassa sipulia kastikkeeseen: Tiedossa on 10 kilon tomaattisatsin keittäminen kastikkeeksi ja sen tölkitys. Huh huh! Ja ehkä C alkaa tekemään vanilja-aromiakin. mä mietin, että tekisin minttuetikkaa. Käytetään siis etikkaa huuhteluaineena ja kaikkia hajuöljyjä, joita mulla vielä jonkin verran saippuantekoajoilta jäljellä, pyykin tuoksuttamiseen. Niin, entä jos tekiskin pihalla kasvavasta mintusta tuoksuvaa etikkaa? Mitähän muuta siitä vois tehdä? Teetä tietenkin, mutta mulla on sitä niin paljon, että pitää muutakin keksiä. Samoin sitruunamelissasta.

No mutta, nyt menen. Kellekkään ei tullut mitään                  hemmottelujuttuja mieleen? Mitens nää alla olevat? Ruokakuvat sieltä Pure Bistrosta. Suklaa Jenkeistä, eikö olekin hieno? Merisuolalla maustettu!

 xoxo,
Raisa

Hemmottelua

Oltiin eilen viettämässä kaverin polttareita, ensin Hakaniemessä, laiturilla piknikillä (mansikoita, herneitä, patonkia, kirsikoita [saan muuten edelleen kirsikan varren solmuun suussani ;)] ja kuohuvaa juomaa, holitontakin), sitten vähän vilvoittelemaan sisätiloihin, mattimyöhäsiä odotellessa katsottiin videoita ja kuvia Uudesta Seelannista delfiinien kanssa kajakoinnista, benji hypyistä, koskista jne. Sieltä sitten Casinolle, jossa innostuin ihan kauheesti kun kysyttiin henkkareita, mutta ei se ollutkaan iän takia :/ Muut pelaili rulettia, ensin voitokkaasti ja lopulta kukaan ei voittanut mitään. Minä en pelannut, kun en yhtään tykkää tuollaisesta jännityksestä. Mulle on ihan tarpeeksi huutokauppajännitykset netissä...
Kasinolta Pure Bistroon syömään. Keittiötä oli infottu yhdestä lakto-ovovegestä ja yhdestä vegaanista. Sain parasta pastaa ikinä. Oikeesti, en ole ikinä syönyt niin hyvää pastaa. Alkuun olin jopa vähän harmissani siitä, että mulle oli ajateltu pastaa, kun on vaan jotenkin niin tylsää mennä "hienoon" ravintolaan syömään pastaa. Pasta on pastaa ja sitä voi tehdä kotonakin. Mutta ei näin hyvää pastaa kyllä. Ihan siis älyttömän hyvää. Niin, ja se oli vielä sienipastaa...sitä just aina kotonakin tehdään, kun ei mitään muuta keksi. Mutta ei kyllä tälläistä. Vo pojat. Oli älyttömän hyvää! Koitan huomiseksi saada kuvia, siitä ja alku- ja jälkiruoastanikin. Oli vaan niin hyvää. Oiken miellyttävä kokemus, vaikkakin oli aika meluisa ja yllättävän pahan hajuinen paikka. Välillä tuntu, ettei saanut kunnolla hengitettyä, kun ne hajut oli jotenkin niin tukkosia. Mut joku toinen meidän seurueesta oli sit taas sitä mieltä, että oli ihana tuoksu ja yritti arvuutella mikä ruokalaji oli kyseessä, että olis omalle lautaselleen saanut hajun lähteen. Onneks ei saatu sitä kuitenkaan meidän pöytään. S eoli siis kait joku juusto joka löyhkäs.

Tiiättekö, viime yönä menetin sen nuken, jonka varassa olen tässä joitakin päiviä liihotellut. Niin perseestä. Mut ei silti syössyt mua tältä hyvältä raiteelta mihinkään epätoivoon. Harmittaa vaan. Ja sit keksin oikein neronleimauksen: Milläs sitä itseään paremmin lohduttais kuin jollain toisella nukella! Ja jos ostais halvemman, niin vois sit ostaa jotain muutakin siihen lisäksi! Tuskassa alkoin penkomaan nettiä, etsien ja verraten eri hintoja. Onneks tuli vessahätä siinä tohinassa ja sain sen huuman katkaistua sillä. Nyt suljin kaikki muut ikkunat, enkä aio olla kauaa tässä koneella enää, ettei vaan taas ajatukset lähde harhailemaan. Ihan kamalaa. Mut onneks ainakin hetkeksi järkiinnyin.

