Töttöröö!!!

Arvoisat lukijat! Se on nyt auki, Pinkkiksen Etsy putiikki! Sinnepä siis, kaikki suurella rytinällä! Musta on aina todella kiusallista pyytää, mutta nyt hiiteen sellainen! Joten pydän, että levittäisitte sanaa, facebookissa, blogeissanne ja mitä näitä nyt kaikkia on. Etsy on niin iso paikka, ja putiikkini vielä niin pieni, että ilman muiden kannattelevaa apua se hukkuu sinne. Pistäkää sana kiertämään! Uusia tuotteita tulee nyt pitkän aikaa päivittäin, ainakin toivottavasti. Kaikkia ihanuuksia on täällä kyllä pilvin pimein, miehen aktiivisuudesta tuotteiden lisäämisestä en ole aina niin varma. Ei siinä, hyvää työtä se tekee. En valita.

Olen tuosta nyt kovasti innoissani! Toivottavasti tulisi asiakkaitakin pian! Pinkkis on jo muutaman ihmisen suosikkikauppoihin lisätty, mutta vielä ei ole tuotteita tilattu.

Paitsi toiseen suuntaan...minä nyt en vaan voi itselleni mitään. En silloin kun olen "tällä" päällä. Ihan mahdotonta. Eilenhän siis tilasin niitä kankaita, ja sen yhden teipin. Johon C totesi, ettenhän minä edes tarvitse kankaita. Joka pitää kyllä ihan paikkansa. Niin kauan kun on noita entisiäkin jäljellä ei kyllä pitäisi uusia tilata. Mutta kun Blythe kangas loppui...ja kun tilaa yhden niin tulee edullisemmaksi tilata useampia...

Ja sitten innostuin tilaamaan koruosia, niitä riipusjuttuja, joihin noita pienoisjuttujakin teen. Ja sitten vielä tarroja. Toi kyllä vähän jo nolottaa, vaikkakin olen niistä ehkä eniten innoissani. Aivan ihania tarroja! Ja mulla on kyllä ihan oikeasti ne käymässä vähiin. Olen minä melkoinen...

Mitähän muuta. Toi Etsy kyllä täytti koko eilisen päivän. Vaikka olihan siinä kyllä kemian kanssa pähkäilyäkin. Tiedän ettei ketään kiinnosta, mutta en voi sietää ioneita. En vaan käsitä niitä. Siis ymmärrän kyllä, että ne on atomeita, jotka luovuttaneet/ottaneet vastaan toiselta atomilta elektronin/elektroneita. mut kaikki muu onkin sit ihan käsittämätöntä. En millään jaksais hapettumislukuja ja muita. Menkää pois! Sit kun niitä on vielä niin monta sivua! Niin paljon kaiken maailman sääntöjä ja muita. En jaksa! Enkä todellakaan päässyt siihen bilsaan millään lailla käsiksi. Ne opettajan ohjeet on kyllä ihan selkeät, mutta aivan jotain muuta kuin mihin minä olen kykeneväinen. Ajattelin jättää kurssin kesken, j akysyä omalta opelta jos voisin suorittaa sen itsekseni, lukea, tehdä tehtäviä ja lopulta kokeen.

Kohta olis se lääkäri. Ei yhtään huvittais mennä sinne, ärsyttää oikein todenteolla jo valmiiksi. Oikeesti, mitä sekään tälle voi? Miten voi ihminen olla näin vanha ja silti näin pihalla vieläkin ihan kaikesta. Ihan epäreilua. Muistan joskus epätoivoisena teininä toivoneeni, että olisin jo aikuinen, että asiat selkiytyis ja pystyis olemaan paikoillaan. Hitot mikään ole selkiytynyt. Entisestään vaan harmittaa, kun kaikilla muilla kyllä tuntuu elämä loksahtaneen paikoilleen ja asiat sujuvan omalla painollaan, iän mukana tullut tolkkua ja kaikkee. Mä täytän kohta 38 ja mä en osaa sanoa muuta, kun mitä musta nt ei ainakaan tule. Miten kukaan voi elää näin vanhaks ilman oikeaa ammattia? Mähän olen kohta jo eläkeiässä, mun enhän mä voi jäädä edes eläkkeelle, kun ei ole mitään mistä sinne jäädä. Kaikki asiat vaan tuntuu niin mahdottomilta. Ei muille, mutta minulle. Aina ne vaatii jotain sellaista, johon minä en pysty. Niinku just joku opiskelu yliopistossa. Hei haloo! Jos mä en pysty suorittamaan selkeillä ohjeilla bilsan kurssia netissä, niin miten sitte täysin ohjeetta jotain paljon vaikeampaa?

Anteeksi, tuli ehkä liian päiväkirjamaista tilitystä, jota ei sopisi kaikille toitottaa. Ihan sama, mulla on pinkki tukka, kyllähän se näkyy jo kauas, ettei ole kaikki ihan kohdallaan.

Niin, yleisön pyynnöstä: Tuhtien resepti. Valkosuklaa-maapähkinäkeksit, 16-20 keksiä

5 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
2,5 dl maapähkinävoita
250 margista huoneenlämp.
2,5 dl fariinisokeria
0,5 dl sokeria
2 tl munankorviketta sekoitettuna 4 rkl vettä TAI 4 rkl vettä ja sopivasti pellavansiemeniä rouhittuna (ehkä n. 3 tl, niin että muodostuu limaa)
2 tl vanilja-aromia
300 g valkosuklaata rouhittuna isoiksi paloiksi
5 dl suolapähkinöitä

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Öljyä/voitele pari kolme uunin peltiä valmiikis, laita sivuun.

Sekoita jauhot ja sooda kulhossa. Laita sivuun. Vatkaa mpvoi, margariini ja sokerit isossa kulhossa kuohkeaksi. Lisää sekaan munankorvikeseos, vatkaa kunnolla. Lisää vanilja, sekoita. Käsin vatkaten lisää jauhot, sekoita varovaisesti. Lisää valkosuklaa ja pähkinät. Sekoita.

Nosta pellille isohkoja kikkareita (käytä keksilusikkaa tai jäätelökauhaa, jos sellaisen omistat), jätä isot välit, tasoita kikkarat kämmenellä. Kannattaa siirtää suklaa palat reunoilta keskelle, näin saat niistä enemmän iloa irti.

Paista reilu 10 minuuttia, kunnes saanut hiukan väriä.

Jäähdytä pellillä kunnes keksit tarpeeksi kovia, niin ettei hajoa liikutettaessa. (hajoaa herkästi jos ei ole kunnolla jäähtyneitä) Jäähdytä loppuun ritilällä.

Tämän reseptin ja kymmeniä muita herkkuluomuksia löydät Puputytön Juhlakirjasta! Ja Puputytön Juhlakirjan löydät hyvin varustelluista kirjakaupoista! Kannattaa hakea omansa pikaisesti!

Tälle päivälle luvassa Pks tapaaminen ja sitä ennen Ekoloa, Helunaa ja Viivoania! 

Ei mulla muuta, menen nyt takaisin tuonne kaaokseen. Heippa!

xoxo,