Talvileskenä

Heipskukkuu!!

Mies otti ja läks! Viikoksi reissuun, kaverinsa luokse Sveitsiin. En tiedä miten sen sanois, ettei siitä sais vääränlaista käsitystä meidän suhteesta ja onnellisuudesta, mutta oi tätä autuutta!! Ihan parasta! Musta on niin ihanaa olla itse vastuussa kaikesta, ei mene yhtään energiaa siihen, että kinastellaan siitä, kuka siivoaa tai vie koirat ulos, koska mun täytyy itse hoitaa kaikki. Tai no, tokihan lapset on täällä ja nekin tekevät oman osansa, ja ainakin toinen vielä vähän enemmän. Eikä tää tietenkään olis näin hauskaa, jos se olis mennyt pidemmäksi aikaa, mutta nyt kun tiedän et tää on vaan tälläinen pikkupyrähdys, niin tästä voi nauttia täysin siemauksin!

Pinpula päätti eilen, että koska ei ole nähnt mummoa vähään aikaan voisi mennä käymään ja viedä jotain leipomiaan herkkuja. Nyt meillä sitten leivotaan :) En tiedä oliko saanut idean ilahduttamiseen täältä, vai ihan omasta pääsään, mutta lopputulos kuitenkin se, että on sopinut mummon kanssa treffit tälle päivälle. Ihanaa.

Minäkin sitten toissapäivänä yllätin itseni ja tein myös naapureiden puolelta lumityöt. En siis kyllä mennyt niiden pihalle, mutta kun lumiaura oli vetänyt melko hillittömän vuoren lunta meidän yhteiselle ajotielle, niin en poistanut lunta ainoastaan meidän puolelta, vaan ihan koko alueelta. Ja koko ajan toivoin, että jompi kumpi naapureista näkisi! Ei nähnyt. Ja nyt tuntuu, että hukkaan meni! Mikä ei siis tietenkään pidä paikkaansa!

Eli tämän viikon Hyvä teko olkoon tuo lumen luominen. Ensi viikolla teen jotain hyvää tuntemattomalle. Ideoita? Ehdotuksia? (aika kamalaa muuten, että olen ajautunut sellaiseen elämään, jossa täytyy etukäteen suunnitella ja tietoisesti tehdä jotain hyvää, niin ettei se tule ikään kuin automaattisesti. No, parempi tämäkin kun ei mitään)

Eilen siivosin, opiskelin bilsaa, kävin kaupassa, katsoin paljon telkkaria (loppuun japanilaisen tv-sarjani ja lasten kanssa illalla elokuvan). Olin tossa laskeskellut, että kunhan saan tän bilsan kokeen alta pois, on mulla sitten ainakin puoltoista viikkoa aikaa löysäillä, kunnes huomasin, että hittolainen! Neljäs kemian kurssi on jo alkanut, ja koska otin bilsan kakkoskurssin etänä samasta koulusta, on sekin varmaan sitten jo alkanut. Se siitä löysäilystä. : / Mä en ole vielä vilkaissutkaan tämän kurssin kemian kirjaa, mutta tiedän että se on metalleista. OHlen ollut tästä jotenkin tosi onnellinen, sillä eihän metallit ole oikein muuta kuin sellaisia kökköjä. Eihän niihin voi liittyä mitään kamalan monimutkaisia juttuja, eihän? Mutta sitä mä en käsitä, että miten meillä on kokonainen opintoviikko niitä paikallaan pysyviä kökköjä. Ehkä mulla on vääränlaiset ennakkokäsitykset alkaneen kurssin sisällöstä?

Ai nii, torstaina, eli päivää liian aikaisin! tuli postipaketti. Jos sitä tilatessa olin laskeskellut, että sen pitäis kaiken järjen mukaan tulla silloin, kun nukeista nalkuttava mieheni olisi matkoilla. Tulliselvityslappu tuli alkuviikosta, odotin keskiviikkoon ennen kuin maksoin se, olettaen että kyllä siinä kaksi päivää menis, ennen kuin pakettikortti postiluukusta sujahtaisi. Ja mikäli kävisi niin, että se tulisikin jo torstaina, saisin minä sen kiikutettua sisään niin, ettei siippa sitä huomaisi. Ja itse nuken hakisin vasta perjantaina, kun siippa olisi jo kaukana poissa. Miksen sitten pelannut varman päälle, ja odottanut tullimaksujen kanssa siihen, että mies olis jo reissussa? No älä hupsuile! Minäkö odottaisin nuken kanssa yhtään pidempään kuin on pakko?! Varsinkin kun oli viikonloppu tulossa, en halunnut kärvistellä koko viikonloppua ilman sitä!


Sain myös sen aiemmin mainitsemani ikuisuusprojektin tehtyä! Ja mulla on siitä kuviakin!! Jo vain on paljon hienompi nyt kuin aiemmin. Olisin toivonut, että mulla olis ollut tulostettuna omia kuvia, mutta niiden puutteessa laitoin sitten Japanista ostamiani valokuvakisan voittajista tehtyjä postikortteja. Siellä on myös yksi suomalainen osallistuja :) (Tamperelainen Megi, joka tekee aivan ihania vaatteita nukeille)

Tämän kuvan (vas.) laitoin, kun halusin jakaa mun Ukin teidän kanssa. Ukki on koalista keskimmäinen, ja se on ainakin 30 vuotta vanha. Ukki laitettiin mummilla verhoon roikkumaan sen jälkeen kun oikea ukki oli kuollut ja se oli mulle niin kova paikka, että tarvittiin korvike. Mä en ole ihan varma, et sainko sen sit omaksi sen jälkeen kun mummikin kuoli, vai jo aiemmin.

Tämä kuva taas uusimmasta nukesta, ihan kamala kuva, jota ei pitäis edes julkasta, mutta kun en malttanut odottaa, että laittaisin sille vaatteet päälle (se tuli nakkena) ja halusin kuitenkin näyttää kuinka kaunis se oikein on!

Oi joi, Pimpshöör ei jaksaiskaan enää leipoa, haluais laittaa taikinan jääkaappiin...ai dont tink sou...

Mutta nyt mun täytyy mennä tekemään raparperipirakkaa, pakastin on aivan liian täynnä reparperinvarsia. Pitäis kait simaakin niistä tehdä.

Moikka nyt! Muistakaa olla ystävällisiä! Ai nii!! Ostin eilen ekaa kertaa xx vuoteen merkkareita! Jostain olin lukenut, että on tullut vegaanisia merkkareita, enkä kyllä edes muista että olisin erityisemmin edes katsonut, että onko merkkarit vegaanisia vai ei, mutta nyt kun niistä olin siis lukenut, niin ajattelin katsastaa pussin kaupassa. Tai en siis kyllä yhtään olis sitä muistanut, mutta kun kert amerkkaripussin kaupassa näin, niin siitä sitten muistin. Ja olihan sellainen pussi sitten ostettava. Hitto! että ne on hyviä!!! Wohoo! Todella hyviä! Ehkä uusia suosikkeja! Keltaiset ja mustat ovat ihan parhaita!! Syökää lapset merkkareita! Ai nii, joo ei sitten käytetty mun superhienoa slogania niihin Animlaian juttuihin. Niihin tuli jotain runoja, ja reseptejä. Ja mainos...Mutta mä tulen itse käyttämään sen sloganin ihan puhki!

xoxo,