Muutama yöhän sitten heräsin kolmelta, kun tunnin päästä oli ilmoitettu alkavaksi pinkkitukkaisen unelmien nuken ennakkomyynti. Vartin siinä jouduin odottelemaan, tai siis tunnin ja vartin. Ekan tunnin odottelin et se tulis myyntiin, olin siis etuajassa siksi, kun pelkäsin et ne olis etuajassa (aiempi yöllinen ennakkomyynti, johon olin osallistunut alkoi jo yhdeksältä, joten ajattelin, että jos ilmoituksesta poiketen tämäkin olisi alkanut jo tuntia aiemmin. No ei alkanut, ja tunnin siis latailin kuvia kamerasta, ostelin vähän jotain muuta ja aloinkin päivittelemään istä sivua satojen? muiden tavoin, sillä alko oleen melkoisesti trafiikkia siellä. Kesti siis vartin saada se tilattua, kun oli niin tukossa niiden sivu. Onnistuin siis kuitenkin saamaan sen, ja jälkeen päin totesin, että herääminen kannatti -- nukke oli myyty loppuun alle tunnissa. Toi on just se kaikista halutuin ihotyyppi, joka menee kuin kuumille kiville. No, minä sain tilaukseni tehtyä ja olinkin sitten aivan liian täpinöissä nukahtaakseni ainakaan tuntiin. Ja seitsemältä soittelikin jo Pinpula, kun se kaipiali uimapukuaan. Sovittiin, että lähtis vasta kahdeksalta sitä junalla hakemaan ja minä siis asemalle sitä tuomaan. En saanut kuitenkaan enää nukuttua, vaan pyörisn siinä sitten vähän vajaan tunnin. Vähän ennen kahdeksaa nousin, viisi tuntia unta mittarissa, viemään uimapukua Puistolan asemalle. No, saipa Risto samalla mukavan aamulenkin. Olin aamupäivästä ihan jumalattoman väsynyt, ihan sellanen krapulainen olo. Siitä huolimatta aloin leipomaan ja tekemään mysliä, jälleen kerran onnistuin unohtamaan myslin uuniin, tällä kertaa vielä niin, että lämpöä oli tulevia kesäkurpitsaleipiä varten nostettu melkoisesti. Sehän sitten paloi siitä pinnalta iloisesti. Prkl! No, kuorin pahimmat pois ja pistin muut talteen. Leipomisen ohella valmistelin päiväruokaa, sillä halusin tarjota tulevalle vieraallemme jäähdytettyjä nuudeleita dippikastikkeella. Kastikkeesta ei kuitenkaan tullut niin hyvää kuin toivoin, enkä muistanut laittaa sitä ajoissa jääkaappiin, niin ettei se ollut niin kylmää kuin olis pitänyt. Whatever. Ihansama. Illalla menin kymmeneltä nukkumaan ja nukuin 9½ tuntia.

Ja nyt taas jostain syystä viimeyönä nukuin kuusi tuntia. Se johtu kylläa inakin osittain siitä jännityksestä, nukkejännityksestä siis. Näin siitä jotain uniakin. Oikeesti, viikko sitten niitä nukkeja oli kolme myynnissä. Minä tartuin parhaaseen tarjoukseen, ja jäin siihen roikkumaan. Ja sitten kävi niin, että ne kaksi muuta nukkea myytiin (Buy it now) ja minä olin edelleen korkein huutaja siinä ekassa nukessa. Ja viime yönä joku sitten huusi kympin enemmän kuin mun maksimihuutoni. Ja nyt niitä ei sitten taas ole missään. No, ehkä joskus vielä onnistaa. Osa minusta oli kyllä ihan hyvillään, on se melko iso säästö.

