Täällä taas, ”verhon suojissa”. Edelleenkään en tiedä missä
olen vaikkapa kahden viikon kuluttua – se vähän vääntää vatsaa ja saa öisin
heräilemään. Suoraan sanoen ¤#½&ttaa. Mutta en anna sen kokonaan latistaa
uusien suunnitelmien tuomaa riemua. Mulla on ollut sellainen kumma haave, jonka
toteutumista käytännön tasolla en ole halunnut koskaan tapahtuvaksi, mutta nyt
tulevaisuudessa näkyy ovi, josta minunkin olisi mahdollisuus kulkea ja sen oven
takana olis se haave, ilman ikäviä sivuseuraumuksia. Ja sen samaisen oven
taakse on ängennyt oikeasti todella monta muutakin haavetta/unelmaa, jotka siis
voisi toteutua yhdellä kertaa! Hip hei! Mutta ei niistä sen enempää – sorry,
että otin asian puheeksi. J
Ostin huutonetistä yhden biologian kirjan ja toista olen
huutamassa. Ajattelin, että voisin hittolainen käydä sen lukion kokonaan, kun
kerta aloitan biologian ja kemiankin. Innostuin vähän, kun luin kurssien
sisällöstä. Ehkä eniten mua innostais englanti, kun kerta osaan sitä kuitenkin
ihan hyvin. Täytyy nyt katsoa, voi olla että kaatuu ruotsin opiskelun
mahdottomuuteen. Jos en saa yhtään hyväksilukuja (??) edellisistä opinnoistani,
niin sitten en kyllä taida jaksaa. Mutta mulla on niin kiusallisen noloja aukkoja
mun yleissivistyksessä, että todenteolla hävettää.
Pääsiäisenä taas raivasin kotia. Sain ainakin reilun
jätesäkillisen tavaraa pois. Nyt pystyy jonkin verran jo laittamaan niitäkin
pois, mitä edellisellä kerralla säästeli, kun ei raaskinut laittaa niitä pois.
Emmä tiedä pysyykö meidän koti yhtään sen siistimpänä. Pitäis laittaa koirat
pois niin vois ehkä pysyäkin.
Haluaisitte varmaan kuulla Kenaista. En osaa vielä sanoa
miten menee. Ekat päivät kun se joutu olemaan yksin kuuden viikon ”joku aina
yläkerrassa” jakson jälkeen vaikutti todella lupaaville, mutta nyt se on
alkanut taas vähän huononemaan. L
Olen taas alkanut ompelemaan. Ja tekemään kauheesti kaikkee –
vanha kunnon Raisa (hassua, näin nimeni katakanoilla kirjoitettuna mielessäni)
nostaa päätään J
Olosuhteisiin nähden voin siis oikeinkin hyvin. Katsoin kalenteriani – huh huh! taas lähtenyt
lapasesta, on kemian opiskelua kahdesti viikossa, japania kerran, on animalian
tapahtumia ja skräppiviikonloppua. Mutta oikeesti kun on pitkän aikaa mennyt
niin hiljasesti, niin nyt taas jaksaa vähän vauhdikkaammin.
Ylihuomenna (pe) visalaskun pohja jo häämöttää. Mutta
edelleen mun täytyy ne hiusvärit sinne lisätä. Ja sitten haluaisin ostaa
taiyaki –pannun. Sillä tehdään niitä kalanmuotoisia ”täytettyjä pannukakkuja”,
tiiättekö? Niitä japanilaisia herkkuja, Yotsubassa, 2. osassa oli niitä ja mun
nukeilla on niitä myös. Toki minunkin tulee niitä maistaa. Löysin reseptin,
eikä se ole kovin vaikeasti vegaanistettavissa, joten sellanen pannu olis
ihana! (mutta järki-minä sanoo, että varmaan aivan turha. Tokkopa mä niitä
kovin montaa kertaa edes tekisin.) Olen nyt innostunut japanilaisista herkuista
myös. Nehän ei yleisesti ottaen ole mitään jälkkärikansaa, mutta kyllä niillä
kummallisia leipomuksia on. Ja haluaisin niitä kokeilla. Eikä se onnistu
ruokarajoitteiselta muuten, kuin itse tekemällä.
Mjau.
♥ Raisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti