Dedä iha dukossa

eikä ajatus kulje. Tosi kökkö olo. Katsoin eilen kolme elokuvaa (Instant Swamp, Funuke - Show me some love, you losers ja joku Ghiblin vähemmän tunnettu elokuva, ehkä Aaltojen jotain), aivan liikaa sohvalla kökkimistä, mutta kun ei huvittanut tehdä mitään. Join ihan älyttömästi teetä, koko ajan. Pakastin lopun raparperipiirakan, ja jotta sain sen mahtumaan täytyi ottaa puoli kiloa raparperia pois, joten tein istä simaa. Se ei paljoa vaatinut, joten oli ihan ok. Ohje Puputytön Juhlakirjasta, josta tein talviversion. Saa nähdä mitä tulee. Ja kelpaako se kenellekään muulle kuin mulle. C ei ainakaan simajutuista tykkää yhtään. Mokoma.

Pohdin vieläkin paljon sitä hyvän tekemistä. Yksi tosi simppeli, mutta tehokas tapa ilahduttaa on sanoa jotain kaunista ihan vaikka ventovieraalle. Ja tietenkin yhtä lailla mukavaa sanoa jotain kivaa tutullekin :) Ja tietenkin tehokasta ja vaivatonta on olla ystävällinen, esim. liikenteessä antaa tilaa muille. Mä pystyn tohon autoillessa, ainakin joskus, mutta pyöräillessä en. Kun tuntuu muutenkin siltä, että sitä on ihan lainsuojattomassa asemassa ja kaikki muut on ihan törppöjä, eivätkä millään voi käsittää sitä, että pyöräilijällä on myös oikeuksia. Kuten vaikka suojatien ylittäminen ihan rauhassa, ilman että joku nuija bemarikuski meinaa ajaa päälle. Miksi muuten kaikista idiooteimmat kuskit tuntuvat aina ajavan joko bemarilla tai audilla? Toki kaikista vaarallisimmat kuskit ajaa ihan paskoilla autoilla, eli siis ne kortin just saaneet. Mutta "ajotaitoisista" kuskeista vähiten liikennesääntöjä tuntuvat noudattavan saksalaisilla "laatuautoilla" ajavat. Ehkä tää oli rankka yleistys. Ihan sama. Meidän entisillä naapureilla toisella oli bemari ja toisella audi=kaikki sen merkkisillä autoilla ajavat on siis runkkuja.
Niin, siis niitä ilahduttavia asioita vois tehdä myös ihan pienesti ja ehkä laittaen sivuun ne omat ennakkokäsitykset ja muut, ja siis oikeasti olla välillä myös mukava? Kuulostaa liian vaikelta. Kun pitäis siivotakin ja kaikkee. Kokeisiinkin lukea. Yks mikä on kyllä aika hankalaa tossa hyvän tekemisessä, että sit se vastapuoli (saaja) voi olettaa, että siitä tulee tapa. Vaikka töissä jos tekee muiden hommia, niin sillä voi osoittaa olevansa ajallisesti vapaa tekemään muidenkin hommia ja sit niistä jutuista tuleekin sun hommia ja sit kiireen tullen kaikki kasaantuukin sulle, kun olet hölmönä mennyt auttamaan muita. Ja jos mä useamminkin teen lumityöt naapurin puolelta, niin kohtahan se jo kuvitteee, että se onkin mun homma, eikä tee niitä enää ollenkaan itse. Ja just siellä liikenteessä, erityisesti pyörällä en vahingossakaan anna autojen mennä, jos on minun vuoroni ylittää tie (kaikista pahimpia on liikeneympyrät, joissa vielä se polkupyöräilijöiden etuajo-oikeudesta kertova liikennemerkki), koska se antaa niille aivan väärän kuvan omista ja pyöräilijöiden oikeuksista. Joka kerta kun saan autoilijan pysähtymään jarrut kirskuen (joo, ennenmmin jään vaikka auton alle, ja otan mukavat korvaukset, kun annan niidne tomppelien mennä minun vuorollani!) suojatien eteen ja säikähtämään oikein kunnolla toimii mainiona opetuksena siitä, että liikenteessä on muitakin kuin vain etuilevia autoilijoita. En ole huomannut, että näissä samoissa ympyröissä autoilijoilla olisi mitään hankaluuksia väistää liikenneympyrässä jo olevia autoilijoita, ne on vaan ne kevyenliikenteentyypit, joita ei tarvitse varoa/kunnioittaa. Ärsyttävää.

Pitäis ruokkia linnut. Takaoven yläpuolella on melko hervottomat jäät. Toivottavasti en jää niiden alle!






xoxo,