Mutta tohon hemmotteluun, josta mun ei enää edes tee niin mieli kirjoittaa. Kun väsyttää niin. Eilen multa kysyttiin, että miten C hemmottelee mua. Ja mä en keksinyt mitään! Ihan kauheeta. Kun se on kuitenkin niin kiltti ja hieno ihminen, huomaavainenkin. Ja mä en keksinyt mitään. Illalla, kun tulin kotiin niin kysyin siltä sitten itseltää, ja kyllähän se alkoi hieman pahastuneena luettelemaan vaikka mitä, mut jotenkin ne oli kaikki sellaisia, et myös se itse hyöty niistä jotenkin. Ehkä se, että se antaa silloin harvoin kuin ylimääräistä unta tarvitsen, mun nukkua pitkään ja hoitaa koirat ja kaiken. Mut ei meillä oikein ole sellaista, et se vaikka leipois just mulle. Kyllähän C paljon leipoo, mutta itselleen. Ja se hieroo mun hartioita tosi paljon, mutta sekin aina maksaa. Sit mä eloin itse miettimään, et mitä mä sit muka teen. Emmäkään oikein keksinyt muuta, kuin että ostan sille usein kahvia, kun jossain jotain erikoisen reilua tms. näen. Ja joo, kyllä mä tykkään ostaa sille lahjoja. Onhan mulla kyllä enempi rahaa käytettävissäkin kuin sillä, mut kyllä mä myös enempi maksan kaikkea. Mut ehkä ne herkut (kahvi, suklaa) on niitä mun keinoja sen hemmotteluun. Mut aika paljon enempikin vois kyllä tehdä, ja just ennen kaikkea sellaista, mikä olis vaan sille. Tavallaan niinko multa pois ja sille lisää. Mietin niitä meidän treffi-iltoja. Niihinkin on vähän tullut se, et sit mä vien sut nyt ulos, mutta odotan sit kans, et sä viet mut seuraavaksi. Ja se, että ihan turhan usein C vie mut katsomaan elokuvia, jotka se itse haluaa nähdä ja vaan uskottelee mulle, että kyllä säkin tästä tykkäät.

Onko meistä tulossa mälsä pari? Sellainen, joka koostuu kahdesta, omaa etuaan tavoittelevasta yksiköstä? Ehkä tähänkin vois vähän panostaa? Välillä vois yrittää olla toiselle tosi kiva.


Miten teillä, hemmotellaanko? Kuinka usien? Miten?

Moi!! Oon Nana, ja oon just saanut kokonaan uuden kropan!

Katsokaa kuinka nätisti taivun malkoilemaankin!

Moi. Oon Alex. Oon täydellinen ja kaikki haluu mut.

Moi! Oon Pepper, kiipijä!

Kaksi nukkea, jotka tulossa ovat saamassa nimet Marilynin roolihahmojen mukaan. Disco Boogie, joka on tulossa täyttämään EBL kolosta saa nimeksi Pola (How to marry a millionare) ja pinkkitukkainen prinsessa Sugar Kane (Some like it hot). Polan sukunimeksi jattelin kyllä Sugarin sukunimea Kowalczyk, mut emmä taida osata edes lausua sitä. AIka harvalla mun nukella on sukunimeä, joten eiköhän Polakin pärjää ilman. Niin, eihän mulla edes ollut valmiina nimeä sille, jonka viime yönä menetin ;)

Moikkaloikka nyt tältä viikolta!

xoxo,
Raisa

Varas Porvoossa

Heipparallaa!

Eilen oltiin siellä Porvoossa. Ensiks piknikillä ja sit vähän kiertelemässä ja ihan pikkasen shoppailemassa.

Piknikillä oli kivaa: Meillä oli hyvää ruokaa ja makeaa kuplajuomaa. Ja avattiin C:n amerikasta ostama juustonaksupussi! Myönnettäköön, etten ole ikinä tykännyt juustonaksuista erityisemmin. En siis edes silloin kun en ollut vegaani. Mutta oli ne hyviä! Ihan vaan sen takia, että olivat vegaanisia ja silti niin perusjuustonaksun makuisia. Vähän niinko kävi munavoin kanssa: kyllä mä siitä eiemminkin olen tykännyt, mut en mitenkään erityisemmin siitä villiintynyt, mutta nyt vegaanina kun maistoin sitä ekan kerran (Animalian ravintolapäivän ravintolassa) niin sehän oli ihan luksusherkkua! Kun asiat ei olekaan enää ihan itsestäänselvyyksiä niin niille osaa antaa ihan erilailla arvoa.
Meillä oli myös voileivät, joiden päällä myös amerikan tuliaisia: kalkkunaleikettä. Ilman sitä kalkkunaa, tietty :) Niille, jotka eivät ole lukeneet postaustani näiden tuomisesta, saqnottakoon sen verran, että onnistuin tuomaan ne suomeen kylmäketjun katkeamatta, vaikka aikaa amerikan jääkaapista suomen jääkaappiin olikin kaksi vuorokautta. Tarpeeksi vaan kylmäpackeja ja kaksi kylmälaukkua sisäkkäin :)

Voileipien lisäki oli taboulleh (?) salaattia, jota olen nyt pari kertaa tehnyt, viimeksi korvasin persiljan lehtikaalilla, eikä eroa edes huomannut. Ja lehtikaaliahan mulla kasvaa tuolla takapihalla, niin ettei tarvinnut kaupan ruukkupersiljoita ostaa :) Makeana kuplajuomana oli Keidas-blogin Lotalta saamamme alkoholiton juhlajuoma. Olin salaa ottanut sen mukaan, ja kyllä C siitä iloisesti yllättyikin, että oli veden lisäksi noin herkullista juomaa.

Ja koska olen taas innostunut nukeistani, niin mukana oli kaksi "päivettynyttä" tyttöä, joista sain hauskan rentoja turistikuvia. Ja arvatkaa tuijotettiinko meitä! Kyllä!! Kun mä pyllistelin asettaessani tyttöjä autoon ja säätäessäni niiden aurinkolasien ja kenkien kanssa...vähän se jo alko harmittamaan. Vaikka siellä oli kuulemma nainen, jolla oli piikkilankaa tatuoituna otsaan myymässä jotain patsaita. Olisivat menneet sitä toljottamaan.

Vaikkakin oli ihan ok reissu, meille jäi molemmille vähän paha maku suuhun. Porvoo, tai siis ainakin se vanha kaupunki on turistirysä, siis elää turismista, ihan niinko se Martha's Vineyardkin. Ja silti kukaan myyjistä ei ollut yhtään iloinen tai mainitsemisen arvoisen kohtelias. Yhdessäkin kaupassa oli lappu, jossa kehoitettiin välttämään tavaroiden tarpeetonta koskettelua. Pitääkö tollasta nyt paperilapuilla pyytää? Kyllähän siellä varmasti käy paljon porukkaa niitä hiplailemassa, ja varmasti myös rikkomassa. Mut en mä ainakaan halunnut sieltä mitään ostaa, kun en kerta saanut hiplaillakaan. Mä ehkä kirjoitin tästä joo viime vuonna, kun muistan sen ärsyttäneen jo silloin.

Mitähän sitä tänään pöllis?

Ja sit siihen otsikkoon. Kahdessa liikkeessä, molemmat pieniä kahden huoneen putiikkeja, meitä seurattiin. Siis miten ärsyttävää! Ihan vaan sen takia, että me ollan vähän eri näköisiä, kun ne tavanomaisimmat turistit. Kyllä mä ymmärrän senkin, että niitä ketuttaa ihan vietävästi se, että turistit pöllii, mut emmä tiedä. Ehkä sen vois sit hoitaa jollain muulla keinoin? Kameroin, peilein tai sit ihan vaan vakuutuksesta ottaa sit ne menetetyt rahat. Jos sellasta vakuutusta saa. Mut asiakkaan seuraaminen? Ei kiitos. C sano, et sitä ei ole koskaan ennen kaupassa vartiointiliikkeen heppu seurannut, ei ennen kuin se tuli suomeen. Ja aivan takuu varmasti Jenkeissäkin kaupoista pöllitään ja se on sielläkin harmillinen ongelma. Mut ei ne seuraa asiakkaitten perässä.

Sekin vielä, et se että on jotenkin kummallisen näköinen tarkoittaa automaattisesti sitä, et on varas. Luulis, ettei ne edes aikuisia sillä lailla seurais. Luulis, et aika harvalla aikuisella on edes pokkaa pölliä mitään. Paitsi kun olin nuorena tyttönä kaupassa töissä, niin työnantaja, joka oli muuten oman isän jälkee paras työnantaja joka mulla on koskaan ollut (terveisiä Sallille!), sanoi, ettei niistä koululaisista tarvii niin välittää, ne vie vaan muutaman markan karkkipatukoita, mutta vanhemmat naiset pöllii voita ja muita kalliimpia elintarvikkeita. Niin, et kai niillä aikuisilla sittenkin on pokkaa. Mut ei se, että jos jollain on paljon tatuointeja ja hassun väriset hiukset tarkoita automaattisesti sitä, että sellainen henkilö olis heti silmän välttäessä pöllimässä.

