hitto, piiitkä kirjoitukseni katosi jälleen jonnekkin bittiavaruuteen...prkl!
ihmettelin ja kummastelin sitä, kun suomalaisen on niin vaikeaa ottaa itsestään kuvia, varsinkaan sellaisia joissa näkyis kasvot ja sitten taas muun maalaiset tuntuvat oikein tykkäävän sellaisesta. Itsestäni se on suorastaan piinaavaa ja siitäjohtuen otin itsestäni kuvan. En suostunut katsomaan kameraan, ehkä ensi kerralla sitten. Ilmeillen.
Jotenkin nyt jo hävettää, entä jos joku tuttu näkee? Olis ihan ok, jos mä tossa kuvassa tekisin jotain, enkä vaan poseerais (ok, katson lapsia lähdössä kouluun). Mikäköhän siitä tekee niin kiellettyä. Flickerikin tuntuu olevan täynnä poseeraavia ihmisiä. Onkohan tällä jotain tekemistä itserakkauden kanssa? Jos joku ottaa itsestään kun niin se on varmaankin sitä mieltä, että on hyvännäköinen, vai?
On mulla oikeatakin asiaa, Poika pääs eilen kotiin. Ilahtui äidin nähdessään ja äiti karvaisen poikansa. Itkukin tuli. Poika oli ihan ok kunnossa, rauhallinen mutta parempi kuin sen takapuolileikkauksen jälkeen kolme vuotta sitten. 962 euroa se maksoi ja pari tuntia kotona oltuaan Poika alkoi syömään ruohoa ja oksensi sitten ruokansa. Eli teki just sen, minkä takia se leikattiin...
Eilen olin myös perheneuvolassa. Kun Hapsimakkaran kanssa on välillä niiiiin vaikeaa. Siellä alkoi sellainen ryhmä kuin Vaikeat vuodet (vai olikohan se jotain muuta). Nyt minun pitäisi leikkiä Lassin kanssa päivittäin. En pidä lasten kanssa leikkimisestä. Minä haluan omat leikkini, joss aitse saan päättää kaikesta. Mutta ymmärsin kuitenkin sen, että pitäis ihan oikeasti viettää enemmän aikaa lasten kanssa.
eww....self-portrait. I don't understand why people take pics of themselves, especially pics of their faces. And not all of them are pretty as a pictures. Normal people. Me, being a Finn (and quite old) it's more like a nightmare. When somebody takes out camera and wants to take a pic of me...ugh...no thanks. It's horrible. So, that's why I took my pic. I refused to look in the camera, that would've been too much.
I got some news, too. I got Poika home yesterday. He was happy to see me and I was happy to see him. I guess there were some tears inclueded, too. The bill was 962 euros. And after he had been home for few hours he started eating grass and puked his dinner out...and that's the reason he had the surgery...nice...Anyway, he's recovering and he slept well and does the toilet stuff like he's supposed to do and so on. He's going to be bettar than ever, right?
I also managed to go to um....meeting for parents of troubled kids...(lol!) I need to spend more time with my kids. I should play with them, but that's not my thing. I'll try to be more present to them, to listen and support. I'll do my best!
♥, Raisa
Vegaanina oloa tässä ei-vegaanisessa maailmassa, äityttä, korujen tekoa, yritystä, leipomista, pupuja, koiria, tatuointeja, vaimoutta, skräppäämistä, mielen notkahduksia - siitä tässä on kyse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti