Ei mitään.

Hitto, alkaa taas hiipimään semmonen synkkyys meikäläisen elämään.

En muista, että kotona mulle olis erityisesti opetettu jotain elämän viisauksia, enkä niitä omille lapsillenikaan ole juurikaan toitottanut, yrittänyt ehkä jotain toisten huomioonottamista, mutta nyt mulla on yks sellanen, jonka nimiin olen valmis vannomaan (vai miten se sanotaan?), nimittäin työn tulee tuottaa tyydytystä. Työpaikka ei saa olla vaan joku räkä, josta palkan saa. Elämä on aivan liian lyhyt siihen.

Mulla on lääkärin neuvoma keino hallita superikäviä tilanteita (esim. lentämistä tai muuta super ahdistavaa). Mä en ole ihan vielä löytänyt sopivaa annostusta, kun en juurikaan ole lääkärin apukeinoja siihen tarvinnut, tänään sitte tarvitsin ja se meni vähän plörinäks. Mä en selkeesti koe voivani puhua tästä kovin vapautuneesti...

Eilen aloin taas ompelee! Se oli ihanaa!! Sain Animalian pussukoita hyvälle mallille, pian saan ne toimitettua eteenpäin ja niin Animalialla on seuraavassa lehdessä uusi kuosi! Hauskaa! Muutakin vähän ompelin, en paljoa.  Mulla on niin sotkunen Tehdas. Pöh! Askartelut on vähän jäänyt. Ai nii!! Maanantaina oli skräppi-ilta, voisin ottaa niistä tekemistäni sivuista kuvia. Mua välillä ärsyttää oma skräppäämiseni, mä ene etene siinä yhtään mihinkään, mä en ikinä kokeile mitään uutta, kaikki sivut näyttää ihan samanlaisilta, jollain tapaa.

Mulla on ens viikolla synttärit ja samana päivänä me lähdetään skräppiristeilylle! Ette usko kuin mä sitä odotan!

Perjantaina tapaan ihmisen, joka ehkä auttaa mua selvittämään mitä musta ehkä vois tulla isona!

Tänään nyrkkeilemään. Toivottavasti herään horroksesta ennen sitä!

♥ Raisa