Meidän lähellä, Vantaan puolella, on Kontti -kirpputori. Sielläkin saan aivan turhan usein henkilökuntaa järjestelemään juuri niitä hyllyjä/käytäviä, joita minä pengon. Kuka nyt kirppikseltä mitään veis? Vaikka niillä onkin siellä sellaiset ryöstöhinnat.

Minkäköhän lainen olis oikeesti keskivertovaras? Siis just myymälävaras? No tietenkin sellainen pulleahameinen, mutta ihan tavallisista kansalaisista? Melkein uskallan väittää, ettei se ainakaan ulkonäöltään ole kovin huomiotaherättävä. Sama kun Japanissa tullimies penko mun kamat ja yritti kuumotella, ihan varmasti sen takia, kun olin niin kummallisen värikäs. Ihan oikeesti, niinko joku huumekuriiri liikkuis huutomerkkinä yhtään missään! Herätkää! Ellei sitten ole niin ovela, että käyttäis jotain käänteistä psykologiaa? ;)

Ihan sama, mun täytyy nyt mennä!

xoxo,
Raisa

Juuri sopiva minulle!

Taskuparkki

Täältä minun ostokseni.

Aamulenkillä löysin tieltä väsähtäneen kimalaisen(?). Netissä näin kuvan, jossa tälläistä elvytettiin. En lukenut sen tarkemmin, joten en ollut ihan varma, et mitä sille "syöttäis". Liotin veteen sokeria ja agavesiirappia ja kostutin sitte talouspaperia sillä. Kovin huonovointiselta se kyllä vaikutti, mutta on nyt pörrännyt pois. Hyvää matkaa!

Toimivampi maailma

Tätä luvattiin aamulla näkemäni auton kyljessä. Ja vieressä oli heppu pukeutuneena suoja-asuun ja myrkyttämässä liikennekorokkeen (?) rikkakasveja. Siinä teille toimivampi maailma.

Katkin ihmettelee, mikä niitä oikeita ihmisiä vaivaa

Ihminen on mielestäni kyllä aivan megalomaanisen täydellisesti saavuttanut kaiken sen, mitä kuvitella saattaa, noin niinko evoluution kannalta: Me hallitaan aivan kaikkea, mitä nyt luonto joissain asioissa on vielä meidän hallitsemattomissa (tulivuoren purkaukset, tsunamit, maanjäristykset, metsäpalot, tulvat, jne.), mutta siis muuten ei varmasti mikään muu eläin ole levinnyt yhtä laajalle, mikään ei ole muokannut ympäristöä mieleisekseen niinko ihminen, eikä varmaan mikään ole myöskään tehnyt niin paljon tuhoa ja haittaa, kuin ihminen ottaessaan koko maapallon haltuunsa. Me määritetään kuka saa lisääntyä ja kuka ei, me määritetään kenet tapetaan ja kuka saa jatkaa elämistä, me määritetään missä me halutaan asua ja sieltähän täytyy tietenkin kaikkien muiden sitten poistua. Me määritetään missä kasvit saa kasvaa ja missä ei. Me päätetään ihan kaikesta, ja mitä enemmän tekniikka ja tiede kehittyy, sitä enemmän se lisää meidän valtaa. Kohta me oikeesti pystytään määrittämään missä ja milloin maa järisee. Ja jos sen on järistävä, niin se varmasti tekee sen siellä, kenellä on pienimmät mahdollisuudet (vähiten rahaa, koska rahahan on ihan kaikki) asiaan vaikuttaa.

Ihminen on tehnyt elämästään niin turvallista, suojattua ja jotenkin steriiliä, että kaikki luonnollinen katsotaan jollain tapaa vialliseksi ja äkkiä poistettavaksi. Just vaikka jotku ihokarvat taikka rypyt.

Emmä kyllä tiedä miten pitäis elää, mikä olis sopiva vaihtoehto, mut tää nykymeno, jossa kaikki meidän (tai joidenkin päättäjien) mielestä epämieluisa vaan myrkytetään pois, toimivamman maailman tieltä, on kyllä huono vaihtoehto.

Nuppu leikaa kyntensä, ei tässä enää muukaan auta

Tiesittekö, että silloin kun Jenkeissä, en nyt millään saa päähäni sitä, et mikä sen mestan nimi oli, jossain etelässä päin, johon jengi menee tiettyyn aikaan vuodesta vetään lärvit ja kerään jotain helminauhoja, kun siellä oli ne hillittömät tulvat ja melkein koko kaupunki jouduttiin evakuoimaan. Ja sit kun ihmiset, syystä tai toisesta, jätti koiria (ja tietty kaikkia muitakin lemmikeitään) jälkeensä, niin ne koirat pikku hiljaa kerääntyi laumoihin (eikä kun hittolainen, olikohan tää sittenkin yhdestä dokumentista, jossa ihmiset vaan katos maan päältä kesken kaiken, mut jos näin oli, niin siinä kyllä melko varmasti viitattiin siihen tulva-alueeseen, et näin siellä kävi? Sorry, meni ihan reisille nyt tää...no, ainakin se olis voinut mennä näin! ;) ja isot koirat selviytyi, syömällä pienemmät koirat. Ei siis lauman jäseniä, kun ei ne pienet ikinä edes kerinneet laumanjäseniksi asti.

Ihan on ihmiskunta sekaisin.

Emmä tiedä miks mä ton nyt esille toin. Ehkä mulla oli siinä taustalla joku vaikutin, mutten kyllä enää muista sitä. Ehkä ajattelin jotain, et jos ihminen ei ole koko aikaa määrittämässä niitä rajoja, niin luotno ihan itse osaa kyllä muokkautua sellaiseksi toimivaksi. Niin, että pikku hiljaa koirat alkaa ensin kokonsa, ehkä sitten myös muutenkin ulkonäöllisesti taas enemmän ja enemmän muistuttamaan sutta. Kun ei ole ihminen määrittämässä, että halutaan lyhyttä kuonoa tai pitkää karvaa. Mitä enemmän ihminen muokkaa, sitä huonommat mahdollisuudet millään olis selviytyä ilman meitä. Onkohan se ihan noin yksinkertaista?

Mä meen nyt tekemään eväitä Porvoon reissua varten. On jotenkin syyllinen olo, että lähetään sinne heti, kun lapset ovat menneet isälleen, mutta ette usko kuinka mukavaa on välillä olla ilman sitä jatkuvaa riitelyä ja nahistelua, ja silleen siis mennä jonnekin. Olkoonkin kuinka "lapsiystävällinen" mesta.

Mut joo, meen nyt pois.

xoxo,
Raisa

Ala-arvoinen levyarvostelu, ylimalkainen levunkansiarvostelu ja "log lady"

Moikkarallaa!

Tilaamani vartalo toinen vas. Normi Blythe vartalo oik. reunassa. (kuva pöllitty)

Se on se hullu täällä taas hei! Aamuisin en millään voi käsittää iltaista itseäni. Aamulla pysyn hyvin rajojen sisällä, tiukassa paketissa. Ja sit iltaa kohden alkaa rakoilemaan niin, että illalla ennen nukkumaan menoa tuskassa etsin Etsystä tai Ebaysta jotain, mitä ilman en voi olla. Eilen illalla se oli washi teippi, tai siis iso lajitelma jo kotona olevan ison lajitelman lisäksi. Sitä ennen muunneltava ja lattarintainen vartalo "nuorimmalle" nukelleni (Nanalle) ja uusia vaatteita. Uusia siksi, kun en vanhojakaan jaksa vaihdella taikka kuvata.

Tässä muuten blythe (kesk.) vrt. Barbie. (kuva pöllitty netistä)

Oi joi. Se vartalo on kyllä oikeesti hyvä juttu, uskon että se olis se kipinä joka sais mut oikeasti jotain tyttöjen kanssa puuhastamaankin. On niin harmillista, että nukketalo on olevinaan valmis. Siellä on ehkä yks huone, jossa olis vielä jotain tehtävissä, mutta muuten se on mun mielestä niin hyvä kuin siitä voi saada. Ihan kamalaa tollanen. Ei asioita oikeasti kuuluis saada valmiiksi.

Perjantaina lapset tuli pappaloimasta kotiin ja lauantaina veinkin ne jo sitten heti mummolaan! Ja huomenna ne lähtee isälleen. Melkoista matkustamista. Mutta perjantaina käytiin Pimpulan kanssa Jumbossa ostamassa siisti vaate, kun pappalta oli rahaa saatu. Löydettiin mekko. Ja mä löysin mekon häitä varten. Kerroinko jo tästä? jouduin kysymään myyjältä, että onko sovelias häihin, kun löysin sen ihan väärältä osastolta ja mulla on niin älytön maku, mitä tollasiin asioihin tulee. Kysyin melkein sanatarkkaan näin: Olisko tää sopiva asu hääjuhlaan, joka pidetään illalla ravintolassa, musta ei kyllä kovin ihmeitä odoteta? Ja myyjän mielestä oli ihan sopiva :) Kotona vielä keikistelin korkokenkien kanssa ja olisin laittanut verkkosukkiksetkin, mutta kun on tosi terävät varpaankynnet, tai osa reunoista niin en uskaltanut. Mut hyvä siitä tulee. Mulla on yksi asuun sopiva helminauhakin, vaikkei helmet ole vegaanisia enkä tykkää niitä käyttää, vaikka se onkin lahja ja vanhempi kuin osa mun lukijoista :) Mutta se on hahahhhhaaa pantattuna tällä hetkellä. No, ehkä onnistun hakemaan sen takasin sitä ennen :) Hiukset ja meikkikin pitäis olla tuloillaan ihan pron toimesta.

Lauantaina vein ne muksut jäkeen ja hain samalla 25 kg mansikoita. Edellisenä iltana oltiin perattu Prismasta ostetut huonokuntoiset mansikat, 10 kg ja pakastettukin. Lauantai meni mansikoita perattaessa ja pakastettaessa. Yhden satsin keitin hilloakin. Musta olis ihanaa tehdä enemmänkin, tai niinko useammin, mutta mä en vaan jaksa sitä purkkien desinfiointiruljanssia. Tai siis sitä uunittamista. Nehän pitäis myös liottaa vuorokausi ennemmin, mut emmä sitä ole sit enää tänä vuonna tehnyt. Mistä mä voisin vuorokautta aiemmin tietää mitä tulen seuraavana päivänä tekemään? Joka tapauksessa sain jonkusen purkin uunitettua ja niihin hillot sisään. Nyt ne on kellarissa. Ja kellarissa on myös eilen keittämäni tomaattikastike. Tomaateista olin yli puolet pilkkonut ja laittanut valumaan jo edellisenä iltana. Viime vuonna keksin sen, että kun niitä valuttaa etukäteen niin ei ihan niin kauaa tarvii keittää ylim. netsettä pois. Ja sitä paitsi silleen saa sen mehun juodakseen. En nyt tiedä onko se ihan älyttömän hyvää, mut erikoista ainakin. Tomaattikastiketta täytyy kyllä keittää lisää, Jäkessä on tomaatit 1€/kg. Ja meillä menee talvella ja siis ympäri vuoden kuitenkin aika paljon sitä kastiketta. On aika luksusta, että se on itse tehtyä, ja vielä kotimaisista tomaateista. Tietenkin herää kysymys, että mitä jää viljelijälle jos torilla on noin alhainen hinta. Mut eipä taida suomessa olla kovin sorsitut viljelijät, vai mitä mieltä?

Jäkessä ollessani hain myös yhden ponin, jonka ostosta olin sopinut kaverin kanssa jo jonkin aikaa sitten. Mulla on muutamia meriponeja (pienenä mulla oli kaksi isoa, enkä muista montako pientä), mutta ei yhtä ainuttakaan simpukkatelinettä! No, nyt sain telineen, ja poninkin! Aikas ihanaa!

Sunnuntaina vielä vikat mansikat pakkaseen ja tosiaan se kastikkeen keitto. Pyöräiltiin myös Hietsuun, kirppikselle. Oli kiva pyöräily, mut Hietsusta tullut aika paska. Ihan hirveesti sellasia, jotka ei ole niinkään hankkiutumassa eroon (muiden) tavaroista, vaan tekemässä niillä rahaa. Kaikki on "vintagee" tai 50-luvulta tai jotain keräilykamaa. C'mon! Kirput kehiin! Löysin kuitenkin yhdne ihan hauskan pöytäkoristelineen (?), jonka ostin urheilullisille tytöilleni :) ja sit löysin yhdeltä pöydältä kaksi tamagotchia! Euron kappale! Ostin molemmat! Ja nyt niitä on siis kolme! Yhden annoin P:lle, mut en tiedä kuinka kauan se sitä jaksaa. Nytkin se on tossa mun vieressä hoidettavana ja tyttö itse lähti kaverilleen. Olen ties kuinka monta kertaa joutunut jo siivoamaan kakat ja ruokkimaan ja lääkettämään. Plääh. Niin, nyt päästään ekaa kertaa kiinni toho otsikkoon. Log ladyyn nimittäin. Jotkut teistä saattaa muistaa maailman parhaan tv sarjan, Twin Peaksin. Siinähän oli siis se log lady, jolla oli aina se puukalikka mukanaan. Musta tulee sellanen, mut vaan tama lady, kun mulla roikkuu kasa tamoja kaulasta ja mä aina vaan niiden kanssa väkerrän ;) Ei oikeesti, mut koittakaa silti kestää niitä, jos joskus ollaan livenä yhdessä :)

Joo, ja sit levyarvosteluun. Tää on ihan huono, kun olen kuunnellut levyn vaan kerran, mut koittakaa tämäkin kestää. Adelen 21. Alku tosi lupaava, tykkäsin kahdesta ekasta biisistä tosi paljon, mut sit alkokin jo kuulostaa, ettei siinä enempää ollutkaan biisejä. Sitä samaa vaan jäätiin junnaamaan. Miks tollasilla tosi lahjakkailla usein käy noin, et se niiden taito on vaan sit siinä yhdessä jutussa ja sit sitä tungetaan joka paikkaan. Mut ehkä mä kuuntelen sen levyn vielä uudelleen. Ja kerron sit lisää.

Ja tänään tuli No Doubtin uusin levy. En musita nimee ja itse levykin on eteisen pöydällä, valmiina menemään Tehtaalle, tosi toimiin. Joten arvostelu ainoastaan levyn kannesta. (voi mikä idiootti! ;) Kyllä se Gwn on niin nätti! Ja solakka. Jotenkin harmitti, että se on ihan samalla lailla kuin kaikki muutkin "tähtöset" joutunut laihduttamaan sellaseksi tikuksi, kun sillon alkuaikoin oli kuitenkin ihan normaalivartaloinen ja se oli jotenkin tosi mukavaa, että sillä oli maha ja ihan kelpo vartalo silti. Mut ei enää. Nyt kun se on megatähti niin onhan sillä sitten oltava myös megatähden vartalo. Lapsista ja iästä huolimatta. Siinä kannessa ja kansivihossa oli tasapuolisesti kaikki bändin jäsenet edustettuna. Mikä kiva, mut Gwnhän se ehdoton tähti on. Et olis siitä saanut olla enemmänkin kuvia.

Mut hei! Nyt mä meen kuuntelee sitä levyä. Voi pojat! Syötiin eilen ihan älyttömän hyvää suklaata. Jotain meksikolaista ja tosi sellasta "pienissä erissä tehtyä". Siinä oli sokeri osittain kiteinä vielä sen suklaan seassa. Niin hyvää! Eilen käytiin myös ekaa kertaa Ravintola Soi Soissa, Kalliossa. Nams! Vaikkakin sisustus just sellasta vegemesta tyyliä ja (samanaikaisista festareista johtuen?) muutenkin vegemesta linja sen suhteen, et mitään ei sit oikein ollutkaan ja just se on loppu ja yks ihminen vaan töissä. Mut se ehkä siis vaan nyt sattu osumaan tälle päivälle. Eikä ole se normi käytäntö, niinko Vegemestassa aikoinaan. Oltiin ekat asiakkaat ja saatiin vikat perunat...Mut ruoka oli hyvää.

Ihmeellinen asia vielä mun tyttärestä. Se olis kans halunnut hienomman Tamgotchin kuin sen kuppasen, jonka sit sille annoin. Etsittiin niitä sit netistä ja löydettiin yks jollain kuudella eurolla tms. Postikulujen kanssa olis ollut n. 12 euroo. Kysyin sit vielä, et haluaako se oikeesti maksaa siitä sen verran, et aika kallis on. Ja se ei sit halunnut. Jos se olisin ollut minä olisin ihan sokeana sille hinnalle tilannut sen kummempia miettimättä. Olen niin ylpeä lapsosestani, joka ihan oikeasti on monesti fiksumpi kuin äitinsä.



xoxo,
 Raisa